Tuli äkkilähtö. Näyttelypaikalla huomasin, että olin unohtanut numerolaput! Sonya ennen oli pari koiraa ja juuri ennenkuin Sonyn piti mennä kehään, menin sanomaan, että mulla ei ollut mukana numerolappuja. Noh, sitten mun piti todistaa, että koira on se joksi sitä väitän ja oma henkilöllisyys myös. Mulla oli mukana Sonyn paperit ja siinä kun niitä tutkittiin, niin mietin, että mitenkäs sitten Ticon kanssa? Jostain syystä mulla ei ollut mukana sen papereita... Ja sitten uni loppuikin.
 
Tuollaisen unen näin viikolla ja musta se oli ihan selvä enne siitä, ettei Ticosta tule Tampereella valiota. Olinhan unohtanut sen paperit...
 
Sää oli viikolla suhtkoht suosiollinen. Lunta satoi miltei joka päivä ja huoletta voitiin mettäilläkin. Välillä aamulenkit venyivät jopa kolme tuntisiksi, jos oli se uusi lelu mukana. Vasta perjantaina satoi vettä. Olin kuullut sen yöllä radiosta ja vaikka väsytti ja paikat olivat jumissa, niin silti menin poikien kanssa reilun parin tunnin hihnalenkin. En mennyt suunniteltua lenkkiä kun tuli halu katsella miltä nykyyään näyttävät parin vuosikymmenen takaiset lenkkimaastot. Sitä on tosiaan tullut asusteltua jo hyvä tovi suhteellisen pienellä alueella.
 
Paljon oli peltoja rakennettu täyteen taloja. Sinänsä surku juttu. Osaksi maisemat olivat Ticollekin uusia, Sonysta nyt puhumattakaan.
 
Sen lenkin aikana poikien tassut tulivat mustiksi. Ihmettelin, että mistä kun asfalttia ei näkynyt ollenkaan. Olikohan se lumi niin likaista (vaikka näyttikin valkoiselta)? Sony käveli aurauksesta syntyneiden lumimuurien päällä. Muutenkin oon huomannut sen tykkäävän kävellä korkeammalla, jos vaan mahdollista. Mutta Tico taas ihan kävelytiellä, että tiedä sitten mistä mustat tassut...?
 
Olipa tosiaankin hyvä kun menin aamulla pidemmän lenkin, sillä iltapäivällä sitä vettä todellakin satoi. Eipä sitten harmittanut niin paljoa lyhyemmät lenkit.
 
Iltalenkin jälkeen pesin poikien tassut ja mahanaluset + Ticolta valkoiset osat. Muuta pesua Ticolle en sitten tehnykään. Mokomakin turkin tiputtaja. Joka päivä sitä on saanut harjata ja silti tuppoa on ilmestynyt turkkiin kuin sieniä sateella. Sillä vauhdilla, jolla Tico on turkistaan luopunut, niin aattelin, että EH olisi kyllä hyvin näyttelystä.
 
Sony on pitänyt karvoistaan kiinni. Sonysta aattelin, että sillä on hyvät mahdollisuudet pärjätä hyvin, jos ei ole toista hyvätyyppistä urosta, joka on isompi. Näin mä ainakin kuvittelisin, että kookkaampi veisi voiton.
 
Pojat saivat tuhdimman iltapalan ja aamulla pari lyhyttä lenkkiä. Kävelytiet olivat aivan kamalassa kunnossa ja mietinkin, että jos näyttelypaikan parkkipaikka on samanlaista luistelurataa, niin millä ihmeellä selviän hengissä messarin sisälle? Kenkävaihtoehtojakin puntaroin ja totesin, ettei mulla ollut yhtään pitävää kenkäparia, joten sinänsä sama mitä jalkaan laittaisin.
 
