Semmonen istutettiin mun pihalle viime keskiviikkona. Joka päivä se on kasvanut vähäsen, että hyvältä ainakin alku näyttää. Ehkä siitä vielä tulee kunnon lumivuori : )
 
Tosiaan viime ti pakkasta oli kai jossain kympin kieppeillä. Vähän sateli lunta ja mietin hyvin piiitkään, että jaksanko lähteä kauppaan. Ihanteellista olisi ollut jos ei olisi tarvinnut ostaa mitään, mutta kun jotain pitää syödäkin. Lähinnä halusin jotain helposti ja nopeasti tehtävää, kuten leipää. Pakkasessa on leipää, mutta reissari on alkanut pahasti tökkimään. Ei taho mennä alas. Noh, pitkäänhän se on ollut lähestulkoon mun ainoa leipä kun on niin halpaa, mutta nyt on pakko mussuttaa jotain muuta ainakin jonkin aikaa.
 
Sori, pojat, mutta piimää ette tällä kertaa saaneet : ( Ainakin muutaman vk:n ajan olis tarkotus vetää kauppailu ihan minimiin. Itekin osallistuin talkoisiin jättämällä islantilasen rahkan ja milketin kauppaan. Oon oppinut syömään puroa ilman maitoa. Alkuun se oli tosi vaikeaa ja meinasi tulla ylös kun oli niin ällöä, mutta kyllä se jo nyt menee alas ilman ongelmia. Eihän nuo maitotuotteet isoja summia niele, mutta säästö se on pienikin säästö.
 
Vaikka lunta sateli, niin ei sitä paljoa tullut. Muutama milli. Ei sitten tullut kiusausta jättää agia väliin lumen vuoksi ; ) Eikä olisi kylmyyskään ollut tekosyy jäädä kotiin kun pakkasta oli vain –9 lähtiessämme kohti hallia. Tuuli puhalteli, mutta ei kovin kylmästi. Toppatakin sijasta mulla oli takki, jota yleensä käytän keväällä & syksyllä. Mä olisin varmaan saanut lämppärin jos olisin laittanut topan päälleni.
 
Agissa aiheena oli helikopteri. Jaa, että tommonenkin ohjauspiruetti on olemassa... Radalla oli 12 estettä, joista neljä tehtiin helikopterilla. Hyppy, hyppy helikopterilla x 2, putki, hyppy helikopterilla x 2, putki, kepit, putki, pöytä, hyppy x 2.
 
Ekana kaikki kokeilivat helikopteria molempiin suuntiin. Musta tuntui tosi hölmöltä kääntyä poispäin koirasta ja usein pitikin miettiä, että minnekäs päin sitä pitikään kääntyä. Tämän jälkeen treenittiin itekseen sillä välin, kun muut tekivät rataa.
 
Toisella kerralla kouluttaja sanoi, että halutessaan voi palkata koiran jokaisen kopterin jälkeen. Mä tein niin ja hyvin meni. Radan jälkeen kouluttaja halusi, että teen alusta putkeen asti ilman pysähdyksiä. Meni yllättävän hyvin, mutta kyllä se tuntui hankalalta saada koira kopterin jälkeen toiselle hypylle tekemään kopteria kun hypyt ei olleet suorassa linjassa. Tavallaan joutui vähän “tuuppimaan” koiraa.
 
Kolmannella kerralla oli tarkoitus tehdä rata ilman pysähdyksiä. Kun oli vähän vaikeaa ohjata koiraa seuraavalle hypylle, niin kouluttaja tuli avuksi. Meni namin kanssa odottamaan toisen hypyn luo. Jomihan kiinnitti siihen huomiota ja siitä näki miten se kyttäsi kouluttajaa. Kouluttaja kysyi, että ottaako hän namin pois maasta. Sanoin, että joo. Kun sitten lähdettiin tekemään, niin Jomi vaan hyppäsi suoraan yli eikä lähtenyt kiertämään. Yritti oikaista namille : D Kun kaks ekaa kopteria saatiin sujumaan, niin putken jälkeen mulle tuli tenkkapoo, että mihinkäs päin mun pitikään kääntyä. En kyllä ymmärrä, että miksi siinä pitää pyöriä. Eikös se menisi ilmankin – ja vielä helpommin?
 
