Kello oli herättämässä seiskalta, mutta unet loppuivat jo puol kuuden aikaan. Söin ja kävin poikien kanssa tunnin lenkin. Senpä jälkeen oli hyppysulkeiset. Molemmille otin kaksi kymmenen kerran satsia. Olin laittanut kupin kauemmas hypyn toiselle puolelle ja siihen yhden napun. Näin sain molemmat kauemmas esteestä. Sitä en tiedä, että oliko tuosta mitään hyötyä. En kokeillut ilman kuppia. Vähän toivoin, että se treeni olisi jättänyt poikien mieleen muistikuvan hypyn takana olevasta kupista, jota sitten olisivat alkaneet etsiä kisassa. Sitten pysäyttänyt seisomaan. Tuon 20 kerran jälkeen kokeilin, että jäävätkö edelleen seisomaan liikkeestä. Jäiväthän ne.
 
Sisällä kurkkasin sähkäriin, söin ja menin täydennysunille. Ei ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni kun hetken aikaa lueskeli Tieteen Kuvalehden mukana tullutta Titanic-liitettä. Siinä on neljän laivalta pelastuneen kertomukset onnettomuudesta. Ne ovat todella mielenkiintoisia ja niissä on mulle uutta tietoakin. En nyt ole mitenkään erityisesti seurannut Titanic-juttuja, mutta lukaissut jos sellaisen jossain nähnyt.
 
Herättyäni käytin Sonyn pikku lenkillä. Sitten oli Ticon vuoro hölkätä reilu puoli tuntia pyörän vieressä. Kotona tein vielä viime hetken pakkailut. Kun Tico taas pääsi kuistille, niin vinkuna oli sen kuuloista, ettei Tico olisi ollut ulkona moneen tuntiin. Siis heti keräsi kierroksia. Hoh hoijaa tuota energiapommia...
 
Ilma oli aurinkoinen ja kylmä tuuli oli kuivattanut tiet hyvin, joten voitiin hyvin kävellä koululle. Mekkala nousi kun auto tuli pihaan. Treenikamu laittoi Sonyn autoon. Nyt hänellä oli eri auto, joten häkkiä ei ollut. Pojat laitettiin vöihin kiinni.
 
Ticolla oli vähän levottomuutta ja vikinää. Muuten matka meni mukavasti jutellessa ja perillä oltiin semmoinen 13.20. Auto saatiin katokseen, joka oli tosi kiva. Ei tarvinnut miettiä onko autossa liian kuuma kun katos varjosti. Treenikamu auttoi poikien ulosottamisessa ja sitten mä lähdin vähän kävelemään poikien kanssa. Käveltiin semmoinen vartin lenkura. Kun tultiin takaisin hallin pihaan näin tutun koiranomistajan. Se oli se harjiksen omistaja, joka on ollut Ticon kanssa samassa koulutuksessa. Se kävi pienellä kävelyllä koiransa kanssa. Sillä välin mä laitoin Ticon autoon ja jäin Sonyn kanssa auton viereen ihmettelemään ympäristöä. Kun se harjiksen omistaja tuli takaisin, niin vähän juteltiin.
 
Mä en halunnut mennä heti sisälle, sillä luulin, että numerot annetaan saapumisjärjestyksessä. Ja eka mä en halunnut olla. Sitten kun sisälle oli mennyt muita, niin mäkin uskaltauduin sisälle. Ei kummemmin jännittänyt.
 
Koepaikka oli eristetty hyvän korkuisilla puulevyillä. Mätsissä oli sama juttu ja tuota olinkin toivonut. Se oli helpotus nähdä, että koiran oli vaikeaa nähdä mitä ympärillä tapahtuu. “Kunhan makoilusta selvitään, niin sitten helpottaa”, ajattelin.
 
Ennen kisan aloittamista sai mennä tutustumaan koepaikkaan ja se oli tosi hienosti ajateltu! Noin ei liene ole virallisissa kisoissa? Menin sitten sinne Sonyn kanssa pyörimään. Sony tuli kivasti mukana ja teki oikein juttuja.
 
