Lauantaihin heräsin joskus puoli kolmen jälkeen aamuyöllä. Mulla ei oo mitään käsitystä, kauanko olin nukkunut, kun ei ole mitään käsitystä, koska nukahdin. Menin jossain vaiheessa peiton alle kuuntelemaan luonto-iltaa. Vähän vilutti, niin siksi kömmin lämmittelemään. Seuraava muistikuva onkin se, että tajusin nukahtaneeni kesken kuuntelun.
 
Käytiin triplettelemässä ja sitten pesin pääni. Mua ei väsyttänyt, joten oli hyvää aikaa antaa hiusten kuivua. Tein valmisteluja ja päivitin bloksuani. Piti saada alta pois viikon höpinät, jotta 21.10. ei hukkuisi liialliseen kirjainmereen.
 
Puoli kuuden aikoihin päätin vielä koittaa nukkumista, sillä päivän suunnitelmaan nähden olin herännyt aivan liian aikaisin. Nukkuminen tuppaa olemaan vaikeaa jos ei väsytä. Kai sitä tuli jonkun verran nukuttua, en oikein tiedä.
 
Puoli kasilta kävin pihalla poikien kanssa. Sitten söin ja vähän pakkailin. Reppuun meni vesipullo, pannarikuppi, sadetakki, muutama muovipussi, vaihtokengät, kampa, karsta, banaani, rekisteri- ja rokotuskirja. Pakkailun jälkeen lähdin käyttämään Jomia pienellä lenkuralla. Treenin siinä samalla vähän seisomista, jotta sai pieni vaivata päätään, joka toivottavasti väsytti enemmän kuin pelkkä kävely. Jomi seisoo ihan kivasti, mutta kestoa tarttee vielä kasvattaa. Ei se jaksa kauaa odottaa, että saa namia. Eiköhän se pian hokaa, että maltti on valttia.
 
Seuraavaksi polkaisin Ticon kanssa kierrättämään kartonkia. Kävellen lenkin tekee tunnissa. Nyt meni puolisen tuntia. Tico juoksi aikamoista vauhtia. Ei ollut näköjään herran kunto rapistunut, vaikka edellisestä pyöräilykerrasta olikin kulunut jo reilu kuukausi.
 
Sony oli ihmeissään, kun muut pääsivät jonnekin, mutta sen piti vaan jäädä kotiin. En ollut tuosta huolissani, sillä Sonylle oli kyllä tiedossa touhua päivän aikana. Siihen startattiin kympiltä. Tico ja Jomi jäivät kotiin, kun sadepuvussa ollut Sony alkoi suunnistaa kohti rismaa.
 
Risman lähettyvillä oltiin reilusti ennen sovittua aikaa. Pysähdyin yhdelle bussipysäkille. Siinä oli hyvä juottaa, riisua ja harjata Sony. Ite vaihdoin kengät ja otin kaiken tarpeellisen hollille. Sitten mentiin odottelemaan sovittuun paikkaan. Siinä odotellessa Sony kiehui roskapussia ronkkivalle varikselle. Liekö oli tuo samainen mustatakki, vaiko eri yksilö, joka tuli istumaan yhden liikennemerkin päälle. Se merkki oli lähellä meitä ja arvata saattaa, että Sony veti pultit tirpasta...
 
Hypättiin tkamun kyytiin ja suunnistettiin kohti Turun messaria. Siellä oli October Show. Olin ilmonnut sinne Sonyn ja tkamu vanhemman koiransa. Messarissa oltiin 12 aikoihin. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli aivan liian aikaisin. Mistäpä tuota olisi tiennyt, että islisten vuoro koittaisi lähempänä kolmea? Sonyn takia sinne piti mennä jo paria tuntia aiemmin. Oletettiin, että kehä alkaisi kahden aikoihin. Näin ei vaan ollut. Tuomari vaikutti aika perusteelliselta arvostellessaan sammareita. Juoksutti koirakoita paljon. Mikä lie luokka se oli, jossa näin, että ryhmän piti vetää neljä kierrosta peräkkäin, ennen kuin tuomari pysäytti koirakot. Omistajat joutuivat kuntotestiin ;)
 
Alkuun Sony kävi niin kierroksilla, että olisi voinut syödä jokaisen vastaantulijan. Kun oli katsastettu kehämme paikka, lähdin kiertelemään Sonyn kanssa. Tietty piti nuohota kojut läpi krääsähaaveet mielessä. Mitään ei löytynyt. Hakusessa oli myöskin kunnon luut pojille, mutta en löytänyt semmoisiakaan. Tarjolla oli kyllä paljon herkkuja ja syötävää, mutta ei semmoisia luita, joita etin. Näyttelyhihnan suhteen myöskin vedin vesiperän. Oon jo ties kuinka kauan ettinyt samanlaista näyttelyhihnaa kuin Sonylla on, mutta en ole onnistunut löytämään. Tuo on tosi hyvä hihna kun ei tartte pelätä, että koira saisi sen tyylin, naps, poikki. Eikä se kaulaosa helposti veny, jotta koira voisi koittaa karata sitä kautta. Noh, täytyy kattella Hesan messarista, josko sieltä löytäisin jonkin hihnan. Jomille kai laitan tuon Sonyn hihnan. Täytyy nyt vielä kattoa.
 
