Tapaninpäivän vastaisena yönä oli kova tuuli. Ehkä jopa satoi vettäkin. Tiedä sitten johtuiko äänet ikkunaan osuvista vesipisaroista vaiko tuulessa lentävistä risuista. Päästin pojat käymään pihalla ja sitten taas sisälle. Sony on jotenkin niin ihana kun sen päästää veskiin. Se käy veskissä ja sitten juoksee häntä heiluen takaisin ovelle. Se ei edes yritä jäädä pihalle jos mä jään oven toiselle puolelle oottamaan, että voin olla pojille portsarina. Tico taas toisinaan jäisi mielellään pihalle ja sitten sitä pitää erikseen kutsua, jotta sen saa myös sisälle. Joskus Ticokin tulee Sonyn vanavedessä ovelle ilman pyytelyjä. Mutta Sony on aina ensin ovella.
 
Aamu ysin aikaan tuuli oli edelleen kova. Pienellä jännityksellä hiippailin kattomaan ikkunasta, että onko portti kestänyt myrskyä. Kurkistuksen jälkeen oli helpottunut olo, sillä se oli edelleen ehjänä pystyssä. Sitten ajattelin käväistä vessassa. Ei tullut valoa. Kokeilin katkaisijaa uudelleen, mutta pimeää oli. Ekana tuli mieleen, että nyt on lamppu palanut. Tosin se lamppu oli ollut vasta vajaan vuoden ja kyllä ne yleensä kauemmin kestävät. Sitten tuli mieleen toinen vaihtoehto. Kurkistus jääkaappiin ja se toinen vaihtoehto osoittautui oikeaksi: sähköt olivat poikki. Ekana tarkistin jääkaapin sisälämpötilan. +5 siellä näytti olevan, eli ei ollut ihan heti hätää. Laitoin mittarin pakkaseen, jotta pystyin katkon mahdollisesti pidentyessä seuraamaan sen lämpötilaa. Sikäli hyvä, että oli joulu, niin jääkaapissa ei olut kovinkaan paljon tavaraa. Jouluna on turha täyttää jääkaappia kun lihominen tapahtuu silloin äipän joulupöydässä. Pakkasessa kyllä oli tavaraa puolityhjän jääkaapin edestä.
 
Tuo jääkaappi on viimeaikoina ollut muutenkin liian kylmä (säädöistä huolimatta), joten en ihan heti ollut paniikissa sapuskojen suhteen. Lämpöä olisin saanut sisälle ilmankin sähköä, mutta en alkanut lämmityspuuhiin. En, vaikka sisällä olikin noin +12 astetta. Viileämpi sisäilma piti jääkaapinkin viileänä pidempään ilman sähköä, joten kömmin peittojen alle lämmittelemään.
 
Siellä sitten olinkin pitkälle iltaan. Välillä kuulostelin, että joko myrsky oli loppunut. Kun ei ollut, käänsin kylkeä. Sängyn vieressä seinällä on pieni lamppu ja siitä aina silloin tällöin kokeilin, että syttyikö se. Kesken unien klo 13 aikaan kokeilin ja se syttyi. En tiedä mihin aikaan sähköt olivat tulleet takaisin tai, että koska ne olivat menneet poikki, mutta en usko pakasteiden kärsineen tästä sähkökatkosta. Varmuuden asiaan saa sitten joskus kun käyttää pakkasessa olleita tuotteita, että sitä odotellessa... 
 
Päivänvalossa en ole kotiseutuani vielä nähnyt kun en käyttänyt poikia lenkillä lainkaan myrskyn takia. Se oli pihapissaa ja sillä sipuli. Vasta sitten kun oli iltalenkin aika, niin sitten lähdettiin pihaa pidemmälle. Myrskykin oli jo loppunut. Oli tyyntä. Yhdessä kohtaa pimeää kotitietä haistoin sahatun puun hajun. Pimeässä tihrustelun tuloksena huomasin maassa olevan pilkotun puun kappaleita. Ilmeisesti kotitielle oli kaatunut puu. Sen näkee paremmin sitten päivänvalossa.
 
Sitten kun lähdin töihin, niin huomasin heppojen aitauksen kokeneen kovia myrskyssä. Ei siitä ollut enää paljoa pystyssä.
 
Työmatkani alku on aina pimeä. Tällä kertaa se ei ollut sitä vain alussa. Kun tulin pyörätielle – se oli pimeänä. Oli inhottavaa ajaa pilkkopimeässä kun tiellä ajelevat autot sokaisivat. Ne ajelivat pitkät päällä ja silloin en yksinkertaisesti nähnyt yhtään mitään. Saatoin vain toivoa, ettei tiellä liikkuisi muita kuin mä. Pyöränlampustakaan ei ollut näkemisen kannalta juuri mitään hyötyä.
 
