...vai onko se lunta? Se ON lunta! Viime yönä kun kahden aikaan käytin poikia ulkosalla, niin kylläpä oli kivaa kävellä lumisateessa. Heti lenkuran jälkeen laitoin kameran akun latinkiin, jotta voisi sitten myöhemmin päivällä räpsiä niitä jo niin pitkään odotettuja lumikuvia.
 
Maanantaina tuli taivaalta vuoroin räntää ja vettä. Edellisenä iltana töihin polkiessani jostain pälkähti mieleeni, etten ollut muistanut lähettää isälle isliskalenteria! Kun aamulla sää oli noin kökkö, niin en lähtenyt postittamaan sitä. Asia kuitenkin harmitti ja päivällä lähdin poikien kanssa räntäsateessa tarpomaan kohti postia. Normisti tuosta matkasta oltais selvitty kolmessa tunnissa, mutta nyt siihen meni liki neljä tuntia. Kyllä oli poitsut väsyjä tuon lenkuran jälkeen. Sadetakit olivat pitäneet hyvin, sillä turkit olivat kuivat :) Olipa helpotus tietää, että vihdoinkin kalenteri oli lähetetty.
 
Tiistaina olisi ollut Ticon koulutusta, mutta oli niin liukasta, etten olisi ehtinyt pyöräillä sinne ennen töitä. Kökkö juttu... :(
 
Keskiviikoksi oli ennustettu myrskyä. Jippii... Senpä vuoksi mä ahkerasti koitin tyhjentää pakastinta koko alkuviikon, jotta tappiot jäisivät mahdollisimman pieniksi mahdollisen sähkökatkon tullessa. Ei tullut sähkökatkoa. Kai se sitten virallisesti oli myrskyä. Tuuli oli kyllä kovaa, mutta en kuitenkaan mieltänyt sitä myrskyksi. Ei mua pelottanut olla ulkona. Toista oli silloin tapaninpäivänä. Onneksi ei tullut sellaista samanlaista!
 
Mä olin kuvitellut, että tää viikko olisi ihan normiviikko kun loppiainen oli perjantaina. Noh, eipä kuitenkaan ollut ja olikin ihan kiva ylläri lopettaa viikko jo torstai aamuna. Viikolla oli taas yksi sellainen yö, että ihan hä-vet-ti tulla töihin seuraavana iltana. Olin saanut aikaiseksi vain kymmenen käämiä sinä yönä. Ohjelman vaihdossa tuli kohta, johon aina jumittui. Paikalla sattui olemaan sellainen joka oli joskus kääminyt sillä koneella. Ei osannut auttaa. Hieman myöhemmin tuli toinen, mutta ei sekään tiennyt mikä oli ongelmana. Vasta aamuvuorolainen sai homman etenemään – mutta vain siitä kohdasta. Käämintä ei kuitenkaan jostain syystä sujunut. Aamuvuorolainen osaa huonosti suomea, enkä oikein ymmärtänyt mitä hän teki, jotta pääsi siitä jumikohdasta eteenpäin. Illalla ryömin töihin ja tunnustelin ilmapiiriä. Kun iltavuorolainen ei vaikuttanut vihaiselta, kysyin häneltä, että mitä pitää tehdä jos käy niin kuin oli käynyt. Se sanoi, että hällekin on käynyt niin (se oli jokseenkin lohduttavaa kuulla) ja sitten neuvoi miten pääsee eteenpäin jos jumittaa.
 
Torstai aamuna oli ihan kiva pyöräillä töistä kotiin, joten päätin lähteä kauppaan. Käytin pojat lenkillä ja ne vähän katteli kun mä heti sen jälkeen taas häippäsin. Luulin valinneeni vähemmän liukkaan reitin, mutta metikköön meni. Ajatuksena oli kiertää tuo tie, jota yleensä käytän, sillä se oli sen verran huonossa kunnossa, ettei siinä voinut ajaa. Toinen reitti ei ollutkaan sen parempi. Ehkäpä jopa huonompikin? Paljon jouduin työntämään ja sitten vielä piti mennä siitä kohdasta, jossa edelleen on lanka poikki. Normisti polkaisen kauppaan puolessa tunnissa, mutta nyt meni tunti, ennen kuin pääsin kauppaan. Ihana talvi, tosiaan...
 
Kun ei ollut pakko mennä nukkumaan, niin se “vähän” venähti. Kello taisi olla jotain kaksi kun vihdoin maltoin mennä nukkumaan. Kuvittelin, että pystyn nousemaan reilun tunnin jälkeen pysäkkitreeneihin. Nääh, enpä noussut. Vasta viideltä kykenin siihen. Vähän piti tankata ennen treeniä ja sitten menoksi. Oli kiva pikku pakkanen. Treeni meni ihan kivasti. Se oli vähän ongelmallista, että oli pimeää kun en voinut aina nähdä tuliko koiraa vaiko ei. Siitä menee ohi myös paljon lenkkeilijöitä joilla ei ole koiraa. Tällä kertaa kukaan ei yrittänyt tulla pelastamaan meitä ;) Tosin, yksi vastakkaisella kaistalla ajellut auto hidasti meidän kohdalla. Se auto oli saman näköinen, kuin auto, josta se nainen tuli silloin...
 
