Lattialla uinuu toivon mukaan kaksi tavallista väsyneempää koiraa. Ainakin niillä on ollut tavallista aktiivisempi päivä. Nukuttuani kunnon unet ja tankattuani pakkasin reppuun vesipullon ja –kupin sekä banaanin. Sitten lähdettiin suunnistamaan kohti Turun keskustaa. Kello oli noin puoli kaksi. Asteet olivat nollassa ja aurinkokin näyttäytyi aina silloin tällöin pilvien takaa. Olin keksinyt uuden keinon, jolla koittaa saada Sonyn ohitukset paremmaksi. Olin laittanut sukkahousuun possunkorvan. Pääsin sitä testaamaan melko pian lähdön jälkeen kun vastaan tuli pari poikaa. Riiputin possunkorvaa Sonyn kuonon edessä, mutta herra ei sitä huomannut! Tuijotteli tuimasti poikia päin ja näytti olevan satavarma, että pojilla oli koirakin. Vaan kun ei ollut. Ihan käsittämätön otus! Sisällä se viritelmä oli kiva, mutta ulkona se ei aiheuttanut pienintäkään reaktiota!???! Pysähdyin näyttämään Sonylle mitä mulla oli ja palkkasin pienimmästäkin mielenkiinnosta. Tein harjoittelua aina silloin tällöin ja se sujui vaihtelevasti. Sitten yhdessä vaiheessa kummaksutin vastaantulijoita riiputtamalla tai raahaamalla sitä sukkahousunpalasta. Toiveena oli, että Sony kiinnittäisi siihen huomiota. Ei se oikein toiminut niin kuin olin ajatellut. Hommaa vaikeutti jo se, että herra kulki mun edellä ja sitten se, että mulla oli Tico. Juu, Tico oli myös mukana, vaikken siitä olekaan puhunut vielä. Ticon käytös on niin moitteetonta, ettei sille tartte viritellä kaikennäköistä. Tico sai myös namia kun Sonykin sai. Luovuin tuon jälkeen sukkahousu-viritelmästä. Aion koittaa uudestaan kun lenkkeilen vaan Sonyn kanssa.
 
Laskin, että keskustaan kestäisi kävellä kolmisen tuntia. Vaan kuinkas kävikään? Me oltiin Turun keskustassa jo parin tunnin jälkeen. Tuokin on sellainen “löysä aika” kun tehtiin matkalla kontaktiharjoituksiakin. Ihan kiva yllätys, että oltiin perillä oletettua nopeammin. Kierreltiin keskustassa. Liikennevaloissa Sony alkoi heiluttaa häntää jos joku ihminen tuli lähelle. Usein se ihminen noteerasikin Sonyn. Mokoma hurmuri. Tietty siinä oli sitten myöskin Tico. Tico oli niin innoissaan, että alkoi haukkua. Sitten haukkui myös Sony. Rapsutteluhetki muuttui haukkuhetkeksi ja mä sain komentaa äijiä olemaan hiljaa. Ensin Sony hiljaiseksi ja sitten Tico. Niin se menee. Sitten kun Sony on vaiennettu, niin Ticolle yleensä riittää yksi “hiljaa!”. Tuosta haukkushow:sta tuli mieleen sellainen ajatus, että mitä jos Tico haukkuu kehässä kun on liian innoissaan? Ellen nyt ihan väärin muista, niin kuono aukeaa kun tuomari tulee lähelle. Ticolla on kyllä aina ollut se, että se tervehtii myös äänekkäästi ihmisiä. Ja mitä tutumpi ihminen, sitä kovempi ääni. Jospa Tico on siirtänyt tuon käytöksen kehäänkin? Tiedä sitten. Kun edes pääsisi sitä treenaamaan. Viime sunnuntaina koulutusta ei ollut. Eikä ole ylihuomennakaan. Vasta 6.2. on seuraava.
 
