Ruohonleikkuu, mansikat ja punkit. Voisiko enää kesäisemmistä aiheista kirjoittaa? Eipä lienen ja niistä koostuu tämän vuodatuksen sisältö pääasiassa tällä kertaa.
 
Viime perjantaina oli kaikki tähtimerkit ja taivaankappaleet kohdillaan ruohonleikkuuta varten. Tai ainakin melkein oli. Väsytti ihan sikana kun olin juuri saanut tapeltua megapitkän blogitekstin valmiiksi. Jo jonkin aikaa olin ootellut hyvää ruohonleikkuumahdollisuutta. Mä kun en voi koska vaan leikata ruohoa. Ei kai nyt tämmönen, joka suurimman osan elämästään on kerrostaloissa kypsynyt, voi leikata ruohoa tosta vaan ja koska vaan. Kyllähän siinä tarttee varmistaa, ettei missään näy luonnoneläviä, että pihalle uskaltaa mennä ;) Ei vaan, syy on ihan niinkin yksinkertainen, että mulla on semmoinen työnnettävä ruohonleikkuri. Tällä hetkellä se on ainoa tapa, jolla leikata ruohoa. Moottorikäyttöistä kun en saa käyntiin. Sitä oon kokeillut muutama vuosi sitten ja selkähän siinä venähti sillä seurauksella, että tuli viikon sairasloma :D Eikä sitten naureta siellä! ;) Joop, ihmiset on niin ilkeitä ja oon kyllä saanut kuulla tuosta jälkeenpäin kerran jos toisenkin... Eli pitää nyt sitten ootella, että ruoho olis jotakuinkin kuivaa kun alan sitä leikkaamaan. Käsittääkseni märkä ruoho menee vaan kasaan. Perjantaina sitten se ruoho ja ajoitus oli optimaalista. Kuivahkon ruohon olisi hyvä ajoittua viikonloppuun, sillä työpäivänä se leikkuu on vähän liian raskasta. Hommaan menee kuitenkin 2-3 tuntia, niin ei sen jälkeen enää töissä jaksa olla parhaimmillaan. Tietty vois sitten yrittää valvoa ja leikata ennen unia... Perjantaina siis kaikki oli kohdillaan ja väsymyksestä huolimatta päätin leikata sen. Hyvä niin, sillä muutoin koko viikonlopun satoi! Jonkin aikaa kun oli työnnellyt, niin unet siinä samassa karisivat. Pojat olivat mun seurana aitauksessa. Mukavampaahan se on leikata kun on koirat messissä. Ja myöskin se tuo lisähaastetta hommaan kun jostain syystä pojat keksivät alkaa painileikin juuri siinä kohtaa, jota aioin seuraavaksi leikata. Välillä jäin sitä touhua katselemaan. Siinä sai samalla pidettyä kivan ja pienen tauon. Toisinaan taas häädin ne pois tieltä ja sitten mua mulkoiltiin ilmeellä, joka selvästi väitti, että oon tylsä ja kamala. Väärin kohdistetut painileikit eivät olleet ainoa haaste leikkuussa. Päänvaivaa aiheuttivat myös bumerangilelut. Kun joku pallo, kapula tai sisuskuminpätkä osui tielle, heitin sen muualle. Yritys hyvä, sillä lelu palasi takaisin kera iloisen hännänheiluttajan. Niin siis, nyt ei poitsut ollut kyse noutoleikistä :D Enhän mä raaskinut kieltää tuomasta varsinkin kun se tuoja oli SONY!!! Sonyhan on huono tuomaan, mutta voi himputti kun niin tahtoisin tietää, että mikä kumma sen sai juuri sillä hetkellä innostumaan noutamisesta??? Sony toi useamman kerran peräkkäin lelun takas ilman suurempia maanitteluja. Mullahan jäi ruohonleikkuu toissijaiseksi ja nautin harvinaisesta noutoleikistä. Olipas harvinaista herkkua!
 
