Ticon temppuilu maanantaisella Halisten lenkillä jäi kaivelemaan. Laskeskelin, että kauanko kestäisi kävellä Halisiin. About pari tuntia ei tuntunut pahalta. Lisäksi siellä oli kiva kävellä, joten suunnitelma laitettiin täytäntöön keskiviikkona. Kruununa suunnitelmalle oli se, että jalkakin tuntui olevan taas kondiksessa.
 
Keskiviikkona heräilin ilman kelloa. Turha oli lähteä liikenteeseen aikaisin, sillä valoa alkaa tulla vasta kymmenen aikoihin. Puuro pötsiin ja reppu valmiiksi. Repun pakkaaminen aiheuttaa koirissa bilefiilikset. Hirvee leikkiminen ja biletys alkaa. Ja ne tietävät koska pakataan koirareppua. Tuntuu jopa, että ukot tunnistavat niiden vesipullon. Kerran kun otin pullon käteeni huuhdellakseni sitä, niin biletys alkoi samantien. Mahtoivat olla pettyneitä kun tajusivat, että ei oltukaan menossa mihinkään. On kyllä jännä miten paljon koirat tiedostavat ympäristöstään! Ja tuollaisia eläimiä on joskus pidetty tunteettomina... :/
 
Lähdettiin liikenteeseen ysin jälkeen. Oli lämmin jo silloin ja mä olin lähtenyt ilman takkia. Mulla oli vaan paita ja sen päällä treeniliivi. Oli erittäin todennäköistä, että reissulla tulisi hiki, joten valitsin takin sijasta paidan, sillä en halunnut sotkea just pestyä takkia.
 
Noin puolentoista tunnin päästä oltiin Ravattulan sittarilla. Tein mutkan matkaan sitä kautta, sillä halusin palauttaa muutaman plon ja ostaa kanafileitä. Jostain syystä vain tuossa sittarissa kanafileet on halpoja. Olleet jo useamman kuukauden eikä kyse ole mistään vanhoiksi menevistä fileistä. Nuo fileet on kätsyjä ohituksissa ja jos jompu vielä kisaa tkamun kanssa, niin sitten tarttee olla filettä.
 
Yleensä oon vienyt pojat kauempana olevaan koppiriviin. Nyt olin päättänyt viedä ne lähempänä the ovea olevaa koppiriviä. Oltiin just tuon oven luona kun yhtäkkiä ihan “puskista” juoksi valkoinen koira meitä kohti. Se tosiaan tuli niin yllättäen, ettei mun koirat ehtineet reagoida siihen mitenkään. Mulla pomppasi sydän kurkkuun. Oli onnea matkassa, sillä koira ei välittänyt mun koirista vaan juoksi kaupanovista sisään. Se oli helpotus ja mä aloin kiirehtiä pois paikalta. Ensin ajattelin, että laitan pojat koppiin. Sitten tuli mieleen, että mitä jos se koira oli päässyt karkuun kopista? Toinen ovista näytti olevan auki. Toinen oli kiinni. En jäänyt selvittämään, että oliko toisessa koira vaan kiirehdin kohti kauempana olevia koppeja.
 
Vähemmän mukava yllätys oli huomata, että ne toiset kopit oli poistettu. Voi kökkö. Jäin kauemmas seuraamaan tilannetta. Oletin, että kyllä se koira saadaan kohta kiinni kun oli kauppaan mennyt ja varmaan kaupassa kuulutettiin omistajan perään. Odotellessani mietin, että uskallanko laittaa poikia koppiin jos se koira oli päässyt sellaisesta karkuun.
 
