Töiden jälkeen pesin kuontaloni, jotta se ehtisi edes vähän kuivua ennen lähtöä. Sitten menin Sonyn kanssa käppäilemään lähipellolle. Sony taas keskittyi kaikkeen muuhun kuin siihen olennaiseen. Heinää veteli suuhunsa ja sitten yhtäkkiä lähti kirmaamaan kovaa vauhtia. Äijä oli haistanut jotain. Fleksin stopattua Sony nuuski kuono pitkällä. Mä päätin kääntyä takaisin kun Sonya ei tuntunut enää kiinnostavan mikään muu kuin se otus, jonka se oli bongannut. Onneksi paluumatkalla tajusi hoitaa vessahommansa. Joo, ei ollut pitkä ulkoilu. Pääasiana olikin tyhjentyminen. Sitten Sony sai jäädä yksin. Ticon kanssa kävin pyöräilemässä sen meidän perusympyrän. Kun ei ollut aikaa mennä kunnon lenkkiä, päädyin väsyttämään Ticoa pyörällä. Jotainhan piti keksiä energian vähentämiseksi. Mentiin aika kovaa vauhtia ja lopussa Ticon vauhti hidastui. Se oli musta hyvä juttu, sillä se oli merkki ainakin jonkinmoisesta energiakulutuksesta. Sitten pesin Ticon valkoiset osat, tassut ja massun. Koko pesun olin päättänyt jättää tällä kertaa väliin. Sony oli yksin ollessaan nokkelana poikana avannut olohuoneen rullaverhon. Olikohan se mahtanut pelästyä kun verho oli mennyt vauhdilla ylös? Jäi aikaa ummistaa silmät puoleksi tunniksi ennen lähtöä. Kun kello soi, en ollut ihan kuoleman väsynyt, mutta kyllä sitä olisi voinut silti vielä nukkuakin. Lastattiin autoon kamat ja koirat. Kun tuli aika laittaa Ticolle turvavyö, niin äijä vaan pyöri ympyrää vikisten. Se tiesi, että ulkona oli joku. Sony taas (yllätys?) odotteli istuen, joten vein ensin sen autoon.
 
Aamulenkin olin päässyt kuivana, mutta lähtiessä satoi. Alkumatkasta oli pakko vilkaista taakse. Haa, kiinni jäit Tico! Mä näin sun nukkuvan :D Olikohan sillä pyörälenkillä vaikutusta asiaan? Vai joko vihdoin Tico on oppinut matkustamaan ääneti? Matka sujui ongelmitta ja perillä oltiin kympiltä kuten olin suunnitellutkin. Siihen ne suunnitelmat sitten vesittyivätkin. Vettä satoi reippaasti Raumalla. Jäätiin autoon pitämään sadetta. Korvatulppia oli ikävä kun pojat olivat äänessä. Ne olivat aloittaneet älyttömän mekkalan kun meiltä pyydettiin parkkimaksua. Sitä jatkui jonkin aikaa. Luulen, että aika tuntui pidemmältä kuin se todellisuudessa oli. Sitten kun ne sai hiljaisiksi, niin sen jälkeen kuuluikin enää vain muutamia yksittäisiä äännähdyksiä – lähinnä Sonylta.
 
Sade ei tuntunut loppuvan. Reilun tunnin autossa kököttämisen  jälkeen ei auttanut muu kuin lähteä kehän vierelle. Olin suunnitellut käveleväni Ticon kanssa näyttelypaikalla ympäriinsä ja välillä treenaamista. Sony olisi saanut pääasiassa olla mökkituristi. Nyt Sonysta tuli autoturisti. Sony jäi kuskin kanssa autoon kun mä lähdin Ticon kanssa kehän vierelle. Mulla oli sadepuku, mutta silti vielä sateenvarjo. Puku kun on semmoinen, että se antaa läpi ajan myötä. Oli aikas haastavaa koota mökki kun Tico oli toisessa kädessä ja toisessa oli sateenvarjo. Mökki saatiin pystyyn ja Tico pääsi sinne sadetta pitämään. Viritin mökin päälle “kumisen” sadeviitan. Se pitää hyvin vettä. Pikkuisen se oli liian pieni, mutta peitti se kuitenkin suurimman osan. Laitoin Ticon mökkiin, jottei se paljon kastuisi ja alkaisi sitten palella kun villaton on. Hetki oltiin siinä ennen kuin lähdin käymään koirien veskipaikalla. Se tuli tarpeeseen, sillä Tico teki molemmat. Sitten otettiin yksi edestakainen ja seisotusta. Siinä oli eväät kehään...
 