Kiertelyn aikana Sony rauhoittui sen verran, että pystyi jo ohittamaan muut koirat ilman isompaa showta. Ihan tyhjin käsin kierrokselta ei palattu kehän viereen. Löytyi tosi hyvä tarjous meidän ykköskoulutusnamista: tonnikalapaloista. 20 eellä sai 10 pussia, joten yhden pussin hinnaksi tuli 2 eetä. Se on ainakin euron halvempi kuin kaupoissa. En tällä hetkellä tiedä tarkkaa hintaa kun en ole aikoihin noita ostanut. Otin kuus pussia tonnikalapaloja ja neljä kanakierteitä ihan vaihtelun vuoksi. Kierteitä on myöskin helppo pilkkoa. Kaiken sortin fileet koen jotenkin hankaliksi, vaikka kyllä ne mun koiruuksille kelpaavat. Noiden lisäksi ostin pussillisen frisbee-puruluita.
 
Isliksiä oli ilmottu kolme. Meidän poikien lisäksi oli yksi tyttö. Kehän kulku oli sitä peruskamaa: yhdessä ympäri, tutkimiset erikseen, ympäri, et ja seisotus. Nuo menivät Sonylta ihan hyvin. Ei ole moittimista. Kun oltiin tehty omat liikkeet, niin ennen seisotuksen alkua tuomari tuli kokeilemaan Sonya ja sanoi “it´s just coat”. Ilmeisesti oli kattelut, että Sony olisi lihava... Enpä ihmettele jos herra vaan kerää massaa, niin siitä tulee tosi koomisen näköinen. Jo riittäisi, blondiliini. Molemmat pojut saivat ne nauhat, joilla mentiin vielä kilpailemaan jatkosta. Se oli yhdessä ympäri ja that´s it. Juoksujärjestys oli ollut, että tkamu oli meidän edellä. Se järjestys piti loppuun asti, sillä tkamun suureksi yllätykseksi (ja ehkä vähän harmiksikin) he voittivat meidät. Sony oli siis toinen uros. Näinkin voi käydä. Ei mua harmittanut yhtään. Johan noita pitkiä päiviä on nähty ihan riittämiin. Tkamulla oli suunnitelmia näyttelyn jälkeen, joten siksi häntä vähän harmitti. Vielä kun hänen koirastaan tuli se roppi, niin asiat eivät olisi voineet enää hullummin mennä ;) Tyttö sai tokan sertinsä ja oli vsp. Onnea molemmille koiruuksille emäntineen! :)
 
Pistin kamani kasaan, kävin onnittelemassa tytön omistajaa ja sitten lähdettiin käännättämään arvosteluja. Arvostelun pituus oli pieni pettymys, sillä se, millä hartaudella tuomari oli arvostellut edellä olleita koiria, niin vähän odotin muutamaa riviä pidempää arvostelua. Tkamu sai pidemmän arvostelun.
 
Me päästiin lähtemään jo puoli neljältä (myöhemmin kuulin, että tkamu vasta viiden aikoihin). Suunnitelmissa oli, että yrittäisin ettiä vakkelle menevän auton pysäkin, mutta suunnitelma meni mönkään. Kun sellaista ei tullut vastaan, niin päätin kävellä ainakin juna-asemalle asti. Taivaalta ripsutteli vähän vettä, mutta ei se ollut kovin kastelevaa.
 
Ihan kuin olin arvellutkin, että messarista kestäisi tunnin kävellä asemalle. Päätin jatkaa juna-asemalta linja-autoasemalle. Mielessä välähteli vaihtoehto koko matkan kävelystä ja ehkä niin olisin tehnytkin paremmalla säällä. Koko matkan kävelyyn olisi mennyt kolmisen tuntia. Hyppäsin kuitenkin Littoisiin menevään bussiin. Vakkelle menevä olisi ollut halvempi, mutta kävelyä olisi ollut puoli tuntia enemmän. Päätin pyrkiä kotiin mahdollisimman nopeasti, joten siksi valitsin kalliimman vaihtoehdon.
 
Bussissa annoin Sonylle purtavaksi frisbeen. Laskeskelin, että jos Sony vetäisee yhden bussimatkalla, niin sitten frisbeitä on jäljellä 9, joka jakaantuu tasaisemmin triplen kesken. Sony jyrsi frisbeetä hetken ja sitten pönötti loppumatkan bussin vaunupaikalla. Mitä lie tasapainotreeniä piti kun niin itsepintaisesti siinä pönötti.
 
