Ylös, ulos ja lenkille ja sitten tankkausta ennen lähtöä koirakouluun. Tälleen alkoi mun sunnuntai – maailmassa, jossa kaikki on hyvin, eikä paskaa tipu niskaan vähän väliä. Siis haavemaailmassa voi lenkkeillä rauhassa ilman erikoissuunnitelmia tai järjestelyitä. Todellisessa maailmassa se ei näytä olevan mahdollista ennen kuin yksi vitun rakki vetäisee viimeisen henkäyksensä. Huoh :,(
 
Jooh, lähdin Ticon ja Jomin kanssa lenkille. Sony jäi kotivahdiksi kun sen oli tarkoitus päästä koulutukseen. Oltiin kävelty joku 10-15 minsaa kun näin jo kaukaa, että se vitun ärrieri oli tulossa vastaan. Tein uukkarin ja harmitti, että lenkki jäi niin lyhyeksi. Olisipa se ollutkin ainoa harmin aihe tälle päivälle. Kohta kuului takaa huutoa. Kutsuttiin remua tai remoa (en jaksa kirjoittaa isolla). Mä katoin epäuskoisena taakseni ja voi vitun vittu, sieltä se mielipuoli ärrieri juoksi kohti mun koiria!!!!!!! Ihan sairas rakki. Matkaa oli kai joku 20-30 metriä (ellei enemmänkin) kun mä tein sen uukkarin ja SILTI se pääsi TAAS fleksi perässään toteuttamaan sairasta fantasiaansa: hyökkiä muiden koirien kimppuun. Mulla oli muutama sekunti aikaa reagoida. Nappasin Jomin syliin, sillä koitan suojella sitä mahdollisimman paljon hyökkäyksiltä. Toki muitakin, mutta Jomi on vielä niin puhtoinen tämän paskan suhteen. Tico jäi syötiksi, oman onnensa nojaan :,( Kamala omistaja. Kyllähän mä yritin torjua sen rakin hyökkäystä Ticoa kohtaan, mutta en onnistunut. Tico raasu sai sen mielenvikaisen rakin niskaansa :,( Oli ihan kamalaa kun en voinut tehdä mitään.
 
Koiraa taluttanut henkilö juoksi ottamaan koiran pois. Se pyyteli anteeksi ja sanoi, ettei koira ole hänen. Mua ei paljoa lohduttanut sen matelu (oli joku teini-ikäinen poika). Haukuin sen rakin ihan maanrakoon ja riehuin siitäkin, että jumalauta se oli jo KOLMAS kerta kun se vitun rakki hyökkäsi mun koirien kimppuun!!! Poika oli ihan paniikissa ja toisti, ettei se ole hänen koiransa. Sanoin, ettei sillä ole merkitystä kun se oli jo KOLMAS kerta helvetti vieköön! Poika lupasi kertoa tapahtuneesta omistajille. Poika pyysi mun puhelinnumeroa, mutta mä sanoin, että tiedän kyllä miten saan yhteyttä omistajiin. Kerran jo kiikuttanut lääkärilaskun niille. Monta kertaa huusin, että sille rakille pitää laittaa kuonokoppa kun näköjään siitä vitun fleksistä ei osata pitää kiinni. Eipä sitten pystyisi käymään kiinni irti päästessään. Ja piikillekin käskin sen viedä muutaman kerran. Niin onnekas tuskin olen. Vittu, kun noi rakit on yleensä niin pitkäikäisiäkin. Tässä joutuu monta saatanan vuotta lenkkeilemään kusi sukassa. Jos kohta enää uskallan lenkille lähteäkään. Tykkään kävellä koirien kanssa, mutta kyllä jatkuvat hyökkäilyt vähentää kummasti lenkki-intoa.
 
Siinä riehuessani tsekkailin Ticon märkää niskaa. Ei siinä näkynyt mitään. Kun sitten lähdin siitä, purskahdin huutoitkuun. Tuntui niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii-in pahalta Ticon puolesta. Olin jättänyt sen maalitauluksi... Onneksi Ticolla on paksu ja tiheä karva niskassa, niin säästyttiin eläinlääkäriltä. Toisaalta taas tavallaan “toivon”, että jotain olisi tullut, niin mulla olisi ollut dokumenttia kahdesta hyökkäyksestä. Poliisille aion soittaa. Niitä tuskin kiinnostaa paskan vertaa koirakahakat, mutta sanoin silloin viimeksi, että jos vielä se vitun rakki hyökkää, niin sitten otan yhteyttä poliisiin. Ei tälläisestä tule mitään!!!
 
En tiedä miksi, kun eihän siinä sinänsä ollut mitään järkeä, mutta silti soitin siskolleni päästyäni kotiin. Piti vaan saada se kaikki paska ulos ja sisko koiraihmisenä tuntui sopivalta. Itkin melkein koko puhelun ajan, joka kesti tunnin verran.
 
Multa oli tyystin kadonnut fiilarit lähteä koulutukseen. Sonya piti kuitenkin ainakin lenkittää ja piti viedä postia rakin omistajien laatikkoon. Jo heti tapahtuneen jälkeen päätin, että kyllä helvetissä kirjoitan niille lapun. En usko sen mitään auttavan kun tätä paskaa vaan toistuvasti kaadetaan niskaan. Mutta oonpahan tehnyt kantani selväksi tämän paskan kohdalla. Purkauduin A4 verran ja tekstiä tuli miltei molemmat puolet täyteen. No, käsiala oli aika isoa ja käytin vain joka toista riviä. Pääpiirteissään kirjotin lappuun, että on se jumalauta kumma kun ei osata pitää fleksistä kiinni. Muistutin, että oli jo KOLMAS kerta. Suosittelin rakille kuokopppaa. Varoitin mahdollisesta poliisin yhteydenotosta. Kovin olisin halunnut, mutta en laittanut lappuun, että koira pitäisi viedä piikille. Sanoin, että suoraan sanottuna vituttaa kun ei saa lenkkeillä rauhassa! Jotain tommosta se lappu sisälsi.
 