Herkkua koskee tämä seuraava osio. Mansikat, aaah, yksi kesän parhaimmista herkuista!!! Kera vaniljajäätelön on ihan syntiä. Täälläpäin kasvaa metsämansikoita. Maanantain aamulenkillä näin punaisena kirkuvia pieniä pallosia. Ne suorastaan huusivat syödyiksi tulemista. Sorruin tien vieressä oleviin kirkujiin. Ääliö, tiedän...  Mutta en ollut sitä yksin, sillä niinhän se on, että joukossa tyhmyys tiivistyy ;) Sony tuli napsimaan mansikoita suoraan mun sormista. Juuri kun olin saanut mansikan sormieni väliin, niin Sony tunki kuononsa siihen ja vei mansikan. Sonya voisi ajatella mun pelastusenkelinä, sillä ilman Sonyn väliintuloa tuskin olisin tyytynyt vain muutamaan mansikkaan (kuten olin vakaasti päättänyt). Sonyn toiminta oli sen verran hupaisaa, että näytin sille mansikan toisensa jälkeen ja äijä söi! Ticokin tuli ihmettelemään mitä me touhuttiin ja annoin sille mansikan. Tiesin, ettei Tico välitä marjoista ja tämä mansikka työnnettiin heti kielellä ulos. Seuraavalla lenkillä sain taas muistutuksen Sonyn muistista. Kun oltiin mansikkakohdassa, niin äijä paineli suoraan sinne ja alkoi syödä mansikoita! Liekö sitten koko ajan miettinyt mansikoita odotellessaan seuraavaa lenkkiä ;) Sen jälkeen joka lenkillä Sony on mennyt sinne. Ajattelin vähän testata Sonya ja näytin sille pikkuisen eri paikassa olevan mansikkapaikan. Noh, seuraavalla lenkillä se meni sitten sinne ja jatkoi siitä siihen vanhaan paikkaan. Ne eivät olleet kaukana toisistaan. Uusi paikka oli hieman ennemmin tuota vanhaa, mutta ensin meni siihen uuteen paikkaan. Huh huh, tuon koiruuden muistia. Luulisi, että kun se muistaa noin hyvin asioita, että myös oppiminen tapahtuisi myös nopsaan. Tästä voi vaan päätellä, että kun ohituksen oppiminen on niin vaikeaa, siellä on jokin tulppa edessä. Sen kun saisin pois, niin sitten alkais homma luistaa – luulisin... Ja kyllähän se luistikin melko kivasti tuon luopparin kanssa kunnes taas sai muistutuksia, että ne toiset koirat on kamalia mörköjä, joilta hihnan toisessa päässä oleva ei pysty suojelemaan. Jooh, mutta nyt takas mansikoihin. Keskiviikon aamulenkillä yritin uudestaan tarjota uteliaalle Ticolle mansikkaa. Tico mussutti sitä hetken etuhampaiden välissä inhonrypyt naamallaan, ennen kuin sylkäisi sen pois. Päivälenkillä Sony taas meni mansikoille. Ticon käytös aiheutti suurta hilpeyttä, sillä sekin ALKOI SYÖDÄ MANSIKOITA!!! Huvitukseni määrä oli rajaton, sillä vielä aamulla Tico oli nyrpistellyt mansikalle ja nyt sitten napsi niitä itekseen :D Siinä sitten seurailin mun mansikkapoikia. Eikös se niin mene, että mitä poika edellä, sitä isä perässä ;) Seuraavana pari huonoa pätkää mansikanmussuttajista. Kameran kanssa oli kiistaa akun kestosta. Ylläri, ylläri...
 
http://www.youtube.com/watch?v=PYIH_SQufME  Pojat popsivat mansikoita
 
 
 
Tiistaina piti hakea uus säkki ruokaa. Samalla myös hommasin pojille punkkipannat. Vinkistä ajattelin kokeilla Biospotix-pantoja. Niitä kun sai M&M:stä, kuten ruokaakin. Kun sitten laitoin ensin pannan Ticolle (sattui olemaan siinä hollilla), niin Sony piilomustasukka oli heti nuuskimassa, että mitäs se Tico nyt sai eikä hän saanut lainkaan. Sitten kun Sonykin oli rengastettu, alkoi hillitön paini- ja juoksuleikki. Hmm... pakkauksessa ei varoitettu moisista sivuoireista. Pakkauksen mukaan panta kestää 4 kk, mutta eipä se kestänyt Ticolla edes kahta päivää (saanko rahat takas?)! Aamulenkin jälkeen huomasin, ettei Ticolla ollut lainkaan punkkipantaa. Harmitti ajatus sen katoamisesta. Sitten kun olin vähän aikaa asiaa funtsinut, niin kävi ilmi, ettei se ole voinut minnekään tielle pudota. Pantahan olisi jäänyt hihnaan roikkumaan. Etsin sitä sisältä ja kun en löytänyt, suunnistin aitaukseen. Siellähän se oli, huh! Panta takas Ticolle ja kaikki oli taas hyvin. Mutta vain hetken. Olin päättänyt rullata ruohoa ja tietty pojat pääsivät samalla aitailemaan. Ruohon rullaus oli tällä kertaa helpompaa kun ruoho oli lyhyempää. Pitäis koittaa saada aikaiseksi rullata se kerran viikossa, ettei pihalla rehota järjetön viidakko ja sitä myötä järjetön urakka, josta saa palkaksi vesikellon kämmeneen... Näin Sonyn pureksivan luuta. Seuraavan kerran kun vilkaisin Sonya, niin voi kökkö! Se pureksi Ticon punkkipantaa!!! Harmitti huomata, että panta oli kahdessa osassa. Lisäksi näytti, että osa pantaa puuttui, sillä ei ne osat ihan yltäisi Ticon kaulan ympäri ja se osa, josta pannan pää pujotetaan läpi, oli kateissa. Eli, onko tuo ääliöblondi harjoittanut myös sisäistä punkkitorjuntaa??? Saanko poistaa Sonylta hampaat? ;)
On helppo muistaa tuon pannan ajan päättymispäivä ainakin Sonyn osalta, sillä en nyt oo ainakaan heti rynnimässä kauppaan ostamaan uutta pantaa. Kattelen ja seurailen Ticon punkkisaldoa. Sillä on kyllä ollut tosi vähän punkeroita koko elämänsä aikana, että ehkä se ei edes pantaa tartte... Mutta joo, sattumoisin tiistai oli 21. päivä. Siitä kun lasketaan neljä kuukautta eteenpäin (eihän se nyt niin päivälleen oo) ja ollaan Sonyn kolme vee synttäreillä :) Äh, mä tiedän jo nyt, että se aika on yhtä tunteiden myllerrysaikaa. Kaiketi Sonyn jokainen synttäripäivä on sitä. Äijä kun järjesti itelleen huikeat synttäripippalot kun varaton omistaja ei siihen kyennyt ;) Punkeista vielä sen verran, että viime vuonna Sonylla oli kahdeksan punkkia ja kaks sain pois ennen kiinnittymistä. Ticossa oli joko yks tai ei yhtään. Jännä, että Sony on tommoinen punkkimagneetti, vaikka samoja polkuja tallailevat.
 