Osallistujia oli sen verran paljon (ehkä 12 tai kuulin jotain puhetta 16. Täytyy kysyä, tietääkö treenikamu sen oikean määrän), että kilpailijat jaettiin kahteen ryhmään. Me oltiin toisessa satsissa. Meidän numero oli 10. Saatiin siinä mielessä hyvä makoilupaikka, että vain toisella puolella oli koira. Välit olivat reilut. Ennen makoilua oli luoksepäästävyys. Sony meni kohti tuomaria kun tuomari tuli luo. Sony oli hiljaa. 10 tuli.
 
Sitten oli sen makoilun vuoro. Lieköhän tässä kisassa tuli koettua elämäni pisimmät kaks minsaa? Sony vähän liikkui ja nuuskutteli maata, muttei lähtenyt minnekään. Saatiin 9,5. Se oli todella mahtavaa!!!
 
Omaa vuoroa odottaessani seurasin mielenkiinnolla muiden suorituksia. Niitä oli kiva kattoa. Moni näytti yrittävän suoriutua kisasta mahdollisimman vähäeleisesti. Meidän ohitusringin vetäjä laittoi sen merkille ja muistutti muutaman kerran ihmisiä siitä, että koiraa sai palkata, kehua ja ekstrakäskyttää.
 
Ekana oli seuraaminen taluttimen kanssa. Annoin Sonylle aina suunnan muuttuessa uuden seuraa –käskyn. En muista oliko mulla nami Sonyn puoleisessa kädessä. Toisessa ainakin oli. Sony seurasi nätisti niin mun kuin tuomarinkin mielestä siis 10 tuli.
 
Ilman hihnaa kun mentiin, niin silloin mulla oli nami Sonyn puoleisessa kädessä. Taas saatiin kymppi!
 
Liikkeestä maahan Sony meni kympin arvoisesti. Treenikamulta kuulin, että Sony oli mennyt maahan heti :)
 
Luoksetulossa oli pieni jänskä hetki. Olin jättänyt Sonyn istumaan ja kävellyt sinne minne piti. Odotin lupaa kutsua koira luo. Puulevyjen takaa kuului haukkumista ja mä olin vaan, että “älä Sony lähde minnekään. Älä lähde!” Sony käänsi päätään sinne päin. Sitten tuli lupa kutsua koira luo ja Sony tuli vauhdilla ja iloisesti. Siis kympin poju taasen.
 
Liikkeestä seisominen jatkoi samaa täydellisyyden linjaa ja uusi kymppi kasvatti pistesaldoamme. Treenikamulta jälkeenpäin kyselin, että jäikö Sony heti seisomaan. Kyllä jäi :)
 
Estehypystä tuli 9,5. Sony vähän liikahti kun menin sen viereen. Olin tosi iloinen kun Sony ei jäänyt ihan esteen taa vaan mulla oli hyvin tilaa mennä pojun viereen.
 
Kokonaisvaikutelma oli myös kymppi. Sony työskenteli iloisesti :)
 
Ite en koskaan nähnyt pisteitä, mutta oli sellainen fiilis, että hyvin oli mennyt. Käytin Sonya vähän veskissä ja kun tulin takaisin sisälle, treenikamulta kuulin, että oltiin saatu paljon kymppejä. Silloin aloin miettiä, että voitaisko jopa sijoittua? Vielä oli koiria jäljellä, joten vielä saattoi tapahtua vaikka mitä.
 
Huomasin kellon olevan jo vartin yli kolme. Möllit oli ilmoitettu alkavaksi neljältä, joten oli pakko vaihtaa koiraa. Kävin Ticon kanssa pienen lenkin ennen halliin menemistä. Jösses kun herra kävi kierroksilla! Oli turhaa ääntä ja hyörimistä. Välillä piti kiivetä tuolilla istuvan treenikamun syliin ja olla siellä muutama sekunti, jonka jälkeen taas lattialle hyörimään.
 
Möllitkin saivat tutustua koepaikkaan. Se oli toooooooosi kiva juttu. Alkuun Tico oli aika kuutamolla. Välillä seurasi ja välillä ei. Kokeilin liikkeestä jääviä. Maahan meni hyvin, mutta istui muutaman kerran, ennen kuin jäi seisomaan. Tein myös pelkästään sitä, että juoksin Ticon kanssa ympyrää. Ihan vaan, että josko saisi silleen niitä kierroksia laskettua. Homma alkoi jotenkuten lopulta sujua. Turhaa ääntä tosin vielä oli.
 
