Mun tassuttelijat

perjantai, 16. maaliskuu 2012

Sydämiä silmissä ja äänekkyyttä

Tiistaina kesken unien piti poiketa vessaan ja samalla huomasin, että sähköt oli poikki. Sitähän en tietenkään tiedä, että miten kauan, mutta pakastimessa oli vielä silloin varsin talvinen meininki. Sitten jäin joksikin aikaa kattelemaan hurjina heiluvia puita. Tuulen suunta oli sama kuin tapanina ja se ei ole ollenkaan hyvä suunta mun naruporttia ajatellen. Voimakkuus ei onneksi ollut yhtä paha kuin silloin, mutta ei siitä paljoa puuttunut. Puita katellessani mietin, että ei kai taas jää Ticon koulutus väliin? Kovalla tuulella luistelurataa pitkin oli ajatus, joka ei innostanut kun muutenkin se aika on kortilla tiistai-iltaisin.

Varsinaisen herätyksen koitettua huomasin, että tuuli edelleen, mutta pienemmällä tempolla. Jes, Tico pääsi kouluun! Sitä ennen tietty piti blondia käyttää lenkuralla. Mun oli tarkoitus kotoilla tai tokoilla (en enää tiedä kumpaa se nykyään on...) herran kanssa, mutta Sony jäädytti mun aikeet. Äijyli nappasi pihasta mukaansa jääpalan ja kantoi sitä niin innokkaasti ja hartaasti, etten mä raaskinut käskeä toista jättämään aarrettaan. Pitkän aikaa se sitä kanniskelikin, ennen kuin nuuski jotain, jolloin tiputti aarteensa. Silloin mä otin muutaman sivulle tulon. Liikuttiin siinä treenaillessa jonkin verran eteenpäin. Kun vapautin Sonyn, se juoksi taaksepäin ja haki aarteensa! :D Muistimonsteri muisti mihin oli jään tiputtanut ja sitten taas kanniskeli sitä onnesta soikeana. Pöhkö :D Tiedä sitten, että miten kauan herra olisi sitä kanniskellut, ellei olisi tullut vastaan hepan peetä. Siihen jäi jääpala kun Sony alkoi kökköä nuuskia. Mä kielsin Sonya, ettei vaan mene haistelua pidemmälle. Niin tahtoo helposti käydä... Sitten kun jääpala oli poissa kuvioista, niin mulle tuli tilaisuus vähän treenailla Sonyn kanssa.

Hallin pihalla tein Ticon kanssa juttuja ja hyvin ne menivät. Pian saatiin odotteluseuraksi pitkäkarvainen harjis. Juttelin sen omistajan kanssa ajan kuluksi. Tico taas kulutti aikaa touhuumalla lumikasassa. Kovin se yritti kaivaa jäistä kasaa ja kai se jotain sai aikaiseksikin. Jos ei muuta, niin kynnet kuluivat ;)

Meidän vakikouluttaja ei ollut paikalla, mutta ei se mua haitannut. Kysyttiin, että onko toiveita. Ainahan mulla on se ennalta arvattava toive: lähestymismeininkiä Ticolle. Olin jutellut tuosta ongelmasta sen harjiksen omistajan kanssa ja se kysyi, että haluaisinko mä, että kaikki kävisivät Ticon luona? Sehän oli loistava ehdotus!

Ensin kuitenkin aloitettiin kouluttajan kanssa. Oltiin perusasennossa. Ticokin kai kovin yritti. Se näki ihmisen ja häntä heilui vimmatusti. Kun ihminen läheni, alkoi hytkyminen, mutta silti Tico pystyi vielä istua. Kohta se ei enää kestänyt vaan päästi intonsa valloilleen ja tietty kera äänen. Koitettiin muutaman kerran uudestaan, mutta kun se tietty raja on ylitetty, Tico ei pysy turkissaan. Sitten se kouluttaja ehdotti, että jätetään Tico huomiotta kun se alkaa haukkua. Tehtiin niin. Tico louskutti ja louskutti. Melun jatkuessa kouluttaja totesi, että on se sinnikäs. Joo, onhan se... Sitten kun Tico hiljeni, niin sitä kehuttiin kovin. Korvalepoa oli vain hetken, ennen kuin taas mökä alkoi... Ticoa ei huomioitu ja kouluttaja ihmetteli Ticon sitkeyttä. Ticohan oopperoi kun kerrankin sai! Sitten kouluttaja kehotti meitä tekemään välillä jotain muuta, ennen kuin hän tulee kokeilemaan uudelleen.

