Siinä on viikon sana. Se ei liity koiriin mitenkään, joten teitä on varoitettu. Kiitti käynnistä ja tervetuloa uuvestaan ;)
 
Mulle tulee eltonjohn.comista uutiskirjeitä. Joskus aikoinaan rekkauduin sinne, mutta oon koittanut muuten pitää matalaa profiilia tuon sivuston suhteen. Esmes en juuri koskaan käy siellä kattelemassa ja ihmettelemässä. Ihan vaan siksi, että se on liian vaarallista! Tiedän, että sieltä löytyisi vaikka mitä kivaa ostettavaa ja itsekontrolli saattaisi hyvinkin pettää. Rahareikiä on muutenkin, joten “poissa silmistä, on poissa mielestä”, pätee tässä paremmin kuin hyvin. Toisaalta taas tulee jotenkin huono fiilis siitä, ettei käy siellä juurikaan, kun jotenkin tuntuu, että se olisi mun tasoisen fanin “tehtävä”. Aina välillä tulee jotain herätyksiä, jolloin muistaa ja tiedostaa, että eipä oo taaskaan tullut juurikaan seurailtua asioita ja sitten aattelee “I´m such a lousy fan...”. Mutta, kyllä edelleen liki 20 vuoden jälkeen tunnen sen saman innon ja palon kun EJ tavalla tai toisella tulee tapetille. Siispä vaikka en notkukaan netissä kuolanauhat suupielistä roikkuen, niin tunnen silti olevani EJ fani. Sillä matalalla profiililla koitan pitää taloutta kurissa...
 
Viikolla sain taas uutiskirjeen. Tällä kertaa ei myyty konserttilippuja vaan tarjolla oli tilaisuus ostaa ennakkoon EJ:n syyskuussa julkaistava uusin albumi!!! Luettuani kirjeen olin ihan, että jee, uutta musaa on tiedossa :) Vaikka ennakkoon ostaville oli tarjolla ilmaiseksi yksi biisi tulevalta albumilta, niin annoin asian olla.
 
Tiedä sitten, että oliko yhtenä syynä tuo tuleva albumi, että torstaina kyllästyin radio Suomen tarjontaan ja päätin vaihteeksi kuunnella Novaa. Tällä hetkellä Suomi on niin kuiva ja tylsä kanava, että ei oo tosikaan! Ohjelmat, joiden takia oon kanavalla roikkunut, ovat nyt kesälomalla, eikä niiden tilalle ole keksitty mitään mun korvia miellyttävää. Mulla on pieni toive sen suhteen, että kuulisin EJ:n uusimman sinkun radiosta ja Suomesta se on liki mahdotonta kuulla päiväsaikaan. Ulkomainen musa on niin harvinaista tuolloin. Ikävä yöratioo...
 
Siispä heipat Suomelle ainakin nyt kesän ajaksi. Aloin ettiä Novaa. Mulla ei ollut hajuakaan, että minne suuntaan pyöritellä nappulaa. Ekan pysähdyksen tein kun kuulin jotain musaa ilman särinää. Se oli Joel Hallikaisen biisi. Jäin kanavalle odottamaan, että saisin selville mikä kanava oli kyseessä. Radio Melodia. Olin jo aikeissa alkaa ettimään uutta pysähdyskohtaa kun kuuluttaja ilmoitti, että seuraavaksi tulee Elton Johnin Rocket Man! Sillä sekunnilla tunsin miten veri alkoi virrata suonissa kovaa vauhtia. Silmänräpäyksessä olin ihan täpinöissäni. Olin toupattuna töissä ;D Ei vaan kuin kyytiä korvavaikulle ja ääni täysille. Oli niiiiiiiiiiii-in piristävää kuulla töissä kuukausien tauon jälkeen EJ:n biisi. Itekseni myhäilin, että päätinpä hyvään aikaan luopua Suomesta. Huvitusta lisäsi se, että ennen EJ:a oli ollut JH. JH oli mun fanituksen kohde ennen kuin Leijonakuningas muutti kaiken. Hauska sattuma, että herrat olivat peräkkäin. Vai oliko se sattumaa sittenkään? ;)
 
