Säät eivät ole olleet suosiollisia näin näyttelyn alla. Kolme viikkoa on satanut vettä joka päivä lukuunottamatta viime lauantaita, jolloin paistoi aurinko. Silloin pojat pääsivät tassuttelemaan Ruissaloon, joka olikin Sonylle ihan uusi paikka.

Sitten pesin pojat ja toivoin kuivaa viikkoa. Ainahan sitä saa toivoa. Viikko oli sateinen. Sonylla oli takki päällä joka lenkillä. Ticolla ei aina. Lenkit olivat tavallista lyhyempiä, paitsi tunnin iltalenkistä pidin kiinni. Kyllä harmitti jatkuva sataminen.

Perjantaina töiden jälkeen päätin lähteä poikien kanssa parin tunnin aamulenkille. Puin pojille sadetakit, mutten tajunnut laittaa itselleni sadevaatteita kun töistä tullessani ei satanut vettä. Pitkälle ei päästy kun alkoi satamaan, joten se parin tunnin lenkistä.

Herättyäni ei satanut, joten päätin sitten tehdä sen aamuisen lenkin. Sateeton sää innosti menemään kolmen tunnin lenkin. Sen jälkeen pesin äijien mahanaluset ja tassut.

Seuraavan kerran mentiin ulos yöllä, jonka jälkeen annoin pojille ruuan.

Heräsin jo puoli neljä kun en saanut unta näyttelyä jännätessäni. Pojat pääsivät taas ulos.

Kymmenen aikaan lähdettiin ja vettä tihutti. Parkkipaikalla alkoi taas älytön haukkuminen. Mentiin ulos autosta ja odotettiin, että äijät hiljenevät. Päätin kantaa Sonyn messarin ovelle. Tico ei mene niin helposti likaiseksi kun on korkeampi ja lyhytkarvaisempi.

Kehä oli kivassa paikassa kun ei tarvinnut paljon puikkelehtia väkijoukossa. Hetki ihmeteltiin mihin saataisiin poikien mökki sopimaan. Löytyihän sille paikka.

Pian tulikin Sonyn veli ja siitä pikkuhiljaa alkoi näkyä muitakin isliksiä. Sukulaisten lisäksi tunnistin pari muutakin koiraa.

Sonyn sisko irvisteli Sonyn veljelle. Ja velipoika osoittautui aikamoiseksi merkkariksi. Merkkasi Sonyn siskon omistajan laukun ja muutamaan otteeseen yritti nostaa koipeaan muuhunkin.

Odotellessani yritin kuvailla sisaruksia. Veljestä oli vaikeaa saada kuvia kun se ei pysynyt paikoillaan. Kokoajan oli liikkeessä. Hieman olen kyllä kateellinen siitä miten nätisti se odotti vuoroaan: oli hiljaa.

Kävin kiertelemässä poikien kanssa vuoron perään. Ihan hienosti kumpikin tuli vuorollaan. Tilaa siellä ei ollut harjoitella, eikä Sony sitä välttämättä olisi tarvinnutkaan. Tico enemmänkin kun sillä seisominen ei ole niin vahva kuin Sonylla. Tico herkkästi istuu liikkeen pysähtymisen jälkeen.

Aikataulut piti paikkaansa! Veljeksiä ennen oli joku pentu. Sony meni ihan nätisti veljensä perässä. Ja seisoi tosi hyvin. Sen se kyllä osaa jos vaan sillä hetkellä viitsii. Ja tutkiminen meni hyvin. Tuomari kysyi minkä värisenä Sony on rekisteröity. Saatiin punainen ja vaaleanpunainen nauha. Ei ne sanoneet mulle mitään. Jäin odottamaan arvostelua. Tuomari kysyi oliko mulla se avoimen luokan uros. Vastasin myöntävästi ja kysyin saako Sony arvostelun. Ei, koska sen piti vielä tulla uudelleen kehään.

Tico esiintyi muuten hyvin, paitsi sitä ei huvittanut seistä. Ja otetuista kuvista näkee, että se seisoi hyvin. Olipa siitä maininta arvostelussakin.

Sitten alkoi sählinki kun en ole näistä asioista kovin perillä. En saanut Ticon arvostelua ja puhuttiin jotain, että sen junnun piti tulla vielä uudelleen kehään. Musta varmasti loisti ja paistoi kilometrin päähän miten pihalla mä olin, niin sihteeri tuli hakemaan mut ja istutti penkille. Sanoi, että siitä saa nousta vasta sitten kun sanotaan "paras uros".

Saatiin Sonyn siskosta seuraa. Molemmat oltiin ihan pihalla tulevasta. Sisarukset yrittivät leikkiä. Itse en olisi asiaa tajunnut, ellei siskon omistaja olisi sanonut, ettei sisko irvistele Sonylle ollenkaan!?! Jännä juttu. Heitin siihen, että jos sisko kelpuuttaa kaverikseen vain pitkäkarvaisia.

