Tässä taitaa olla tapahtumaisillaan jotain mykistävän mahtavaa, jonka seurauksena kaiketi tullaan näkemään tkamua useammin : ) Ainakin tiistaina hänet nähtiin. Oli näillä suunnilla ja saatiin aikataulut mätsäämään, joten sovittiin miitti. Kun hän kyseli, että mitä tehtäis tai missä nähtäis, niin ehdotin Haunista. Se oli paikka, jonka halusin hänenkin näkevän. Kärmekset kyllä mietitytti, mutta kun meidän kahden hennon neidon tueksi oli lähdössä neljä raavasta urosta, niin eiköhän sellainen kokoonpano pitäisi kärmekset poissa näkyvistä ; ) Oli kyllä huippua kun pystyi ottamaan kaikki mukaan.
Tiistain sää vähän jänskätti. Olihan se mukavampaa jos ei ihan litimäräksi lenkillä kastuisi. Sadekuuroja oli luvattu. Otin mukaan kameran, vaikken tiennyt, että missä välin sitä käyttäisin. Koiria kun ei siellä saa pitää vapaana ja koirat käsissä hankaloittaa hieman kuvaamista. Lähinnä tuon kameran takia otin mukaan myös kumitakin.
Oltiin sovittu, että puoli kympiltä tkamu napsii meidät postareilta. Mä kuitenkin kävelin lähellä olevaan mutkaan ihan siltä varalta jos vaikka naapuri olisi keksinyt just silloin käydä postilaatikolla koiransa kanssa. Tai sitten joku olisi halunnut käyttää tietä ajamiseen. Koirien autoon laittamiseen kun kuitenkin menee oma aikansa. Karvapallot taakse ja houdini-Tico eteen.
Noin vartissa oltiin perillä. Ja meikä junnasi julkisilla sinne kaksi tuntia, eheh. Samassa ajassa olisi mennyt vaikka Hesaan tai Tampereelle... Tuntuu kyllä aikamoiselta tajuta tuo!
Olin varautunut, että Sonylta tulee kommenttia kun pääsee autosta ulos. Mutta ei tullut! Oli yllättävän hiljaa : ) Eikä kommenttia tullut sittenkään kun tkamu otti jättiksen ulos autosta. Hienoja poikia.
Ympäristö oli meille molemmille outo, joten lähdettiin vaan kävelemään jonnekin päin. Jonkin ajan päästä näin, että vastaan oli tulossa koira. Kun just silloin sivulle aukeni polku rantaan, menin sinne. En jaksanut alkaa niputtamaan ukkoja. Lisäksi turvavöiden kanssa se olisi ollut tavallista hankalampaa kun niissä on se muutaman 10 sentin lisäpala. Jos tuonne vielä joskus mennään, niin pannat pitää muistaa ottaa mukaan.
Yhdessä kohtaa pysähdyttiin juttelemaan. Hetken päästä Sony alkoi mekkaloida ja metelisoppa oli valmis. Kai se näki jotain marssilaisia... Mökä alkoi niin yllättävästi.
Kai siihen joku noin tunti meni kun kierrettiin Haunisten allas. Oli kyllä hienot maisemat! Yhdessä kohtaa saatiin astetta rankempi sadekuuro niskaan, mutta tässä kohtaa vanha sananlasku “minkä sade kastelee, sen kesä kuivaa”, päti hyvin. Hyvässä sovussa ukkoset tassuttelivat. Kunhan etenkin Sonyn ei antanut tuijotella, niin hyvin meni.
Yhdessä kohtaa pojat saivat kastautua. Silloin ei vielä tiedetty, että lenkki oli lähestulkoon jo loppu. Yllättäen huomattiin, että siellähän onkin tuttu auto : D
Hieno lenkki! Kiitokset tuosta mahdollisuudesta ja kivasta seurasta tkamulle : )
Viime sunnuntaina käytiin aamulla litsillä. Tällä kertaa kukaan ei pudonnut laiturilta. Sonylla oli vielä pientä epävarmuutta veden suhteen. Tico ja Jomi olivat niin kuin ennenkin. Ja hyttyset olivat sankoin joukoin liikkeellä.