Jonkin ajan päästä näin, että koira kirmasi edelleen vapaana. Ilmeisesti ei antanut ottaa itteään kiinni, sillä ulkona M&M:n työntekijä yritti houkutella koiraa, mutta koira oli varovainen. Sitten se alkoi juosta meitä kohti. Olin kauhusta jäykkänä, sillä ei ollut mitään paikkaa minne olisin saanut pojat piiloon. Mutta edelleenkään koira ei ollut kiinnostunut mun koirista. Tuli meitä kohti, mutta nyt juoksi taas toisista ovista sisälle liikkeeseen. Jonkin ajan päästä tuli ulos ja sitten juoksi takaisin kohti the ovea. Tuolloin tajusin, ettei koiralla ollut lainkaan hihnaa. Tämän vuoksi päättelin, että se ei ollut voinut karata kopista vaan ilmeisesti oli lähtenyt jostain pidemmältä karkuun. Koira ei edelleenkään antanut ottaa kiinni vaan juoksi ohi pääoven. Se oli viimeinen kerta kun näin tuon koiran.
 
Lähdin poikien kanssa kohti koppeja tutkimaan tilannetta. Kummankaan kopin ovessa ei ollut kolikkoa, joten oli vieläkin epätodennäköisempää, että koira olisi koskaan edes kopissa ollut. Laitoin pojat koppiin ja annoin niille vettä. Just kun olin valmis lähtemään asioille, niin M&M:n myyjä tuli kysymään, että olinko nähnyt minne se vesikoira oli mennyt? Näytin suunnan, jonne olin nähnyt sen viimeksi menevän. M&M:n myyjä oli soittanut eläinhoitolaan ja toivoi, ettei koira jäisi auton alle. Niinpä. Jo sittarin parkkipaikoilla oli liikennettä puhumattakaan isosta tiestä, joka meni lähellä...
 
Vaikka olin kokeillut, että kopinovi pysyy varmasti kiinni, niin pikaisen kauppareissun ajan mulla oli huoli, että pojat pysyisivät kopissa. Oli hirvee kiire takaisin. Ei ne venkoile vasten ovea, että erittäin epätodennäköistä on niiden karkuun pääseminen. Mutta jotenkin se vapaana kirmannut koira teki olon epävarmaksi sillä kertaa.
 
No, kopissahan ukkelit olivat. Asettelin fileet reppuun ja laitoin kameran valmiiksi kaulaan. Enää ei oltu kovin kaukana päämäärästä. Ennen kuin nappasin pojat mukaan, evästin Mars–suklaapatukan. Päälle hörppy sl-juomaa. Vähän ennen kuin otin pojat kopista ohi kulki mies, joka alkoi ihastella mun koiria.
 
 
             kk1.jpg
                                  Siellä se määränpää jo näkyykin.
 
 
No joo, semmonen pari tuntia meni kun oltiin sen sillan kohdalla, josta mun mielestä reitti alkaa. Pilvet olivat jo lähes väistyneet ja aurinko paistoi. Aurajoen rannalla oli kutsuvan näköinen kallio. Siinä piti koittaa ottaa kuvaa. Tico oli taas Tico... Mikset sä syntynyt luppana? ;D Sitten kun ne korvat nousivat, niin silti piti vielä koittaa uutta posepaikkaa. Arska paistoi sen verran ikävästi, että koiruuksien toinen puoli kasvoista jäi varjoon. Lähellä olleen sillan yli meni muutama ihminen. Tällä reissulla ei ollut häiriöttömät kuvausympäristöt. Jotain Ticon mielentilasta kertoo se, että vaikka se huomasi jonkun kävelevän, niin sittenkään korvat eivät tahtoneet nousta. Tämä herra vihaa posettamista.
 
 
             kk4.jpg
 
 
 
             kk5.jpg
 
 
Kun yritin ottaa kuvaa siirretystä kolmikosta, sillan ylittänyt nainen kysyi, että voisiko ottaa kuvan mun koirista kun näyttivät niin kivoilta siinä kalliolla. Annoin luvan. Keskeytin oman kuvaamisen ja pidin sormea ylhäällä merkiksi pojille, että piti istua paikoillaan vaikka vieras ihminen lähestyikin. Vähän jänskätti, että malttoivatko ne jättää väliin ihanan ihmisen moikkaamisen. Malttoivat! : ) Hienot ukot <3
 
Naisen otettua kuvansa, mä jatkoin yrittämistä. Korvia odotellessani näpsin maisemakuvia. Yksi heponenkin kopsutteli joen toisella puolella.
 