Se ei ollut edes käynyt mielessä, mutta mitä pidemmälle pyöräilin, niin pimeänä olevat tiet laittoivat pohtimaan, että onko työpaikalla sähköä? Kaarinantie oli pientä pätkää lukuun ottamatta pimeänä. Sen vieressä menevällä pyörätiellä tuli kyllä arskoja ikävä. Autoa kun meni koko ajan, niin näkyvyys oli huono. Olisipa edes ollut lippis, jolla olisi voinut suojella omia silmiä. Kyllä ihan pelotti ajaa niin sokkona!
 
Viimeisen mäen laelta näin, että koko Auranlaakso oli pimeänä. Siellähän on ABC, joka on avoinna 24h, mutta pimeänä oli nyt sekin. Jäin työpaikan portin lähelle odottelemaan, että mikä on meininki. Siinä oli jo yksi auto ja ajattelin senkin siinä venailevan. Autosta tuli ulos mies ja se kysyi, että olinko tulossa töihin. Sitten kuulin, että yövuoro oli peruttu kun sähköfirmaan ei ollut saatu yhteyttä. Mä olin niin ilahtunut siitä, että portille oli hommattu joku käännyttämään ihmisiä, että ei mua harmittanut turha pyöräily töihin. Pointsit firmalle työntekijöiden ajattelusta :) Sitten taas sokkona ajelemaan kohti kotia. Kotona huomasin, että pomo oli laittanut viestin perutusta yövuorosta. Viesti oli laitettu pikkuisen sen jälkeen kun olin lähtenyt töihin. Mulla on hyvin harvoin luuri mukana töissä jo senkin takia kun ei se akku oikein kestä pitkään. Ei mua harmittanut, etten ollut saanut viestiä ajoissa kun sitten portilla oli käännyttäjä :)
 
Se oli kyllä myräkkä ja on onnekas olo kun en kokenut sähkökatkoa kummempaa. Tosin en kyllä oo vielä tehnyt mitään tarkistusta tontillani päivänvalossa, mutta eiköhän tämä möksä ole vielä ihan kunnossa ja aita myös. Siinä kun aamulla kattelin ikkunasta miten paljon puut tuulessa taipuivat, niin kyllä vähän pelotti, että aiheuttaako myrsky paljonkin tuhoa. Huomiseksi on luvattu kovaa tuulta, mutta ei kuulemma yllä myrskylukemiin...
 
Pojilla oli kyllä tylsä joulu. Vettä tuli niin taivaalta kuin hanastakin, eli tänä jouluna ei tarvinnut harmaantua jäätyneiden putkien kanssa. Mutta eipä sitä sitten juurikaan viittinyt lenkkeillä vesisateessa. Joulupäivän vastaisena yönä oli pikkusen pakkasta ja olikin kiva kävellä tähtitaivaan alla. Sitten taas aamulla taivas repesi. Mä en välittänyt vesisateesta. Sonyn kahden viikon lepo oli päättynyt, joten poitsut saivat joululahjaksi kirmailla pihalla. Ite pukeuduin Waderiksi, jotta pystyin vähän vahtimaan äijiä. Siellä ne pinkoivat puoli tuntia eikä sade näyttänyt tuntuvan missään. Sitten sisällä oli vuorossa pullonpyöritystä. Sain äipältä semmoisen kovaa muovia olevan pullon, jossa on irrotettava pohja. Sitä kautta pulloon laitetaan nameja. Pullon suuakon ympärillä on semmoista nystyräistä kumia ja osittain pullon sisälle kaulan kautta on laitettu narulelu. Se tekee nappujen ulossaamisen pullosta vaikeammaksi. Sony omi lelun heti itelleen. Tico käveli Sonyn perässä pullosta pudonneita nappuja syöden. Alkuun oli ok, että Tico pyöri siinä lähettyvillä, mutta kun Sony oli puoli tuntia tapellut sen pullon kanssa, niin alkoi kai kuumua sen verran paljon koko touhusta, että piti Ticolle rähähtää. Sitten mä laitoin pullon pois ja annoin vasta seuraavana päivänä. Sitten Sony jaksoi tapella sen kanssa semmoiset 45 minsaa. Ticolle olin laittanut nappuja tavalliseen pulloon. Tavallinen pullo on siitä huono, että se menee lyttyyn ja rikkoutuu helposti. Löytäisipä jostain toisen tuollaisen putelin. Kun Sony oli lopettanut pullon kanssa tappelun, niin sitten päästin Ticon sen kimppuun. Jonkin aikaa Tico jaksoi vielä sen kanssa touhuta (siitäkin huolimatta, että oli onkinut nappuja normipullosta) ja sitten Tico alkoi tuoda sitä pulloa mulle. Tulkitsin sen, niin ettei Tico enää jaksanut touhuta pullon kanssa ja niinpä laitoin sen pois.
 
Pojat joutuivat olemaan keskenään kun olin äipän luona lihomassa. Äipän koiran vuoksi poikia ei voi ottaa sinne mukaan. Äippä lähetti mun kautta pojille tuliaisia: vähän kinkkua ja savulohta. Herkut tekivät hyvin kauppansa.