Sonylle muutama nappu kuppiin ja oven taakse kuuntelemaan – hiljaisuutta :) Tuntuu pahalta jättää toinen umpipimiöön, mutta sinne äijä jää rauhallisesti. Niin ellei toinen sitten oo niin lamaantunut järkytyksestä, ettei pysty edes toimimaan.
 
Tico kirmasi pyörän vieressä ja hyvä, että just ja just kasteli kieltään kun herralle tarjosin vettä. Tuntuu vähän turhalta raahata litran pulloa mukana kun hyvä jos siitä edes puolta litraa menee. Turhalta tuntuu myös lähteä niin, että Ticolle jää puolen tunnin lepotauko. Ei näytä tarttevan sellaista.
 
Siinä kun odoteltiin, niin sisällä ollut penturyhmä kirmasi ulos. Tico alkoi “itkeä” kun huomasi pennut. Mokomakin pehmo. Mikä lie noissa pennuissa kun saavat Ticon kuutamolle? Joskus kun agitreeneihin tuotiin pentu ihmettelemään hallin menoa, niin Ticon agi meni ihan plörinäksi pupsin takia :D
 
Otettiin seisomista odotellessa. Ticolta oli jo opit unohtuneet kun tuli alkuun vähän ekstra-askelia ennen pysähtymistä. Maahan menoon on tullut kupru kun herra hienohelma ei mene kokonaan alas. Etutassut jää osaksi ylös. Joko alkaa vanhuus painaa kun pitää vähän neiteillä ;)
 
Herra huithapelin kärsivällisyyttä koeteltiin kouluttajan esitellessä BH-kaaviota. Ticosta oli ihan tyhmää olla koulussa tekemättä mitään. Herra olisi voinut myöskin kuunnella kaavion selitystä, niin mulla olisi ollut vähemmän muistettavaa. Mulla oli jonkinlainen käsitys BH:sta, mutta sitä en tiennyt, että ite pitää muistaa kaavio askelmäärineen kaikkineen! Se oli pieni järkytys. Agissakin oli joskus vaikeuksia muistaa radat, mutta siinä sentään käytetään numeroita. BH:ssa ei kuulemma oo mitään apuja. Ennen kaavion esittelyä kouluttaja kysyi, että oliko joku, joka ei ehdottomasti aio suorittaa koskaan BH-koetta. Mä olin vähän sillä mielellä, että miksikäs ei, mutta jos olisin tiennyt karun totuuden, niin ehkäpä olisin viitannut. Tieto totisesti lisää tuskaa ;) Mulla on niin olematon tuo kilpailuvietti, että en jaksa kilpailun vuoksi alkaa treenaamaan. Treenaan, jotta koira saisi jotain tekemistä ja onhan se kiva, että edes jotain osaa. Kyllä mä tiedän kenelle mun kilpailuvietti on mennyt. Systeri pirulainen omaa sitä munkin edestä, joten siellä se on. Pitkän tahkoamisen ja monen epäonnisen mutkan jälkeen systeri suoritti hiljattain IPO-kokeen ykköstuloksella. Tosi mahtavaa! :)
 
Sillä välin kun yksi koirakko oli pihalla “testissä”, niin muut saivat treenailla sisällä. Jaa ja mitenkös sitten meni meidän BH-osuus? Siinähän se omistajan sählätessä ja Ticon ollessa alussa ihan kuutamolla. Kontaktista ei ollut tietoakaan kun herra huomioi kaikki pihaan tulevat autot. Sitten kun kontakti löytyi, niin jäljelle jäi vielä mun sähläys. Kyllähän mulle kerrottiin aina osio osiolta, että mitä seuraavaksi. Kumman vaikeeta se oli silti muistaa. Henkilöryhmää ei otettu eikä myöskään vapaana seuraamisosuutta. Jokaiselle vain esiteltiin se kaavio.
 
Kotona ehdin vielä syödä puuron, ennen kuin käytin Sonya pikku lenkillä. Tarpeiden kannalta se lenkura oli turha, mutta ennemminkin sen ideana on vaan valmistella Sonya tulevaan. Se hyväksyy paremmin lähdöt lenkin jälkeen.
 
Isä soitteli eilen ja kertoi törmänneensä lenkillä pariin islisnarttuun. Kuulemma se omistaja tiesi mut ja kun olin saanut kuvauksen niistä nartuista, niin olenpa melko varma, että tiedän keihin isäni törmäsi. Heidän blogiaan seuranneena mulla oli käsitys, että he asustavat jossain pohjoisessa, mutta että sitten ihan Kaijjaanissa! Sai sitten isäkin huomata miten pienet piirit tässä rodussa on :D
 
Eilen laskeskelin Sonyn kanssa askelia. Heti ekalla meni kevyesti 40 askelta ja sitten vaan lopetin laskemisen. Seuraavalla kerralla päästiin jo sataan. Että häiriöttömässä paikassa nyt ainakin pystyy seuraamaan, vaikkei nappuja jatkuvasti syötäkään. Häiriön kanssa onkin sitten varmasti eri juttu...
 
Eilen aamulla törmättiin naapurin labbikseen. Fiksu isäntä piti kiinni koirastaan kun me mentiin ohi. Alussa Sonylla oli vähän kyräilyä, mutta naput kuitenkin voittivat ja näin selvittiin tuosta tilanteesta äänettä ja muutenkin hienosti :)
 
Viime yö oli pakkasyö. Mä olin jo vähän epäillyt, että mun mittari on rikki kun oli ihan sama koska sitä katsoi, niin aina se vaan näytti +5 tai +6. Nyt näytti aamulla –2.9. Ehkäpä se talvi vielä sieltä tulee. Viime vuonna tähän aikaan olikin jo ensilumi satanut. Sitä en muista, että miten pitkäksi aikaa se jäi. Ensilumen muistan hyvin siitä, kun siihen ilmestyi Sonyn veriset tassunjäljet ja se oli viikko ennen isänpäivää. Heh, en pysty muistamaan BH-kaaviota, vaikka ihan hetki sitten oli kerrottu sen sisältö, mutta tuommoisen suhteellisen hyödyttömän asian muistan kuin apteekin hyllyltä. Mulla on roskamuisti ;)
 
Kuulinpa tuossa, että Sonyn siskontyttö tulee Turkuun. Tosi kiva, että niin lähelle. Jospa siihen vielä joskus jossain törmäisi :) Ja toinen tyttönen Sauvoon. En ole vielä ehtinyt selvittää, että miten lähellä semmoinen paikka on.