 
             kk6.jpg
                                      "Eikö oltukaan vielä valmiita?"
 
 
             kk7.jpg
                                                Katseet namissa.
 
 
             kk8.jpg
                                                  Okei... Done.
 
 
             kk2.jpg
 
 
 
             kk3.jpg
 
 
Seuraavaksi pojat saivat / joutuivat posettamaan yhdellä penkillä. Ticon vuoksi homma ei ollut pelkkää kakunpalaa, joten siinä odotellessa yksi kävelijä meni mun ja koirien välistä. Taas hyvää häiriötreeniä pojille ja hyvin pysyivät paikoillaan : )
 
 
             kk9.jpg
 
 
 
             kk10.jpg
                                     "Me ei tasan katota kameraan."
 
 
             kk11.jpg
                                         "Hmh? Tuolta tulee joku..."
 
 
             kk12.jpg
                                           Nyt mokasi kuvaaja :D
 
 
             kk13.jpg
                         Okei. Eiköhän olla valmiita jatkamaan matkaa.
 
 
Jatkettiin pitkin tietä. En halunnut mennä kokeilemaan onneani, että pysynkö pystyssä liukkaalla mutapolulla vaiko en. Sen verran poikettiin tieltä, että kävin kattelemassa yhtä puuta, jonka olin nähnyt tkamun kanssa. Oli mielenkiintoisen näköinen puu, mutta en keksinyt miten olisin sommitellut pojat, joten ne saivat ehdottaa. Käskin poikien hypätä puun päälle ja katoin mitä siitä seurasi. Ihan kiva sommitelma. Sanon tässä samalla, että kaikissa kuvissa pojat ovat saaneet ite päättää kuka istuu kenenkin vieressä. Oon vaan ottanut käteen namia ja pyytänyt niitä istumaan. Kun en uskaltanut irrottaa hihnoja, niin turhaa alkaa järjestelemään koiria. Yksilöluukuvia lukuunottamatta pojilla on hihnat kiinni.
 
 
             kk14.jpg
 
 
 
             kk15.jpg
 
 
Matkalla kohti kalliota huomasin yhden puun oksan kasvan hassusti. Kuvasta näkee vähän huonosti, että uun muotoinen oksa (lähellä maata) on osittain alkanut elämään omaa elämää.
 
 
             kk16.jpg
 
 
Kalliolla juotin pojat. Kattelin, että löytäisinkö jotain kohtaa, jossa olisin halunnut kuvat pojat, mutta en oikein. Otin kuvan ulkona olevista heposista.
 
 
             kk17.jpg
 
 
Hetkeä aikaisemmin alla olevan kuvan tiellä tuli heponen yllättäen nurkan takaa. Pojat eivät saaneet mitään sätkyä vaan ihan hienosti selvisivät tästä yllätyksestä : )
 
Vielä tuosta kuvasta, että näyttää jotenkin brutaalilta, että tuollainen kirkuvan uusi asfaltti halkoo maalaisrakennuksia...
 
 
             kk18.jpg
 
 
Vähän ennen Halisten patoa oli hauskaa maalaistaidetta. Alla muutama kuva siitä. Nuo teokset ovat keskellä viljapeltoa, joka tietenkin oli jo puitu. Pellonsänki innoitti poikia pyörimään maassa. Miten voi olla, että just Sony oli tuon jälkeen kaikkein likaisin? Se on kyllä taitava hommaamaan itelleen sotamaalauksia. Herra on sottapytty : D
 
 
             kk19.jpg
 
 
 
                              kk20.jpg
                                 Näin käy jos viljaa ei puida ajoissa ; )
 
 
 
             kk21.jpg
 
 
 
            kk23.jpg
 
 
Kun vielä oli edessä posettamista, niin ajattelin piipahtaa padon lähellä siinä toivossa, että Sony saisi putsattua itteensä. Vesi ei ollut kovin syvää, joten naamaan jäi vielä sotamaalaukset. Alla muutama kuva padosta ja puskasta joka oli edelleen uskomattoman värikäs.
 
 
             kk24.jpg
 
 
 
             kk25.jpg
 
 
 
             kk26.jpg
 
 
 
             kk22.jpg
 
 
Sitten kohti Turun hienoimpia patsaita: iso luu ja koirankoppi sen vieressä. Ehdottomasti Turun hienoimmat ja parhaimmat patsaat. Varmaan useampikin turrikka on saanut posettaa noiden vieressä.
 