Näyttelyosuuteen ei enää ehditty, mutta tokoon olisi vielä ehtinyt. Se oli kiikunkaakun, että meenkö sinne vaiko en. Siksi en ottanut reppua kun lähdin Sonyn kanssa viemään lappua.
 
En sitten kuitenkaan saanut laitettua lappua postilaatikkoon. Kuulin jo kaukaa, että ihan kuin sielläpäin olisi huudettu remua tai remoa. Pelästyin jo pelkkää ajatustakin, että se rakki on kirmaamassa ympäriinsä. En mennyt ottamaan asiasta selvää vaan tein uukkarin. Pitkän aikaa pelotti, että kohta se rakki hyökkää jostain Sonyn kimppuun. Niin ei onneksi käynyt.
 
Kun jäi lappu laittamatta, menin kiertotietä Sonyn kanssa koulutukseen ja päätin laittaa lapun tulomatkalla laatikkoon.
 
Tokossa oli ensin luoksepäästävyys. Sony kesti jonkin aikaa kyykyllään paijaavaa kouluttajaa, ennen kuin oli pakko vastata silittelyihin menemällä kohti häntä heiluen.
 
Makoilu fleksissä muutaman metrin päässä. Pysyi maassa sen aikaa kuin pitikin.
 
Seuraamista ympyrässä oli useampaan otteeseen. Alkuun Sonylla oli asiaa, joka vähän yllätti kun ei se koskaan ole tokossa jutellut. Noh, meiltä oli jäänyt näyttely väliin, niin herra ei ollut saanut lämmitellä. Mutta, koko ajan seuraaminen parantui. Välillä piti laittaa koira maahan (kun oli pysähdytty), pitää siinä hetki ja käskeä sitten perusasentoon. Joskus koira käskettiin liikkeestä seisomaan ja sitten jäätiin siihen viereen. Nämä sujuivat pallukalta.
 
Luoksetuloa oli kahdesti. Ekalla kerralla Sony ei jäänyt istumaan kun sen jätin. Myöhemmin toisella kerralla suoritus oli täydellinen.
 
Hypyssä Sony ei pysynyt paikoillaan seisomassa kun menin sen luo. Istui vasta kun käskettiin.
 
Liikkeestä maahan otettiin pareittain. Koirakoilla oli ihan kivasti väliä. Oli ihan kiva idea musta tehdä tuo pareittain. Sonylta meni hyvin. Fleksissä oli, niin kuin koko ajan muutenkin.
 
Eipä mun mieliala juurikaan kohentunut tuolla koulutuksessa. Itseasiassa ketutus vaan kasvoi kun katteli yhtä snakua omistajansa kanssa. Se omistaja ei mene koiransa tason mukaan vaan yrittää esittää, että sen koira on jo yhtä hyvä kuin muutkin. Makoilussa se lähtee kauas koiransa luota, vaikka koira ei sitä kestä. Luoksetulossa koira jäi istumaan monen maanittelu-yrityksen jälkeen ja sitten omistaja meni “kilometrin” päähän. Koira ei tullut luo vaan oli aikeissa mennä ihan muualle. Kerran melkein tuli Sonyn luo. Omistaja sai napattua vauhdissa kiinni koiransa hihnasta ja sitten kehui vuolaasti hyvää koiraansa. Voi paska. Kouluttajakin voisi koittaa jotenkin puuttua moiseen kun koiralta selkeesti vaaditaan liikaa ja muutenkin se omistaja on ihan pihalla. Mutta tuo TKY:n koulutus... Joo... Ei niitä kouluttajia kai hirveesti kiinnosta. Ainakin tuntuu siltä, että vedetään homma rutiinilla läpi ja siinäpä sitten se.
 
Kotimatkalla sitten pudotin laatikkoon kuoreen laitetun lapun. Kuoren päälle olin kirjoittanut, että “mielenvikaisen rakin omistajille”. Vähän kyllä pelotti mennä sitä kautta kun ei tiedä, vaikka se rakki olisi ulkoillut juuri silloin.
 
Lauantaina tehtiin aamulenkki lumessa ja lumisateeesa! Olin ihan innoissani. Päivän paremmin valjettua päästin pojat pihalle ja kuvailin. Oli ihanaa, että oli tullut lunta ja sitä satoi lisää! <3 Tänään sitten koulutuksen jälkeen ei ollut fiilareita lähteä Ticon & Jomin kanssa lenkille, joten päästin koiruudet pihalle kirmaamaan. Yön aikana oli satanut himpun verran lisää lunta. Mutta, en jaksanut olla siitä innoissani. Taaskin yritin kuvailla, mutta kun ei se oikein tuntunut sujuvan, niin pihailu jäi vain puolen tunnin pyrähdykseksi. Ei huvittanut alkaa sen kummemmin yrittää pelleillä kameran kanssa.
 
Vieläkin, tunteja tapahtuneen jälkeen mulle tulee tippa linssiin kun muistelen miten jätin Ticon maalitauluksi. Sori Tico :,( Ei sillä ole mitään syytä luottaa muhun. Nyt mua vituttaa ja masentaa. Emmä enää jaksa tätä paskaa. Vittu :,(,,,
 
 
Ai niin... Kiitokset kaikille kommentoijille <3 En nyt jaksa alkaa vastailemaan niihin, mutta ihan mukavaa on saada niitä. Nyt vaan ei oo oikein fiilareita tehdä mitään :(