Hauskasta sattumasta huolimatta en jäänyt kanavalle kovin pitkäksi aikaa, sillä lähestulkoon joka biisin jälkeen kerrottiin kanavan olevan Melodia. Ei semmosta jaksanut, joten kanavasurffailu jatkui. Aina välillä pysähdyin kuuntelemaan, että mistä kanavasta oli kyse. Yhdeltä kanavalta tuli jotain klassista musiikkia, mutta se vähä mitä jaksoin tuota kanavaa kuunnella, sai aikaan kylmiä väreitä. Mainostettiin musatapahtumaa, joka on tänä vkl Tallinnassa. Siellä on myös EJ. Tiesin sen kyllä, mutta en yksin viitti lähteä sinne reissaamaan. Mutta oli se jotenkin spookia, että Suomen kanavalla mainostettiin kyseistä tapahtumaa...
 
Nova oli jäänyt mun mieleen EJ myönteisenä kanavana. Sieltä kuuli EJ:n biisejä ja tämän takia halusin löytää juuri Novan. Lopulta se löytyikin ja nyt sitten kuuntelen sitä töissä ainakin jonkin aikaa. Ärsyttää kyllä se mainosten määrä, mutta kanava on kaupallinen, joten kai se on vaan koitettava kestää ne. Parempaa musaa sieltä tulee kuin Suomesta päiväsaikaan.
 
Viime yönä töiden jälkeen tsekkasin taas sen uutiskirjeen. Uteliaisuus kasvoi niin suureksi, että menin eltonjohn.comin sivuille. Siellä oli kuva tulevan albumin kannesta (joka on kyl boooriiing) ja kappalelistat. Tarjolla oli ceedeetä herkuilla ja ilman, vinyyliä ja setti, jossa oli cd, vinyyli, devari, valokuvakirja...
 
Niinhän siinä sitten kävi, että tein ennakkotilauksen tulevasta albumista ja tietty otin sen herkkuboksin. Tuo boksi oli mulle liikaa. Cd ja vinyyli todennäköisesti olisi myös tullut Suomeenkin tyrkylle, mutta olisiko tuo boksi, sitä ei tiedä. Ja kun olin moisen aarteen nähnyt, niin en voinut missata sitä. Näin helposti sitä unohtaa olla järkevä, että oikeesti olisi pare pysytellä poissa tuolta sivustolta ;)
 
Sain sitten sen uusimman sinkun kaupanpäällisiksi, kuten oli luvattu. Vähän hankalaa se oli, mutta lopulta sain kuulla biisin. Nyt se on mun koneella, että voin sitä kuunnella just niin paljon kuin haluan :D Home Again on rauhallinen biisi ja mun mielestä juuri tuollaisissa biiseissä EJ:n ääni tulee parhaiten esille. Jos multa ei olisi helteen takia olleet sukat pois jaloista, niin ne olisivat kyllä pyörineet kun kuuntelin Home Again biisiä ;D Äh, nyt sitten pitää ootella syyskuun loppupuolelle, että pääsee kuunteleen EJ:n & BT:n yhteistyön uusinta hedelmää, joka on nimetty The Diving Boardiksi.
 
The Diving Board onkin oikein hyvä aasinsilta palata tämän blogin oikeisiin tähtiin, että kopsuti kops vaan kun aasi löntystelee sillan yli. Keskiviikkona olin taas treeniapuna. Oli mukavan viileän näköinen sää kun paprikan rouskuteltuani lähdin poikien kanssa kohti treenipaikkaa. Viileys todellakin oli vain näennäistä, sillä oli todella hiostavaa ja puolen tunnin kävelyn jälkeen soimasin itteäni, että mikä idiootti olinkaan ollut kun en ollut ottanut mukaan VETTÄ!
 
Ehdin sitoa isoset kiinni ja sitten jo kurvasikin auto paikalle. Mökähän siitä nousi, mutta so what. Jomi myöskin haukkui ja sitä vaientelin. Siihen kun vielä nuo yritykset jotenkin tehoaa, toisin kuin isosiin.
 