Mä luulin saaneeni hyvän luukuvan kolmikosta, mutta en sitten kuitenkaan saanut. Se selvisi mulle vasta kotona. Kuvassa koirat on sen verran pieniä, etten mä kuvaushetkellä nähnyt niiden todellisia ilmeitä. Tietty, jos olisin suurentanut kuvan, olisin nähnyt, mutta en suurentanut. Kuva, jossa Tico näyttää parhaimmalta, niin Jomi taas aikas tyhmältä. Ilmeisesti oon just houkutellut koiruuksia namilla kun Jomilla on kieli silleen vähän ulkona. Näyttää tyhmältä. Ja kun kaikki luimukuvat karsii pois, jää tuon lisäksi kuva, jossa Ticolla on vähän toinen korva menossa taakse / alas. Näyttää pystykorvalta ellei tiedä tuota. Ja nyt mä sitten paljastin sen : D Noista kahdesta kuvasta päädyin laittamaan tänne tuon viimeksi mainitun.
 
 
             kk27.jpg
 
 
Kun iso luukuva oli otettu, niin sitten lähikuvaa. Taas se arska paistoi vähän ilkeesti. Noh, tuolla mennään, mitä alla on. Tämän jälkeen otin yksilökuvat luun päällä. Jokainen makasi ja istui luun päällä ja sitten lopuksi kuva, jossa on mukana koirankoppikin.
 
 
             kk29.jpg
 
 
 
             kk28.jpg
 
 
 
             kk32.jpg
 
 
 
             kk35.jpg
 
 
 
             kk38.jpg
 
 
Olin just loppupuolella Ticon kuvaamisessa kun näin, että tulee koiria. Menin Ticon luo ja pidin varmuuden vuoksi kiinni pannasta. En kattonut sen tarkemmin tulijoita. Yhtäkkiä mua moikattiin ja sitten tajusin, että siinä oli mitsu koirineen : ) Mummukalta olin kuullut, että mitsu oli muuttanut sinne päin. Hauska sattuma, että törmättiin : ) Juteltiin hetki ja vaihdettiin kuulumisia. Ehkäpä nähdään kohtapuolin uudestaan? : )
 
Mitsun jatkettua matkaansa otin loput kuvat Ticosta. Tico oli viimeinen, joten sitten oltiin valmiita jatkamaan matkaa, kunhan olin evästänyt yhden Marsin. Vielä Jomin kuvan aikana onnistuin ottamaan luu- & koppikuvan niin, ettei mun nupin varjo näkynyt kuvassa. Isosten kuvasta en saanut rajattua varjoa pois. Tietty jos olisin vaihtanut putken, niin sitten, mutta olin liian laiska ;D
 
Kuvassa oleva iso punainen rakennus on se, jossa meillä on ollut rally-tunnit, ja, jonne ollaan Ticon kanssa menty parina sunnuntaina. Reitin varrella olleesta infotaulusta mulle selvisi, että tuon on ollut joskus puuvillatehdas. Juuri muuta kyltistä ei pysty lukemaan kun joku spreijaaja on halunnut kirjoittaa taulun tekstin uusiksi...
 
 
             kk39.jpg
 
 
Alla olevassa kuvassa on pitkä ja kapea kulkuväylä kevyelle liikenteelle Aurajoen yli. Tuon väylän vieressä menee junarata. Onneksi kummallakaan kerralla, jolloin tuolla on kävelty, ei ole tullut junaa. Juna menee niin vierestä, että ei kiva. Eikä varmaan oo kivaa koiristakaan kun ne kuulevat paljon paremmin kuin ihmiset.
 
 
             kk40.jpg
 
 
Kuvien kummallisuudet ovat sellaisia, jotka pimeällä syttyvät liiketunnistimella. On varmaan hienon näköistä. Miksei katuvalaistus ylipäätään voi olla liiketunnistimella toimivaa?
 