Agihallissa olikin tavallista enemmän porukkaa. Parilla muullakin kentällä oli treenit. Ei oo ikinä ollut noin paljon väkeä treenien aikaan. Ilmeisesti seura on saanut uusia kouluttajia.
 
Keskiviikkona sitten kun olin herännyt ja vähän tankannut, aloin istuttamaan lumivuorentainta. Eipä sitä lunta paljon ollut. Ehkä sentti tai kaks. Maa tuli helposti esiin ja ruohoa + muuta roskaa tarttui lumen joukkoon. Kolailin rauhallista tahtia semmonen puolitoista tuntia. Koko tuon ajan portti oli auki ja koirat pihalla. Ainoastaan Tico kävi pari kertaa portin ulkopuolella. Ei se mitenkään juossut vaan rauhallisesti jolkotteli autokoloon nuuskimaan. Meni takaisin pihalle kun käskin.
 
Aika onneton kukkula pihalle tuli, mutta jospa se vielä siitä kasvaisi. Lumihommien jälkeen aloin vähän nipsiä & katkoa piikkipusikkoa. Oli alkanut inhottavasti kurotella tietä. Piti sitten vähän siistiä, ettei vaan piikit pääse raapimaan. En tykkää pusikosta ollenkaan ja jos vaan voisin, niin se kyllä vaihtuisi johonkin tuijiin tai muuhun vastaavaan. Mutta tuolla nyt mennään kun jotain suojaa kyllä haluan ympärille.
 
Sain joululahjaksi semmoset vedenkestävät ja thinsulaattia sisältävät hanskat. On kyllä hyvälaatuiset, sillä itelläni jo oli samanmoiset rukkaset. Valitettavasti mulle ne hanskat on aika turhat, sillä mä en tarkene hanskojen kanssa. Jos mun sormet lokeroidaan, niin ne jäätyy tosi helposti. Ke ei ollut mitenkään kylmä. Ihan tavalliset tuulipöksyt mulla oli jalassa kun työntelin kolaa. Harmi, etten ollut älynnyt laittaa niitä hanskoja käteen heti. Kai niitä täytyy kuitenkin koittaa käyttää... Siispä laitoin hanskat kun aloin siistiä piikkipuskaa. Hyvien hanskojen tuhlaustahan se, mutta jotain käyttöä niille pitää koittaa keksiä. Ei mennyt kauaa kun alkoi tuntua sormissa kylmältä. Kyllä mun sormien tarttee olla vierekkäin, että kestävät paremmin kylmää.
 
Tosi teräviä ja kamalia sen puskan piikit on. Varovasti piti siistiä pusikkoa. Siinä touhutessa tuli mieleen, että tiedä vaikka ne piikit olisivat syypäät siihen, että Jomilla on ollut kahdesti haava arsessa. Kato siis jos pieni on mennyt veskiin liian lähelle pusikkoa.
 
Kyllähän sitä piikkitöhnää jonkin verran tuli ja nyt onkin vähän mysteeri, että miten ne hävitän. Toistaiseksi ovat kellarissa & saaviin sullottuna. Polttaminenkaan ei oo niin helppoa kun piikkien takia oksia on ilkeää käsitellä niin pieniksi, että luukusta sisään mahtuisivat. Hmmm...
 