Ai että, olin pojista ylpeä kun ne käveli nätisti ihmisvilinässä! Mä pystyin taluttamaan niitä yhdellä kädellä :) Kerran yksi nainen kysyi ohimennen, että oliko tuo vaaleampi suomen lapinkoira. Sanoin, että molemmat olivat islanninlammaskoiria. Sony kuulemma näytti lapparilta. Kerroin vähän isliksistä ja kun sanoin haukkuherkkyydestä, niin siinä samassa Sony antoi näytteen puhisemalla. Muuten se oli hiljaa kun juttelin sen naisen kanssa. Hassu sattuma. Lopuksi toivotettiin hyvät viikonloput.
 
Kauppatorin laidalla oli sellainen koroke, josta lähti joku mainospylväs tai jotain. Käskin poikia hyppäämään korokkeelle ja annoin niille vettä. Sitten oltiin siinä hetki ihmettelemässä ohikulkijoita. Sony näki lintuja ja jopa parvia, muttei haukkunut niitä!? Otin pojista kännyllä muutaman kuvan. Laitan tänne jos vaan saan siirrettyä kuvan koneelle... Liekö Sony ehti siinä korokkeella jo latautua kun jatkettuamme matkaa se mokoma veti. Ennen koroketta ei ollut tehnyt sitä. Tico käveli nätisti lukitussa fleksissä. Kierisin kävelykadun kautta Martinsillan grillille, josta ostin myyjän kummastukseksi hodarin kahdella nakilla ilman mausteita. Ihmettelevälle myyjälle sanoin, että ne nakit menivät koirille. Ihan kuin olin arvellut, niin Sony haukkui kun juttelin myyjän kanssa. Liekö se yritti tehdä omaa tilausta ;) Lähinnä tuon takia mä sen hodarin ostinkin, että saisi Sony vähän treeniä. Ja olihan se kiva palkata hienoja poikia :) Nakit katosivat nopeasti. Niitä ei pahemmin jäähdytelty. Liekö edes purtiin? Mä söin sen sämpylän. Osia siitä meni pojille kun siinä grillillä ollessamme ohi meni kolme koiraa (!), eikä ollut kättä alkaa kaivaa nameja, niin annoin poikien puraista sämpylästä. Eivät noteeranneet koiria mitenkään. Grilliltä suunnistettiin jääsillalle. Aurajoen jäälle en uskaltautunut, mutta pitihän se ylittää se silta, joka on jäälle laitettu. Sillan jälkeen käännyttiin kohti kotia. Kotimatkalla tein stopin Prisman kohdalla. Sony on alkanut haukkua kun tulee ulos häkistä kaupan pihalla, joten treenattiin sitäkin. Kävin pikkuisen kaupassa. Liekö Sony oli väsynyt kun tällä kertaa se ei haukkunut. Mä kyllä olin siihen varautunut ja mulla olikin käsi täynnä namia. Oli miten oli, niin nyt meni hyvin.
 
Kotona oltiin kasin aikaan. Se oli kiva reissu. Ohitukset eivät menneet kuten olisin toivonut. Sony oli hiljaa, muttei koko ajan kontaktissa. Parille koiralle äijät haukkuivat. Toinen oli, kun ihan yhtäkkiä keskustan vilinästä ilmestyi koira. Ja toinen tapaus oli matkan loppupuolella. Silloin vastaan tuli neljä wipukkaa. Ensin alkoi haukkumaan Sony ja sitten Tico.
 
Yllätyksekseni pojat aloittivat villin jahtileikin kun laitoin ne aitaukseen. Lähinnä testimielessä laitoin ne sinne. Pakkohan se oli testata, että vieläkö riitti virtaa juosta aitauksessa. Näköjään riitti, mutta jo muutaman spurtin jälkeen pojat makoilivat aitauksessa. En ole tainnut nähdä  vielä koskaan niiden makoilevan aitauksessa. Sitten kun olivat saaneet sapuskansa, niin nämä reippaat reissaajat vetäytyivät unille.
 
