Elokuun alussa Islannissa lähes asuva (syvä huokaus...) kaverini oli käymässä lähistöllä ja oli ollut puhetta, että treffattaisiin yhtenä viikonloppuna. Kaverini ei osannut sanoa kumpi päivä hänelle sopi paremmin. Se ei haitannut, sillä silloin sattui olemaan tyhjä vkl. Kuvittelin, että se olisi ollut vain yksi tapaaminen, mutta suloisen väärässä olin!

Yllättäen 2.8. kaverini laittoi illalla viestiä, että haluaisinko lähteä lenkille joidenkin mun koirien kanssa. Mikäs siinä! Ei tarvinnut kauaa miettiä ketkä otan mukaani. Meyjaa en ottanut, kun kaverilla oli myös koira, ja Tico jäi kotiin kun en tiennyt millaista lenkkiä oli suunnitellut. Siispä pakkasin autoon Jomin, Vígin ja Glóan ja navin opastamana kohti kaveria. Ilman puhelinsoittoa en selvinnyt, mutta lopulta löydettiin toisemme. Olipa kivaa nähdä taas!

Auto jäi yhden lammen rantaan. Lampi on ihmisten uimapaikka, jota ihan kameralla valvotaan. Lammen ympärillä on paljon metsää, joten lähdettiin kävelemään pois päin lammesta. Kun tuntui, että voin päästää koirat irti, niin pentu ja Glóa saivat vapauden. Jomia en uskaltanut päästää, sillä vaikka noin niin kuin yleensä on tottelevainen pikkupoika, niin vapaaksi päästessään lähtee kuin ohjus eikä kuuntele yhtään. On niin innoissaan, että vain juoksee. Katoaa näköpiiristä joksikin aikaa, mutta pahimmat höyryt päästeltyään pysyy paremmin näkösällä. Kun alkuun Jomi on korvaton, niin metsän pitää olla iso, jotta uskallan päästää sen irti.

Myöhemmin sitten tuli tarpeeksi "korpea", joten Jomikin pääsi vapaaksi. Pikkuherra singahti matkaan kuin ohjus ja katosi näköpiiristä. Ei mitään uutta. Hetkeen ei ollut kuin kaksi koiraa; kaverini koira ja pentu. Pentu oli yrittänyt lähteä isompien mukaan, mutta eihän se niiden vauhdissa pysy, joten palasi meidän luo.

Mentiin metsän läpi ja päädyttiin suon reunaan. Siellä seisoskeltiin jonkin aikaa ennen kuin lähdettiin takaisinpäin. Pimeys alkoi jo hiipiä, joten oli hyvä jos ehdittäisiin metsän läpi takaisin ennen pimeyttä. Ehdittiin vaikka vähän ongelmia olikin. Ei ollut mitään selkeää polkua, joten se vähän hankaloitti paluuta.

Kaverini tiesi paremman reitin kotiini. Vähän epävarmana lähdin ajamaan, mutta jonkin aikaa ajettuani tajusin, että en ollut ensimmäistä kertaa sillä tiellä. Siitä olin ajanut, kun menin Vihtiin ensimmäistä kertaa Jomin pentuja katsomaan. En tykästynyt reittiin, joten seuraavalla kerralla menin motarin kautta. Samasta syystä en tälläkään kertaa lähtenyt heti navin opastamaan suuntaan. Olisi kannattunut, sillä reitti oli lyhyempi kuin mitä olin tullut.

Kymmenen minsaa ja kotona oltiin. Ei paha! Olin ihan innoissani, että koirilla oli ollut mahdollisuus juosta kunnolla. Ja lisää nannaa oli tulossa...

3.8. treffattiin taas iltalenkin merkeissä. Olin ottanut kameran mukaan. Lähdettiin etsimään kallioita, joiden kaverini muisteli sijaitsevan metsässä. Hänen kallioilla käynnistä oli jo aikaa, joten ei ollut varma missä ne olivat.