Olin ostanut Sonylle uuden hihnan aamuisella kauppareissulla. Se nahkahihna ei jotenkaan sovi mun käteen. Se on hirmu jäykkä ja se sitten taas on huono juttu ohituksia ajatellen. Sitä hihnaa kun ei oikein saa kerättyä tarpeeksi käteen silloin. Varmasti se notkistuisi käytössä, mutta en nyt jaksa alkaa sitä odottelemaan. Siksi hommasin uuden hihnan Sonylle. Enkä tiedä olisinko sitä ostanut, ellei siinä olisi ollut punottuna myös heijastinnauhaa. Ei se varmaan kauaa siinä pysy, mutta ainakin jonkin aikaa. Ja hienosti se kimalteli katuvalojen loisteessa kun käveltiin. Tico taas rikkoi jäätä selällään. Se oikein otti vauhtia selkäliukuunsa :D
 
Kuvittelin pitäneeni minitreenin, mutta silti aikaa oli kulunut 2,5 tuntia. Tuolla pysäkillä näyttää aika katoavan jonnekin. Ei tuntunut yhtään siltä, että oltais oltu siinä 1,5 tuntia...
 
Suunnitelmissa oli taas treenata heti perjantai aamulla. Toisin kävi. Olin sammahtanut illalla. Täyden massun kanssa on vaikeeta pysyä hereillä lämpimässä möksässä. Heräsin sitten yöllä touhuamaan. Tiskasin ja imuroin (ihanaa kun voi tehdä asioita silloin kun huvittaa). Kävin myös notkumassa netissä. Mua ei väsyttänyt kun kömmin petiin. Ehkä olisin voinut hyvin valvoa siihen asti, kunnes olisi voinut lähteä treenimään. Viimeistään sen jälkeen olisin ollut ihan väsy ja se ei tuntunut kivalta ajatukselta, että olisin mennyt heti koisimaan. Kun kello sitten soi, niin enhän mä päässyt sängystä ylös... Siirsin herätystä tunnilla, mutta en ollut sittenkään yhtään sen kiinnostuneempi lähteä treenimään. Laitoin herätyksen pois kokonaan. Vasta klo 12 pääsin ylös sängystä ja sitten mentiin taas pysäkille. Lähtiessämme sateli ihan vähän lunta ja mietinkin, että pitäisikö vaan jäädä pihalle kuvia ottamaan kun kerrankin tuli lunta.
 
Lunta ei kuitenkaan tullut juuri nimeksikään, vaikka sitä koko ajan satoikin. Kyllä sillä vauhdilla olisi saanut sataa lunta sata vuotta, ennen kuin se olisi jossain näkynyt. Treeni meni taas ihan kivasti ja aika hupeni kuin taikaiskusta. Kolme tuntia saatiin taas tuohon reissuun kulumaan. Kotona jäätiin pihalle ja otin pojista kuvia. Ajattelin, että ehkä nyt oli tarjolla se kaikkein lumisin hetki, niin kai se sitten piti hyödyntää...
 
Onneksi se ei ollut se kaikkein lumisin hetki tänä talvena kun saatiin lisää lunta yöllä. Lunta sateli hiljalleen myös pitkin päivää. Vaikka olin taas yöllä touhunnut, niin silti päästiin lähtemään kohti pysäkkiä jo ysiltä, kuten olin suunnitellut. Ekat kolme koiraa meni huonosti ( mur mur), mutta sen jälkeen Sony taas muisti mut. Tico on vähän ongelmallinen noissa treeneissä. Se ei oikein malta odottaa palkkaa ja sitten vilkuilee. En tiedä tekeekö se niin koska on Tico, vai onko siihen jokin muu syy?
 
Taas saatiin kolme tuntia tuohon reissuun kulumaan. Kelloa ei ole koskaan ollut mukana, joten näköjään ainakin kolme tuntia siihen täytyy varata. Kotona sitten oli vihdoinkin lumikuvien aika! Pojilla riitti vauhtia ja touhua parisen tuntia treenin päälle. Sitä seuratessa tunsi taas sitä onnen auvoisaa oloa siitä, että saa asua omassa talossa, jossa on aidattu piha :) Arska tuli esiin jotakuinkin silloin kun me mentiin sisälle. Eipä tuo haitannut. Kivaa meillä oli ilmankin arskaa ollut. Sony jopa innostui vetämään mun kanssa! Heitin ja Sony toi takas mulle. Sitten taas vedettiin. Luksusta! Ticokin tuli siihen roikkumaan ja sitten se oli kaksi vastaan yksi. Aina nuo äijät polkee naisia  ;)
 
Tämmöistä kuvitusta tarjosivat tällä hetkellä sohvatyynyjen väliin kaivautuneet turrikat tällä kertaa.
 
 
                      
                  "Jee, nyt pidetään hauskaa!"
 
 
                      
                   Ticolla oli kunnia aloittaa jahdattavana.
 
 
                      
                   Kun Sony tavoitti Ticon, alkoi armoton vetoleikki.
 
   
                      
                   Tico on valmiina pinkaisemaan voittajan perään ja sitten saa Sony nauttia "liiderin" roolista.
 
 
                      
                   Välillä täytyy vähän hassutella...
 
 
                      
                   ...ennen kuin käynnistetään uusi jahtileikki tuijottelulla.
 
 
                      
                   Lumi vaan pöllysi vauhdikkaassa menossa.
 
 
                      
                   Leikkiin kelpaavat myös risut. Sonylla on jotain, minkä Tico tahtoo...
 
 
                      
                   ...keinolla millä hyvänsä ja lopulta saa haluamansa.
 
 
                                                       
                              Sonylle tuli jano. Nälkään(kö) jäätä pureksi? ;)
 
 
                                                       
                              Sony huomasi jotain ja puhahdustaan pidätellen kattoo mitä mä meinaan herran aikeista.
 
 
                                                       
 
                                                     
                              Loppuun vielä posetusta.