Jomi sai mennä roopermannin lokeroon ja isoset toiseen. Treeniä oli vähän viime kerrasta helpotettu. Hallintaa oli, mutta helpommalla tavalla. Tällä kertaa se onnistuikin paremmin ja muutenkin lähettely sujui paremmin kuin viimeksi. Huolimatta siitä, että toisella kertaa unohdin mennä vähän kauemmas. Dopsun syödessä mun piti pujottaa sille noutajatalutin. Se oli haasteellista, mutta olisi ollut helppoa jos olisin tiennyt miten sen voi tehdä erittäin yksinkertaisella tavalla. Miksen ite hokannut moista? :D
 
Jomin kanssa otin ainakin liikkeestä maahanmenoa tyyliin rally ja ilman ongelmia meni. Kahdessa kisassa tuo on jostain syystä tökkinyt. Jomi meni maahan ilman käsiapuakin, että kyllä se periaatteessa homman osaa. En muista, että otinko muuta.
 
Kun oli niin kuuma ja ei ollut vettä, niin ajattelin kokeilla isosten kanssa makoilua. Päästin ne ulos yhtäaikaa ja ne viipottivat hihnojen kanssa muutaman metrin päähän. Kuulin auton tulevan ja sydän pomppasi kurkkuun. Mitään sanomatta kävelin nurtsia nuuhkivien isosten luo ja otin kiinni hihnoista. Auton takia en laittanut poikia makoilemaan. Odottelin hetken, että josko se lähtisi tai mitä se ylipäätään siinä teki. Auto vaan oli paikoillaan. Se vaivasi.
 
Sitten otin isosten kanssa tuplana liikkeestä maahan ja istumista. Menivät. Aikeissa oli myös kokeilla seisomista, mutta Sony ei jaksanut liikkua kunnolla. Se laahusti tuskaisen näköisenä. Kun auto vaan siinä oli, niin päätin makoiluttaa isosia hihnojen kanssa. Kohta se auto lähtikin. Tico ei oikein pysynyt makoilemassa. Sony kyllä. Lopetin siihen.
 
Sony hakeutui heinikkoon ja veti heinää kovalla innolla (myöhemmin olkkarinmatolle ilmestyi vihreä heinäkasa). Hetki siinä jotain höpötettiin ennen kuin päätettiin lähteä. Jomi pääsi samaan koppiin dopsun kanssa. Olisi se mahtunut isostenkin koppiin, mutta ihan kiva oli laittaa se samaan koppiin poikakaverinsa kanssa.
 
Oli tosi kivaa kun isoset tulivat autosta ilman mökää! :) Olivatko jo liian läkähtyneitä? Vein ne sisälle ja Jomi pääsi kirmaamaan dopsun kanssa. Ensimmäiseksi kiikutin Jomille vettä, jotta se sai juoda – tai sitten lotrata. Vesihän ei kauaa vadissa pysynyt kun islanninidiootti kaivoi sen pois. Sama toistui seuraavan ja sitä seuraavan vadillisen kanssa. Kolmannen vadillisen seuraksi kiikutin sen jääkaapinlokeron, sillä siitä Jomi ei ollut heittänyt vettä pois. Ei päde enää vaan nyt kelpaa lotrailu myös siinä astiassa. Siispä koiravieraiden on oltava kuivin suin meitin pihassa. Se ei dopsua haittaa kun se ei oikein ymmärrä ulkona juomista. Näin ollen se ihmetteli myöskin kovin Jomin touhuja eikä varmaan laittanut kovinkaan suurta painoa Jomin omistusviesteille.
 
 
             loiskis1-normal.jpg
                                                 "Mitä sä oikein teet?"
 
 
             loiskis4-normal.jpg
                                                  "MUN leikkipaikka!"
 
 
             loiskis9-normal.jpg
                                                        "Tuu leikkiin!"
 
 
             loiskis8-normal.jpg
                                           "Eiks tää ookin mukavampaa?"
 
 
             loiskis7-normal.jpg
                                              "Vatiiiiiih! Here I come!!!"
 
 
             loiskis13-normal.jpg
                               "Tamdi dam dam... Tämä se vasta on kivaa!"
 
 
             loiskis11-normal.jpg
                                         "Aaah, helpotusta helteeseen!"
 
