“Turhaan, aivan turhaan minä nameja kaivan taskustain. Turhaan, aivan turhaa, on sitä kieltää mokasin mä perjantain” ;) Joop, meni perjantain kurssi jokseenkin poskelleen kun sitä ei ollut. Tieto siitä oli laitettu sähkäriin sen verran myöhään torstai-illalla, etten ollut sitä nähnyt kun ilta ysin aikaan kävin kattoon postin. Muutenkin pidän tyhmänä tuota systeemiä, että treeni-informaatiota tulee sähkäriin vasta edellisenä iltana. Ei voi olettaa, että kaikki ehtivät rampata jatkuvasti postilootallaan.
 
Kun ooteltiin Vakkella bussia, niin samalle pysäkille tuli mies ja nainen. Sony oli heti häntää heiluttamassa. Nainen kysyi saako Sonya silittää. Kun olin vastannut myöntävästi, niin en ehtinyt varoittaa mahdollisesta haukkumisesta, kun Sony jo oli seittemännessä taivaassa saaduista silityksistä. Haukkuvaroitus olisi ollut turha, sillä Sony oli ihan hiljaa. Kerran aiemminkin on käynyt noin. Silloin bussipysäkillä Sonya halusi silittää 20-30 vuotias mies. Silloinkaan en ehtinyt varoittaa mahdollisesta haukkumisesta ja silloinkin se olisi ollut turhaa. Pistääpä tuossa mietityttämään, että Ticoko saa Sonyn muutoin haukkumaan kun kohtaa ihmisiä??? Mutta takaisin perjantain bussipysäkille. Naisen jälkeen Sony sai silityksiä mieheltä. Se mies totesi, että ei taida haukkua paljon. Mä romutin miehen harhakuvat sanomalla, että haukkuherkkä rotu. Se nainen miltei suli kun Sony nuoli sen kättä. Se nainen oli vaan, että “voooooiiiii”.
 
Koulutuspaikalla ei alkanut näkyä ketään, vaikka kello läheni viittä. Eikä tilanne muuttunut viiden jälkeenkään. Laitoin kurssinvetäjälle kyselyviestin ja vastaus vahvisti ikävän aavistukseni todeksi: koulutus oli peruttu. Viestiteltiin jonkin aikaa. Siinä samalla mä kiiruhdin bussipysäkille. Taisi pysäkillä ollut mies vähän ihmetellä kun tongin roskista. Etin sieltä mun bussilippua. Se oli edelleen voimassa. Löysin lipun. Linja-autossa mietin, että jäänkö pois linja-autoaseman luona ja sitten kävelen kaks tuntia kotiin. Ajatus ei houkuttanut. Mua väsytti. Olin jo menomatkalla pilkkinyt bussissa. Toisaalta en myöskään halunnut maksaa toisesta lipusta. Vähän harmitti turha reissu. Päätin kattoa miltä tilanne näyttäisi keskustassa. Siellä tilanne näytti siltä, että seuraavat autot Vakkelle lähtivät 17.45. Muuten hyvä, mutta mun lippu oli voimassa vain 17.39 asti. Tosi kätevä tuommoinen taulu, josta näkee mikä auto lähtee milloinkin ja mistä. Bongasin Vaalaan menevän auton, joka lähtisi klo 17.40. Se oli jo pysäkillä ja pääsin lipulla sisään. Kello oli vasta puoli kuusi. Vaalassa oon joskus asunut, joten en vain summamutikassa hypännyt johonkin bussiin. Vaala on Vakken lähellä, joten päästiin jotakuinkin oikeaan suuntaan. Vaalassa on tullut ulkoiltua kerran jos toisenkin edellisten koirien kanssa, siispä tiesin mahdollisia oikoreittejäkin. Koirista on hyötyä :) Vaalaan on rakennettu ihan kamalasti sen jälkeen kun sieltä pois muutin. Jotenkin surullista, että kaikki paikat rakennetaan täyteen :( Oikoreitit olivat vieläkin olemassa. Se tiesi kenkien kastumista kun piti mennä vetisen pellon läpi, mutta väliäkös sillä. Halusin kotiin mahdollisimman pian. Vaikkei Vakkelle päästy bussilla, niin ei me hävitty ajallisesti mitään – kiitos oikoreitin. Kiva, että päästiin yhdellä lipulla. Se pienensi turhan reissun aiheuttamaa ketutusta.
 