Piipahdettiin hetken aikaa sisällä ja sitten mentiin taas pihalle. Mulla oli roikkunut kamera kaulassa lumitöiden ajan, mutta ei siinä sitten tullut kuvattua. Nyt piti yrittää ottaa kuvia. Kyllä sitä sai taas tapella säätöjen kanssa ennen kuin alkoi tulla mukiinmeneviä kuvia. Voihan sekin vaikuttaa, että valoa oli tullut vähän enemmän. Pilvistä oli, että ei se valon määrä mitenkään merkittävästi kasvanut.
 
 
             o21.jpg
                                 Ticohan harmaantuu ihan silmissä ;)
 
 
             o20.jpg
                                         "Hmmm... Mitäs tossa on?"
 
 
             o3.jpg
                                                "Moikka kamu!"
 
 
             o17.jpg
                                        Tälle kepille oli kyllä ottajia.
 
 
             o4.jpg
                                  "Mitäs mun selän takana tapahtuu?"
 
 
             o19.jpg
                                           "Mä haluan sen kepin."
 
 
             o15.jpg
                                 "Lällislää, kersa! Keppi onkin mulla!"
 
 
             o16.jpg
                                             "Tänne se keppi!"
 
 
             o23.jpg
                 Pihalta löytyy keppiä ja risua jos jonkinlaista (valitettavasti).
 
 
             o14.jpg
                                     Vauhdin hurmaa ilman keppiä.
 
 
             o24.jpg
                                            Keppi sanoi naps, ja...
 
 
              o6.jpg
                                         ...ja sitten niitä olikin kaks ;)
 
 
             o22.jpg
                               Välillä piti putsata varpaiden välit lumesta.
 
 
             o2.jpg
                         Jopa Ticonkin, kun oli aikansa pihalla viipottanut.
 
 
             o18.jpg
                   Sen jälkeen olikin hyvä näyttää renkalle taivaanmerkit ;)
 
 
             o5.jpg
                                          Karvapallojen keppikina.
 
 
             o13.jpg
                                        Sopuisasti sapuskoimassa.
 
 
             o1.jpg
                                                   Valkoinen? ;)
 
 
Nelisen tuntia pihalla hurahti (lumihommat, yms. mukaan lukien) eikä sieltä olisi vielä silloinkaan malttanut tulla pois, mutta pakko oli kun oli alkanut viluttamaan.
 
Torstaina taimi kasvoi muutaman kolallisen. Lunta oli taaskin tullut niin vähän, että ei olisi ollut tarvetta kolata, mutta halusin kasvattaa lumivuorentainta. Ja sen jälkeen taas kuvailemaan pihalle. Luulin, että kuvista tulisi vähän parempia kun aurinko hehkui pilvien takana. Oli siis valoisampaa kuin ke. Kuvailin taas joku puolitoista tuntia ja oli sellainen fiilis, että ihan ookoo kuvia tuli. Vaan kun kuvat olivat ladattu koneelle, harmitti. Lumi oli sininen. Huoh. Miksei se näy kameranruudussa, kysynpähän vaan? Joistain kuvista ehkä saattoi nähdä lievää sinerrystä, mutta moni oli valkoinen eikä sinerrystä näkynyt edes suurennettaessa. Ja sitten koneella kuvien lumi oli sinistä. Olisi se ollut kiva tietää jo kuvaushetkellä. Oonkin yrittänyt opetella kattomaan, että mikä kuva voisi sinertää vaikkei ruudussa sellaista teekään, mutta on se vaikeaa kun aina sitä ei näe. Pöh. Vaikka ke oli pilvistä, niin ne kuvat onnistuivat paremmin. Hassua.
 
 
             o12.jpg
                                                Jopas sinertää...
 
 
Tico innostui usuttamaan karvapalloja leikkiin pomppimalla lumikasan puolelta toiselle. Se oli hauskannäköistä. Alla muutama kuva siitä.
 
 
             o11.jpg
 
 
 
             o8.jpg
 
 
 
             o9.jpg
 
 
 
Viime perjantainakin lumivuorentaimi kasvoi hieman. Heräsin puoli kympiltä ja pienen tankkauksen jälkeen lähdettiin tunnin lenkille. Halusin silleen koittaa vähän laskea poikien kierroksia. Satoi lunta, ajoittain tosi sakeastikin. Asteita oli vain –5. Aikamoista, kun miettii, että kun yöllä käytiin tunnin lenkillä, asteita oli –20!
 
