Jaahas, vuosi on sitten vaihtunut. Oli poikkeuksellisen kamala uva (uv-aatto). Piti olla töissä kahteen asti ja kun ihmiset ei noudata niitä ampumisaikoja, niin ei siinä sitten enää viittinyt lähteä lenkuralle. Kun poljin kotiin, niin koko ajan kuului tasaisesti pauketta. Niin aikaisin jo : ( No, ukkelit sai sitten olla pihalla jonkin aikaa ennen kuin aloitettiin linnoittautuminen. Pistin Crossroadsin pyörimään ja menin koisimaan.
 
Herättyäni annoin pojille nahkaluut ja innostuin vähän siivoilemaan. Sen takia meni peräti lähemmäs ysiä ennen kuin keltsien 17 kausi lähti pyörimään. Hampaissa rouskuneet sipsit huuhtelin aina välillä kolalla alas. Lähempänä puolta yötä annoin pojille jäädytetyt maksiskongit. Siinäpä ukkelit askartelivat ruokansa eteen samalla kun ulkona oli uv-sota. Ihan järkyttävä mekkala taas! Kun poitsut eivät touhunneet, ne nukkuivat rauhallisina. Siis onnistuin tavoitteessani tehdä uvasta mahdollisimman näkymättömän.
 
30. päivä oli tokoa. Koko edellisen ja kyseisen päivän funtsin, että olisiko parempi jättää menemättä. Vähän arvelutti kävellä uvan alla kun niitä aikoja ei noudateta. Otin riskin ja menin tokoon. Matkalla kuului pari pamausta. Onneksi Jomi ei niistä välittänyt. Kouluttajalta kuulin, että ihan hallin lähellä oli ammuttu raketteja kun joku oli ollut käyttämässä pentuaan ulkona. Ei kuulemma ollut säikähtänyt.
 
Ensin oli sivuilua kolinatölkin kera. Kouluttaja heitteli tölkkiä kun koirat oli sivulla. Jos koira ei välittänyt, palkattiin, luonnollisesti. Siinä paikallaan “pyörittiin” ympyrää, eli välillä koira oli tölkkiin selin, yms. Jomi pysyi paikoillaan, mutta kattoi aina tölkkiä kun se heitettiin. Harjoituksen lopuksi koirat saivat käydä nuuskimassa tölkkiä.
 
Sitten oli seuraamista. Toisinaan hömpötti herpaantui, mutta muuten meni hyvin.
 
Luoksetuloa lelukujalla oli menyyssä seuraavaksi. Lattialle oli laitettu monta erilaista lelua. Ensin piti vaan kävellä lelukujan läpi. Jomi noteerasi lattialla olevat hauskuudet. Kun Jomi on niin mallikkaasti aina tullut mun luo, niin kouluttaja ehdotti, ettei otettaisi liinaa. Joo, tasan yhden kerran se on livistänyt, mutta ei se mitään tarkoita. Vasta kun herra kasvattaa agikorvat, niin sitten voin alkaa ajatella, että homma toimii. Noh, jätin ukkelin istumaan. Hmmm... nyt en muista, että kävinkö kerran palkkaamassa sitä. No, mutta sitten kun kutsuin luo, niin islanninohjus syöksyi mua kohti. Hihna sillä oli perässään. Toiseen suuntaan otettiin niin, että kouluttaja piti Jomia ja mä kesken kaiken takaisinpäin mennessäni kutsuin koiruutta. Hyvin meni : )
 
Sitten kouluttaja kysyi, että oliko toiveita. Ei ollut kun luoksetuloa oltiin jo otettu. Tosin, nyt osaisin vastata muuta. Sitä luoksepäästävyyttä ehdotan seuraavalla kerralla kun kysytään.
 
Meidän lisäksi paikalla oli yksi toinen koirakko. Kolmas koirakko tuli kouluttajasta koiransa kanssa. Yksi teki kasia kun kaksi muuta vaihtelevasti oli joko maassa tai istumassa. Kerran oli niin, että koiran piti makoilla ja omistajan olla niin kaukana kuin uskalsi. En mennyt hihnaa kauemmas kun Jomin kuono kääntyi helposti tytön suuntaan sen mennessä ohi.
 