Kotona en jaksanut lähteä Ticon kanssa sen kummemmalle lenkille. Piti vielä lämmittää kämppä, jotta pääsi nukkumaan. Lämmittäminen ei ole mitään nopeaa puuhaa kun nuo puut ovat ilmeisesti aikamoista peetä. Tunnin kestää, ennen kuin saa ne palamaan kunnolla. Sen jälkeen ei tartte muuta kuin lisäillä aina silloin tällöin puuta. Sähkölämmitystä kartan mahdollisimman kauan. Ja on siinä sitä jotain kun lämmittää puulla. Tykkään siitä lähtevästä tuoksusta. Kämppä saatiin lämpimäksi – tosin siinäkin tuli pilkittyä. Syy väsymykseen selviää myöhemmin.
 
Lauantai aamuna en jaksanut treenailla. Se oli kylmästi pikku lenkki, syönti ja takas pehkuihin. Olin päättänyt, että se on mun “day off” kaikesta. Sitten kun heräsin, lähdettiin neljän tunnin lenkuralle. Lenkin jälkeen lämmitin saunan. Äijät kirmailivat pihalla. Sonyn haukku vain raikui kun ne mennä viilettivät. Ihmettelin, että eikö ne väsy koskaan ;) Sitten kuulin saunaan haukkua, jota en tunnistanut kummankaan ääneksi. Veikkasin haukkujaksi pupsia, mutta eikös silloin pitäisi kahden aasinkin olla äänessä? Tilanne piti käydä tarkistamassa. Oikeassa olin ollut: naapurin pupsi haukkui ja puhisi mun koiria. Ja loistavat pojat OLIVAT HILJAA!!! Olin kyllä ihmeissäni ja todella iloinen asiasta :) Äijät juoksivat jonkin kapulan kanssa ympäriinsä ja välillä kantoivat sitä kimpassa. Seurailin niitä jonkin aikaa ennen kuin palasin takaisin lämmityshommiin. Pian sainkin seuraa kun Sony tuli sinne. Tico ei oikein viihdy saunassa, mutta kyllä senkin seurallisuus ajoi sinne. Sitten äijät menivät taas pihalle remuamaan. Seuraavan kerran kun Sony tuli saunaan, niin se alkoi nukkua lattialla. No, johan oli aikakin, poitsu ;) Jonkin ajan päästä Ticokin ilmaantui sinne ja yritti makoilla lehden päällä. Lopulta sen oli kuitenkin lattiaan tyytyminen. Kun sauna oli lämmitetty, niin äijät saivat mennä taloon siksi aikaa kun saunoin. Saunan jälkeen olikin kiva laittaa tehosekoittimeen verigreippi ja kolme satsumaa, nam! Sitten taas kämppä lämpimäksi ennen nukkumista. Oli kyllä rentouttavaa kun ei tarvinnut mennä mihinkään, eikä ollut sen kummempia suunnitelmia. Kunhan vaan oli.
 
Yöllä oli taas pelleilty kellojen kanssa. Turhaa touhua, sanon mä! Herättyäni tarkistin kompuutterista kellonajan kun tuosta luurista ei aina tiedä siirtääkö se heti, vaiko viiveellä. Piti vähän venyttää lenkille lähtöä, jottei Ticolle tulisi kovin pitkää väliä ulkoiluihin. Mulla on nykyään tapana pitää äijät next-käskyn alla kotitiellä kun lähdetään lenkille. Ja takas tullessa sitten vieressä. Homma onnistuu ihan kivasti tuplanakin. Ainoa hankaluus on se, että molemmat pyrkivät siihen tiettyyn paikkaan. Sony vielä Ticoa hanakammin, joten Tico on saanut olla ulkoreunalla ja Sony meidän välissä. Aamulla sain huomata, että kannattaa pitää poitsut käskyn alla kotitiellä. Vastaan tuli se lapukka, mutta kumipikaan ei noteerannut sitä mitenkään. Sony ei edes vilkaissut kun oli niin keskittynyt mun käden sisältöön. Mun kädessä ei ollut nappua kummempaa. Sonyn tuntien, niin uskoisin, että kyllä se sen koiran haistoi, mutta ei edes vilkaissut. Aika vau!
 