Koiria oli ilmoitettu kolme. Vaikka yleensä pidän tylsänä yksin kehässä olemista, niin nyt toivoin sitä Ticon hyökkäyksen vuoksi. Se olisi vähän niin kuin pehmeä lasku Ticolle kehämeininkiin. Odotellessani huomasin urosisliksen. Ja sitten myöhemmin vielä toisen. Jännä näyttely kun oli vain pelkkiä uroksia. Yleensä ne ovat kehissä vähemmistö. Siis ei oltaisi yksin kehässä, tuumin. Muutamaa koiraa ennen Ticon vuoroa otin Ticon ulos. Seisotin sitä ja syötin sille nappuja kun se seisoi. Sitten tuli islisten vuoro. “Noh, ainakin yksi uros vähemmän olisi Ticon kehässä kun toinen niistä uroksista oli nuorten luokassa”, ajattelin. Se olikin tuttu koiruus. Siihen ollaan törmätty muutamassa näyttelyssä. “Numeron perusteella Tico menisi ekana”, puntaroin. Mutta Tico olikin ainoa avo-uros, sillä se kolmas oli valiokoira. Hassua, kaikki yksin kehässä.
 
Tico jäi hienosti seisomaan. Tuomari sanoi, että mulla oli komea koira! Hetken silmäiltyään se totesi, että on tainnut juuri olla karvanlähtö. Tutkiminen meni hyvin. Hetki seistiin, ennen kuin kierrettiin kehä. Kierroksen jälkeen vielä edestakaisin. Liikkumiset menivät hyvin ja ääneti sekä Tico jäi taas hyvin seisomaan. Hyvä Tico! :) Häntä heiluen Tico seisoi. Meininki oli kuin niissä koulutuksissa :) Tuomari tuntui pitävän Ticosta. Arvostelun saneltuaan se tuli sanomaan mulle, että koira saa tänään EH:n koska on karvaton. Se kuulemma vaikutti. Siihen totesin, että ymmärrän ja että olisi pitänyt viedä se talvella näyttelyyn. Tico avasi sanaisen arkkunsa kun hain arvostelua. Onneksi ei aiemmin. Sitten vein Ticon autoon. Kamat hain erikseen kun totesin sen olevan niin helpompaa. Noilla reissuilla tuli taas huomattua, ettei suunnistajien maailma ole menettänyt mussa yhtään mitään. Molemmilla reissuilla suunnistin ensin väärälle parkkipaikalle :D Ei se ollut kaukana siitä oikeasta, mutta sateessa olisi ollut mukavampi osua oikeaan heti. Tarjosin pojille vettä, mutta kai ne tuumasivat, että tuo muija on ihan out kun työntää vettä kuonoon vaikka vettä tippuu taivaalta sen minkä ehtii. Sitten oli pakko lukaista Ticon arvostelu ja se oli hyvä :) Muutenkin oli kiva mieli kun Tico oli käyttäytynyt niin hienosti :)
 
