Sitä lähdetään Porista hakemaan ja ainakin nyt näyttää hyviltä mahdollisuudet myöskin tavoittaa tuo.
 
Eilen taas päästiin kera suosiollisen sään meitin perjantaikuskin kyytiin. Pian matkan alettua huomasin, että takapenkillä boksissaan ollut pikku pinsu oli päässyt pois boksistaan! Onneksi se ei kovin paljoa pyrkinyt etuosaan. Heti kun tuli hyvä kohta, niin kuski pysäytti auton ja laittoi pinsun sinne minne se kuuluikin. Oli helpotus, että tapauksesta selvittiin vain säikähdyksellä.
 
Näyttelykurssi aloitettiin kiertelyllä. Sony oli isoin koira, joten me oltiin liidereitä. Piti kiertää kaksi kierrosta ja sitten seisotus. Kiertäminen oli vähän hankalaa, sillä kun me nopeimmat oltiin jo miltei ekan kierroksen lopussa, niin hitaammin liikkuvat vasta aloittelivat sitä. Ensin tein niin, että sitten vaan hidastin vauhtia. Takanamme ollut kehoitti vaan ohittamaan hitaammat ja sitten tein niin kun vaan tuli tilaisuus. Tilaa ei meinaan ollut yhtään liikaa. Ehdotin, että hitaammat menisivät pienempää rinkiä sisempänä, niin nopeammat pääsisivät helpommin ohi. Joku “varakouluttaja” sanoi, että on hyvä isommillekin liikkua välillä hitaammin. What ever...
 
Sitten treeni muuttui niin, että kierrettiinkin kolme kierrosta putkeen. Nyt hitaammat määrättiin kiertämään sisempänä. Sonyn hiljainen liikkuminen vaan jatkui :) No, yhdessä kohdassa herralta tuli haukahdus kera jarrutuksen kun yhtäkkiä eteen ilmestyi pinseri. Me vaan mentiin ohi ja näin tilanne oli yhtä nopeasti ohi kuin mitä oli alkanutkin. Ei mun tarvinnut tehdä muuta kuin houkutella Sonya tulemaan tuon yllärin jälkeen ja hiljaa poju tuli :)
 
Kolmen kierroksen jälkeen oli pitkät seisotukset. Sony seisoi hyvin. kouluttaja käski mun välipalkata, jotta näkisi kestääkö Sony sellaista. Hyvin kesti, sillä kaikki tassut pysyivät maassa eikä ite koiruuskaan juuri liikahtanut. Ticon kanssa tuo ei kyllä olisi onnistunut.
 
Sitten kaikki koirat laitettiin yhdelle puolelle. Toiselle puolelle meni koirakko kerrallaan treenimään – tadaa- kolmiota. Me oltiin numero kolme. Ensin mun kolmio oli reunoiltaan liian pyöreä. Sitten meni paremmin, paitsi, että mun olisi pitänyt lähteä viistoon. Yritin mutkutella, että mun on helpompi hahmottaa kolmio kun lähden suoraan. Ei auttaneet itkut markkinoilla. Siispä viisto aloitus. Se meni ihan ok. Sitten mun piti kokeilla sellaista, että hihna ja namit ovat samassa kädessä + palkkaan liikkeessä koiraa. Ei sitten enempää enää voinut kuulostaa sirkustempulta pyyntö. Noh, kun kerran yksin oltiin, niin kokeilin moista. Hankalaa oli. Kaikkein hankalinta oli se, kun palkan antamisen ohessa tuppasi menemään hihnakin Sonyn suuhun. Tai sitten se hihna löystyi niin paljon, että oli vaarana Sonyn sotkeutuminen siihen. Sirkustemppu piti uusia, sillä mun piti koittaa pitää kättäni vähän silleen ojossa, ettei Sony kulkisi ihan kiinni mussa. Vaikka kerin hihnaa käden ympäri, niin hupsistakeikkaa vaan kun taas se oli tiellä.
 
Kello oli jo sen verran paljon ja vielä oli kolmion suorittajia jäljellä, joten päättelin, ettei enää voinut millään olla mitään muuta. Vaihdoin Sonyn hihnan ja menin ulos kotoilemaan. Nyt jäävien asennoissa oli tarjolla isompi valikoima. Välillä kyllä tuppasi tulla tarjolle yhtä ja samaa. Liekö silloin oli tiedontuojilta pääkoppaan loppunut ne muut vaihtoehdot? Makoiluakin otin hihnanmitan verran. Sony otti häiriötä muista näkösällä olevista koirista. Ei lähtenyt niitä kohti, vaikka joskus nousikin ja meni maahan kun käskin.
 
Kotona sitten menin pikku lenkille Ticon kanssa. Eipä siinä enää näkynyt se puolentoista tunnin pyörälenkki. Silmät suurina halkeamaisillaan oleva herra näytti kyselevän, että “mitäs kivaa nyt tehdään?” Ei tehty muuta kuin käveltiin. En vaan jaksanut muuta.
 
Torstai ei mennyt suunnitelmien mukaan. Mulla olisi ollut menoa ennen töitä, mutta vettä oli luvattu hurjasti ja sen takia juttu peruttiin. Kaikki mahdolliset sääkartat kirkuivat sitä suurta sademäärää. Kun mulle selvisi, etten lähtisikään yhtään minnekään, niin menin paikkaamaan vajaiksi jääneitä unia. Musta kyllä tuntuu, että se hirmuinen sadepilvi lopulta jotenkin kiersi Turun seutuineen, sillä kun lähdin iltalenkille, niin maa oli ihan kuiva.
 
Ja niin kuin jo alussa sanoin, niin meillä on huomisen tavoitteena EH, eli Erittäin Hiljainen :)