 
             kk41.jpg
 
 
 
             kk42.jpg
 
 
Kuvan risti on joku muistomerkki. Ja silta on Koroisten silta. Ennen kuin tepsuteltiin sillalla, ohitettiin ulkopunttis. Kun maanantaina mentiin tuosta ohi, siinä ei ollut ketään. Nyt oli, mutta sain piilotettua naisen keskellä olevan vempeleen taakse. Nainen lähti ja ajattelin ottaa punttiksesta kuvan toisesta suunnasta. Sillan ylittänyt mies meni sinne, joten se siitä...
 
 
             kk43.jpg
 
 
 
             kk44.jpg
 
 
 
             kk45.jpg
 
 
 
             kk46.jpg
 
 
Seuraavissa kuvissa on hauskaa puutaidetta. Vasta kotona huomasin, että ainoalla jotain selkeästi esittävällä hahmolla on selässään siivet. Ei ne näy yhtään kun kuvasin naista / tyttöä edestäpäin. Enkä huomannut siipiä kun sihtailin yleisnäkymää.
 
 
                               kk47.jpg
 
 
 
                               kk48.jpg
 
 
 
                              kk49.jpg
 
 
 
             kk52.jpg
 
 
 
             kk51.jpg
 
 
 
             kk50.jpg
 
 
 
             kk58.jpg
 
 
 
                              kk53.jpg
 
 
 
                              kk55.jpg
 
 
 
                              kk56.jpg
 
 
 
             kk57.jpg
 
 
Sillä välin kun mä keskityin puunpaloihin Jomi piti huolta Ticosta, kuten kuvasta näkyy ; )
 
 
             kk54.jpg
 
 
 
             kk59.jpg
 
 
 
             kk60.jpg
                                    Sillan takana on Halisten pato.
 
 
Padolla pojat pääsivät piipahtamaan vedessä. Tkamu on aina juottanut koiransa tuolla lenkin päätteeksi. Eikä ihme onhan tuo näppärä ja sinne on tasainen reittikin. Luulin, että sinne menee jyrkkä reitti vaan eipä mene.
 
 
 
             kk63.jpg
 
 
 
             kk61.jpg
                                                   Lip, lip, lip.
 
 
             kk62.jpg
                                            "Mitä sä oikein teet?"
 
 
Padon lähellä on myllynkivi kera tekstilaatan. Jotenkin kiehtovaa ajatella, että joskus muinoin kyseisessä kohdassa on ollut useampikin mylly. Harmi, ettei mikään niistä ole säilynyt näihin päiviin.
 
 
             kk64.jpg
 
 
 
                              kk65.jpg
 
 
Padolta jatkettiin kalliolle, jolla otin sen kuvan ulkona olevista heposista. En vieläkään löytänyt hyvää kuvanaihetta. Jotain kuitenkin halusin koittaa, joten laitoin pojat istumaan ilta-aurinkoon. Ajatella, kello alkoi tulla jo viisi illalla! Kuva olisi ollut muistikortilla yhdellä näpsyllä jos vaan Tico...
 
 
             kk66.jpg
                              Kuva olisi ollut purkissa kertalaakista jos...
 
 
             kk67.jpg
                                Nyt Tico näyttää tosi hyvältä, mutta...xD
 
 
             kk68.jpg
                                   Kolme pystykorvaa ilta-auringossa.
 
 
Kalliolla evästin loput 2 euron Mars-satsista ja päälle kumosin loput sl-juomasta. Siinä oli mun päivän eväät reissulla. Hetken aikaa kattelin laskevaa aurinkoa. Kun näytti, että auringonlasku ei olisi kovin värikäs, niin jatkettiin matkaa.
 