Lenkin jälkeen laitoin pojat sisälle ja menin kasvattamaan taimea. Vaikka lunta olikin tullut ajoittain sakeasti, niin taaskin maahan oli tullut vain joku sentti lunta. Silti kolasin kun halusin kasvattaa taimea. Siihen meni puolisen tuntia. Sade alkoi uudestaan, mutta ei ollut aikaa kolailla enempää. Piti vähän tankata ennen kuin vieraat saapuivat.
 
Aika meni sen verran kortille, etten paljoa ehtinyt kokeilla yöllä opittua. Torstain siniset kuvat harmittivat ja halusin koittaa tehdä asialle jotain. Lisäksi harmitti se, että kamera laittoi f-luvuksi 22! Siis ihan hölmö luku kun valoa tarvittaisiin lisää. Silloinhan äffää pienennetään. En tiedä millä logiikalla kamera äffän valitsee. Siispä ennen nukkumaan menoa otin käteeni kameran ja ohjekirjan. Tutkailin, että pystyikö äffää muuttamaan. Toisessa ohjelmassa pystyi, mutta siinä taas ei voinut muuttaa jotain muuta. Ihan tyhmää.
 
Selailin kirjasta ja tutkailin kameraa. Tutustuin myös ohjelmaan, jota en ollut koskaan käyttänyt. Siitä pystyi muuttamaan vaikka mitä. Näpräsin kameraa ja otin koekuvia (alla kuva, joka on otettu täysin pimeässä olkkarissa. Vain makkarin valo vähän valaisi). Vaikuttivat ihan hyviltä, joten aloin innolla odottamaan, että pääsisin kokeilemaan juttuja ulkona. Suunnitelma oli, että olisin kattonut valmiiksi millä kannattaisi kuvata, mutta en ollut täysin valmis kun vieraat tulivat. Ei se mitään.
 
 
             o10.jpg
 
 
Karvapallot ottivat tulijat vastaan haukkuen. Tkamu koirineen + neiti vekkulin omistaja koiransa kanssa oli tullut pihailemaan : ) Kun urhoja oli peräti viisi kappaletta, niin piti sitten vuorotella. Isoset käyvät niin kierroksilla kun joku tulee pihaan, että en uskaltanut koko äijäkööriä päästää yhtä aikaa. Hyvinhän ne tulivat toimeen siellä Salossa kun paria neitiä niiden kanssa vuoroteltiin, mutta se on kuitenkin eri asia jos heidän omalle alueelle vaan pöllähdetään ykskaks. Jomi ei välitä, mutta kaksi muuta ei oo samanlaisia kuin jompu. Siispä ensin vuorottelivat karvapallot.
 
Sonylla oli tytön kanssa kivaa. Jomi ei juurikaan niiden touhuihin puuttunut. Se on niin semmonen, että ei ala “kilpailemaan”. Kyllä mä sen tiesinkin, että Jomi antaa Sonyn leikkiä tytön kanssa. Jos pieni olisi ollut yksin, niin sitten olisi ollut eri asia, mutta en viittinyt alkaa kaikkia vuorottamaan yksitellen. Jomi lähinnä kävi moikkailemassa ihmisiä ja istuksi lumikasassa. Sieltä oli mukava tähystellä. Jomi adoptoi tuon kasan heti. Huvitti  torstaina kattoa ikkunasta ulos kun kirsikkana lumikeon päällä istuksi Jomi : D
 
