IMG_0009.jpg
 
 
 
No niin taas on tullut aika laittaa joulutervehdyksemme. Tällä kertaa on ilo tehdä se, sillä nyt onnistui joulukortti! On paras kortti mun triplestä : ) Kortissa harmittaa yksi pieni asia. Aloin väkertämään korttia yöllä. Oli hankaluuksia saada islantilaisista kirjaimista samankokoisia kuin muista. Siihen meni aikaa aika tavalla. Vasta viime metreillä tajusin, etten tiennyt mitä on islanniksi toivottaa. Siihen hätään en olisi vastausta saanut, enkä todellakaan halunnut tapella uudestaan tekstin kanssa, joten enkuksi sitten. Nyt mulla on noin vuosi aikaa koittaa selvittää se : D
 
Aiemmin vihjaisin, että tänä vuonna meillä on teille pieni joululahja. Sen taustasta enemmän. Juttua alettiin treeniä jo viime vuoden puolella. Lokakuun lopussa tai sitten joskus marraskuussa. Vihjaisin asiasta blogissani, mutten tietenkään paljastanut, että mistä oli kyse. Kaikki lähti liikkeelle kun sisko kysyi, että olinko opettanut koirilleni yhden jutun. Sen jutun osasi jo edesmennyt monirotu ja neiti oppi sen tosi nopeasti. Partis ei oppinut sitä ikinä. Liikaa intoa ja liian vähän keskittymistä – niin ja mulla varmaan vähemmän taitoa kuin nyt.
 
Oletin, että Tico oppii homman nopeiten. Se kun on aika haka lelujen tuomisessa ja tässä siitä oli hyötyä. Luotin liikaa muistiin ja kaiketi siihen, ettei julkistamiseen menisi näin kauan. Nyt harmittaa kun en pitänyt ns. koulutuspäiväkirjaa. Ticollahan on sitä intoa useamman koiran edestä, niin tämä vähän tuotti hankaluuksia. Mutta kun olin saanut herralle iskostettua idean, niin eteneminen oli aika nopeaa. Ticoli selviytyi jopa pienimmästä ja vaikeimmasta osiosta. Olin sitä epäillyt, mutta on ihanaa olla tässä asiassa väärässä : ) Siispä alla olevasta videosta voi nähdä miten Tico rakentaa oman joulupuunsa.
 
 
 
 
Jomi hoksasi nopeasti jutun alun. Takapakkia tuli kun otin mukaan osan, johon joulupuu tuli rakentaa. Jomi mörköili sitä. Luulikohan se sitä joksikin seipääksi, jolla seivästetään pieniä isliksiä. Anyway, Jomin reaktio yllätti. Meni jonkin aikaa ennen kuin Jomi pystyi elämään tuon osan kanssa. Kun se oli saavutettu, niin sitten alkoi eteneminen kivalla vauhdilla. Jomikin olisi ollut valmis viime jouluna. Alla näyte Jomin rakennustaidoista.
 
 
 
 
En enää muista, että missä vaiheessa mieleen juolahti, että juttua voisi käyttää jouluiseen tervehdykseen. Se ei ollut ajatuksena kun lähdin juttua treenimään. Mutta kun sen keksin, niin tähtäsin viime jouluun. Sonylle homma oli vaikeinta ja niin olin arvellutkin. Mutta se osoittautui ukkelille niin vaikeaksi, että sen takia päätin siirtää julkistamista vuodella. Yritin saada videot tehtyä jo vuosi sitten ja treenittiin jopa kolmesti päivässä. Ehkä se oli liikaa, en tie. Toisinaan näytti, että Sony voisi jopa valmistua ajoissa, mutta sitten tuli takapakkia. Päätin siirtää hommaa vuodella.
 
Ei, en ole rikkinäinen levy kun taas toistan, että en enää muista, että treenittiinkö juttua ollenkaan alkuvuodesta. Voi olla, että joitakin kertoja, mutta tosi vähän ennen lokakuuta. Oli useamman kuukauden tauko. Alunperin oli aikomus aloittaa treeniminen elokuussa. Siis hyvissä ajoin, mutta vasta lokakuussa sain otettua itteäni niskasta kiinni. Aloittaminen on aina hankalinta ja tällä kertaa sitä vaikeutti muukin kuin laiskuus.
 
Aikaa oli joku pari kuukautta ja se tuntui paljolta, kunnes aloitettiin treeniminen. Tico ja Jomi olivat jo vähän unohtaneet, mutta ne saatiin aika nopsaan taas päivitettyä. Sony taas... Se tuppasi tuomaan osan mulle vaikka se ei todellakaan ollut oikein. Tämä oli yksi ongelma. Toinen ongelma oli se, että herra katteli mun käsiä. Ei siis keskittynyt tekemiseen kun oli naminkuvat silmissään. En sitten pitänyt palkkaa kädessä vaan kädet olivat tyhjät ja näytin koiruudelle koko ajan avonaiset kädet. Kolmas ongelma oli se, että jos osa meni tiettyyn kohtaan, niin kermis meni lukkoon eikä suostunut itsenäisesti korjaamaan. En tajua mikä siinä oli.
 