Aamulenkillä oli paistanut aurinko, mutta kun tuli lähdön aika, oli taivas peittynyt tummiin pilviin. Tico sai sapuskansa kun lähdin Sonyn kanssa. Tico on kyllä hieno poju kun jää niin nätisti yksin :) Tico ei sano sanaakaan vaan hyväksyy mukisematta osansa.
 
Ei oltu ehditty vielä kovin pitkälle kun alkoi tihuttaa. Takaisin kääntyminen ei käynyt edes mielessä Olihan mun taskussa suuri pussillinen nakin- ja juustonpaloja, joita kuvittelin tarvitsevani perjantaina. Niitä piti käyttää kun ei niitä voinut toistamiseen pakastaa. Kouluun siis mentiin tulipa taivaalta sitten vaikka mitä! Tihuttaminen laittoi mietityttämään, että pitäisikö laittaa Sonylle puku päälle. Vasta sitten kun tuli kunnon sade, päätin pukea Sonyn. Se oli vain kuuro, joten pian puku tuntui turhalta. Oltiin jo reilusti yli puolen välin kun vettä tuli oikein kunnolla. Silloin piti itellekin laittaa viitta päälle. Se viitta on muutoin hyvä, mutta housut tuppaa kastumaan kun viitta nousee tuulen mukana. Sadekuurojen värittämänä taivallettiin kohti koulutuspaikkaa. Kun tuli oikein rankasti vettä, vedin viittaa Sonynkin suojaksi. Vähän Sony ihmetteli sitä, mutta pystyi kyllä hyvin kävelemään osittain viitankin alla.
 
Kun päästiin perille, sadekin oli jo loppunut jonkin aikaa sitten. Tuuli heilutti viitan kuivaksi siinä odotellessa. Samalla juttelin sen Turun näyttelyssä olleen miehen kanssa. Nyt näytti tulevan enemmän porukkaa ja vähän niin olin arvellutkin. Viikolla kun oli tullut jäsenlehti ja siinä oli kerrottu koulutuspäivät. Nyt lienee ei enää tartte pelätä, että olisi ainoana paikalla.
 
Hallissa kiertelin Sonyn kanssa ja hyvin meni siihen asti, kunnes vihikoira teki hyökkäyksen kohti Sonya. Sitä en tiedä, että oliko se leikkimielellä vai millä mielellä tehty hyökkäys, mutta se sekoitti Sonyn pasmat. Sain sen kuitenkin vielä liikkumaan nätisti.
 
Paikalla oli useampi koira. Ensin piti mennä riviin ja jokaisen oli käveltävä vuorollaan koiransa kanssa rivin ohi. Ei onnistunut Sonyn kanssa. Tuli jarru-kiljumisia. Ja kun lähdettiin kierrokselle, sama juttu. Sitten olikin pitkä aika seisomista. Ei koiraa pitänyt seisottaa koko aikaa, mutta ajattelin kattoa miten Sony jaksaa. Ja hyvin jaksoi. Eikun loistavasti! Pitkiä aikoja äijä seisoi. Muutama puhahdus tuli, mutta ne loppuivat kieltoon. Nyt jokaisen piti vuorollaan mennä yksin ympäri ja laittaa koira seisomaan. Pienet koirat olivat liikkumisen jäljiltä jääneet isojen koirien “sisälle”, joten se tiesi sitä, että Sonyn piti mennä koirakujasta. Isojen ja pienten välistä. Alussa oli jotain murinaa, mutta se loppui kieltoon. Sen jälkeen loppukierros meni ääneti :) Seisominen oli taas sitä veistostyyliä, niin kuin kouluttaja sanoi. Kun jokainen oli esiintynyt yksin, niin sitten mentiin pari kierrosta yhdessä. Oijoijoi, ne kierrokset Sony meni ÄÄNETI!!!:)
 