            
Pojat myöskin juoksivat ja painivat, että ei dopsun visiitti mennyt pelkäksi Jomin touhujen ihmettelyksi. Tietty piti leikkiä jaloissa, joten kuvasaalis jäi laihaksi. Jotain kuitenkin sain, kuten esmes tuoreemman kuvan Jomista bloksun otsikon alle. Vaikka kuvaa on kutisteltu samalla tavalla kuin sitä pentukuvaa, niin silti se lävähti noin isona. Olkoon sitten noin, vaikka tyksin enemmän siitä pienemmästä koosta.
 
Jomin lotrailua katellessa muistin, että olin tyystin unohtanut katella josko kaupoista löytyisi joku lastenallas tai jotain. Kun sitten torstaina kävin kaupassa, niin muistin tutkia asiaa. Rismasta oli loppu vatia isommat altaat. Samoin oli loppu myös maito, joten päätin, että vedellä mennään seuraavaan kauppareissuun asti. Voisivat pitää paremmin huolta tuon maidon saatavuudesta, hmph.
 
Ennen töitä kävin kattelemassa sittarin tarjontaa, mutta sieltä en löytänyt minkäänlaista uimalelua tms. Ainoa veteen liittyvä lelu oli vesipyssy. Vähän hassulta tuntuu, jos altaita ei oo lainkaan kun kuitenkin on iso kauppa.
 
Työkaverin vinkistä polkaisin tänään honkkariin. Sieltä ostin rulla-altaan (en tiennyt, että moisia on olemassa). Sitä en tiedä, että miten se kestää koirankynsiä tai, että kiinnostaako Jomia lainkaan niin iso vesiastia. Se jää nähtäväksi. Harmillisesti tuskin pääsen näkemään sitä tänä vkl. Ehkä sitten viikolla? En malta odottaa, että nään mitä Jomi siitä meinaa!
 
Honkkarin jälkeen aloin nipsiä ruohoa. Nipsin niin kauan kuin käsi jaksoi. Sen jälkeen vaihdoin siimuriin. Alunperin se ei ollut suunnitelmissa, mutta heinä oli niin pitkää, etten voinut antaa sen olla. Ällöttävän pitkää, hyi. Nyt on lyhyempää, mutta tuskin kovin kauaa, huoh. Eikö se voisi palaa tai jotain? Miksei mun pihaa valtaa sammal?
 
Kun nipsin heinää, niin karvapallot vetelivät raakoja mustaherukoita. Se ei liene kovin hyvä idea. Ilmeisesti marjoista joudun kisaamaan kahden karvapallon kesken. Niin ja lintujen. Ne ei kyllä hirveesti oo mun puskia verottaneet. Liekö mun pihalla on tarpeeksi hyvät pelättimet? ;)
 
Kun nyt oli puhetta marjoista, niin hyppään sitten tiistaihin. Tällä kertaa kronologinen järjestys lentää kyllä totaalisesti romukoppaan :D Tiistaina ei ollut rallya. Se on nyt muutaman viikon tauolla. Silti piti lähteä liikenteeseen. Alunperin mun piti hommata junaliput jo maanantaina, mutta kun su-ma yö venähti turhan pitkäksi, niin päätin siirtää haun tiistaille. Siitäkin huolimatta, että oli luvattu vettä (josta ei sitten näkynyt pisaraakaan).
 
Hain liput, piipahdin sittarissa ja kaupan edessä olleesta kojusta ostin mantsikoita. 3,50 euroa oli ihan kohtuullinen hinta rasiasta, joten ostin kaksi rasiaa. Herneitäkin tuli ostettua. Mansikat olivat hyviä, nammm! Samaa mieltä lienee oli Sonykin, joka pummi niitä multa. Jostain syystä se sai pummia ihan yksin, joten heitin blondiliinille mantsikan aina välillä. Jotenkin söpöä kun toinen niin tyksii marjoista.
 