   
Ticon rikotun pannan jämät. Toisaalta, kun kattoo tota toista kuvaa, niin onko ihmekään? Harmittaa silti :(
 
 
Tico aiheuttaa nyt hieman hämmennystä. En oikeesti tiedä, että kuvittelenko vain sen saaneen lisää massaa??? Vähän sillä silmällä oon äijää tässä viime aikoina katellut. Eikä sitä illuusiota oo edes rikkonut paikalle purjehtiva Sony. Monestihan on käynyt niin, että oon kattelut, että Tico on miehistynyt ja sitten vilkaissut Sonya, jolloin saman tien Ticon lisäkilot on karisseet pois. Nyt ei oo niin käynyt. Ehkäpä mä vaan oon niin paljon ajatellut asiaa, että nään jo näkyjä ;) Tai ehkä Ticolla on kylmä ja se pörhistelee jäljelle jääneitä karvojaan lämmikkeeksi, jolloin myös näyttää isommalta ;)
Sain hyviä uutisia Ticon & Nupun pentusista. Kolme oli käynyt kuvauksissa ja kaikilla oli nollakyynärät :) Lonkat olivat A, A ja B :) Ikävää oli kuulla yhden pennun kivesviasta :( Kaksi muuta pentusta menevät kuulemma loppukesästä kuvauksiin.
 
Säät on olleet tosi kivat. Lämpöä on ollut siinä +20 kieppeillä ja on tuullut. Pitkille lenkeille ollaan päästy. Tämmöstä vois olla koko kesä. Sadetta sitten siihen sekaan silleen sopivasti, tietty, ettei liian kuivaksi käy maa.
 
Sitten vielä lopuksi kiitän täälläkin Katariinaa (jos vaikka sattuisi näkemään). Latvian takia olin päättänyt pysyä poissa islispalstalta, etten keräisi turhia kierroksia. Ajoitus oli jokseenkin huono, sillä siellä oli puuhattu kimppatilausta märkäloimista ja treenitaskusta. Märkäloimen testasin Sonylla reissulla ja hyväksi totesin. Se siis oli ostoslistalla jo muutenkin. Kirsillä oli treenitasku ja ihastuin siihenkin. Vaikutti tosi kätsyltä vaihtoehdolta liiville helteellä. Ja kun oli mahdollisuus saada jokin islistä mainostava koristus taskuun, niin tokihan innostuin asiasta. Ainoa vaan, että tilaus oli juuri tehty... Menin palstalle voivottelemaan ja yllätyksekseni Katariina antoi toivoa ehdottamalla, että voisi kysyä vieläkö mahtuisin mukaan! Mua arveluttaa tilata itelleni vaatetusta netistä, sillä kokoni vaihtelee välillä XS-L. Jotain yhdenmukaisuutta vois kyllä tuohon vaatemaailmaan puuhata. Noh, tilauksen tein ja ei voi kuin vaan toivoa, että koko on oikea. Loimien uskon olevan sopivat, sillä tilasin samaa kokoa kuin Sonyn testiloimi oli. Lisäksi monella muullakin näytti olevan sama koko. Eli oli mennyt yli viikko siitä, kun muiden tilaus oli laitettu eteenpäin ja SILTI mahduin vielä mukaan. Kiva saada jotain islisvermettä. Suuret kiitokset Katariinalle matti myöhäsen mukaan mahduttamisesta