Vesiongelmista... Sunnuntaina saatiin yllätysvieraita kun edellisten asukkaiden perikunnasta tuli pari käymään. Olin nähnyt ne edellisenä päivänä kaupassa ja kertonut vesiongelmistani. En ole täällä viitsinyt “itkeä” alati vuotavaa vessanpönttöä ja keittiönhanaa, josta joko ei tullut vettä lainkaan tai sitten sitä tuli hyvin vähän. Keittiönhana on temppuillut jo pidemmän aikaa. Varmaan jo ekasta vesikatkoksesta lähtien. Tiskaaminen on sujunut kun oon kantanut vessasta lämmintä vettä keittiönaltaaseen... Ajatuksena oli kattoa, että josko vettä alkaisi tulla kunnolla kun sää on lämmennyt. Ajattelin, että ehkä joku putki on jäässä tai jotain. Ja vessanpönttö alkoi solista ja lorista iloisesti kuin kevätpuro viimeisimmän vesikatkoksen jälkeen. Vettä meni ihan älytön määrä! Sitä meni niin paljon, että en uskaltanut pitää pumppua koko ajan auki, jottei vesi lopu. Noh, siis sain soiton ja he halusivat tulla katsomaan voisivatko auttaa mua! Heille oli kuulemma tullut niin paha mieli kun kuulivat mun vesiongelmista. Keittiönhanasta saatiin tulemaan vettä kunnolla. Se oli vähän nolo juttu, kun ei siinä ollut kyse muusta kuin liasta. Olin kyllä yrittänyt avata, mutten ollut onnistunut siinä. Pönttö oli hankalampi tapaus. Se mies kulutti siihen tunteja ja lopulta mulla oli pönttö, joka ei enää vuotanut!!! Tarkoitus oli lihottaa ensin tiliä ja vasta sitten käydä pönttö-ongelman kimppuun. Kyllä oli outoa kun pönttö oli hiljaa... Voi että! Kiitos tuntuu liian mitättömältä sanalta kun tuolleen tulivat mua auttamaan. En vaan osaa sanoa muuta kuin KIITOS!!!
 
Nuo yllätysvieraat saivat pojat haukkumaan. Puhelimessa oli puhetta, että tulevat tunnin päästä, mutta he tulivatkin aiemmin. Siispä mä en ollut varautunut heidän tuloon. Mun oli tarkoitus mennä pihalle palkkaamaan poikia hyvästä käytöksestä. Nyt kun en ehtinyt ajoissa pihalle, niin pojat nostivat kovan mekkalan tulijoista. Ja sen jälkeen taisi jäädä levy päälle kun piti haukkua ohikulkevaa naapuriakin. Tuotahan ne eivät ole tehneet pitkiin aikoihin. Sitten kun torstaina tuli nokipoika, niin pojat olivat lähestulkoon hiljaa kun olin ollut ajoissa niitä palkkaamassa. Ainoa hakku-ulvahdus Sonylta tuli kun nokikolari oli katolla. Ticokin katteli sitä alta kulmien. Luulisi, että helpompaa olisi ollut kääntää pää ylöspäin, mutta ei. Nyt piti laittaa päätä vähän alemmas ja sitten tuijotella ylöspäin :D Mutta, muuten olivat hienosti :) Tuosta sain hyvän todisteen siitä, että mun pitää olla ajoissa paikalla.
 
Tällä viikolla ei olla kohdattu yksin lenkkeileviä koiria. Hyvä niin. Yksin olen lenkittänyt poikia ja yksi kerta huomasin, että Sony on oivaltanut mennä katsomaan ikkunasta kun lähden Ticon kanssa ulos. Sony myöskin napottaa ikkunassa kun tullaan takaisin. Joopa joo... Palatessamme se on hiljaa, mutta kun lähden Ticon kanssa, Sony HAUKKUU.
 
Että tämmösiä kuulumisia tällä kertaa.