Lähdettiin kävelemän lammen viertä kohti metsää. Syvemmällä metsässä päästin koirani irti. Mukana oli sama kolmikko. Jonkin ajan kuluttua löytyi kalliot. Kaverini ei ollut varma, että oliko samat, mutta hienot silti. Maisema oli nättiä: paljon kanervaa, sammalta, jäkälää, ja puita harvakseltaan. Ei siis mitään pusikkoa, jota Suomen metsät nykyisin tuppaavat olemaan. Ihanasti tilaa. Pyörittiin jonkin aikaa kallioilla ja sitten istuttiin seuraamaan koiria. Kaverini koira pysyi lähellä. Jomi & Glóa painelivat ympäriinsä, ja pentunen yritti seurata niitä. Yhteiskuva piti ottaa koiruuksista ja ihan hyvin onnistui.

 sk2.jpg

   sk1.jpg

 

Poistuttiin kallioilta ja jatkettiin matkaa metsässä. Jonkin ajan kuluttua nähtiin lampi. Siinä oltiin jonkin aikaa ennen kuin jatkettiin eteenpäin. Ilta alkoi taas hämärtyä, mutta matka jatkui. Tuli tienristeys, siis sellaisen metsätien. Siinä mietittiin, että minne oikein pitäisi lähteä. Kaverillani oli ajatus minne tie saattaisi johtaa, mutta kun varmuutta ei ollut, niin käännyttiin takaisin. Varmempaa oli tehdä niin, kun valo väheni. Bongattiin toinenkin lampi. Olipa siistiä, että lähekkäin oli peräti kaksi lampea! Ei kovin isoja, mutta kyllä niissä koirat voivat hyvin polskia.

Metsässä näkyvyys alkoi olla jo huono, ja emme olleet varmoja oltiinko menossa oikeaan suuntaan. Polkuja kun ei ollut. Onneksi lopulta löydettiin sinne, mistä oltiin metsään sukellettu. Olin ihan täpinöissäni kauniista kallioista. Sovittiin treffit jo aamuksi.

Kotona kuuklasin aluetta, jolla oltiin oltu. Yritin selvittää, että mihin siitä kohdasta, jossa käännyttiin, olisi päässyt. Vähän näytti siltä, että kaverini aavistus olisi ollut oikea. Kuola valuen katselin miten paljon siellä on VAIN METSÄÄ!!! Ei taloja tai teitä heti pilaamassa nautintoa. Ja vain kymmenen minsan päässä tämä paratiisi!!!

4.8. klo 9 treffattiin lammen parkkiksella, kuten oli sovittu. Kaverini sukulaiset halusivat nähdä koirani, joten käytiin siellä. Paikka ei ollut kaukana lammesta. Jomi, Vígi & Glóa käyttäytyivät ihan hyvin. Ei ollut turhaa mölyä. Hieno kolmikko! Sitten takaisin lammen rantaan.

Aloitettiin tiestä, jolla ei saa ajaa. Nähtiin koko ajan uusia kiinnostavia metsäkoneiden vanhentuneita jälkiä, mutta pysyttiin "päätiellä". Löytyi iso lätäkkö. Niin sitä voisi kai luonnehtia. Koirat kävivät siinä kastautumassa. Tosin pentu & Glóa varovaisemmin. Jonkin aikaa siinä oltuamme jatkettiin eteenpäin, mutta jonkin ajan päästä lähdettiin takaisinpäin. Metsää olisi kyllä riittänyt, mutta meidän "pääagendana" oli löytää kallioille selkeämpi reitti ja selvittää mihin siitä risteyksestä olisi päässyt. Toiseksi Jomi & Glóa olivat tehneet katoamistempun...

   sk3.jpg

   sk4.jpg

  sk5.jpg

 

Kadonnut kaksikko löytyi kun oltiin aikamme kävelty takaisinpäin. Lampi alkoi olla jo sen verran lähellä, että otin koirat kiinni.

Lammelta lähdettiin seuraamaan metsäautotietä, ja yllätys oli aikamoinen kun melko pian oltiin siinä risteyksessä, josta oltiin edellisenä iltana käännytty takaisin. Lampi oli siis lähellä, ja risteyksestä olisi päässyt näppärästi takaisin, mutta mistäpä sen olisi tiennyt.