Yhdessä vaiheessa matkaa meidän edessä ajeli auto kummallisesti. Se mutkitteli eikä välillä kaukana ollut meno toiselle kaistalle. Joko kuski pilkki tai oli maistissa. Oltiin jo ihan matkan loppupuolella kun navi yhtäkkiä päätti tunkea meidät takaisin suuntaan Pori-Rauma. Kohta, jossa se käski kääntyä oikealle ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuo. Se neuvoi tien takaisin ja TAAS käski kääntyä vikakohdasta. Kuskihan kääntyi... Liekö väsymys vai mikä sai mut vaan nauramaan kun yhdet vetelee ympyrää minkä ehtii x) Tällä kertaa navi ei sanonut mitään kun tuli se kohta, jossa se oli edellisellä kerralla neuvonut tien takaisinpäin. Tokihan me huomattiin se liian myöhään ja sai ajella jonkin aikaa ennen kuin pääsi kääntymään. Kun sitten kolmatta kertaa lähestyttiin sitä vikakohtaa, niin sanoin leikilläni kuskille, että jos hän nyt taas lähtee ajamaan ympyrää, niin se on sitten pois bensarahoista. Tällä kertaa ei menty sinne. Eikä mua kyllä ollenkaan ihastuttanut ajatus taas harhaan menosta. Mutta navi oli päättänyt, että mehän muuten mennään takaisin. Se meinaa yritti neuvoa toisen tien suuntaan Pori-Rauma. Me ei sitä kuunneltu vaan mentiin suuntaan Turku. Miten ihmeessä me päästiin viimeksi niin vaivatta pois Raumalta? Maisemat olivat jo tuttuja ja navi käskee tekemään uukkaria. Laitettiin kiinni koko laite. Osattiin jo ilmankin.
 
Pihalla laitoin äijät aitaukseen siksi aikaa kun purettiin kamat. Se sai olla niiden tilaisuus nostaa koipea vesisateessa. Mulle jäi vajaa neljä tuntia aikaa nukkua. Yöstä selvisin ja sitten olikin edessä taas uusi meno. Sitä ennen tähän väliin Ticon hieno arvostelu.
 
Rotutyyppi erittäin hyvä, hieman lyhytrunkoinen tänään karvattomassa kunnossa kilpaileva uros, jolla jalo kaunis pää, pitkä kaula, hyvä selkä ja häntä, riittävä rintakehä, hyvät eturaajat, takaraajat uloskierteiset, riittävät kannukset, KOIRA ESIINTYY ERITTÄIN HYVIN ja on hyvin käsiteltävissä. EH
 
Ihan Ticomainen arvostelu. Ehkei Tico ole valioluokan koira, mutta käytös oli valioluokkaa. Piti ihan pistää tuo kohta isolla arvostelusta. Se kyllä saa hyvän mielen ja tekee reissusta vaivan väärtin. Ticolla oli se tärkein kunnossa; eli käytös. Tästä on hyvä jatkaa. Pysy kaukana musta Tico, meinaa on vaara, että rutistan noin hienon poitsun rusinaksi superhalilla :) Pistää miettimään, että jos Tico ei olisi vetänyt biksuja (ehkä tässä tapauksessa kuitenkin uikkareita) ylle heti kun turkkiin osuivat ekat auringonsäteet, niin olisiko äijä ollut ERI? Tuomari kun sanoi, että tänään tuli EH, koska koira on karvaton??? Ja tuomari heittäytyi vähän runolliseksikin “jalo kaunis pää” ;)
 
Niin, mun pitäisi olla nukkumassa, mutta taisin syödä liikaa kun uni jäi vaan noin kolmeen tuntiin. Kun yrityksistä huolimatta ei tullut unta, niin päätin kirjoittaa tämän pois alta. Kohta on töihin meno. Myöhemmin lisää siitä mitä tapahtui tänään... Varsinainen jatkokertomus ;)
 
Vielä, että otin Ticosta seisomakuvia sen synttäripäivänä. Ne oli musta julkaisukelvottomia. Kuitenkin päätin nyt laittaa niistä yhden tänne, jotta voi vertailla miten komea turkki Ticolla oli talvella verrattuna nykyhetkeen.
 
                                     
 
                                     
 
                                      Ero on ihan selkee!!!