Lisäksi mietin laittaako mustat housut vaiko ei. Ticolla on se karvanlähtö ja musta tunnetusti on oikea karvamagneetti. Toisaalta vaihtoehtona olisi ollut beigen väriset housut tai farkut. Beigen väriset housut olisivat saattaneet "syödä Sonyn väriä"? ja perusfarkkuja en oikein miellä näyttelyyn laitettavaksi. Siis mustat housut.
 
Matkaan lähdettiin puoli kasin jälkeen. Suurta ihmetystä herätti Ticon hiljainen matkaaminen!!! Jotain pientä vikinää välillä esiintyi ja muutama haukahdus, mutta se on todellakin hiljaista Ticolta! Herra jopa makoilikin pienen aikaa. Voisiko nyt varovaisesti toivoa, että äijä olisi oppinut vihdoinkin matkustamaan nätisti?
 
Sony makoili jo alkumatkasta, mutta silti se ei saa puhtaita papereita. Yllätin äijän pureksimasta turvavaljaidensa lukkoa. Oli jo saanut sen avattua. Ja jonkin päästä sen hampaat olivat lattialla lojuneen vielä muoveissa olevan suklaarasian kimpussa. Sitten taas välillä makoiltiin ja välillä töllötettiin maisemia. Piti kerran hetken aikaa kommentoida näkemäänsä. Sitten taas matkattiin hiljaisena ja kuvittelin kaiken olevan hyvin. Oltiin melkein näyttelypaikalla kun yllätin jälleen kerran Sonyn pureksimasta turvavaljastaan. Tällä kertaa äijä oli purrut poikki kankaisen osan, jolla turvavaljas sidotaan kiinni turvavyöhön. Näin Sony varmisti vapaana matkustamisen tulomatkalla. On mulla sitten kivoja poikia: toisen takia pitää laittaa vyö poikki ja toinen puree valjaansa rikki... :D
 
Autoa ei saanut kovin lähelle. Matkalla parkkipaikalle kattelin tietä ja totesin, että on parempi kantaa Sony. Olipa kiva kantoreissu: äijä haukkui miltei koko matkan kun sitä kannoin. Ensin kuvittelin Sonyn olevan Ticon perään, sillä kun mentiin Ticon ohi, niin äijä hiljeni hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. Lisäksi herra rimpuili ja varmaan osaksi oli tuuriakin matkassa, etten kaatunut kantaessani Sonya. Piti pitää tauko kun vaikka Sony onkin tuollainen "taskupoika", niin kyllä se 13 kg alkoi tuntua käsissä ihan mukavasti. Jälleen kerran voin todeta, että hyvä kun on tuollainen pikkuisempi poika, sillä paljon hankalampaa olisi ollut kantaa Ticon kokoista koiraa.
 
Näyttelypaikalla ei katsottu papereita lainkaan. Ovella vaan sanottiin, että voidaan mennä suoraan sisälle?! Sitten suunnistettiin oman kehän viereen, mökki pystyyn ja koirat sinne. Huh, kun jälleen helpotti!
 
Tein Ticon kanssa sen perinteisen tutustumiskierroksen. Käytiin pyörimässä kehän 15 laidalla. Siellä oli joku, jonka kanssa oli ollut juttua tapaamisesta. Ongelmana oli vaan, että en tiennyt minkä näköistä henkilöä mun piti katsastella. Onneksi kuitenkin tiesin hänen tulevan myöskin isliskehälle, joten viimeistään siellä sitten hän näkisi pojat. Löysin hyvän paikan harjoitella kehämeininkiä. Aluksi Tico pisti haukuksi liikkuessaan, mutta kun kielsi siitä muutaman kerran, niin mölyt pysyivät mahassa. Positiivista oli se, että joka kerralla Tico jäi seisomaan liikkeen pysähdyttyä!
 
Sonyn kanssa myös käytiin pyörimässä kehän 15 laidalla, mutta ei tavattu tuota henkilöä. Sonyn kanssa en löytänyt tilaa treenata, mutta eipä se niin tarpeellista olekaan tämän pojan kohdalla. Jos tähtimerkit ovat oikeassa paikassa, niin Sony kyllä osaa homman.
 