Siskolla oli pari muuta kilpakumppania kehässä. Sisko nappasi sertin!!!! Onnea!

Ja sitten mentiin me parhaan nartun kanssa kehään (ei ollut sisko). Ja huh huh, Sony oli ROP!  Se sitten meni valioituneen koiran ohi! En olisi ikinä uskonut, että tuo kirppu saisi sertin. Muuten se kyllä on hyvänlaatuinen rotunsa edustaja. Tuomari ei yrittänyt edes mitata koiria, että ehkä se oli hyvä meidän kannalta. Sony kun osaa luoda illuusion itsestään, jolloin näyttää isommalta kuin on. Kotiin siis ei päästy lähtemään.

Mua oli pyydetty kuvaamaan siskoa, joten mentiin ulos. Seisominen ei väsynyttä tyttöä jaksanut enää innostaa. Häntä roikkui alhaalla tai hassusti kaarella selän päällä. Istuen siitä saatiin parhaimmat kuvat.

Käytin pojat veskissä, muttei ne oikein tuntuneet hoksaavan sitä ideaa. Koipea kyllä vähän nostettiin, mutta ainoastaan kerran.

Sitten shoppailemaan. Äidille trimmausjuttuja ja itselle isliskrääsää, jota myöskin löytyi. Ostin neljä islismagneettia (niitä kuulemma oli ollut viisi. Miksen shoppaillut aiemmin?) ja pari borderterrieri- ja suomenpystykorvamagneetia myös, vanhempia ajatellen. Myöhemmin mukaan tarttui islisovimatto ja -tarra. Sen jälkeen en enää intensiiviseti etsinyt krääsää, että pysyi jotenkin rahat lompsassa.

Esiarvostelu oli siinä mielessä huonosti järjestetty, ettei kuulutuksia kuullut ja muutenkin oli vaikeaa kuulla mitä mistäkin kehästä huudeltiin. Se alkoi aikalailla ilmoitettuun aikaan.

Meillä oli englantia puhuva miestuomari. Olin innoissani, että se oli mies. Jostain kun olin saanut päähäni, että Sony antaa miesten tutkia itsensä huonommin. Mies kysyi Sonyn ikää ja tutki pojan kunnolla. Ja Sony antoi tutkia! Siis roskiin se teoria miehistä. Ilmeisesti se on kiinni vaan siitä, millä tuulella arvon herra sattuu olemaan. Sillä välin kun tuomari tutki muita, annoin Sonyn olla vapaasti. Siitä näkyi väsymys. Se alkoi kieriä lattialla ja haukkui. Odottelua piisasi paljon. Viimeisen koiran jälkeen tuomari lähti pois kehästä mitään sanomatta. Siinä sitten oltiin hyvänaikaa ihan pihalla meiningistä. Kun se tuli takaisin mentiin jonottamaan ryhmäkehän suulle. Siinäkin sai tovin seistä. Sonyn yhteistyö oli vähissä. Kommenttia tuli ja sai keksiä vaikka mitä, että edes jotenkin sen sai vielä seisomaan.

Lähempänä ryhmäkehän suuta Sonysta paistoi ihmettely. Se selvästi ihmetteli kuulutuksia ja muutenkin uutta tilannetta. Sonyn rotua ei tunnistettu. Sain sanoa sen kuuluttajalle. Ryhmäkehästä saattin kokemus lisää, ei muuta. Eikä se harmita kun muuten oli jo mennyt niin hyvin.

Kotona oli kaksi väsynyttä poikaa. Siis todella väsynyttä kun eivät edes jaksaneet syödä. Sony nukkui ensin jonkin aikaa, ennenkuin söi. Tico vaan nukkui sen jälkeen kun oli tajunnut sen aloittaa.

Nyt voi taas ottaa viikon rennommin lenkkeilyn suhteen. Ja Sitten taas pesu Sonylle? Parin viikon päästä taas näyttelyyn. Ennen tätä näyttelyä mua jopa nolotti, että olin ilmoittanut nämä messarin näyttelyihin. Tuntuu jotenkin, että se on tarkoitettu näitä paremmille koirille. Tämän näyttelyn jälkeen ei enää nolota niin paljoa. Ehkä nämä pojat eivät sitten olekaan ulkomuodollisesti niin huonoja kun olin kuvitellut.

Loppuun vielä arvostelut.

Ticon arvostelu

EH ja rasti ykkösessä. En tiedä miten tuo oikeaoppisesti kirjoitetaan...

Ticolla on juuri päättynyt karvanlähtö, joten aika hyvin huomioitu. Ei Ticon arvostelu ole lainkaan huono.

Sonyn arvostelu