Tuntui, että aika ei sittenkään riitä. Piti koventaa treenitahtia ja usein juttua treenittiin kahdesti päivässä. Sen siitä saa kun vaan siirtää asioita. Tahkottiin ja tahkottiin ja lopulta se tuotti tulosta. Voi sitä onnen päivää kun huomasin, että nyt alkoi homma sujua Sonyltakin! En muista missä vaiheessa noin onnellisesti kävi, mutta aikaa ei ollut enää hirveesti jäljellä. Piti sitten edetä loput nopeasti ja onneksi se ei tuottanut isompia ongelmia. Nallukka-pallukka ei enää tuonut mulle eikä ollut niin kiintynyt mun käsiin. Tosin sen verran niitä piti silmällä, että teki homman pakittamalla. Ja ukkeli oli oppinut korjaamaan itsenäisesti : )
 
Se, että Sony teki homman pakittamalla, pisti suunnitelmia uusiksi. En voinut kuvata siitä kulmasta, josta olin alunperin aikonut. Muuten te lukijat olisitte saaneet katella vaaleaa arsea tämän herran suorituksen aikana ; ) Muutenkin homma jalostui lopulliseen muotoonsa pikku hiljaa. Aina vaan keksin lisää juttuja. Luulen, että jos olisin tehnyt videot vuosi sitten, niin tuskin ne olisivat näinkään jouluisia kuin nyt. Luultavasti olisin kuvannut vain pelkän toiminnan. Mutta nyt sitten videoita on yritetty tehdä jouluisemmiksi pienellä koristelulla ja joulubiisillä. Ideat vaan pulpahtelivat mieleen. Tiedä, minkälainen spektaakkeli tästä jutusta olisi muodostunut jos homma olisi siirtynyt vuodella eteenpäin ;D
 
Kun kermis tuntui valmiilta, piti alkaa treeniä hommaa kameran kanssa. Ihan vaan varmistaakseni ettei kukaan hyydy kameran takia. Tuolloin tuli mieleen joulubiisi ja loppuvilkutukset. Tico ja Jomi omaksuivat vilkutukset sen verran hyvin, että tuppasivat vilkuttamaan vähän joka välissä : D
 
Kuvauspaikka tosiaan piti miettiä uusiksi. Tää ei oo mikään iso möksä, joten vaihtoehtoja ei ollut hirveesti. Enkä saanut viritettyä kameraa mitenkään paikoilleen, joten se piti pitää kädessä. Vähän kauempana olisi pitänyt olla / zoomata, mutta kyllä noista sen oleellisimman näkee. Ensin en ollut kovin ilahtunut videoiden pimeydestä, mutta loppujen lopuksi hämäryys lisää mun mielestä joulutunnelmaa.
 
Mutta alla on suoritus, josta olen ylpein. On niin hienoa nähdä miten Sony työskentelee <3 Me tehtiin se nallukka-pallukka! : ) Suoritus ei ole ihan täydellinen, mutta jouluna ei kenenkään tartte olla täydellinen vaan joulumielellä katsellaan kaikkea. Sain videoitua jokaiselta täydellisetkin suoritukset, mutta valkkasin nämä videot kun niissä on vinkeimmät vilkutukset : )
 
 
 
 
Kun aloin laittamaan kämppä kuvauskuntoon, pojat alkoivat painia pumpulipainia. Siis sellaista äänetöntä pehmeän näköistä leikkiä. Ilkimykset. Yritä siinä sitten suunnitella lavastusta kun toiset on niin herttaisia. Kun kerran kädessä oli kamera, niin otin kuvia. Sitten kun leikki loppui, niin mä pääsin suunnittelemaan lavastuksen. Alla vielä kuvia pumpulipainista.
 
 
             pp1.jpg
 
 
 
             pp2.jpg
 
 
 
             pp8.jpg
 
 
 
             pp3.jpg
 
 
 
             pp4.jpg
 
 
 
             pp5.jpg
 
 
 
             pp7.jpg
 
 
 
             pp6.jpg
 
 
 
 
IMG_0022.jpg
                                       Tämä on TripleTanilta teille :)
 
 
 
 
 
Peeeässs Vielä yksi kuva, jossa nokkela neiti touhuaa saman lelun kanssa. Niin ja, jos joku ihmettelee, että mikä ihmeen joulupuu, niin eikös se lelu ole vähän sen muotoinen? ;)
 
 
                              run6.jpg