Tieto ohituskurssin ajasta tuli jo torstaina. Sen ilmoitettiin olevan klo 18.30, joten en pitänyt kiirettä nukkumaan menon kanssa aamulla. Lämmitin möksän, söin ja siinä samassa lueskelin.
Kolmen aikaan mulle tuli viesti, että treenit ovat joko klo 17 tai sitten vasta 19.30. Mua ei hirveesti innostanut ajatus tuosta myöhemmästä vaihtoehdosta. En välitä liikkua keskustassa tai Vakken suunnalla kovin myöhään illalla. En, vaikka mulla onkin Sonyn kaltainen bodygaardi ;) Mietin, että ilmoitanko, ettei mulle sovi. Laitoin takas, että mielelläni tulisin klo 17 alkaviin treeneihin, mutta en enää ehtinyt. Selitin mitä kaikkea mun piti tehdä ennen lähtöä. Sitten sain mitä yllättävimmän viestin. Siinä kysyttiin, että ehdinkö, jos otan toisenkin koirani mukaan! Vastasin, että joo. Innostuin ajatuksesta heti ja vasta myöhemmin tuli mieleen, että mahtaako bussi huolia kahta koiraa. Pitihän sitä nyt ainakin kokeilla!
Olin tankannut aamulla sen verran tuhdisti, että mulla ei ollut sitten niin yhtään nälkä. Pilkoin mukaan lisää makkaraa ja pakkasin. Suunnittelin meneväni sillä suoralla linjalla. Sitten ei tarttis pelailla vaihtojen kanssa. Noh, matkalla bussipysäkille tajusin, etten voi millään ehtiä siihen suoraan linjaan, sillä se lähti 15.35 ja 15.55. Me taas oltiin lähdetty kotoa liikenteeseen puoli neljän aikaan. Siis aivan mahdoton yhtälö. Ei mun näköjään kande tehdä minkään sortin laskelmia heti herättyäni kun pieleen näyttää menevän kuitenkin. Laitoin viestiä mun laskuvirheestä. Kouluttaja vastasi, että parempi se on lyhyempi treeni kuin ei mitään, joten me jatkettiin kohti pysäkkiä.
Bussia ei tarvinnut kauaa odottaa. Jänskätti, että päästäänkö sisälle. Me mentiin viimeisinä. Käskin poikien odottaa ja sitten kun tuli meidän vuoro mennä sisälle, sanoin “auto”. Kuski kysyi, että koulutanko mun koiria. Sanoin, että me ollaan menossa koulutukseen. Päästiin sisälle! Keskelle ei kannattanut jäädä, sillä siinä oli jo vaunut. Noh, tämmöinen passelin kokoinen koiruus mahtui hyvin penkkien väliinkin. Siellä ne pojat istuivat nätisti lattialla ja veivät tilaa vain yhden penkin verran.
Matka keskustaan sujui hyvin. Syötin pojille aina välillä nappuja ja kehuin niitä. Olin kyllä yllättynyt, että Ticokin malttoi olla nätisti! Matka sujui kyllä kuin unelma, mutta autosta ulos meno ei. Sony nosti mekkalan kun tuli ulos bussista. En usko, että se mitään tiettyä haukkui. Sonylla on ollut tuommoinen tapa eikä se ollut tehnyt tuota aikoihin. En ollut osannut yhtään varautua moiseen. Joukossa se tyhmyys tiivistyy, meinaan Tico lähti mukaan. Hiljensin äijät ja sitten vähän käskytin niitä, ennen kuin jatkettiin matkaa. Kun lähdettiin liikkeelle Sony vinkui. Sillä oli takatassu ylhäällä ja mä jo pelästyin, että nyt oli käynyt jotain. No, onneksi kyseessä ei ollut mitään verijuttuja vaan sadepuvun lahje oli tarttunut kynteen ja kaiketi väänsi varvasta. Mulla on taas vähän ommeltavaa siinä puvussa, sillä se lahje repesi.
Siinä kun askartelin Sonyn puvun kanssa, niin Tico sai silityksiä vanhalta naiselta. Tico otti silitykset vastaan suurella innolla, mutta silti ääneti ja hyppimättä :) Kun olin valmis Sonyn kanssa, niin sitten Sony meni hakemaan oman osuutensa silityksistä.
Taas mentiin bussiin viimeisinä ja siinä vaiheessa se olikin jo melko täysi. Tico puikkelehti ihmisten viereen istumaan. Meinasi parkkeerata ittensä minne milloinkin. Hämmästyneet ihmiset silittivät Ticoa naureskellen. Tico oli kuin kotonaan: istui jalkojen juuressa häntä vimmatusti heiluen. Mä revin Ticon mukaan ja suunnistin takaosaan. Sielläkin näytti melko täydeltä. Yksi nainen tarjoutui antamaan mulle paikkansa, jotta mahtuisin koirien kanssa. Olin huomannut, että ihan taaimmainen penkki oli tyhjä. Kiitin naista tarjouksesta ja sanoin, että takana oli vielä tilaa.