Alla oleva kuva on otettu saman tien varrella, jolla alussa otin penkkikuvan pojista. Taaskin automaatti söi taivaan värit, joten piti alkaa ite säätelemään.
 
 
             kk69.jpg
 
 
Turun keskustasta pois päin vievä kaista oli ihan tukossa noin puoli kuuden aikoihin illalla. Toiseen suuntaan oli paljon väljempää. Alla kuva tuosta huomiosta.
 
 
             kk70.jpg
 
 
Ihan muuten vaan halusin koittaa ottaa kuvan pojista samalla kalliolla, jolla otin reissun ensimmäiset posetuskuvat. Halusin nähdä, että miten hyvin koirat vielä näkyisivät kuvassa. Ja olihan se omalla tavalla kiva ajatella, että siten sulkeutuisi ympyrä ; )
 
 
             kk71.jpg
 
 
 
             kk72.jpg
                                          Hieno loppuposetus : )
 
 
Tuon kuvan jälkeen laitoin kameran reppuun ja sitten lähdettiin kohti kotia. Tuota kuvaa ottaessani alkoi tulla vähän vilpoinen olo. Toivoin, että kävellessä tulisi lämmin ja niin tuli. Ei tullut mikään järjetön hiki vaan sopivan lämmin. Eli hyvin tarkenin ilman takkia.
 
Kotona oltiin noin klo 18.45, eli semmoset 9,5 tuntia meni reissuun. Koko aikaahan me ei kävelty vaan välillä oltiin paikoillaan valokuvauksen merkeissä. Luulen, että jos oltais pelkästään vaan kävelty, niin reissuun olisi mennyt 5-6 tuntia.
 
Kävellessäni tuota reittiä mietin, että nyt ei ollut kaikkein otollisin aika kuvaamiselle. Maisema oli aikas kuollutta. Parempi olisi ollut jos tuonne olisi eksynyt silloin, jolloin puissa oli vielä keltaiset lehdet. Kesäaikana en osaa kuvitella tuota kovin kuvakselliseksi paikaksi. Pelkkä vihreä on jotenkin tylsä väri ja joen rannalla rehottavat kasvit todennäköisesti peittävät miltei koko joen (?). Talvella, etenkin sellaiseen kuura-aikaan tuo on varmaan hieno paikka.
 
En tuntenut itteäni erityisen väsyneeksi. Se vähän yllätti, sillä kerran neljän tunnin lenkin jälkeen olin aikas naatti-flaatti. Mutta ehkä se vaikutti kun ei kävelty koko aikaa? Kotiutumisen jälkeen jaksoin valvoa useamman tunnin. Sain sitten kuvatkin ladattua.
 
Olin varautunut siihen, että se jalkakipu palaisi. Siitä olin päässyt eroon vkl:n aikana. Silloin epiksissä se oli sen verran kipeä, että kun menin autosta ulos, se oli “auts!”. Jos Jomi kiskaisi äkisti hihnassa, sekin oli “auts!”. Portaiden kävely myöskin kirvoitti mieleen tuon kirjainyhdistelmän. Ja se oli aina vain kerran. Sen jälkeen ei tuntunut yhtään.
 
Onneksi kipu ei palannut vaikka monta tuntia keskiviikkona ulkoiltiinkin. Kuvatessani huomasin, että mulle oli jäänyt päälle varoa sitä kipeää jalkaa. Vaikka se ei enää ollut ollut kipeä, niin silti varoin kun nousin ylös kyykystä. Äkkiä se sitten jäi päälle.
 
Torstaina kävin kaupassa ja jompu oli mun kauppakaveri. Se sai määrätä vauhdin ja kovaa se pinkoikin. Välillä oli vaikeuksia pysyä perässä vaikka mulla oli nelosvaihde. Silti 7 metrin fleksi toppasi ja tuntui nykäys. Vauhtia riitti tulomatkallekin. Suurimman osan siitä herra laukkasi. Joitakin kertoja oli havaittavissa kihnutuksen yrittämistä. Jomilla on tapana tulla kävelemään kiinni jalkoihin. Se ei oo kivaa kun se häiritsee omaa kävelyä. Oonkin miettinyt, että voisiko se jalkakipu olla seurausta kihnuttamisesta? Jomin kihnuttaminen vaikuttaa mun jalan asentoon kun yritän kävellä niin, ettei koira olisi kiinni jalassa. En tiedä miksi se saa tommosia kihnutuskohtauksia. Alusta asti ollut tuollainen.
 