Ennen mölli-luokkaa kerrottiin startti-luokan kolmen kärki. Kaksi muuta oli jo sijoitettu kun kerrottiin voittajan olevan islanninlammaskoira Ticon. Olin, että “eikä! Onko ne laittaneet Sonyn pisteet Ticolle?” Kysyin rinkimme vetäjältä, että oliko hän sanonut Tico, kun Sonyhan se oli ollut startti-luokassa. Hän pahoitteli väärän nimen sanomista ja mä sitten kysyin, että oliko tulos edelleen sama. Jep, Sony oli voittanut luokkansa pistettä vaille täysillä pisteillä! Sony jäi pois voittajakuvasta kun oli jo autossa. Mua kehoitettiin hymyilemään Sonynkin puolesta. “kehän” ulkopuolella sain harjiksen omistajalta onnitteluhalin.
 
Meidän kilpailunumero oli kolme. Mölleissä oli kaiken kaikkiaan seittemän kilpailijaa. Ennen luokan alkua kyseltiin, että halusiko joku vielä jälki-ilmoittautua mölli-luokkaan. Hetken mietin Sonyn ilmottamista, sillä olisihan se ollut ihan mielenkiintoista nähdä miten olisi mennyt ilman namia. Sitten ajattelin, etten enää kestäisi yhtään enempää makoilua, enkä tiedä olisiko Sonykaan. Tosin, sen kai olisi voinut jättää väliinkin...
 
Kilpailijat jaettiin kahteen ryhmään. Ekassa satsissa oli kolme. Oli luoksepäästävyyden vuoro. Eihän Tico paikoillaan pysynyt, mutta oli HILJAA! Yllättävä kymppi avasi pistetilin. Sitten taas oli edessä pitkät kaksi minsaa. Ticolla oli vähän sama kuin Sonylla: levottomuutta (levisi sammakoksi ja sitten taas tassut mahan alle ja vähän muutakin liikkumista) ja maan nuuskimista. Saatiin ilahduttava ysi :) Ihanaa pojat, ihanaa, miten hienosti te tänään makoilitte!!! :) Laav juu kais <3 Ticon pisteitä mun silmissä nostaa se, että sen vieressä makoili tyttö, joka “kehän” ulkopuolella tuppasi rähjäämään kaikille koirille. Kyllä kävi mielessä, että tuleeko se Ticon luo vai meneekö Tico sinne. Välit olivat taas reilut, joten ehkäpä siksi kummatkin pysyivät maassa. Oli miten oli, hienoa Tico :)
 
Ticon kisa oli varsinainen show... Aina liikkeiden välissä se haukkua louskutti ja ei meinannut hiljentyä millään. Sillä oli päällään sellainen ilkikurinen ilme, että “kohta mä lähden karkuun. Ota kii jos saat”. Harvassa olivat ne kerrat kun pystyin vastaamaan tuomarille olevani valmis jo ekalla kysymyksellä. Se oli noloa ja naamaa kuumotti häpeästä.
 
Kytkettynä seuraamisesta saatiin 9. Piste meni siitä kun mulla oli hihna pikkusen liian kireällä. Kuvittelin, että Tico olisi seurannut kunnolla, jolloin hihna ei olisi ollut liian kireä. Seuruu oli vähän löysää.
 
Sitten Tico oopperoi ennen seuraamista ilman hihnaa. Siitä tuli ysi just sen löysyyden takia.
 
Taas louskutusta ennen kuin päästiin kokeilemaan liikkeestä maahanmenoa. Tämä meni tosi hyvin, siis kymppi napsahti.
 
Ääntä taas... ja sitten luoksetulo. Yllätys yllätys, että se oli äänekäs luoksetulo. Siitä tuli miinusta sen verran, että saatiin 7,5 muuten hienosti ja vauhdikkaasti tehdystä liikkeestä.
 
Joo... taas... Ja sitten liikkeestä seisominen suoritettiin 9,5 arvoisesti. Seuraaminen oli hieman löysää, joten siitä lähti puolikas piste.
 