Tällä osuudella Tico oli hitusen levottomampi. Pojilla oli kuuma. Läähättivät siihen malliin. Kuumuus varmaan teki olosta tukalamman, mutta mun järkeen ei käy, että silloin pitää häslätä. Sittenhän tulee vaan entistä tukalampi olo.
Paikka, jossa oltiin oli siinä mielessä huono ettei sieltä nähnyt kovin hyvin ulos. Se takaosa oli sen verran korkeammalla kuin muu osa. Oikealla pysäkillä silti jäätiin pois. Nyt olin varautunut haukkushowhun bussista poistumisen yhteydessä, mutta ei tarvinnut heittää MC:a. Molemmat olivat hiljaa :)
Klo näytti 17.22 kun oltiin koulutuspaikalla. Treeni oli juuri sellainen kuin olin toivonut. Se oli samanlainen kuin viime viikolla. Meidän lisäksi oli kaksi koirakkoa. Taas siis kierrettiin ympyrää. Joku kiersi eri suuntaan. Sonya hieman hämmensi Ticon läsnäolo, sillä se vähän haukkui alussa. Ei haukkunut koiraa. Puolisen tuntia me kierrettiin sitä ympyrää ja ohitukset menivät äänettömästi :) Vilkuilla oli hitusen aina silloin tällöin. Puolikin vaihtui ykskaks eikä se tuottanut pojille ongelmia. Sitten kun toinen koirakoista oli lopettanut, niin sen jäljelle jäävän kanssa tehtiin eestaas ohituksia. Eka meni hyvin. Sitten tuli ääntä kun mä jäin toiseen päähän palloilemaan ja kattomaan kummalta puolelta se toinen tulee takaisin. Se jotenkin hämmensi poikia. Sitten kun mulle oli selvinnyt mitä puolta mennään, niin sen jälkeen meni hyvin :) Kouluttaja sanoi, että nyt oltiin lähes optimaalisessa toistojen tiheydessä. Olipa kiva treeni ja kivaa oli, että myös Tico pääsi mukaan :)
En ollut ehtinyt antaa pojille vettä sitten kodista lähdön jälkeen. Kävelin jonkin matkaa eteenpäin, ettei ihan kurssipaikalle jäätäis seuraavien treenaajien tielle. Yleensä se tie on ollut ihan tyhjä, joten pysähdyin antamaan pojille vettä. Vesi teki hyvin kauppansa. Sitten näin koiran lähestyvän. Lisäksi huomasin islisrepun vetskan temppuilevan. No tietenkin just silloin... Käskin pojat istumaan ja yritin saada vetskan toimimaan. Eikä siinä vielä ollut kaikki (vaikka jo tarpeeksi olikin), sillä toisestakin suunnasta tuli koira! Mä sain repun vetoketjun kiinni, mutta päätin, etten lähde liikkeelle ennen kuin muut ovat menneet. Hetken olin ihan pihalla meiningistä, sillä se toinen koira jäi siihen meidän viereen. Ihmettelin, että mitä se omistaja nyt jäi siihen??? Onneksi se lopulta lähti siitä pois.
Sää oli ihan kiva ja melko kuivaakin oli. Kovin kutkutti ajatus testaamisesta, että kauanko kesti kävellä kotiin. Kovin kutkutti ajatus siitäkin, että matkaisi bussissa kahden koiran kanssa. Jälkimmäinen voitti. Taas päästiin autoon. Se oli melko tyhjä, joten oli helppo löytää paikka. Loppua kohden kyllä täyttyi. Tico oli vähän levoton. Sony nukkui. Olin taas varautunut MC:n kanssa kun ulosmenon aika koitti, mutta ei sitä tarvinnut käyttää.
Kun ei ollut sen suurempaa kiirettä kotiin, niin suunnistin suoraan 12 pysäkille. Se saattaa olla vähemmän täysi kuin 32 tai 42. 12 sattui olemaan jo pysäkillä. Nyt kun auto oli taas “esitäytetty”, niin Tico yritti mennä taas istuksimaan ihmisten jalkoihin. Hyvin löydettiin paikka. Sony oli rauhallisesti ja nukkuikin. Tico taas piti jonkin verran semmoista ihan pientä vikinää. Äijän arse oli kiinni patterissa, joten kai se sitten itketti. Olisi sitten vaan siirtänyt sen pois siitä. Mutta Tico ei tehnyt niin. Aina kun se vaihtoi asentoa, niin se myös peruutti kiinni patteriin...