 
             o7.jpg
 
 
Seuraavaksi pääsivät pihalle tkamun koirat. Niiltä löytyi vauhtia ja ääntä, mutta ei ne juurikaan leikkineet tytön kanssa. Enemmänkin juoksentelivat keskenään ja yrittivät silputa jäistä palloa. Jotain ne siitä irti saivatkin. Näiden aikana naapurin ämmä alkoi aukoa päätään. Ensin huusi jotain ikkunasta. Sanoin kavereille, että ei tartte välittää. Sitten se natsi tuli pihalle päätään aukomaan. Vinkui jotain, että on 40 asteen kuumeessa ja ei jaksa kuunnella haukkumista. Mua alkoi pännimään. Siis oikeesti! Niitten rakki juoksee ympäriinsä niin, ettei huvita liikkua kotitiellä koiriensa kanssa. Oon sille ämmälle sanonut, että mun koirat ei tykkää kun puskista yhtäkkiä hypitään eteen, mutta ei oo auttanut. Osin sen takia liikun paljon mieluummin ulkona öisin. Onhan silloin muutenkin ihanan rauhallista. Ja niiden rakki saa kesällä haukkua öisin niin paljon kuin vaan jaksaa. Ei komenneta yhtään. Luulen, että se rakki mörköilee pimeän tuloa kun silloin se yleensä alkaa aukoa päätään. Ja ne saavat alkaa leikata ruohoa yöllä jos huvittaa. On se sitten niin älytöntä, että jos mun pihalla käy silloin tällöin koiria, jotka haukkuvat, että siitä pitää alkaa aukomaan päätään! > : ( Olihan mun omatkin koirat tavallista äänekkäämpiä, mutta yleensä ovat hiljaa, joten sanoin ämmälle, että mikään ei muutu. Alkoi uhkailemaan poliisilla. Niitä varmaan tosi paljon kiinnostaakin tommonen. Tosi naurettavaa touhua! Päivällä kello yksi voi kuulua ääniä piste. Ja tuon saman ämmän takia osa aidasta piti tehdä puulla. Fak, mikä pikku hitleri. Kaikki pitäisi tehdä sen mukaan. Kaikki mitä se tekee on oikein. Ei sen mies oo tommonen kuspää. Mahtaa olla aika vahvasti tossun alla. Kunpa saisi asua keskellä ei mitään ilman naapureita...
 
Kun tkamun koirat olivat aikansa touhunneet, niin sitten oli Ticon vuoro. Ticolla ja neidillä oli vauhtia ja meininkiä. Tico myös aukoi päätään. Ticon vuorolla tuli jonkin aikaa lunta sakeasti. Ihanaa!
 
 
             m93.jpg
                                        Punaista pöhkö-poweria ;)
 
 
Semmonen pari tuntia mun pihalla vilisti isliksiä <3 Oli kyllä kivaa, että isosetkin saivat vähän koirakontaktia ne kun niin harvoin pääsevät leikkimään muiden kanssa.
 
Kavereitten mentyä päästin pojat hetkeksi pihalle ja yritin kuvata niitä. Mulla ei ollut mitään käsitystä kellosta, joten mentiin sitten sisälle, jotten missaisi vkl:n avausohjelmaa. Ai niin. Siinä kun oltiin pihalla niin meni joku 5-10 minsaa kavereitten lähdöstä kun se ämmä lähti autollaan jonnekin, että niin kipeä sitä oltiin...
 
Sisällä aloin laittamaan kuvia koneelle. Odotin / pelkäsin tummia & sinisiä kuvia, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Osasta kuvista tuli sinilumikuvia, osin kai siksi kun valo oli vähissä. Ja olihan silloin lumisadekin. Mutta joo, kuvista tuli parempia kuin olin odottanut. Kaikki säädöt olivat omia, että kaipa tää vielä tästä : )
 
Alla kuva, joka on tumma, mutta silti paljon laadukkaampi kuin edelliset kuvat.
 
 
             m105.jpg
 
 
Ja sitten linkki, josta löytyy loput miittikuvat
 
 
Kun kuvat olivat koneella, ei ollut enää pitkä aika vkl:n avausohjelman alkamiseen. Rahkaa ei ollut ja hunajapuolikin jäi nyt vähän vajavaiseksi. Koko viime viikon kone oli tosi hidas. Yhden sivun latautumiseen saattoi hyvinkin mennä viis minsaa. Senpä takia luin uutisista lähinnä otsikot. En vaan jaksanut odottaa sitä latautumista. Myös viime pe kone oli hidas, joten ohjelman kuuntelu oli yhtä pätkimistä :/ Sen verran kuulin, että taas soitti pari uutta biisiä. Jokohan on soittanut kaikki biisit uudelta levyltään? Mulla ei oo mitään hajua, että montako raitaa sillä on, sillä en oo onnistunut löytämään sitä netistä :/
 