Tosiaan joitakin kertoja näytti siltä, että koiruus aikoi tulla kiinni pyörään. Sitten käskin “reuna”, jolloin ukkeli meni kauemmas. Kohta kuitenkin alkoi taas lähestyä. Tuossa täytyy olla tarkkana kun hömpän kanssa pyöräilee. Eiköhän se ajan myötä opi, ettei kannata tulla kiinni pyörään.
 
Pyöräiltiin ensin Skanssiin. Siellä jompu oli kopissa sen aikaa kun nuohosin nopeasti läpi vaatekaupat. Jooh, se paitaropleema ei oo vieläkään ratkennut. Paita, joka mulla oli mummin synttäreillä, on mun mielestä kamala. Ja isokin se on. Miten mä oikein sitä sitten sovitin? Silloin olin kyllä aikamoisessa mielentilassa, että en tiijä vaikuttiko se sitten mun ostopäätökseen. Mutta en tunne oloani mukavaksi tuossa paidassa...
 
Vaikka käsittääkseni nyt pitäisi olla ihan paitasesonki, niin huonosti oli paitoja kaupoissa. Netissä vissiin kaikki paremmat, huoh. Putiikkipoukkoilun jälkeen hain M&M:stä sian luita. Viime vkl pojat saivat vain nahkarullan kun ei ollut tarpeeksi tyhjää aikaa. Kun annan luut, haluan, että seuraava päivä on tyhjä päivä. Ei noille mitään ole luista tullut, mutta silti haluan, että on tyhjä päivä. Ehkäpä se auttaa kun pääsevät ulos usein? En tiedä, mutta en uskalla pitää niitä tuntitolkulla sisällä hammashuollon jälkeen.
 
Skanssista mentiin rismaan ja taas jompu sai odottaa kopissa. Herra sai kaveriksi luut kun en jaksanut laittaa niitä säilytyslokeroon. Ei Jomi ollut tehnyt luille mitään.
 
Kotona heitin pari luusettiä altaaseen kylmään veteen. Hitsi, kun ne on pakattu tuolleen. Puolen tunnin päästä sain erotettua luut toisistaan veitsen ja tiskipöytään paiskomisen avulla. Yksi luu meni pakkaseen ja kolme tarjoiluun.
 
Poikien herkutellessa mä aloin selvittää, että saisinko aikaiseksi joulukortin. Niistä oli tarjous, joka päättyi torstaina. En ollut ehtinyt miettiä asiaa aiemmin. Se kolahti sähkäriin tiistaina. Agi- & tokopäivänä ei kyllä tehdä mitään tommosta. Ke oltiin reissussa, joten to oli pakko jos halusi hyödyntää tarjouksen.
 
Vailla minkäänlaista suunnitelmaa kattelin viime talven lumikuvia. Lunta oli vähän, joten valikoimassa ei ollut hurraamista. Useampi tunti siihen meni, mutta eipä tartte enää miettiä joulukortteja. Jos lunta tulee, niin sitä voi sitten koittaa hyödyntää ensi vuonna joulustressin aikaan ; )
 
Sitten tein kalenterin omista kuvista. Isä oli niin ilahtunut mun tämän vuoden kalenterista, joten päätin tehdä hänelle taas. Äippä saa tuon saman kalenterin, sillä viime vuonna hän joutui ostamaan sellaisen. Nyt ei tartte. Kalenteritkin olivat tarjouksessa.
 
Loppuun laitan videolinkin, josta halukkaat voivat nähdä miten ryhdikkäästi Jomi tulee sisälle. Isoset kipittää sisälle heti kun ovi aukeaa. Jomi taas pysähtyy ovensuulle ja kattoo mua. Siinä se seisoo ryhdikkäänä kuin sotilas ja napittaa mua. Ei tule sisälle ennen kuin annan sille “luvan”. Koskaan en oo siltä tuollaista vaatinut vaan se on Jomin persoonallinen tapa, joka on ollut sillä alusta asti. Toinen osaa kyllä olla oikea huomiomagneetti <3