Keskiviikko oli kaikin puolin kamala päivä (siis treenailun ja visiitin jälkeen). Oli kuuma, siis niin älyttömän kuuma! Töissä oli tuskaa olla kun vaatteet oli liimautuneet kiinni ihoon. Työmotivaatiota laski lisää kenkkuileva työ. Ja kun vihdoinkin pääsin pois töistä, niin ei se ollut pelkkää auvoa.
 
Ihan alkumatkasta vaihdoin vaihetta ja sitten polkaisin tyhjään. “Eih, ketjut putosi!”, oli ensimmäinen ajatus. Katoin ja näin ketjut paikoillaan. Häh? Koitin ajaa pyörällä, mutta ei siitä tullut mitään kun poljin vain tyhjää. Taas vilkaisin ketjuja ja paikoillaan näyttivät olevan. Pyörää työntäessäni pohdin, että oliko vaihteet pamahtaneet kun vaihteen vaihdon jälkeen loppui ajaminen. “Mutta ei sen pitäisi vaikuttaa ajamiseen muuten kuin, että joku vaihde jää vain päälle. Polkemisen pitäisi onnistua.”, funtsin.
 
Työntelin pyörää ja yritin selvittää, että mitä oli tapahtunut. Sitten kerran näin, etteivät ketjut sittenkään olleet paikoillaan. Ne olivat vain näennäisesti. Tavallaan oli helpotus tietää, että kyse oli ketjuista eikä vaihteista. Vaihteiden korjaaminen lienee aikas arvokasta.
 
Päätin koittaa laittaa ketjut paikoilleen. Muistelin, että miten se yksi mies oli silloin kerran sen tehnyt. Ensin yritin laiskana laittaa ketjut paikoilleen pyörän ollessa oikein päin, mutta se oli hankalaa, joten pyörä piti kääntää nurin.
 
Jippii, ketjut menivät paikoilleen! Ihanaa, että sain polkea kotiin. Polkiessani mietin, että käynkö korjaajalla vaiko en. Päätin kokeilla, että kuinka kauan pystyisin vielä ajelemaan niiden ketjujen kanssa. Joko pyörä on kovassa käytössä tai ketjut nykyään huonoja kun näyttävät kestävän paikoillaan vaan muutaman kk:n. Näin ollen ihan mielelläni venyttäisin korjaajalle menoa. Ite en ossaa...
 
Torstainakin lämpöä piisasi, mutta onneksi oli pilvistä eikä arska päässyt helottamaan keskiviikon tavoin. Töissäkin oli mukavampaa olla. Mukavaa ei ollut kynsien leikkuu. Se oli varsin haasteellista puuhaa! Syy ei ollut koirissa. He olivat oikein yhteistyöhaluisia. Sen sijaan paarmat aiheuttivat harmia. Ne kiusasivat kun yritin leikata poikien kynsiä. Ärh, onko noitakin ötököitä pakko olla olemassa...
 
Hmmm, kai tässä on nyt tämmönen sikinsokin raportti tästä viikosta. Ah, muistinpa vielä yhden jutun. Alunperin tästä piti ilmoittaa 24.6., mutta latailu ja kolme postausta vei innon tyystin. Miksikö päivä oli juuri tuo? Noh, silloin on tasan puoli vuotta jouluun (ahistaako jotakuta ajatus? ;)  ) ja jo nyt mulla on ideaa mahdolliseen joulukalenteriin. Oikeestaan idea on ollut jo muutaman kk:n ja pidin 24.6. hyvänä päivänä ilmoittaa siitä, mutta mutta... Siispä enää vajaa puoli vuotta ja tuolloin on jo helteet vain hikinen muisto (toivottavasti), maassa lunta (TOIVOTTAVASTI!), kaupat täynnä joulukrääsää (...) ja –nameja (sluprs!), sekä mun joulukalenterin kaikki luukut avattu ja ehkäpä joku on niistä hyötynyt? ;)