Tico oli vähän outo viime viikolla... Edellisenä la se alkoi kuiskausvikisemään. Sitä kesti aina niin kauan kun koiruus oli hereillä. Joskus se saattoi istua paikoillaan pitkän aikaa ja tietty sitten alkoi pilkkiä. Kun koiruus havahtui siihen, että pää oli “putoamassa”, alkoi kuiskiminen uudestaan. Tosi rasittavaa kuunnella sellaista, mutta kun Tico lähenee jo kymmenettä vuotta, niin mietin, että pitäisikö siitä olla huolissaan vaiko harmissaan? Herran olo ei parantunut ruokailun jälkeen, eli kyse ei ollut nälästä. Eikä kuiskiminen loppunut parin tunnin lenkinkään jälkeen. Tosi outoa.
 
Kuiskimista hereillä kesti viime tiistaihin asti. Sen jälkeen kuiski satunnaisesti. Sitäkin mietin, että olisikohan naapurin rakilla ollut juoksu, mutta olisihan se hassua jos vasta nyt reagoisi siihen ekan kerran kun se rakki on ollut joku 4-5 vuotta (valitettavasti). Kyllä Tico lopetti kuiskimisen jos sanoin sille painokkaasti, että “nyt Tico!”. Sitten se alkoi nukkua. Mutta jos en sanonut mitään, kuiskimista kesti aina niin kauan kuin ukko oli hereillä. (Lisäys 21.1.: ei ole kuiskinut enää).
 
Enpä oo mäkään säästynyt vaivoilta. Tuossa edellisen vkl:n aikana yks mun varvas turposi ja alkoi punottamaan. Lisäksi se oli kosketusarka, joten jätin lenkit väliin. Huuhtelin sitä ja sivelin siihen bepantteenia ja äkkiä siitä tuli parempi varvas. Vaikka en lenkkeillyt edellisen vkl:n aikana, niin en usko Ticon kuiskimisen johtuneen siitä, sillä onhan noita taukoja ollut aiemminkin, eikä äijän olo parantunut vaikka vkl:n jälkeen pääsi parinkin tunnin lenkille.
 
Ainakaan meidän seudulle ei mitään lumimyräkkää tullut. Uutisotsikoiden mukaan pääkaupunkiseudulla olisi ollut jotain sellaista, mutta tiedä sitten. Parisen viikkoa sitten kun Merikarvialle tupsahti reilut 70 senttiä lunta alle päivässä, niin sitä voi jo kutsua lumimyräkäksi.
 
Ihanaa, ihanaa, kun on talvista! Oikein odotan, että pääsisin kasvattamaan lumivuorentainta. Nyt siellä olisi taas kolattavaa, mutta viime vkl:na en ehtinyt. Pitäisi koittaa ottaa jonkinlaisia joulukorttikuviakin. Älä sula vielä pois lumi, ethän? (pohdiskelua viime pe).
 
Vielä että, kun parisen viikkoa sitten sää lauhtui noin kymmenellä asteella, niin ulkona tuntui tosi lämpimältä. Mä olin aivan hiestä märkä lenkuroinnin jälkeen. Sitten tarkeni hyvin suihkutella ja sen jälkeen lähti pesukone pyörimään. Sisälläkin alkoi taas tarkenemaan eikä hengitysilma tuntunut kylmältä. Isoset saattavat joskus taas nukkua lattialla ja Jomi ryömiä mun sängyn alle isoksi islantilaiseksi villakoiraksi. Kylmillä asteilla jompu ei mennyt sinne vaikka muuten lattialla lekottelikin.
 
Joopa joo. Teksti saattaa tuntua vähän sekavalta. Se on kirjoitettu viime pe, mutta jäi julkaisematta kun kuvat eivät olleet valmiina. Sen jälkeen en oo ehtinyt. Yritin vähän päivittää sanomisiani, mutta saattaa silti olla sekavaa luettavaa. Pahoitteluni siitä.