Tällä kertaa kouluttaja oli yksin ja kun tuli aika kattoa hampaat, hän pyysi yhtä koiranomistajaa tekemään tarkastusta toisesta päästä. Sony antoi hyvin kattoa hampaat. Kun Sony oli tutkittu, niin sitten liikuttelin sitä itekseni hallissa. Hyvin meni. Kertaakaan ei edes ollut yritystä sanoa jotain. Se oli kyllä mahtavaa! Ehkäpä tässä on vielä toivoa :) Ainoa huono liikkumisessa oli, että Sony tuppasi pistää laukaksi, mutta väliäkös sillä. Pääasia oli, että liikkuminen sujui ilman ääntä :)
 
Oli kyllä mieltäylentävä koulutuskerta. Alkutakkujen jälkeen liikkumiset sujuivat ja jos jotain ylimääräistä puhinaa tuli, se loppui kieltoon :) Kouluttajakin oli laittanut asian merkille. Kun oltiin lähdössä se sanoi, että tällä kertaa Sony oli paljon rauhallisempi. Mä myötäilin ja hihkuin, että oltiin päästy äänettömiä kierroksia!!! :) Sitten totesin, että kai tämä tästä sittenkin. Kouluttaja sanoi, että eiköhän se vielä ala luottamaan enemmän muihin koiriin.
 
Ei satanut, mutta silti suunnistettiin bussipysäkille. Mulla oli lenkkarit ja sukat litimärät. Ei ollut kiva ajatus kävellä niillä kahta tuntia. Jälleen kerran sain huomata miten vaikeaa on lukea tuon läheltä kulkevan bussin aikataulua. Kun pysäkille tuli numero, jonka olin joskus nähnyt, niin kysyessäni kävi ilmi, ettei sillä päässytkään kotimme lähelle?. Piti odottaa puoli tuntia seuraavaa autoa. Ei kivaa. Siinä tuli kylmä ja alkoi väsyttää. Jos jalat olisivat olleet kuivat, niin en olisi siinä kyllä ollut. Koulutus oli loppunut yhdeltä ja vasta kahden jälkeen päästiin bussiin. Siinä ajassa oltais oltu jo Vakkella ja kotimatkaa olisi ollut jäljellä tunnin verran. Suurin piirtein saman ajan kesti kun päästiin kotiin bussin avustuksella. Siis bussilla ei säästä ajallisesti juuri mitään. Noh, enpä bussiin hinkua, ellei ole ihan pakko. Tyhmää maksaa ittensä kipeeksi ja olla samaan aikaan kotona kuin on kävellenkin. Kaikenlisäksi bussia saa odottaa miltei tunnin ja siinä ehtii vähintäänkin tulla kylmä. Sony odotteli hienosti bussia. Vähän puhahteli. Se eka auto, josta kysyin, että pääseekö sillä sinne ja sinne, niin siellä Sony sai rapsuja etupenkkiläiseltä sillä välin kun juttelin kuskin kanssa. Mokomakin hurmuri ;)
 
Kun käveltiin pysäkiltä kotiin, rankahko sadekuuro yllätti. Kotona vaihdoin kuivat sukat ja kengät, ennen kuin vein Ticon ulos. Ei menty mitään pitkää siinä säässä. Sonyn olin jättänyt eteiseen (keittiön- ja kuistinoven väliin). Sinne se jäi paljon rauhallisemmin kuin jos jäisi huoneiston puolelle. Se taitaa johtua siitä, ettei Sony näe meidän lähtevän. Pari haukahdusta se päästi, mutta kun kielsin, ei kuulunut enää mitään. Kuistinovi oli lukossa, mutta ei Sony edes yrittänyt avata sitä. Sinne saa sitten äijä jatkossakin jäädä.
 