Loppuun makoilua. Alkuun jäin lähemmäksi. Saku oli siinä, missä Jomi oli ollut viimeksi. Saku teki saman kuin Jomi: lähti nenänsä perään. Kyseessä on koira, joka kyllä on pääsääntöisesti pysynyt makoilemassa. Ilmeisesti tuossa kohdassa on jokin kestohaju. Jomi ei välittänyt sakun tekemisistä ja kävin palkkaamassa ukkelin. Sitten menin kauemmas seisomaan ja hyvin Jomi makoili. Oli kyllä hyvä makoilu. Herra oli tosi rauhallinen eikä turhia nuuskinut : )
 
Kotimatka meni nopeasti kun sain kouluttajalta kyydin! Oli kyllä kiva, ettei tarvinnut jännätä montako rakettia ammuttaisiin kotimatkalla. Jomi pääsi isoon häkkiin reissaamaan. Vieressä oli peitolla peitetty häkki, jossa oli kouluttajan pari koiraa. Mä olisin voinut jäädä pois koululla, mutta kouluttaja sanoi, että voi kyllä viedä perillekin. Ihan perille asti ei vienyt kun en ollut tehnyt lumitöitä. Se johtui siitä, että kerrankin kun lunta oli, niin en halunnut alkaa raapia maata näkyviin. Mutta, eihän postilaatikoilta ole enää matka eikä mikään kotiin.
 
Niih... Lumi tuli, lumi suli. Lumi tuli, lumi suli. Lumi tuli ja ...? Tämmöstä tää on nyt täälläpäin ollut. Joulu oli kaunis ja valkea mukavien pakkasasteiden kera : ) Siinähän se kaunisaika meni lenkkeillessä ja syödessä. Aamulla lenkkiä kera kolmen personal trainerin ja sitten äippälään mässäilemään.
 
Lumipeitteestä sai nauttia viikon verran. 29. päivä oli kirpakka pakkaspäivä. En saanut pyörää lukkoon vaikka tungin lukkosulaa ennen lähtöä ja työpaikalla. Vähän mietitytti mennä käymään kaupassa kun en saanut pyörää lukkoon. Tiistaiksi oli luvattu hurjaa säätä, joten pare oli mennä jos aikoi mennä ennen uvaa.
 
Piipahdin pikaisesti sittarissa ja sen jälkeen Jyskissä. Oli aika ostaa pojille uusi räsy. Vanha oli jo niin loppuunrakastettu, että se vaan hajoili koko ajan. Kotona sitten tungin vanhan räsyn pussiin ja laitoin uuden sen paikalle. Karvasammakot tutkivat innolla uutta räsyä. Jomi antoi räsylle vähän kämppäsaitsiiniä raahailemalla mattoa : D
 
Tiistaina sitten saatiin niskaan vettä. Se siitä talvesta sitten... Keskiviikkona sitten saikin ajella kieli keskellä suuta kun oli liukasta. Torstain vesisade viimeisteli sen tosiasian, että joulun lumet lähti pois. Perjantain vesisade poisti liukkauden kaduilta. Vettä tuli urakalla ja sen takia olinkin yllättynyt kun lauantai aamuna oli maa valkeana. Olin suunnitellut, että kävisin poikien kanssa sittarissa. Kun kello soi, kuulin rännin laulavan. Oletin, että ulkona satoi vettä. Vaan ei. Se oli räntää. En ollut varma, että mitäpä sitten tekisin. Aamulenkin ukkoset nyt kuitenkin tarttivat, joten reppu selkään ja tunnustelemaan, että pystyikö mennä sittariin asti.
 
Sinnepä sitten meitin tie vei. Räntää tuli alas ajoittain. Tosin loppumatkasta se muuttui vedeksi, joten eipä näyttänyt kovin pitkältä ilo valkeasta maasta.
 
