Viikko ei alkanut kovin hyvin, sillä maanantaina kärsin mahataudista kuumeen kera. Saikkua tuli vain päivä (lääkäri oli töykeä ja todennäköisesti päättänyt mun diagnoosin jo ennenkuin astuin ovesta sisään. Niin, mitäpä muutakaan maanantaisin voi potea kuin krapulaa...). Ne pari yötä, jotka töissä olin, niin eväät olivat turha juttu. Ei maistunut.
Pojille mun sairastelu tiesi lyhyitä lenkkejä. Sunnuntaina olin päättänyt mennä maanantaiseen koirakouluun, koska näyttelyreissu oli niin kauhea (liekö se syynä mahatautiin?). Mutta enpä sitten päässyt kun sairastuin. Enkä päässyt mätsiin, jonne oli tarkoitus mennä notkumaan - ei kehään.
Jah, torstaiaamuna kun tulin töistä, löysin raadellun eteisenmaton. Siinä lienee oli mielenilmaus lyhyistä lenkeistä...
Mitään erikoisempaa en siis viikolla tehnyt. Ainoa, johon kykenin oli se, että kun Sony alkoi haukkua, niin sitten en liikkunut ennenkuin se oli rauhoittunut. Kiellot eikä mitkään muutkaan tunnun tehoavan kun Sony saa oikein sen haukkuvireen päälle, joten nyt kokeilen täydellistä välinpitämättömyyttä.
Vasta perjantaiaamuna pojat pääsivät pidemmälle lenkille. Suunnittelin meneväni tunnin lenkin, mutta innostuin kahden tunnin lenkistä. Sitä ei kylläkään päässyt, sillä alkoi olla jo liian kuuma. Sonylla oli päällään puku, koska yöllä oli satanut. Sen yön aikana olivat ilmestyneet lehdet puihin.
Perjantaina iltalenkin jälkeen pesin masut, tassut ja housut. Lisäksi Sonylta pesin korvantaukset. Ne rasvoittuvat todella helposti. Muuta pesua en ollut tehnyt kummallekaan. Sonykin näytti puhtaalta näyttelyn jälkeen, joten päätin olla pesemättä, sillä pesemistä kyllä riittää tässä lähiaikoina.
Aamulla menin parin tunnin lenkin. Ticolla oli päällään takki ja Sonylla puku. Sitten tein loppuvalmistelut. Siinä kun harjasin Sonya, niin huomasin päässä punkin! Melkein jo tartuin pinsetteihin (mulla on punkkipihdit, mutten tiedä missä). Sitten kuitenkin päätin soittaa kuskille, että onko sillä punkkipihtejä. Punkki poistettiin ennen lähtöä.
Tico itki pitkin matkaa. Ei kovaa, mutta kuitenkin. Näyttelypaikalla alkoi taas se tuttu älämölö. Sisääntulo ei ollut kaunis. Tico käyttäytyi suhtkoht nätisti. Voisipa sanoa samaa sen pojasta...
Kehänlaidalla koirat laitettiin mökkiin ja juotettiin. Sitten hetken huili ennen kierroksia. Kun olin päättänyt kierrokseni Ticon kanssa ja juottanut sen, niin siihen tuli äiti kahden lapsen kanssa. Niitä kiinnosti Ticon rotu, joten sain vastailla kysymyksiin. Sanoin, että mulla on toinenkin samanrotuinen ja vaihdoin poikien paikkaa. Sony rähähti just heti ulos tultuaan vieressä olleelle rottikselle... Mutta se äiti ihasteli kun kuitenkin sain Sonyn rauhoitettua. Kiinnitin Sonyn huomion namilla ja seisotin sitä jonkin aikaa. Sonysta otettiin kuva.
Siinä kehää seuratessani kiinnitin huomiota siihen, että tuomari puhui suomea. Israelistahan sen piti olla? Oliko tullut viime hetken tuomarimuutos? Tuomarina oli vanhempi nainen ja pohdin olisiko se Zidy. En muistanut miltä Zidy näyttää, mutta mielestäni hänkin oli vanhempi nainen. Ei sillä, ettenkö voisi viedä Sonya uudestaan Zidylle. Tekisin sen vaan mieluummin sisätiloissa ;) Mutta päätin, että kun sinne asti oli jo tultu, niin ihan sama kuka siellä on.
Sony oli heti seurustelutuulella kun tuomari tuli lähelle. Tuomari sanoi Sonylle, että käypä kiertämässä ensin kehä ja sitten seurustellaan. Sony antoi hyvin kattoa hampaat ja tutkia muutenkin. Sitten mentiin edestakaisin ja taas seistiin. Sonyn seisonta ei ollut parhaimmillaan, mutta oli se parempaa kuin viimeksi. Muutenkin käytös oli viime kertaista parempaa. Vaaleanpunainen ja punainen nauha. Tuomarina oli juuri se, jonka pitikin.