Kehää odotellessa aika kului juttelemalla eri henkilöiden kanssa. Ja tuo muiden tapaaminen oli se päällimmäisin syy mennä Tampereelle. Sonyn kasvattaja tavattiin ja Sony sai moikata viimeisimmän pentueen tyttöä. Kasvattaja totesi Sonya katsellessaan, että on se aika flirtti. Todellakin Sonylla ei ollut päällimmäisenä mielessään SE, niinkuin isällään. Ei voi sanoa isänsä pojaksi tätä kaveria.
 
En laittanut Sonya enää takaisin, sillä kehän arviotu alkamisaika oli käsillä. Vaan kehä oli myöhässä puolisen tuntia. Siinä odotellessa se henkilö, jota aiemmin etsittiin, tuli moikkaamaan. Lisäksi myös yksi nettituttu bordercollien omistaja bongasi meidät :) Mulle oli tullutkin tuo koira mieleen kun mentiin bordercolliekehän ohi, mutta paha sieltä oli lähteä etsimään sitä nettikamua kun kaikki koirat ovat melko samannäköisiä.
 
Vähän se tuntui tylsältä Ticon puolesta kun Sony sai tutustua muihin koiriin ja sai rapsuja ja kehuja, mutta Sony oli ulkona vain siksi, koska oli ennen Ticoa.
 
Tutkimisen jälkeen kehässä mentiin kerran ympäri ja edestakaisin. Sitten jäätiin seisomaan. Tutkiminen oli aika ylimalkainen, että en osaa sanoa miten se meni Sonyn osalta. Mun mielestä ei kokeillut kiveksiä. Voin olla kyllä väärässäkin. Ikää kysyi. Saatiin punainen ja vaaleanpunainen ja punainen nauha.
 
Ticolla oli kilpakumppani. Ympäri yhdessä ja sitten ensin toisen tutkiminen, ympärijuoksu ja edestakaisin. Ticoltakin kysyttiin ikää. Tico antoi hyvin tutkia. Muutaman haukahduksen päästi liikkuessaan. Sai punaisen ja sinisen nauhan. Noni. Siis EH tuli!
 
Sitten Sony meni uudelleen kehään. Piti tehdä nopea koiranvaihto ja kiitos sille bordercollien omistajalle kun auttoi siinä! <3 Sony oli ekana kahden muun uroksen kanssa. Hieman jännitti, että miten Sony käyttäytyy. Hyvin lähti liikkeelle joukon johtajana. Vähän yritti kattella taakseen ja kun takaa kuului mekkalaa, niin Sony osallistui siihen myös. Ainakin hetkellisesti. Sony voitti urokset ja sai sertin. CACIBin olisi kuulemma saanut jos olisi ollut ilmoitettu nuorten luokkaan. Mistäpä mä näistä jutuista tiedän. Noh, ehkä sitten seuraavasta, sillä tämä oli viimeinen junnukehä.
 
Tarkistin kasvattajalta, että vieläkö Sony menee kehään. Kyllä vaan, joten en laittanut äijää mökkiin. Narttuja olikin peräti 11 kappaletta (uroksia vain neljä...). Välillä tiesin missä mennään ja välillä taas olin pihalla kuin lumiukko kun olin jo ehtinyt olettaa, että Sonyn kilpakumppani oli valittu.
 
Yksi kierros nartut voittaneen tytön kanssa ja Sony oli ROP! Siis taas oli tiedossa pitkä päivä... Siinä pystyi hyvin piipahtamaan islisyhdistyksen kokouksessa. Sitten hain Sonyn palkinnot: kaksi pokaalia ja kivana yllätyksenä koiralle annettiin iso pussillinen purulastuja!!!
 