Kun tultiin bussista ulos, sadetta tuli jo sen verran paljon, että piti heittää sadetakki repun päälle. Alunperin olin ottanut tuon takin repun suojaamiseksi, jottei paperit kastu. Sinänsä ihan kiva, etten ollut turhaan raahannut sadetakkia mukanani.
 
Kotona oltiin kuuden aikoihin, eli 2,5 tunnin kuluttua messarista lähdön jälkeen. Kaikkein hölmöintä tässä on se, että aikaa säästyi vain puoli tuntia, vaikka osa matkasta mentiinkin bussilla. Että sinänsä sama jos olisi kävellyt koko matkan. Näin hyvien bussiyhteyksien päässä me asutaan :D
 
Sony jäi pihalle kun kävin hakemassa Ticon ja Jomin. Jomi nuoli Sonyn naaman läpikotaisin ja oli tosi iloinen nähdessään Sonyn. Sony veti rallikierrokset ympäri pihaa. Tico lähti Sonyn perään ja Jomi peesasi sivummalla.
 
Ruuan jälkeen annoin pojille frisbeet. Jomi sai sen jo vähän jyrsityn version, sillä sen purukalusto on vielä keskeneräinen, eikä sellaisella jyrsitä samaa tahtia kuin täydellisellä hammasrivistöllä. Ja Jomia turhautti se. Toinen jyrsi ja jyrsi minkä ehti, muttei oikein saanut mitään irti. Sony oli niin väsy, että nukahti kesken jyrsimisen. Jomi käytti tilaisuutta hyväkseen ja haki Sonyn frisbeen. Otin sen pois Jomilta ja annoin takaisin Sonylle. Kohta pieni hiippaili Ticon luo ja otti Ticon frisbeen. Tico ei sanonut mitään. Taaskin otin frisbeen pois Jomilta ja tyrkytin sille sen omaa. Kuvitteliko kirppu, että muilla on helpommin jyrsittävät frisbeet? ;) Reilun tunnin Jomi taisteli frisbeensä kanssa. Liekö se sitten oli enemmän imemistä kuin puremista? ;) Jomilta on vaihtuneet kaikki etuhampaat, niin ylhäältä kuin alhaaltakin. Kulmurit on vielä vaihtumatta. Takahampaista en oikein osaa sanoa.
 
Seuraavaksi laitan tähän Sonyn arvostelun. Tuomarina oli Anne Indergaard. Alunperin tuomarina piti olla joku mies, mutta se vaihtui ihan viime metreillä. Keskiviikkona sain sähkäriä tuomari-, kehä- ja aikataulumuutoksista. Mä en ollut perehtynyt siihen, että mikä näyttely tuo oli, ja hieman yllätyin kun Sony sai VARA-CACIBin. Että ihan koovee oli.
 
Erinomainen lubbi (= sana, jota kääntäjä ei osannut kääntää. Mahtaako joku tietää mitä lubbi on suomeksi?). Hienot linjat. Urosmainen pää. Hyvin kulmautunut. Hyvin liikkuva. Aavistuksen leveä etuosa. Hyvin esitetty. Mukava luonne.
 
Sony oli rodunomainen lähestyttäessä. Näillä perusteilla saatiin käteen sateenkaarinauhat, eli punainen, vaaleanpunainen ja sininen. Tuohon siniseen nauhaan liittyen pitää kertoa yksi hauskuus. Viimeksihän Sony oli virallisessa näyttelyssä Zidyn arvosteltavana. Sieltä sai sinisen nauhan. Tuo nauha jäi hihnaan niin pitkäksi aikaa, kunnes mentiin syyskuussa mätsiin. Nauhaa poistaessani ajattelin, että mennäänpä hakemaan sinisen tilalle sininen nauha. Näin myöskin kävi. Sonyhan oli SIN1. Tuo sininen nauha jäi taas hihnaan ja huvittuneena eilen aamulla mietin, että tuliko taas sininen sinisen tilalle? Vähän niin kävi taas, mutta saatiin nyt vähän muutakin väriä. Siispä nyt seuraa vakavasti otettava tiedoite: kannattaa miettiä, että jättääkö hihnaan roikkumaan saavutetut nauhat ;D
 
Hmm... Tässä tuli nyt taas niin paljon höpönpöppöä, että taidanpa tehdä tänään tuplapostauksen. Saa sitten Sony ihan oman synttäriensä kunniaksi. Pitkää siitä ei taida tulla kun ei oo mitään ihmeempiä suunnitelmia päivän varalle. Ja toiseksi päivä on vasta alussa...
 

Ja tkamulle kiitokset kyyditsemisestä! Harmi, että he joutuivat olemaan messarissa niin paljon turhaa aikaa miedän takia