Otin seuruuta ja liikkeestä jäämisiä ja ne menivät hyvin. Siinä kun kouluttaja kierteli lähentelemässä muita koiria, niin samalla ohi mennen kehui Ticon suorituksia. Hyvinhän se Tico teki, kunnes... Taisi joku ilkeä amor ampua Ticoon nuolen, sillä kun mentiin sen harjiksen suuntaan, niin Tico unohti seuraamisen ja pyrki vain sen tytön luo. Harjiksen omistaja tuumasi, että halusikohan Tico hänen pihvejään. Ticolle oli tarjolla mahatikkuja, mutta kyllä se melkein vei mun sormet kun sain pihvin palan. Pihviteoria piti paikkansa niin kauan, kunnes harjiksen omistaja jätti koiransa odottamaan. Kun menin Ticon kanssa harjiksen suuntaan, niin taas loppui kaikki yhteistyö. Eli kyse taisikin olla siitä tytöstä eikä pihveistä. Tico, Tico... Mä meinasin kysyä, että olisiko sillä harjiksella tulossa juoksu kun Tico oli siitä niin kiinnostunut. En ehtinyt kysyä kun sen tytön omistaja jutteli Ticolle “voi kuule, kun ei sillä ole edes kohtua”. Siis Tico oli ihastunut leikattuun tyttöön. Ticohan ei nirsoile tyttöjen kanssa, että tyttö kuin tyttö käy ;) Kun mentiin pois päin tuosta tytöstä, niin Tico toimi, mutta kun mentiin tyttöön päin, niin Tico oli ihan kuutamolla. Herra hormoonihyrrä joo...

Kun Ticoa tultiin uudelleen lähentelemään, niin eihän se paikoillaan pysynyt vaan oli kova veto syliin. Aika hiljaa malttoi olla. En antanut Ticolle namia ollenkaan kun kouluttaja meinasi, että nami voi olla myös yksi syy Ticon kierrosten nostoon. Kehuihin oli äijän tyytyminen.

Kun tuohon kouluttajan lähentelyyn meni niin kauan aikaa, niin ei Ticon luona sitten loppujen lopuksi käynyt kouluttajan lisäksi kuin sen harjiksen omistaja. Innollahan sekin lähentely otettiin vastaan...

Sitten oli makoilua. Koirat olivat rivissä reilun välimatkan kera. Mä jätin Ticon makoilemaan, niin että hihna oli Ticon vieressä, muttei se ollut kiinni missään. Menin muutaman metrin päähän Ticosta. Tää oli tosi kiva harjoitus! Kouluttaja laittoi kaikkensa peliin ja musta se oli huvittavaa ja ihailtavaa. Kouluttaja juoksi ympäriinsä kiljuen, joka huvitti mua, mutta samalla olin, että, vau, kun toinen uskaltaa! Koiria ei päästetty nyt helpolla. Niiden oli makoiltava kun kouluttaja heitteli niiden ohi leluja, kuljetti palloa kuin mikäkin koripalloilija, pujotteli koirien välistä heilutellen isoa raatoa, juoksenteli ympäriinsä ja saattoi ihan yhtäkkiä pysähtyä jonkin koiran luona sanoen “istu”. Tico pysyi maassa koko tuon esityksen ajan. Välillä toistin maa –käskyä, ettei se ihan omillaan ollut. Tiedä, vaikka olisi pysynyt muutenkin, mutta on sekin hyvin, että pysyi maassa, vaikka houkutuksia riitti. Hienoa Tico :) Ticon lisäksi yksi bordercollie pysyi maassa koko kouluttajan esityksen. Kolme muuta eivät kyenneet makoiluun kaiken tuon keskellä.

Makoilulla jatkettiin (pienen tauon jälkeen). Koirat olivat rivissä ja ne piti kutsua luo yksitellen. Kouluttaja tarjoutui pitämään Ticon hihnaa, että mä voisin mennä Ticosta kauemmas. Kutsuin Ticon viimeisenä ja hyvin se tuli luo ja hyvin pysyi paikoillaan kuullessaan muiden kutsumisia. Seuraavaksi olisi ollut kellotettu makoilu, mutta mun oli lähdettävä pois.

Kun valoton maaseutu alkoi, niin en kyllä nähnyt yhtään millaisella tiellä ajoin (vaikka pyörässä oli valo). Suurin osahan tuosta tiestä oli jo sula, mutta vielä oli muutama jäinen kohta. Piti vaan koittaa muistaa, että missä ne olivat. Kotitie oli tuulen tuivertaman päivän jälkeen todella liukas, joten katsoin viisaammaksi jättää pyörä tien päähän puiden suojaan. Eihän siinä olisi ollut mitään järkeä työntää se pihaan ja sitten taas takaisin.

Sonyn lenkki oli todella symbolinen. Loppuosa kotitiestä oli jo osittain sulaa, joten vaan sen verran käytin Sonya kun aika ei vaan riittänyt liukasteluun. Sitten pimeässä liukastellen pyörälle, jonka jälkeen poljin vastatuulessa töihin. Tuntui, että se matka kesti ikuisuuden.

Keskiviikko aamuksi oli sovittu treenikamun kanssa treffit. Ilma oli sen verran kiva, että päätin mennä koululle kotoilemaan ennen treenikamun tuloa. Ticolle otin mukaan takin, jottei sille tulisi kylmä kun odotteli yksikseen. Tuuli oli kylmä. Lisäksi laitoin Ticolle kaulaan kaukon. Kotoilu meni muuten hyvin, paitsi Tico oli liian takana seuraamisessa ja Sonyn perusasennot olivat vinoja.