Risteyksestä mentiin tukkitielle. Nimi tulee siitä, että tielle on aseteltu muutama tukki poikittain estämään ajamista. Hyvä vain, sillä ei tarvitse pelätä autoja. Pysähdyttiin ensimmäisellä lammella, jossa Jomi ja kaverini labbis uivat. Pentu & Glóa vain kastautuivat. Toisella lammella jokseenkin sama juttu. Siitä sitten kohti kallioita ja siellä jonkin aikaa oltuamme takaisinpäin.

  sk6.jpg

  sk7.jpg

   sk8.jpg

  sk9.jpg

  sk10.jpg

 

Kaverini jätti labbiksen sukulaisilleen ja tuli tutustumaan paikkaan, jossa nykyään oleilen. Asumiseksi sitä ei voi vielä kutsua, mutta ei siitä sen enempää.

Esittelin paikkoja ja sitten syötiin. Sitten lähinnä hengailtiin ennen kuin lähdettiin hinalenkille. Pentu jäi kotiin kun oli ollut jo aamulla metsässä ja oli väsyn oloinen. Kaverini otti Ticon & Glóan. Glóa oli ehdoton valinta, sillä hän oli ihastunut neitiin. On mun koirista hänen suosikkinsa. Mulla sitten oli Meyja & Jomi. Tehtiin lenkki ja sitten takaisin.

Jonkin ajan päästä metsä taas kutsui. Nyt mukaan lähtivät Jomi, Glóa & Meyja. Tico oli väsyn oloinen lenkin jälkeen, joten sai jäädä kotiin. Pentu myös jäi kotiin, sillä kaksi kertaa samana päivänä metsässä oli vielä liikaa niin pienelle naperolle.

Meyjan irtipäästäminen vähän epäilytti, sillä ei aina ole ollut yhteistyöhaluisin kun on pitänyt tulla sisälle. Mutta olin kuitenkin aikonut sen joskus tehdä, niin Meyjakin pääsi tukkitiellä irti. Sinne sitten hävisi kolme islistä. Jonkin ajan kuluttua tulivat näkyviin. Oltiin ekan lammen rannalla. Heitin veteen Jomille haettavaa, ja Jomin lisäksi veteen meni Meyja. Meyjan uimatyyli sai meidät nauramaan kippurassa ja vedet silmissä. Olipahan pärskyttelyä! Toisella kertaa ui nätimmmin, mutta pärskettäkin oli. Meyja selvästi tykästyi veteen. Silti toiseen lampeen ei mennyt uimaan. Sinne on vähän hankalampi mennä, että ehkä siinä syy.

  sk11.jpg

  

Kierreltiin lampien lähellä palaneessa metsässä. Kun taas pysähdyttiin lampi kakkosella, Meyja ei edelleenkään halunnut uida siinä. Oli vakuuttunut, että lammessa on mörkö. Haukkui rannalla niin vimmatusti. Yritin houkutella neitiä veteen heittämällä kiven. Molskahdus sai Meyjan entistä vakuuttuneemmaksi, että vedessä on mörkö eikä sinne voi mennä. Lähdettiin poispäin lammelta. Meyja lähti myös, mutta teki pian uukkarin ja kävi haukkumassa "viimeiset sanat" mörölle.

Toisella lammella uinti maittoi ja neiti selvästi ui. Teki pienen lenkin ilman mitään keppejä, tms. Meyja osoittautui aikamoiseksi vesipedoksi! Posiitivinen yllätys oli se, että ei kadonnut metikköön, kuten olin vähän pelännyt, vaan antoi ottaa kiinni kun sen aika tuli. Positiivinen ylläytys oli myös se, ettei neiti haukkunut koko aikaa. Olin ollut ihan varma, että haukusta kuulen missä se menee, mutta ei.

Kyyditsin kaverin sukulaisilleen ja sitten kohti kotia. Oli tylsää ajatella, että nyt olivat yhteiset mettäreissut ainakin toistaiseksi ohi. Oli ollut tosi kiva ja hieno vkl! Pientä henkistä rapulaa pukkasi...