Tästäkin bussista pojat tulivat ulos ääneti. Sen jälkeen alkoi tunnin matka kohti kotia. Sillä matkalla kaaduin. Lörpöttelin puhelimessa ja yhtäkkiä tienreuna taittoi oikeen jalan nilkan “pois alta” ja sitten sitä mentiinkin mukkelis makkelis. Oikeeseen polveen sattui niin maan perusteellisesti. Puhelin lensi ties minne. Pojat seisoivat heiluttamassa häntää. Onneksi mun puhelimeen soitettiin, niin näin missä se oli. Onneksi se oli lentänyt heinikkoon eikä asfalttiin. Nopeasti se polven kipu haihtui. Kotona Sony alkoi nukkua. Tico taas oli, että “mitäs mä nyt tekisin?” Kyllä se Ticokin lopulta tajusi rauhoittua.
Jopas tuli kurssiin yllättävä käänne! Tosi kivaa, että Ticokin pääsi messiin. Nyt voikin suunnitella entistä vakavammin sitä Pomponrahka –reissua. Linjuriin pääsee jos kuski vaan hyväksyy koirat. Tänään oli liikenteessä vain kivoja kuskeja :)
Ticon tiistaitreeni meni kapulan ja eteen –käskyn merkeissä. Kapulan kanssa Tico oli jotenkin kuutamolla. Kyllä se sitä hetken piti, mutta kesti aikansa ennen kuin päästiin siihen vaiheeseen, jossa pitää ottaa se kapula suuhun. Mä laitan Ticon istumaan (ihan vaan siksi, että silloin se häslää vähemmän) mun eteen ja vasta sitten käsken ottaa kapulan. Välillä oli hommaa saada äijä siihen. Ei nyt oikein ollut messissä otus.
Eteen –käskyä treenattiin niin, että laitettiin kuppiin nameja, sitten mentiin koiran kanssa pois kupin luota ja eteen –sanan kanssa päästettiin koira syömään namit. Ticolla se meni hyvin. Mä olin vähän epäillyt sen sujuvuutta, joten en uskaltanut ottaa treeniä ilman hihnaa. Käytin pitkää liinaa.
Ens viikolla koulutusta ei ookaan. Silloin on itepäisyyspäivä ja kai ne siellä koulussa meinaavat, ettei silloin kannata kouluttaa koiria kun eivät kuitenkaan tee mitään ;)
Töissä... puuh... Heti ekana yönä kai vedin pohjat. Sain sinä yönä aikaiseksi vain kolme käämiä. Tai ainakin kaksi. En tiedä oliko se yksi kelvollinen. Se oli yö, jolloin mielessä kävi pois lähteminen. Ensin en meinannut löytää mitään tekemistä. Sitten kun löytyi, kone temppuili. Sattumoisin oli huolto paikalla, joten kone saatiin toimimaan. Tai no toimimaan ja toimimaan. Eka käämi meni hyvin. Sen jälkeen ei enää sujunut. Oli vaikeuksia löytää sopivaa vauhtia. Kisko oli aina joko yli tai ali. Purin useamman käämin. Tähän työhön oli laskettu kiskot, että yksikin purku tarkoitti, ettei sarja tulisi valmiiksi. Joskus kiskoja voi löytyä lisää. Niitä löytyi, mutta ei tärpännyt. Multa kyllä livahti kettu jos toinen mielessä sinä yönä. Mua ketutti ja hävetti. Siinä sarjassa oli vain ne kolme käämiä ja silti siihen meni joku puoli yötä! Voi että, kun mua suorastaan hävetti mennä töihin maanantai iltana. Oli ihan semmoinen olo, että mun otassa oli iso L(oser).
Sitten meni kaks yötä niin, etten purkanut yhtään käämiä. Määrä ei ollut päätä huimaava, mutta oli se kuitenkin enemmän kuin se pirun kolme. Sitten taas piti muutama purkaa kun vauhdin kanssa ei löytynyt yhteistä säveltä. Se on raivostuttavaa käämiä arvalla!
Viimeinen yö alkoi hyvin. Sitten kävi ilmi, että levynleikkuussa oli tehty pakat väärin. No, se sitten siitä hyvästä yöstä. Ensin meinasin purkaa ne väärin tehdyt käämit, mutta suuren määrän vuoksi jätin ne pöydälle. Enkä kyllä ollut aivan varma, etteikö ne vielä voisi mennä. Epäilen sitä suuresti, mutta en voi tietää. Siispä laitoin romut sivuun ja jatkoin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saa luvan tulla se uus kone, sillä tuo kone on niiiiiiiiiiin... ##@**#@!!!
Nyt ei lämmennyt möksä puulla, mutta ei myöskään sähköllä. Vinkistä hommasin valopetroolilla toimivan lämmittimen ja sillä saa nopsaan lisää lämpöä taloon. Oli kyllä hyvä ostos!
Kommentit