Treeniparimme aloitti taas kiertelyllä. Sen piti olla lyhyt, mutta höpöti ja löpöti kasvatti kiertelyn kestoa :D Sony kuitenkin oli ihan nätisti. Syötin sille nappuja. Sitten oltiin liidereinä kolmessa ympärijuoksutreenissä ja hyvin meni. Mulla oli kädessä mahatikunpala ja sitä Sony seurasi orjallisesti. Kerran ihan vitsinä houkuttelin Sonya liikkumaan jään kanssa ja hyvin se kelpasi sille palkkioksi. Kun ojensin jääpalaa Sonylle, niin tunsin miten herra yritti vetää sitä itelleen. Sitten kun rotukaveri meni edellä, niin se eka juoksukerta oli ihan kamala. En sitten tiedä, että johtuiko se siitä kun Sony oli jo muutenkin ollut äänessä ennen liikkeelle lähtemistä. Sen jälkeen taas mahatikku oli pop ja kierrettiin hiljaisena poikana. Loppuun et yhdessä muutaman kerran ja hyvin meni.

Ticoa sai marinoida pari kertaa kun haukuskeli odotellessaan treenin ajan. Tico seisoi korvat luimussa ja häntä alhaalla. Ei tarvinnut arvata kahta kertaa, että oliko Ticolla kivaa vaiko ei... Mä olin luullut, että Tico olisi häiriökoirana treeneissä, mutta muutamaa haukahduskertaa lukuun ottamatta herra vaan oli.

Sitten sai mennä Sony odottelemaan kun Ticoa lähenneltiin. Kyllähän sieltä alkuun sitä ääntä tuli, mutta yhden suihkauksen jälkeen Ticon intoilu oli hiljaista intoilua. On se vaan niin vaikeeta pysyä paikoillaan :D Sony taas ei ollut mitään hiljaista poikaa. No way!

Treenituokion päätteeksi sain tietää, että sunnuntaina taas se halli vilisee isliksiä. Mulle tuli sellainen olo kuin olisin ollut innosta hytkyvä Tico. Oli se sen verran kiva tieto :)

Olin vähän funtsinut, että josko menisin treenien jälkeen käymään postissa sekä M&M. Mieli muuttui kun liukastelin poikien kanssa kotitiellä. Tuuli oli kovettanut penkatkin sellaisiksi, että niilläkin oli vaikeaa kävellä. Entäpä miten sitten olisin työntänyt pyörää ruokasäkki tarakalla? Postiin ei ollut mikään hengenhätä ja M&M:n tarjouskin voimassa loppuviikkoon, joten päätin, että en lähde liukastelemaan yhtään ekstraa.

Illalla lähdin töihin aikaisemmin. Oli sen verran energinen olo, että jaksoin kiertää postin kautta töihin. Siinä sitten sain haettua sen palkinnon ilman lisäliukastelua. Samalla kävin prismassa kun vielä oli ylimääräistä aikaa. Lähinnä ostin sellaista, joka säilyy pukukopin kaapissakin. Lisäliukastelua ei tullut, mutta pojille sitten tavallista pidempi yksinolo...

Postista haettu paketti sisälsi: Racinellin pieniä luunmuotoisia nameja 150 g / pussi, makuina maha & kana. 5 kpl á 12 g pihvitikkuja, makuina kana, lohi, härkä, riista ja lammas. Pussi (60 g ) pehmeitä häränmakuisia pihvitikkupaloja. Sitten on kolme pussillista jotain Racinellia, joissa ei sanota mitä ne sisältävät. Onpas puutteelliset pakkausmerkinnät! Ei edes painoa ole ilmoitettu? Mun arvaukset noiden pussien sisällöstä ovat: kuivattu kana, kuivattu maha tai maksa ja olisikohan tuo yksi possunsaparoa? Se on sellainen suora tikku, jonka sisällä menee jänne. Näyttäisi joltain hännältä. Onneksi pojat eivät ole allergisia, niin mun ei tartte sen enempää funtsia noiden pussien sisältöä.

Tänään sitten pääsin ilman sen suurempia liukasteluita hakemaan tarjoussapuskaa sekä kävin kaupassa. Täysin sula kotitie ei vieläkään ole ja vähän mietitytti nuo jäiset kohdat, että miten pääsen niistä kun selässä on reppu, joka on täynnä piimää ja maitoa, sekä molemmissa sarvissa kassit ja lisäksi vielä tarakalla ruokasäkki. Kyllä pyörä-parkaa koeteltiin moisen painon kanssa. Ei ollut sen isompia ongelmia päästä noista jäisistä kohdista, että nyt taas alkaa olla turvallisempi olo kotitiellä :)

Loppuun laitan kuvia mun pienistä jääintoilijoista. Kaikkea se isä voikin pojaltaan oppia :D