Päivän videot alla:


https://youtu.be/lV_WriO-e8k Jomi ja Meyja uivat osa 1

https://youtu.be/LWAQm6CPSaw Jomi ja Meyja uivat osa 2

https://youtu.be/PwK4I2DZscs Jomi, Meyja & Glóa vedessä

 

Koko viikon odotin, että pääsisin taas metsään. Kun sitten lauantai 10.8. koitti, niin heti aamulla Ticon, Meyjan ja pennun kanssa kohti metikköä. Jomi & Glóa jäivät kotiin, kun olivat menossa näyttelyyn.

Tunnin verran reissumme kesti. Lammella ja kallioilla tuli vietettyä aikaa, joten koko aikaa ei kävelty. Kallioilla Meyjan alahuuli halkesi, eli ihan verenmaku suussa paineli. Missä lie kompuroinut...

Ticoa en päästänyt vapaaksi, kun kuulo on huono ja paikka vieras. Saattaa papparainen eksyä, joten köpötteli fleksissä.

   sk12.jpg

   sk13.jpg

  sk14.jpg

  sk15.jpg

  sk16.jpg

 

Päivän videot alla:

https://youtu.be/mae28PMuvxE Meyja pärskii ja yrittää ottaa vesipisaroita kiinni osa 1

https://youtu.be/XhjgYSgt3sc Meyja pärskii ja yrittää ottaa vesipisaroita kiinni osa 2

https://youtu.be/9lA7xNUH9nA Meyja pärskii ja yrittää ottaa vesipisaroita kiinni osa

https://youtu.be/G6OqQrky5G0 Meyjan hassu uimatyyli

 

11.8. "myfive" oli mukana metikössä. Siis koko sakki. Tästä tuli lähinnä lampireissu, sillä alkoi satamaan. Oltiin oltu lammella jo jonkin aikaa siinä vaiheessa. Jatkoin kuitenkin eteenpäin, mutta kun sade tuntui vain voimistuvan, niin suurinpiirtein toisen lammen kohdalla tein uukkarin. Sateen vuoksi kamerani oli jo repussa, joten kun Meyja meni uimaan "mörkölampeen", se vähän harmitti. Harmistusta lisäsi se, että Jomi meni myös uimaan ja ui hetken Meyjan kanssa. Olisipa tullut söpö video. Mutta lammen mörkö oli nyt selätetty. Huomasin, että kun Meyja uidessaan pärskii, niin neiti yrittää pyydystää pärskimiään pisaroita. Se vasta hupaisaa katsottavaa on!

  sk17.jpg

  sk18.jpg

  sk19.jpg

 

13.8. myfiven kanssa taas metikössä. Tavoitteena oli saada video, jonka olin edellisenä kertana missannut sateen vuoksi. Sen sain, ja monta muutakin. Viime aikoina oli tullut otettua paljon kuvia ja videoita, ja joka kerta mettään lähtiessäni olin päättänyt, että yritän ottaa vähemmän niitä, mutta päätös ei ole ollut vedenpitävä... Etenkin kun Glóa teki muutaman pienen uintipyrähdyksen. Glóa tahtoo olla siellä missä tapahtuu, joten siinä kai yksi syy miten onnistui voittamaan pienen pelkonsa vettä kohtaan. Kun Jomi & Meyja uivat, niin miksei sitten hänkin...

  sk20.jpg

   sk21.jpg

 

Päivän videot alla:


https://youtu.be/gEGKm7z4rqg Jomi & Meyja uivat osa 1 (toinen lampi)

https://youtu.be/YlkGeUTcCJc Jomi & Meyja uivat osa 2 (toinen lampi)

https://youtu.be/4f13oXEjfH0 Meyja hassu uimari

https://youtu.be/dHtqKrkD4TA Meyja ui

https://youtu.be/ScaERV7cZVk Glóa ui pienen pätkän

https://youtu.be/NLwGOfoWp3k Meyja tosiaan viihtyy vedessä

https://youtu.be/TMdDE5TxOIs Glóa taas piipahtaa vedessä

 