Pikainen piipahdus kaupassa ja pojille oli taas piimää pariksi illaksi. Sen verran litran purkki kestää. Ostin itelleni aamupalaksi lohitäytteisen patongin ja kyytipojaksi juotavaa vadelmajogurttia. Laputettuina tietenkin. Oli kyllä vähän turhan tuhti eväs, sillä kotimatkan alku oli vähän tuskaista täyden pötsin kanssa. Onneksi ei tarvinnut tapella vastatuulen kanssa vielä sen lisäksi. Reipas tuuli puhalsi just sopivasti selän takaa. Oli jotenkin hassua, etten juurikaan huomannut, että satoi vettä. Reippaan tuulen vuoksi en juurikaan nähnyt vesipisaroita. Kuulin vain kun ne ropisten osuivat vaatteisiin.
 
Reissuun meni neljä ja puoli tuntia. Vähän ukkoset kurastuivat, mutta kun käytiin pyörimässä lähipellolla, niin sitten selvittiin pyyhekäsittelyllä.
 
Pojille oli taas piimää, mutta vähän reissu oli pettymys siinä mielessä, etten löytänyt yhtä puolukkajätskiä. Olisin halunnut maistaa sitä, tai ainakin selvittää, että oliko kyseinen herkku hinnoiteltu mun ostoskorin ulkopuolelle. Höh, kun sitä ei ollut.
 
Tänään oli ekana ohjelmassa agia. Herättyäni kurkkasin ikkunasta ja taas yllätyin. En ollut osannut odottaa valkeaa maata. Maassa oli kunnon lumikerros ja lisää näytti tulevan! Nyt kun halli on niin hieno, niin piti vähän funtsia, että voidaanko me mennä sinne. Tein taas saman kuin lauantainakin: reppu mukaan ja tunnustelemaan säätä.
 
Lunta suorastaan tuiskutti ja reipas tuuli lisäsi myräkän volyymiä. Mua ei haitannut. Musta oli vaan ihanaa kun tuli lunta. Vastatuuleen kahlattiin tietä eteenpäin eikä sekään haitannut. Lumi ei ollut märkää, joten pojat eivät muuttuneet lumiukoiksi. Ne oli helppo putsata ennen halliin menoa.
 
Sisällä tuumailin hetken, että mille kentälle menisin. Valitsin kentän, jolla ollaan oltu melkein aina. Siellä oli parhaimmat esteet. Jomin kanssa otin luoksetuloa ilman esteitä ja esteiden kanssa. Hyvin meni. Ihan samaa ei voi sanoa kepeistä, sillä ilmeisesti herran mielestä viimeistä väliä ei vain ole ; ) Ei siinä auttanut muu kuin laittaa liuskat sinne. Jomi ei moisten päälle ymmärtänyt ja alkuun hyppi niiden yli. Kyllä se homma kuitenkin saatiin lopulta sujumaan.
 
En jaksanut ottaa liuskoja pois, joten Ticokin piti niitä hyppyesteinä : D Ehkä se olisi ollut helpompaa vain ottaa ne pois kun miettii sitä “työn” määrää, joka piti tehdä, jotta herra ei hyppisi liuskojen yli. Kun kepit sujuivat, niin sitten jatkettiin keinulle, pussiin, aalle, putkeen, hyppy, putkeen, putkeen, puomi, putki, hyppy, hyppy, putki ja lääh. Hyvin meni. Tico oli täynnä intoa – ja ääntä. Ja kun Tico mökäsi, niin Sonykin mökäsi. Onneksi sentään Jomi oli hiljaa.
 
