Heikoilla jäillä

Mun maanantai oli alkanut su-illalla klo 22 aikoihin. Se oli hyvä, että oli mahdollisuus mennä töihin tuntia aiemmin, niin sai sitten vähän enemmän aikaa ennen agia. Tällä kertaa lisäaika oli erittäin tervetullutta, sillä kotiin tultuani päästin pojat pihalle ja soitin poliisille. Kerroin tilanteen rauhallisesti ilman painokelvottomuuksia (itku kurkussa). Mulla oli edelliseltä hyökkäyskerralta tallessa rakkia taluttavan naisen nimi ja numero. Tarjosin sitä poliisille. Poliisi tuntui vähän tuumaavan, että eipä oikein voi tehdä mitään, jolloin mä kysyin, että pitääkö jatkossakin lenkkeillä pelon kanssa? Sitten poliisi alkoi kysellä tapahtuneesta ja lopulta otti nimen ja numeron. Sanoi yrittävänsä tavoitella kyseistä henkilöä.

Huoh, jotenkin musta tuntuu, ettei soitosta ollut mitään hyötyä, että poliisi vaan esitti astetta kiinnostuneempaa ja otti numeron “muuten vaan”. Jos jokin soitto oikeesti tapahtuu, niin tiedä sitten, miten paljon luurin toisessa päässä satuillaan. Masentava tilanne kun näköjään on ok antaa tollasen mielenvikaisen rakin riehua mielinmäärin : ( Mua kyllä pelottaa lenkkeillä muulloin kuin myöhään yöllä tai aikaisin aamulla, että taidetaan tässä asiassa olla heikoilla jäillä :(((

Se oli vajaan kymmenen minsan puhelu. Ilmeisesti hyödytöntä rahan- ja ajantuhlausta : ( Anyway, puhelun jälkeen menin nukkumaan, jotta jaksoi sitten agissa. Tällä kertaa aiheena olivat kepit. Voe mahoton, mikä viritys keppien opetteluun on tullut tässä vuosien aikana! Joku ihmeen verkkohässäkkäsysteemi. Verkkopalojen avulla muodostettiin keppeihin kuja, jonka menemällä koira suoritti kepit oikein. Namialusta laitettiin ensmäisten keppien lähelle ohjaamaan koira oikein sisälle keppikujaan. Verkkohässäkkä avattiin muutaman kepin jälkeen ja siellä oli kouluttaja namialustan kanssa. Muutama kerta noin ja sitten hieman pidennettiin kujaa. Siinä, missä Jomi oli aiemmin päässyt kujasta ulos, siinä kohtaa se hyppäsi päin verkkoa. Pian se kuitenkin hoksasi, että nyt piti mennä pidemmälle. Kun tämä pätkä sujui, kokeiltiin koko pituutta. Taas Jomi hyppäsi päin verkkoa siinä kohtaa, josta oli aiemmin päässyt ulos. Muutaman kerran jälkeen ukkeli oli sisäistänyt, että matka oli jälleen pidentynyt. Mulle tuo pidentynyt matka tuotti ongelmia vetää käsi oikeista kohdista nopeassa vauhdissa. Ehkä se oli sama systeemi kuin jota olin yrittänyt silloin Ticon kanssa opiskella, mutta verkko häiritsi hahmottamista. Lisäksi en osannut päättää, että kumpaa kättä pitäisi käyttää. Kysyin kouluttajalta ja se sanoi, että koiranpuoleinen käsi. Laskeskelin sen olevan siinä tapauksessa vasemman. Myöhemmin ilmeni, että väärin meni. Kyseessä oli oikea käsi, jolloin se tarkoitti sitä, että mun piti peruuttaen juosta. Voi ei... se oli kamalaa kun tuntui koko ajan, että sotkeutuu omiin jalkoihinsa. Kyllähän mun piti tehdä kuivaharjoittelua ilman koiraa.

Jomi sai kehuja suorituksestaan. Kuulemma sillä on jo nyt hyvä vauhti ja rytmi kepeissä. Taas Jomi sai muutaman kerran kuulla, että siitä tulee vielä hyvä agilitykoira. Höh, helppoahan se Jomilla on, senkun vaan juoksee valmista kujaa etuperin ;D Kerran suoritettuaan kepit Jomilla oli niin vauhti päällä, että namit hotkaistuaan se karkasi suorittamaan u-putken.

Välissä treenailtiin rengasta. Mun mielestä rengas oli matalimmalla (eihän siitä ole kuin kaksi versiota?). Vein namialustan renkaan toiselle puolelle ja kokeilin, josko rengas menisi kylmiltään ikään kuin hyppynä. Ei mennyt. Jomi survoi ittensä kaikkein epätodennäköisimmästä välistä, eli renkaan alapuolelta. Se väli ei todellakaan ollut iso, mutta sieltä ukon oli mentävä. Tokihan se rengas sitten antoi periksi kun survominen oli alkanut, mutta ei voi käsittää, että miksi Jomi valitsi juuri sen välin. Noh, sitten laitoin Jomin istumaan ihan renkaan lähelle ja vedin sen namin avulla renkaan läpi. Muutama kerta näin ja sitten pystyin lähettämään Jomin pienen matkan päästä renkaan läpi. Ei enää tarvinnut namikättä.

Otettiin myös pussia. Jätin Jomin istumaan ja ite menin namialustan kanssa pussin toiseen päähän. Nostin kangasta ja sanoin “pussi”. Hyvin meni.

Treenittiin puomin kontaktia silleen, että takatassut kontaktilla ja etutassut maassa. Siis niin kuin sitä silloin yhdellä kertaa opetettiin treenimään.

Sitten toinen kerta keppikujaa, jonka jälkeen kouluttaja ehdotti putken treenimistä. Putken jälkeen treenin vielä pussia ja sitten kohti kotia.

Alla olevissa kuvissa on pääosassa kaksi ällää ja kolme koota, eli uudet lelut + lumi ja koiruudet. Leluista on tykätty. Etenkin Jomi on niistä ihan täpinöissään. Luista luopuminen taitaakin käydä ihan kivuttomasti. Siinä missä Jomi leikkii noilla leluilla, isoset, etenkin Tico käyttää leluja hierontaan, kuten kuvista käy ilmi.