Tekemistä kyllä oli ihan kivasti. Kuin vanhaan hyvään aikaan... Syy tähän oli se, että pitää auttaa Viron tehdasta. Eipä ole eka kerta ja tuskin viimeinenkään. Ei näytä alkavan luistaa homma siellä vaikka kyseisten tuotteiden siirrosta onkin jo aikaa. Siinähän sitten myyvät ei oota kun viimeinenkin poispotkittu käämijä lähtee pois. Sitten ei jää ketään, joka voisi auttaa Viroa > : )
 
Kyllä se kropassa tuntui, ettei ollut kääminyt aikoihin. Eikä muutenkaan tehnyt kunnolla fyysistä työtä. Mutta se oli kivaa! Vaikka päivät olivat tavallista pidempiä, niin en ollut rättipoikki kun pääsin kotiin. Ehei. Virtaa riitti vielä kolmen tunnin lenkkiin poikien kanssa. Noin tein ma & ke . Ti jäi välistä kun satoi vettä. To taas oli jotenkin heikko olo. Ehkä se osin johtui siitä kun oli ollut vähän kökömpi päivä. Piti tehdä ihan omia hommia. Mutta kun suurin osa tekovälineistä on jo Virossa, niin pitää tuunailla sun muuta, että saa tehtyä hommia. Se on ärsyttävää ja mua alkaa väsyttää jos homma tökkii. Jos välineet on Virossa, niin tehkööt sitten ne siellä. Nuo työt, joita nyt pitää tehdä Viron hyväksi ei ole tuunailuhommia, onneksi.
 
Oli kyllä coolia lenkuroida öiseen aikaan ja nähdä yön vaihtuvan aamuksi. Vieläkään ei ole täysin pimeää yöaikaan. Ellei ole pilvistä, niin yöllä voi hyvin nähdä ympärilleen. Hämärää toki on, mutta näkökyky säilyy koko ajan.
 
Lenkin jälkeen nukkumaan noin tunnin sisällä. Herätys tapahtui joka päivä ilman kelloa, joka on kaikkein parhain tapa herätä. Toki mulla oli ns. takarajaherätys, mutta onneksi en kertaakaan nukkunut niin kauaa.
 
Ei siinä ollut aikaa montaa tuntia ennen töitä. Kaiken muun ohella tuli vähän kapuloitua poikien kanssa. Helppoa, nopeaa ja kivaa puuhastelua. Sony edistyi huimasti : ) Varmaan siihen ainakin jonkin verran vaikuttaa se, että on rakentanut oman joulupuun. Ticolle on vaikeaa tehdä koskettelutreeniä kun se liikuttelee päätään. Menee sitten kapulan metsästämiseksi + herra saattaa jyrsästä kapulaa. Jomilla pysyy kapu suussa vaikka tiputtelisin nameja maahan : )
 
Viikko oli kiireinen, mutta kiva. Ens viikollakin pitäisi avustaa Viroa. Mutta saas nähdä onnistuuko se heti ma. Firma kun on taas jälleen kerran sössinyt materiaalien kanssa eikä töitä voi tehdä, ellei puuttuvaa materiaalia tule. Noh, enpä mä odottanutkaan, että hommat menisivät vain suitsait sukkelaan. Aina on ollut jotain takkua.
 
Pe oli siis vapaapäivä! Pitihän tuota yllärivapaata jotenkin juhlistaa. To huomasin lehdestä, että sittarissa olivat isot karkkipussit tarjouksessa. Vitosella sai peräti kolme. Eipä ollut tullut ostettua noita pusseja aikoihin. Yksi syy on hinta ja toinen kyllästyminen. Jo ennen hinnannousua alkoivat pussit tökkiä. Kyllähän niitä oli tullut vedettyäkin, että ei ihme. Kyllästymistä lisäsi varmaan se, että harvassa on pussit, joista syön kaikki karkit. Usein jää muutama sortimentti joko “syötäväksi silloin tällöin” tai sitten ne on lentäneet roskiin. Ihan älytöntä rahanhaaskausta. Oikeestaan ainoot karkit mitä on tullut ostettua sitten hintojen nousun on irtsarit ja niitäkin vain kun on ollut tarjouksessa.
 
