Messukeskus oli vasta heräilemässä tammikuiseen näyttelypäivään. Muutama koirakko liikkui hallissa. Kojuista suurin osa oli vielä pressujen alla. Sain ihan rauhassa tutkailla millaisia kojuja on ja mistä mahdollisesti ostaisin jotain.
 
Pikku hiljaa kojuihin tuli myyjät. Nopeasti kukkaro keveni joillakin euroilla. Vielä oli yksi koju, jonka tarjonta kiinnosti. Mahtaisikohan sieltä saada jotain uutta? Odotellessani kojun aukeamista kävin köyhtymässä Kennelliiton kojulla. Sitten penkille väijymään, että koska tuo yksi koju aukeaa.
 
Myyjän ilmaannuttua paikalle, menin heti katselemaan, että löytyisikö jotain isliskrääsää. Hetken katseltuani tarjontaa kysyin myyjältä, että oliko tarjolla islisaiheisia tuotteita. Joitakin oli, mutta ne löytyivät jo kotoani. Näytti, että tähän kojuun ei tarvinnut käyttää euroakaan.
 
Myyjän selittäessä valikoimaansa, heitin vitsinä, että on varmaan ihan turhaa edes haaveilla isliskellosta. Yllätyin kuullessani, että oli mahdollista saada isliskello! Sovittiin, että myyjä maalaa kelloon muissa tuotteissa olevat koirat (taidan tietää keitä ne esittävät). Maksoin kellon ja kuulemma kahden viikon päästä oli tiedossa kellopostia. Vaikken niitä geelipalloja onnistunutkaan saamaan siskolleni, niin silti reissu Messukeskukseen ei ollut täysin turha.
 
Sitten lähdin pois. Bussissa muistelin myyjän kanssa käytyä keskustelua. Oli ollut jotain juttua siitä, että tuotteisiin voisi saada omankin koiran kuvan. Aloin pohtia, että voisinko kelloon saada kuvat omista koiristani!?
 
Kotona laitoin myyjälle sähköpostia asian tiimoilta. Kyllä se kävi. Siitä tuli sitten 10 euron lisälasku kuvankäsittelystä. Olin vähän pettynyt kuullessani, ettei kuvia maalattaisi kelloon. Haluisin nähdä esimerkkejä kelloista, joiden kuvat eivät olleet maalattuja. Sain kuvia todella hienoista kelloista. Eivät ne näyttäneet yhtään sellaisilta kuin olin kuvitellut. Ilmoitin haluavani kelloon kuvat omista koirista.
 
Myyjä tarjoutui tekemään muotokuvat koiristani. Tarjous oli houkutteleva, etenkin kun sen jälkeen olisi voinut saada omien koirien kuvan muihinkin tuotteisiin. Silti kieltäydyin, sillä tuntui hassulta teetättää Jomista muotokuvaa kun se oli vielä kasvuvaiheessa. Se muotokuva olisi ollut hyvin pian vanhentunut.
 
Sitten piti löytää kuvat, jotka kelloon tulisivat. Käydessäni läpi valtavaa valokuva-arkistoani, tuli olo, ettei sieltä löytynyt yhtään tarpeeksi hyvää kuvaa. Pitkän pähkäilyn jälkeen onnistuin löytämään jokaisesta koirastani kelvollisen kuvan ja lähetin ne taitelijalle. Jännityksellä jäin odottamaan, että millaisen kellon hän niistä kuvista saisi aikaiseksi.
 
Pian sähköpostiini kolahti ehdotus kellotaulun kuvasta. Näky oli pysäyttävän upea! Taiteilija oli sommitellut koirani todella hienosti. Sekin oli pisteitä nostattava juttu, että Sony oli laitettu ylimmäksi. Taiteilijahan ei tiennyt koiristani mitään muuta kuin rodun ja sukupuolen. Silti oli osannut laittaa Sonyn ylimmäksi, joka symboloi hyvin sitä, että se on koiralaumani pomo.
 
Sommitelma oli hieno, mutta silti halusin pari pientä korjausta. Niiden jälkeen kerroin kellon olevan täydellisen. Sitten alkoi odotus, että koska saisin sen kellon kotiini.
 
Sitä odotusta kesti liki kaksi kuukautta. Tänään hain kellon postista ja kyllä se vaan on niin hieno, että! Nyt vielä pitää hommata siihen patteri, jotta ajanherrat voivat pitää minut ajantasalla.
 
 
          aika-normal.jpg
                                               Katseet vangitseva kello!