Sonyn kanssa keppejä myöskin ja sitten rataa ilman keinua ja aata. Tai siis ainakin oli tarkoitus jättää aa väliin, mutta ukkeli karkasi sinne. Kai se meinasi, että kun isäkin oli sen mennyt, niin hänenkin piti ; ) Loppu oli sitten ihan samaa. Herranen aika. Kyllä meikäläisen kuntoa koeteltiin eikä se suinkaan ollut ohi kun edessä oli taas jompulan vuoro : D
 
Ollaan vissiin vähän liikaa hinkutettu kontakteja kun Jomi tuppasi jäädä ihan odottamaan, että heittelisin sille namia + se valitsee mieluummin puomin kuin putken jos putken suu on ihan puomin vieressä. Esteet on turhan saman kuuloisia. Pitänee koittaa keksiä toiselle jokin muu nimi. Jospa se sitten ohjaisi vähän paremmin pientä ja nälkäistä ; )
 
Sitten taas isoset ennen Jomin viimeistä rataa. Isosille en sitten enää ottanut rataa vaan vähän tokoiltiin ja Sonyn kanssa kokeilin keinua. Saapi korjata jos oon väärässä, mutta musta keinu ei ainakaan tunnu kovin vaativalta lonkkia ajatellen. Pallukkaa jänskätti kun aloin laittamaan keinua alas. Ei mennyt lukkoon vaan nami kelpasi. Lisäksi kokeilin keinun jälkeen puomia ja ilman ongelmia kermis meni sen. Lopuksi pidettiin pieni jumppahetki fyssarin ohjeiden mukaisesti.
 
Kun laittelin kamoja kasaan, ukkelit saivat makoilla. Käytin keppejä apuna sujauttamalla hihnan käsilenkin keppiin. Ihan vaan siltä varalta, että jos halliin olisi tullut joku, niin ukot eivät olisi voineet lähteä suinpäin kirmaamaan. Eihän kepit olisi estäneet, mutta ainakin hidastaneet. Hyvin pojat makoilivat : )
 
Ulkona jatkui tuiskutus eikä teitä ollut aurattu vieläkään. Eipä se haitannut. Siinä oli ukkosille enemmän haastetta kun puolentoista tunnin halleilun jälkeen kahlasivat lumessa, joka miltei hipoi masukarvoja. Loppumatkasta lumisade alkoi vähetä ja kun oltiin pihassa, niin satoi tuskin mitään. Ja voi mahoton miten kaunista oli joka paikassa! Jopa mun verkkoaita näytti upealta lumikuorrutteen kera. Ah <3 Näillä näkymin näyttää, että tuosta kauneudesta saa nauttia ainakin muutaman päivän. On luvattu kunnon pakkasia ja sehän tarkoittaa, että mun aidassa, puissa ja muissa lumikuorrutus pysyy <3 Toivottavasti muutenkin tämä lumi olisi pysyvämpää sorttia.
 
Tänä aamuna tapahtui läpimurto sen hakusessa olleen aristin suhteen! Sain linkin, josta löytyi sen cd. Voi että kun olin happy. Samalla myöskin oli vähän vaikeaa uskoa, että neljän kuukauden ihmettely yms. oli vihdoinkin päättynyt. Vielä pitää selvittää muutama juttu ennen tilausta...
 
Lähes koko viime vuoden mulla oli kökkö fiilis. Tuntui, että vuosi oli ollut ihan pska. Se on sinänsä hassua, sillä tapahtuihan viime vuonna kivoja ja ihania juttuja. MV-näyttely ja Islannin reissu tulivat nyt ekana mieleen. Sitten tulee EJ:n konsertti, mukavat messarin kehät, terveystarkit, RTK1:t epävirallisesti... Onhan noita, mutta silti fiilis oli mikä oli. Syyksi epäilen työkuvioita, jotka on ihan perseestä nykyään : ( Noh, oli miten oli, mutta yhteen asiaan tuli viime vuonna sinetti. Ei ole vielä mitenkään ajankohtainen (valitettavasti), joten en höpise siitä sen enempää. Tämä vuosi tuskin tuo muutosta siihen. Sen sijaan muutoksen toivoisin siihen, että ei tarttis kohdata irtokoiria. Se onkin tämän vuoden toive / tavoite. Joka vuosi noita paskiaisia on tullut vastaan. Jospa tänä vuonna ei tulisi yhtään? No, mutta valivalit sikseen ja toteamaan, että vuosi 2015 on alkanut ihan kivasti: on lunta maassa ja ehkä kohta saan tilata kuukausia odottamani cd:n : ) Eipä tässä muuta kuin peukutuksia vuodelle 2015!