Kun otsikossa oli monikko, niin Sonyn hienosti mennyt koulutuskerta ei sitä kata (jos Sonya nyt voi edes vanhaksi koiraksi laskea...). Tico ei ole tehnyt mitään “ihmeellistä”, joten jäljelle jää vain yksi vanha koira: mä ;) Ihme ja kumma, mutta meikä käämi jo ekana harjoittelupäivänä! En olisi siihen uskonut, sillä sen toisen koneen kanssa opettelu oli vaikeampaa. Noh, siinä kyllä oli omat mutkistavat juttunsa, mutta silti! Ehkä siitä sitten on hyötyä jos on kääminyt toisella koneella, mutta että, muistan heti mitä nappeja pitää painaa on kyllä vou! Viikon jälkeen oon siinä pisteessä, että käämintä sujuu kun tiedän, mitä tehdä. Tuolla tarkoitan sitä, että tämän toisen koneen laskelmat eivät ole niin samanlaisia kuin edellisessä oli. Ennen tehtiin kaikki yhdellä kaavalla. Ja kuristimessa oli aina kolme käämiä. Nyt voi olla kuristimia, joissa on vain kaksi käämiä, jaiks! Työnvaihto tuntuu melko selvältä. Muutama kohta vähän herättää kysymyksiä. Eli nyt suurimmalta möröltä tuntuu nuo laskelmat. Saa nähdä millaisia luomuksia vielä onnistun tekemään. Mutta eiköhän sitä jo viikon päästä pääse taas yövuoroon :) Vuoroista puheenolleen, niin johan oli viikko! Ma & ti oli iltavuoro. Sitten mun työaika muuttui klo 10-18 ke & to ajaksi. Pe oli aamuvuoro kun iltavuoroa siellä ei ole. Olin aamuvuorossa noin kuusi tuntia. Mulle oli kertynyt viikolla pari ylimääräistä tuntia kun olin illoissa ollut 23 asti. Mutta kun noin muuttui työaika koko ajan, niin enpä sitten tehnyt muuta kuin nukuin, ulkoilutin koirat (aamulla aina kera treenin koiruus kerrallaan) ja kävin töissä. Se oli rankkaa ja siksi oli veto pois perjantaina. Ens viikko on kokonaan klo 10-18. Ehkä vielä otan perjantain pekkaseksi, jos kerta sunnuntaina pääsen taas yövuoroon. Sitten on taas elämä mallillaan :)
 
Niin joo... Mulle tarjottiin parin viikon Viron reissua firman piikkiin, mutta kun en saanut koiria mihinkään niin lyhyellä varoitusajallla (lähtö olisi ollut joko ens tai sitä seuraavalla viikolla), niin en päässyt sönkkäämään enkkua kahdeksi viikoksi, enkä kokemaan elämäni ekaa lentomatkaa. Kuulemma sinne oltais menty lentäen! Yöpymiset olis olleet hotellissa ja kuljetus Viron tehtaaseen järjestetty. Olisivat halunneet Viroon jonkun, joka osaa käyttää konetta. Kaksi muuta eivät olleet halukkaita lähtemään ja mä en voinut lähteä. En osaa sanoa, että harmittaako tekemättä jäänyt reissu niin kamalasti. Tokihan se olisi ollut kivaa lentää lentokoneella ja koittaa puhua enkkua kaks viikkoa, mutta reissu olisi tiennyt pari missauskertaa ohituskurssiin ja niin en halua käydä. Kone lähti Viroon keskiviikkona. On kurjaa nähdä se paikka tyhjänä nyt. Enkä muuten ole ainoa, joka oli siihen kiintynyt. Ainakin toinen niistä kahdesta muusta käyttäjästä oli surullinen koneen lähdöstä. Siitä yhdestä en osaa sanoa muuta kuin, että sitä ainakin v*tuttaa ja se kyllä näkyi. Mua asia enemmänkin surettaa. Se oli hyvä kone. Sillä on muuten kiva nimi ja sen oon päättänyt, että jos mulle joskus tulee narttuislis, sen nimi tulee alkamaan M-kirjaimella. Elikkäs toinen vempelekoiruus mulle ;) Mutta tämä laitenimi ei näytä läheskään yhtä tyhmältä kuin Sonyn kirjoitusasu. Kannattaa siis laittaa mieleen kirjain M ;)