Muutama tunti kotiutumisen jälkeen lähdin moikkaamaan mummia. Hän tykkää kukista, joten päätin kerätä pienen kukkakimpun pihallani olevista kukista. Äipän kyydissä huomasin, ettei idea ollutkaan ollut kovin hyvä. Näin muurahaisen. Vippasin sen lattialle. Jonkin ajan päästä taas jostain uumenista tuli esiin uusi murkku. Pian toinen. Sanoin äipälle, että en voi viedä kukkia mummille. En halunnut kuljettaa hänen luo murkkuja. Pyysin pysähtymään bussipysäkillä, jolloin sain heitettyä kimpun pois.
Mummin luona oltiin muutama tunti. Kun äippä lähti käymään jossain siskonsa kanssa, niin mummi kaivoi pakastimesta mulle pari Eskimo-puikkoa. Sen jälkeen täytti karkkiastian ja toi sen mun syliin. Joo-o, täältä se mun sokerihiiriys taitaa olla peräisin. Sukuvika siis ; D
Mummin luota kotiuduttuani tein uuden kattilallisen raparperisoppaa. Nyt se onnistui ekaa paremmin. Oli just sellaista kuin sen pitääkin olla, nam nam!
Maanantaina oli hyvä rako murisuttaa ruohonleikkuria viidakon tähtösen jatko-osille. Vähän oli päässyt nurtsi venähtämään. Puolentoista tunnin jälkeen se oli lyhyt ja ihanan keltainen. Josko se nyt vaikka kupsahtaisi. Tuskin. Olisi kivaa jos mun piha sammaloituisi oikein kunnolla. Sitten olisi vihreää, mutta ei tulisi viidakkoa.
Eipä sitä sitten viikolla tapahtunut muuta maininnan arvoista koirakuvioissa. Voi olla, etten muista, vaikka olisi tapahtunut kun pe tapahtui jotain, joka sai pelkäämään yhden asian puolesta. Mun nuppi meni ihan jumiin. Jopa tekstariin vastaaminen oli tosi vaikeaa. Ei tuntunut millään irtoavan tekstiä aivopoimuista. Voi hemmetin hemmetti! Oonko mä oikeesti niin luuseri? : (
Töissä oli varsin hilpeä viikko. 40 viikkotunnista työskentelin yhteensä noin 8 tuntia. Siis 32 tuntia olin siellä turhaan! Mä kun luulin, että ainakin Suomessa ihmisrääkkäys olisi kielletty...
Eilen pidin sisällä pojille pienen treenihetken ja sitten painuttiin pihalle. Pitkästä aikaa istuin pihalla kamera kourassa. Pääasiassa oli aurinkoinen sää, mutta yksi sadekuurokin tuli koettua. On kyllä ihanaa katella poikien touhuamista. Mun ihana triple <3 Voisinpa pitää ne aina, mutta väistämättä on alkanut hiipiä mieleen luopumisajatuksetkin. Tico kun on jo 9 vee. Eihän se oo vielä vanha? Eihän? Etenkin mun Tico on semmonen superkoira, että vielä on monta vuotta kuvioissa. Joohan, piparkakkutassuni mun? Ihan tyhmää kun koirat elävät niin vähän aikaa. Ja kai on ihan tyhmää edes miettiä tämmösiä tässä vaiheessa, mutta minkäs teet kun ajatukset vaan tulee mieleen, niisk...