Tico oli hiljaa siihen asti, kunnes tuli tutkiminen. Sitten alkoi louskutus. Eikä seisominenkaan sujunut. Siitäkin huolimatta Tico käyttäytyi viime kertaista paremmin. Ticolle ne kaksi tuttua punaista nauhaa.
Sitten Sonyn kanssa hakemaan serti ja ROP. Että taas oli tiedossa pitkä päivä! Uskomaton kaveri! Hain Sonyn palkinnot. Sain valita otanko pokaalit vaiko kaksi 5 euron lahjakorttia M&M:iin. Valitsin pokaalit. Sain ite valita kolmesta erilaisesta kaksi. Otin sellaisen, jossa on sinistä, koska Sony on poika. Ja sitten sellaisen, jonka jalassa on vihreää ja kultaa. Se, jota en valinnut oli muuten samanlainen kuin sininen, mutta se olikin punainen. Joku tyttö halusi ottaa Sonysta kuvan kehän jälkeen.
Sitten käytin poikia vuorotellen kävelyllä. Löytyi oikein ihan metän keskellä menevä polku. Yhdessä kohtaa oli vettä ja teki kyllä kovin mieli päästää Tico sinne viilenemään. Mutta ei voinut kun ei Sony pystynyt. Tein sen saman lenkin Sonyn kanssa.
Jaah, siis viisi tuntia ryhmäkehään... Sinä aikana kyllä sai aurinkoa varmaan koko vuoden edestä. Oli todella kuuma ja hiki vaan virtasi. Taisipa siinä palaa käsivarret... Juotin poikia aina välillä ja kävin ostamassa niille naposteltavaksi siansorkat, etteivät pelkällä vedellä joudu hellettä kestämään. Harmi, että Sonyn siskon omistaja oli reissussa, sillä muuten sinne olisi voinut mennä moikkaamaan. He asuvat Raumalla.
Puoli kolmen aikaan lähdin käymään uudelleen sen lenkin molempien kanssa ja se olikin sitten viimeinen lenkki siellä.
Ryhmäkehät alkoivat ajallaan, eli puoli neljä. Noin tunti siitä ja voitiin aloittaa kotimatka. Sony oli helteen väsyttämänä ryhmäkehässä. Hyvä yritys kuitenkin. Ennenkuin viitoset menivät isoon kehään, niin kuuluttaja kävi katsomassa tunnistiko kaikki rodut. Multa se varmisti oliko mulla islanninlammaskoira. Aika hyvin kun tiesi!
Tällä kertaa Sony ei haukkunut läheskään niin paljon mökissä kuin viimeksi. Joitain satunnaisia haukahduksia kuului, mutta nekin vähenivät loppua kohden. Ja välillä näin molempien jopa makoilevan mökissään. Meidän ei tarvinnut kertaakaan siirtää tukikohtaamme. Ryhmäkehäkin tehtiin meidän eteen. Ihan ihmettelen, etteivät pyytäneet meitä siirtymään, sillä poikien mökki oli ison kehän toisen sisääntulon vieressä. Peitin takilla kehän puoleisen sivun, sillä liikennettä siinä piisasi, muttei kumpikaan sanonut mitään.
Ilmeisesti näyttelyssä oli tullut nukuttua, sillä Tico jaksoi inistä kotimatkan. Sony taas puolestaan istui paljon (oli kuitenkin hiljaa).
Kotona menin takapihalle ottamaan palkintokuvan. Poseerauksen ammattilainen ei hyväksynyt mun suunnittelemaa asentoa vaan vaihtoi sen. Kiitos siitä, Sony, sillä nyt sain tosi hyvä kuvan! Sony on siinä tosi hyvässä asennossa. Sen jälkeen saivat äijät painia takapihalla hetken.
Aamulla pojat pääsevät juoksemaan mettään ja uimaan. Ovat todellakin ansainneet sen! Sitten onkin oikein hyvä syy pestä äijät ;) Ja kiitos pojat, ettette tällä kertaa olleet sirkuskoiria.
Loppuun vielä arvostelut, jotka olivat aika niukkasanaisia.
TICO
Hyvä uroksen pää. Hyvä ylälinja ja rintakehä. Hyvä hännänasento. Melko suorat etukulmat. Tuplakannukset takana. Seisoo ja liikkuu kintereet lähekkäin takaa. Runko saisi olla hieman pidempi. EH1
Arvostele siinä sitten koiraa, joka venkoilee koko ajan...
SONY
Hyvä koko. Oikeat mittasuhteet. Hyvä ilme. Haalistunut kirsu. Hyvä ylälinja ja hännänasento.Hyvin kulmautunut. Liikkuu hyvin. NUO ERI NUK1 ROP SERT
Hyvä koko... Tuo kirsujuttu on kyllä tosi sääli jos Sonyn nenusta tulee nyt tuon värinen mitä se nyt on. Se oli vielä talvella kauniin ruskea, mutta nyt hän on hassu "punanenä".
Kommentit