Jo toisen kerran täällä tänään naputtelen tekstiä. Mietinkin, että lisäisinkö tämän vaan aamulla kirjoitetun perään, mutta päädyin tekemään tälle ihan oman kirjoituksen. Lukijoillekin se on helpompaa lukea lyhyempiä kirjoituksia. Niin ja, kun mulla oli vielä otsikkokin keksittynä.
 
Turun Sanomien nettisivun säätietojen mukaan tänään olisi pitänyt olla sateinen päivä. Sateen olisi pitänyt alkaa to-pe yönä. Olin varautunut aamusuihkuun töiden jälkeen, mutta pisaraakaan ei tippunut taivaalta. Satanut kyllä oli. Maa oli sen verran märkä. Lenkistäkin selvittiin kuivina. Sitten pikainen käynti koneella ja tuutimaan.
 
Kun heräsin, niin maa oli kuiva. Käytiin lenkillä, pesin hiukset ja lähdin kuivattelemaan niitä Ticon kanssa pyörälenkillä. Vaikkei arska helottanut, niin silti mittari näytti +22. Ei voi vaan kuin kauhulla miettiä, että mitä asteita olisi ollut jos arska olisi saanut helottaa ihan ilman pilviverhoa.
 
Kotona oltiin oltu joku vajaa 10 minsaa kun ikkunalaudoilla ropisi. Katoin ikkunasta ulos ja kyllä vaan se niin oli, että ulkona satoi. Itekseni myhäilin hyvää ajoitusta pyörälenkin suhteen.
 
Se oli vain muutaman minsan sadekuuro ja pian taas alkoi maa kuivua. Mielessäni kummitteli edelleen se TS:n sääennustus. Taivaskin näytti harmaalta. Mietin, että miten kummassa me voitaisiin odottaa kyytiä suojassa jos alkaisi satamaan? Oltiin sovittu, että hyppään kyytiin bussipysäkiltä, niin ei kuskin tartte koukata ABC-aseman kautta. Pysäkiltä kun pääsee jatkamaan ihan suoraan. Ainoa vaan, että sillä puolella tietä ei ollut katoksellisia pysäkkejä. Sitten keksin pysäkin, joka olisi edelleen matkan varrella ja jossa olisi myös katos. Laitoin kuskille viestiä, jossa kysyin, että onko ok, jos me mennäänkin sille katokselliselle pysäkille. Jeps, oli ok.
 
Harmaa taivas sai mut pakkaamaan reppuun sadeviitan ja Sonylle kurapuvun. Päälleni laitoin “sadepuvun” (pitää vettä vain hetken). Päätin koetella tuuriani laittamalla lenkkarit kumpparien sijasta. Tie oli ihan kuiva ja ei hirveästi inspannut ajatus talsia kuivalla asfaltilla kumppareiden kanssa.
 
Lähdettiin puolta tuntia aiemmin liikenteeseen. Puoli tuntia on kuitenkin sen verran lyhyt aika, ettei siinä oikein ehdi tehdä mitään. Lisäksi luulen, että todennäköisesti olisin kuluttanut sen ajan kurkkien ikkunasta taivasta.
 
Matkaa oli jäljellä vajaa puoli tuntia kun tunsin tosi hentoja vesipisaroita. Muutaman metrin päässä oli katoksellinen pysäkki ja funtsin, että pitäisikö stopata siihen. Ei jääty. Ei se sade edes kastellut, niin miksi sitten olisi jäänyt? Tota samaa funtsin jokaisen katoksellisen pysäkin kohdalla. Kun oltiin kohdassa, jossa oli viimeinen katoksellinen pysäkki ennen meidän määränpäätä, alkoi satamaan kovemmin. Sitten vaan lisää jalkoja mahojen alle ja pikapikaa “meidän” pysäkille. Meni joku 5-10 minsaa kun tuli oikein kunnon sade. Oli kyllä varsin mukavaa olla siellä katoksessa myhäilemässä, että jos olisin lähtenyt myöhemmin, niin olisin kastunut aika tavalla. Oli siis nappipäätös lähteä aikaisemmin!
 
Kun oltiin kyydissä, niin taas tuli sadekuuro. Auto saatiin katokseen ja siellä sitten pidettiin sadetta. Sade loppui vähän ennen koulutuksen alkua ja ehti sitten pissattamaan koiria.
 
Ensin oli seisotusta. Sitten liikkumista :) Meidän edellä meni australiankarjakoira tyttö. Taas Sony oli hirmu kiinnostunut edessä olijasta. Sitten kun se huomasi, ettei sitä tartte pelätä, niin ei Sony enää välittänyt tytöstä. Oijoi joi joi joiiiiiiiiiih! Mä oon niin happy kun taas Sony liikkui hiljaa!!! :) Kouluttajakin oli laittanut asian merkille. Kerroin hänelle Sonyn äkillisestä muutoksesta. Kouluttaja vinkkasi, että voisin koittaa opetella pitämään hihnaa ja nameja samassa kädessä. Se kun näyttää paremmalta. Tiedän, ja itekin oon tuota miettinyt, mutta nyt kuitenkin ollaan niin alussa, etten vielä uskalla alkaa muuttamaan yhtään mitään. On tämän asian kanssa jo niin kauan tapeltu, että on aivan ihanaa kun ei tartte hävetä koiransa käytöstä! :) Kunhan nyt saisin ajettua Sonyn päähän ajatuksen, ettei niistä muista tartte välittää. Ei ne tuu kimppuun vaikka liikkuvatkin.
 
Seuraavaksi koirat laitettiin kiinni ja aloittelijat alkoivat leikkiä tuomaria edistyneempien koirille. Hyvinhän se Sony oli. Paitsi yhden naisen kohdalla ei tahtonut millään seistä. Taisi tuolla naisella olla aikamoiset herkut pussukassaan. Mittatikkutreeniäkin oli ja sekin meni hyvin. Kun mun piti laittaa Sony kiinni odottelemaan, niin välillä herran suunnalta tuli kommenttia. Ei kuitenkaan koko aikaa.
 
Loppuun oli taas seisotusta. On varmaan vaikee arvata miten meillä tuo meni ;)
 
Kotiin päästiin kuivina ja Ticon lenkittämisestä selvisin myös kuivana. Ei tämä sitten ollutkaan niin sateinen päivä kuin oli ennustettu. Voiskos huomennakin olla kuivaa, vaikka sadetta onkin ennustettu? Sunnuntaina sitten saa mun puolesta sataa.