Sony kehässä
 
Kuski, Tico ja osa tavaroista lähti pois. Kuski meni käymään yhdessä tapahtumassa kun aikaa kerran oli. Sonyn kanssa kiersin kojut ja vähän ostelin. Sitten käytin äijän vessassa. Siellä nosti koipea ja väänsi ison kasan. Hienoa! Kasasta jäi vähän jälkiä Sonyn housuihin, mutta sen sai helposti pyyhittyä pois paperilla. Sitten vaan odoteltiin. Sonyn ääni kaikui puolityhjässä hallissa. Annoin sen haukkua toivoen samalla, että sitten olisi kehässä hiljaa.
 
Odottelua piisasi, sillä esiarvostelut alkoivat reilusti myöhässä. Lisäksi viitoset olivat viimeisinä. Odottelun loppupuolella Sony ei jaksanut enää haukkua vaan enimmäkseen makoili.
 
Sony antoi tosi hyvin tuomarin tutkia. Sitten edestakaisin. Liekö väsymys jo painoi kun kehässä ei juurikaan haukkunut (vaiko peräti ei ollenkaan?). Eikä Sonya näyttänyt haittaavan se, että oli kahden uroksen välissä. Taas todiste siitä, ettei se ole vihainen muille koirille. Enemmänkin epävarmuudesta johtuu kommentit.
 
Sonyn takana oli Sonyn tyyppinen, mutta hieman isompi valkoinen koira. Rankkasin sen suurikokoiseksi japsiksi. Elin siinä luulossa hyvän aikaa, kunnes näin japsin. Sitten mieleen hiipi epäillys, että olisiko koira gross-spitz? Sen koiran toisella puolella oleva kyseli koirasta ja samalla sain vahvistuksen epäilyilleni. Jotenkin hienoa, että tunnistin niin harvinaisen rodun. Joskus rotu on ollut mietintälistalla.
 
Varsinaisessa ryhmäkehässä vain käytiin ja tultiin pois kokemusta rikkaampina. Kahdesta viimeisestä kehästä annan Sonylle täydet pisteet käytöksestä!!! Ja oli muuten ensimmäinen kerta kun ryhmäkehässä tarkistettiin paikallaolijat. Ihan lapusta tarkistettiin ketä on paikalla.
 
Kotimatka alkoi Hesen kautta. Tico nukkui paljon matkalla. Sony nukkui välillä, mutta oli myös levoton. Iltakasin aikaan oltiin kotipihassa. Vähän vaatteiden vaihtoa ja sitten pikku lenkille. Heti lenkin alussa pojat kieriskelivät pitkään ja hartaasti lumessa. Sony välillä hyökki Ticon kimppuun kun ei se voi sietää sitä, että Tico kierii. Parhaani mukaan pyhitin Ticolle kierimisrauhan.
 
Sisällä huomasi, että Tico oli ehtinyt jo latautua jonkin verran, sillä se ehdotteli vetoleikkiä. Sonysta taas väsymys näkyi, sillä tapansa mukaan se ei puuttunut Ticon leikkimiseen. Vaan istui ja katseli. Ruuan jälkeen pojat saivat herkutella näyttelystä ostetulla kurkkutorvella.
 
Sitten poikien arvostelut.
 
TICO
 
Niukassa turkissa esitetty uros. Kaunis pää, ilme ja korvat. Hyvä kaula, (sana josta en saa selvää) ylälinja. Sopivasti kulmautuneet raajat. Jäykät liikkeet, hieman ahtaat takaa. Hyvä luonne. AVO EH AVK2
 
Ticon karvanlähtö oli näköjään huomattu. Ja on aina mukavaa kun koiran luonteesta sanotaan positiivista.
 
SONY
 
Erinomainen nuori uros. Kaunis pää ja kaula. Erittäin hyvä runko, ylälinja ja raajat. Erinomainen turkki. Esiintyy koko ajan hyvin edukseen. Miellyttävä käytös. ERI JUK1 PU1 SERT ROP
 
Kun harjailin Sonya näyttelyssä, niin vähän näytti siltä, että nyt alkoi tämän äijän karvanlähtö...
 
Sony palkintojen kera