Mutta koitetaan nyt piristyä ja nielaista alkamaisillaan ollut vesiputous toisenlaisilla vesijutuilla. Jomi, the vesihömppä auttaa meitä tässä. Kokeilin, että pystyykö koirille antamaan vesiastian pihaan ämpärin muodossa. Näin kävi
Innostuin kokeilusta ja jatkoin saavin kanssa. Jomi on niin hupaisa kun sen mielestä pihalla ei kuulu olla vesiastioita xD Kerran se keksi kellarissa lojuvan vanhan altaan ja alkoi pyöriä sen päällä. Hinasin altaan pihan puolelle, jotta sekoilu onnistuisi paremmin. Välillä tuntuu, että jotenkin vesi muuttuu Jomin koskettaessa sitä joksikin aivan muuksi... ; )
Vanhaa allasta tuli vähän hyötykäytettyä namien etsimisleikissä. Tico oli tässä kaikkein pitkäpinnaisin. Tosin Jomi taisi olla taas sulamispisteessä kun meni välillä istuksimaan kellariin. Eikä todellakaan ollut mikään ylilämmin ilma.
Pitkästä aikaa laitan tänne uusia kuvia vanhoin metkuin.
Triple laiduntamassa.
"Pistetäänpä pikkukaveri rinkulaan."
Näin vuonna 2008.
Ja näin vuonna 2015 :D
Onnistuu se vetäminen seistenkin.
"Kjeh, kjeh. Kuka olikaan paras ja ovelin?"
"Jaiks! Poika yllätti mut!"
Näyttääpä Jomi isolta muihin verrattuna! :D
"Hei! Varo vähän!"
"Nipistys äskeisen tempun vuoksi."
"Kattokaas, mitä mulla on!"
"Ja, nyt se on mulla!"
"Eipäs, vaan mulla!"
Karvapallot ja rinkula.
"Annaannaanna!"
"Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain..."
Rinkularallatusta.
Kermainen komistus.
"Tippuiko sieltä jotain?"
"Tää on mun!"
Saavin valtias.
Ticon ilme <3
Ticon päätä ei palele ;D
Aaaaaaaawwwsss! <3
"Isiiih!"
Fiksua porukkaa, joo ;D
Kaarre x 3
Neuvottelua hiirestä.
Mutta omistaja ei vaihtunut.
"Mä tässä vaan vähän lepään..."
"Etkä!"
"Höh, kun ei saa rauhassa raadella."
Vielä tälläkin piti leikkiä.
"Mä en tunne noita. Keitä lie..."
Hieno posetus, Tico! Harmi kökkö tausta...
Ticon hienon posetuksen aikaansaama arvokkuus taitaa murentua alla olevien kuvasarjojen myötä...
Huivikummituksen paluu nähtiin mun pihalla.
Niih, Ticoa ei voi eikä kannata ottaa liian vakavasti. Hän on sellainen "hakuna matata" -tyyppi kuten alla olevista kuvista voi nähdä.
Entä monessako muussa kuvassa vuosien aikana olette nähneet Ticon tassut taivasta kohti? Niinpä :D
Vielä pari luontojuttua. Ihmeen aikaisin niitettiin tuo lähipelto. Yleensä on niitetty heinäkuun lopussa, mutta männä viikolla kävi traktori sillä huristelemassa. Ja yhtenä iltana kun olin töistä tulossa näin hahmon hämärässä. Koon puolesta päättelin hahmon olevan kissan. Sitten kun se meni mun ohi, huomasin kyseessä olleen ketun. Oli pieni ja tosi hoikka. Ehkä nuori? Häntä paksumpi kuin vyötärö. Meni mun ohi noin parin metrin päästä. Mun kohdalla vähän hidasti ja piti silmällä mua.
Jah jah. Eipä sittenkään se islantilainen herra jäänyt lomalle. Se, että samassa lauseessa oli “minulla on” ja “kesäloma” ei ilmeisesti tarkoittanut loman alkamista. Ehkäpä hän hehkutti tulevaa lomaansa, joka kaiketi alkoi tänä vkl. Puhui taas kesälomasta ja tällä kertaa mun mielestä antoi lomalleen päättymispäivän, 5.8. Mielenkiintoista kuunnella tuota kanavaa ens pe... : D
Kommentit