Siispä pe aamuna polkaisin sittariin valkkaamaan kolme karkkipussia. Juuri muuta sieltä ei tullut ostettua vaan loput ostin rismasta. Faktahan on se, että risma on edullisempi. Sittarissa on paremmat tarjoukset, mutta noin muuten risma on edullisempi.
 
Kaupan jälkeen leikkasin nurtsin. Koko aamun taivaalla oli roikkunut tummia pilviä. Mutta sadetta ei ollut ropissut, joten kokeilin onneani, että saisinko leikattua nurtsin. Onnistuihan se. Tosin aika hilkulle meni. Olin ollut sisällä joku 10 minsaa kun alkoi satamaan. Piti ottaa äijät sisälle. Tarkoitus oli ollut pitää ne pihalla sen aikaa, että saisin vähän siivottua sisällä. Pojat saivat jäädä odottamaan kuistille.
 
Se oli sadekuuro, jonka jälkeen ei sadetta sen päivän aikana enää nähty. Mutta jos olisin aloittanut aamuni vähän myöhemmin, niin tuo kuuro olisi kastellut mut.
 
Kun Jomi tuli kuvioihin noin 3 v sitten niin vein keittiön maton ylös. Siitä asti se matto on ollut siellä. Jomihan oli sisäsiisti nopsaan, mutta mattoa en laittanut lattialle. En ollut nytkään innoissani ajatuksesta, sillä en halua maton joutuvan raatelun kohteeksi. Siihen on olemassa pieni riski. Sony on semmonen tuunailija. Moni varmaan muistaa räsyn? Se oli joskus vain matto lattialla, mutta toistuvasti sitä tuunattiin. En halua, että tuota keittiön mattoa tuunattaisiin, mutta toisaalta ei oo järkeä pitää sitä siellä ylhäälläkään. Ja nyt on tavallaan pakko pitää mattoa lattialla. Jospa se pallukka olisi nyt viisastunut tuon tuunailun suhteen kolmen vuoden aikana...
 
Sitten vihdoinkin olin valmis possustelemaan. Kippasin pussit yhteen isoon astiaan, otin lukemista ja menin pötköttelemään. Hyvin pian tuli sellainen olo, että eipä nuo karkit nyt niin hyviä olleetkaan. Ja se oli pelkästään hyvä juttu! Eipä tartte enää edes ajatella ostavansa noita pusseja. Olisi vaan hyvä jos en ostaisi karkkia lainkaan. On vaan ihan turha rahareikä ja tuohon reikään on kyllä uponnut rahaa. Joskus on tullut mieleen se, kun EJ sanoi yhdessä haastattelussa, että kun lentää Alppien yli, muistaa kaiken sen kokaiinin määrän, jota tuli joskus aikoinaan vedettyä. Mulle taas nuo valkoiset vuoret voisivat symbolisoida sitä sokerin määrää, jota on tullut tungettua sisuksiin... Eihän se tietty terveellistäkään ole, mutta se ei mua tässä nyt huoleta. Pääasiassa on ihan turha rahareikä ja noita reikiä pitäisi pystyä alkaa tilkitsemään just nyt.
 
Vaikka herra islantilainen on nyt lomalla, niin silti sain valuttaa korvistani sisään islantilaista hunajaa ja kurkusta alas islantilaista rahkaa. Voiko enää ihanammin aloittaa vkl:a? Uusinnalla mentiin, mutta so what? En todellakaan ymmärrä paljoa mitä herra puhuu, mutta jotkut kohdat tunnistan ja niistä tiesin, että ohjelma oli uusinta. Onkohan loman jälkeen odotettavissa uusi tsipale, sluprs?
 
Pe-la yönä taas lenkkeiltiin yön ja päivän taitteessa. Kuten aikaisempina öinä, niin nytkin oli ilmassa syksyn tuntua. Ihanaa. Jah, haikeaa myöskin... Tietynlainen sää ja tietynlainen taivas... Tietynlainen syksyntuntu ja haikeus iskee. Lupaa kysymättä mieleni matkaa niihin kuulaisiin aamuihin Islannissa. Ikävä on niitä kauniita maisemia ja tiettömiä taipaleita, huoh, nyyh ja niisk...
 
Haikeudesta hapertuneena iski bläkoutti enkä enää osaa kirjoittaa mitään. Kaipa tämä oli nyt sitten tällä kertaa tässä...