15.8. ja taas ennen iltavuoroa aamu alkoi koko porukan mettälenkillä. Ja TAAS tuli otettua videoita ja kuvia. Etenkin kuvia tuli paljon... Nyt Glóa ui ihan kunnolla, että enää on penneli, joka ei ui. Niin, ja Tico, mutta Tico on jo uimisensa uinut. Hassua, kun penneli tykkää lotrata vedellä, mutta ei sitten tee sitä lammella, vaan ujosti ihmettelee vettä. Ehkä vielä joskus ymmärtää käyttää hyödyksi ainutlaatuisen tilaisuuden uimiseen. Nyt kun se on helposti mahdollista. Yritin ottaa Meyjasta pärskähdyskuvaa kun se hyppää veteen, että pärskis vaan. Yksin se on hankalaa, mutta jonkinlaisia onnistuin saamaan. Tuo vesitouhu on taas yksi todiste siitä miten helposti syttyvä ja reaktiivinen Meyja on.

  sk22.jpg

                                               "Jomi, auta! Mä hukun!"

 

 sk23.jpg

   sk24.jpg

   sk25.jpg

  sk26.jpg

  sk28.jpg

   sk29.jpg

  sk30.jpg

  sk31.jpg

 

Päivän videot alla:


https://youtu.be/3A0nZuEMQDg Jomi, Meyja & Glóa aamu-uinnilla osa 1

https://youtu.be/khjZ0yupIzk Jomi, Meyja & Glóa aamu-uinnilla osa 2

https://youtu.be/XkuHTSd3Rc8 Meyja ui taas huvikseen

https://youtu.be/BZJcMvZ4V4Q Meyja hakee vedestä ison kepin

https://youtu.be/ShPiPaSuIpA Meyja & Glóa hakevat vedestä pitkän kepin

https://youtu.be/xV4vNExNgoA koiruudet juoksevat ja haukkuvat metässä. Ticokin vilahtaa lopussa.

 

17.8. aamu alkoi mettäilyllä. Meyja jäi kotiin juoksun takia. Johan se olikin jo aika tulla kun joulukuussa oli viimeksi. Glóa hoiti nyt vesipetopuolen. Nyt kun Meyjaa ei ollut, niin meno oli rauhallisempaa ja hiljaisempaa. Ekan mettäkerran jälkeen Meyja on mökännyt, kuten aluksi oletinkin. Liekö ekalla ollut uutuuden viehätystä tai jotain, mikä piti mölyt mahassa suurimmaksi osaksi...?

  sk32.jpg

 sk33.jpg

  sk34.jpg

  sk35.jpg

  sk36.jpg

  sk37.jpg

  sk38.jpg

  sk39.jpg

  sk40.jpg

 

Tuo on nyt ollut toistaiseksi viimeinen mettäilykerta. Aamuviikolla ei oikein ehdi. On kyllä mahtavaa, että vihdoinkin on löytynyt iso mettä, jossa koirat voivat juosta mielin määrin. Ja mahtava bonus ovat nuo kaksi lampea, joissa koirilla on mahdollisuus uida!!! Takk fyrir kamulle, joka esitteli meille tuo paratiisin <3 Ainoa inhottava tuossa on hirvikärpäset, joita on paljon. Etenkin kun kallioilla pysähtyy, niin kuuluu vain kopsahtelua kun ällötykset lentävät päin. Punkkejakin siellä varmasti on, mutta niitä enemmän ällöän hirvareita. Onneksi tulee aika, jolloin niitä ei ole ja sitten kai muutetaan mettään. Pennelikin alkaa sitten olemaan tarpeeksi vanha pidemmille mettäreissuille. Ticoa ei kai sitten voi ottaa mukaan, joka on harmi. Mutta lyhyemmille pääsee niin pitkään kuin jaksaa.

Niin, ja paljon lisää kuvia löytyy täältä

https://photos.app.goo.gl/tFB2QQUue5wuSg797