Kyllä vaan (mutta miksi Tico taas?)... Hypyssä Tico hyppäsi yli ja sitten alkoi haukkua. Annoin toisen seisomiskäskyn kun tuskin herra mölytoosa kuuli sitä ekaa. Kasi saatiin.
 
Kokonaisvaikutus oli 8. Pisteitä söi, noh, kyllä te jo varmaan tiedättekin minne ne kaksi pistettä hävisivät... En tajua miksi äijä haukkui. Tota on vähän paha treenata pois kun ei Tico oo koskaan aiemmin tehnyt tuollaista. Se on kyllä hyvä ja kiva, että ite liikkeiden aikana (paitsi luoksetulo) Tico oli hiljaa :) En usko, että Ticon tilanne olisi ollut kovin paljon erilainen startti-luokassa kun mökää oli vaan liikkeiden välissä. Seuraamiset olisi varmaan saanut namilla paremmiksi, mutta muuten suoritus lienee ollut samanlainen...
 
Noh, voitte varmaan hyvin kuvitella, ettei tuollaisen show:n jälkeen ollut mikään voittajafiilis. Saatika sitten edes sijoittujafiilis. Kävin Ticon kanssa ulkona ja vesipisteellämme. Tico veti vettä kaksi kupillista. Ehkä olisi kannattanut olla hiljaa?
 
Treenikamu epäili, ettei Tico tule sijoittumaan. Vähän sama olo oli mullakin. Seurattiin loput koirakot ja sitten olikin aika sijoittaa möllit. Ajattelin, että jos kolmosia ollaan, niin ohhoh! Kolmonen meni ja kakkonen myös eikä kumpikaan ollut Tico. Oli aika ilmoittaa voittaja ja pudottaa mun leukaluu lattiaan. Kun kuulin voittajan nimeksi omani, niin olin lattialla kyykyssä Ticon vieressä ja sanoin “Täh???”. Epäuskoisena nousin ylös ja lähdin kävelemään kohti ykköspaikkaa. Joo-o, kyllä vaan mun pojat sitten voittivat omat luokkansa! Palkintopalilllakin Ticolla oli asiaa...
 
Sitten menin toisen kerran valitsemaan palkintoa. Ekalla kerralla olin ottanut semmoisen kankaisen hihnan Ticolle sadehihnaksi. Nyt valitsin pähkäilyn jälkeen jonkun sortin syötävän. En tiedä mitä se oli. Näytti joltain kärvennetyltä kobralta :D Iso se oli ja siitä riitti hyvin molemmille syötävää.
 
Käytettiin pojat pikku lenkuralla ennen lähtöä. Treenikamu talutti Sonya. Herra hallusinoi lintuja oudomman näköisten tolppien päähän. Ihan hyvin treenikamu sai Sonyn kuulolle namien avulla.
 
Sony alkoi nukkua autossa. Tico istui selkä meihin päin. Mököttikö se jostain? Mokoma turkin kääntäjä ;)
 
Pihalla poikien piti vetäistä muutama kunnon jahtikierros. Haukku raikasi kun äijät juoksivat ympäri pihaa ja taloa. Mä valmistelin sillä välin jonkin sortin palkintoposerekvisiittaa. Kuva piti ottaa heti, jotta pystyi antamaan sen kobran (tai nyt sitten olikaan) pojille syötäväksi. Laitoin meitin tokohyppyyn laput, joissa luki molempien tulokset ja sitten asettelin hihnan ja kobran siihen päälle kun pojat saivat makoilla hypyn molemmin puolin. Alhaalla näette tuloksen.
 
 
                                        
                                         Pisteet näkyy vähän huonosti. Sony sai 197,5 ja Tico 186 pistettä.
 
 
Kiiiiiitos jälleen kerran treenikamulle, sillä ilman häntä tätä kokemusta ei olisi ollut. Hän heitti idean ilmaan kera kyytitarjouksen  Harmi, ettei hänen koiransa ollut mukana kisoissa. Hekin olisivat varmasti pärjänneet ja isliksille olisi tullut tuplasijoitus startti-luokkaan ;)