Kun lauantai-iltana kömmin peiton alle, kuvittelin, miten aamulenkki tehtäisiin kaatosateessa. Sitä vettä meinaa tuli aikamoisella volyymilla. Vaan kun neljän aikoihin sunnuntaina alkoi päivämme, yllätyin, ettei ulkona satanut. Itse asiassa siellä näytti aika kuivaltakin. Eipä sitten muuta kuin reppu valmiiksi ja kartonkia kierrättämään. Siihen meni tunnin verran. Loppu matkasta huomasin, että maassa oli vähän mustaa jäätä. Autokolokin oli muuttunut paikoin rapsakaksi. Kiva ylläri oli päästä aamulenkki niinkin puhtaissa oloissa.
 
Aikaa oli vielä semmonen reilu puolitoista tuntia. Pystyi sitten rauhallisesti tekemään kaikki valmistelut. Mä en tykkää liian kireästä aikataulusta. Mukavampaa kun asiat voi tehdä rauhallisesti ja miettien tarkkaan, että mitä pitikään ottaa mukaan.
 
Aamupuroa lusikoidessani katoin vielä kerran sähköpostista tarpeelliset tiedot. Se sai mietityttämään, että otanko sittenkään karvasammakoita mukaani, ja, jos otan, niin kumpi häkki? Isompi vaiko pienempi? Päivästä oli tulossa pitkä, joten välttääkseni ylityökorvausvaatimukset päätin ottaa nekin mukaan. Tiedä, vaikka olisivat halunneet ekstraluun tai jotain ; )
 
Tkamu tuli sovittuun aikaan. Koirat ja kamat autoon ja sitten menoksi. Lastaustilanteessa Jomi aiheutti pientä häslinkiä kun vuorollaan näytti miten ulko-ovi työnnetään auki. Livahti pihalle ja alkoi haukkua tkamun autoa, kuten kunnon vahtikoiran kuuluukin ; ) Oli kai niin keskittynyt siihen, että pihalla oli auto, jota piti haukkua, ettei huomannut portin olevan auki. Ei livahtanut portista vaan meni kulmaan haukahtelemaan. Muutamia haukahduksia kuului aikaisessa sunnuntaiaamussa, hups...
 
Perille löydettiin ilman ongelmia. Mitä nyt pientä tietyölabyrinttiä oli alussa, mutta taitava kuski selviytyi niistä hienosti. Ticon matkustamiselle ei voi antaa yhtä hyvää lausuntoa. Hetken aikaa olin jo luullut etupenkin lattian olevan ratkaisun, mutta kyllä se herra taas vikisi, ähisi, puhisi, haukotteli äänekkäästi, eikä olisi halunnut pysyä paikoillaan. Noh, eipähän tuo pöhkö ainakaan sotke itteään mahottomaan umpisolmuun kun on tuossa edessä, että on siitä jotain hyötyä... Porissa lähdettiin kävelyttämään koiria auringon heräillessä sunnuntaihin. Lenkuran jälkeen laitettiin koirat autoon – jättistä lukuun ottamatta.
 
Kisakirjeen mukana ei tullut lähtölistoja. Sen sijaan tuli lista osallistujien nimistä. Postissa sanottiin, että se ei ollut lähtölista. Toivoin, ettei se todellakaan olisi ollut, sillä mun nimi oli ekana... Ajattelin, että kai ne tekee sen listan paikan päällä ilmoittautumisjärjestyksessä. Vaan, kun tkamu oli käynyt ilmoittautumassa, oli selvää, että se sittenkin oli lähtölista. Möhnä. Emmä välttämättä olisi halunnut olla eka. Osin senkin takia en edes yrittänyt ilmota kisaan yhtä enempää. Tuumailin, että jos mulla on kolme, niin on isompi tsäänssi joutua ekaksi. Vaan piparkakuksi meni kuitenkin : D
 
Tkamun koira oli voittajaluokassa nollakoirana. Eli oli mukana kisassa, teki kaiken sen mitä muutkin, sai arvostelun, mutta ei virallista tulosta. Ilmaista treeniä siis. Voi myös pyytää, että suoritusta ei arvostella, mutta miksi jättää käyttämättä niin hyvä mahdollisuus oppia virheistään? Tietty ehkä sitten, jos hyvän arvostelun saanut rata saakin harmittelemaan, ettei ollut osallistunut kisaan virallisesti. Tuon pulman voi tietenkin ite tykönään ratkaista.
 
Käytösruudussa oli makoilua 2 minsaa ohjaajan vasemmalla puolella ja hyvin se heiltä meni. Rata myös meni hyvin. En edes yritä alkaa selittämään sen kiemuroita kun siellä oli niin monta mulle oudompaa kylttiä. Radasta on olemassa video, josta näkee suurimman osan. Osa radasta jäi pimentoon, mutta silti voi hyvin nähdä miten iloisesti jättis tepsutteli radan : ) Vielä saaden luokan parhaat pisteet, joten voitto olisi tullut, jos, jos... ; ) Kameran automaattitarkennus ärsytti, joten ite katoin kotona videon ilman ääntä. Paikan päällä yritin selvittää, josko sen saisi pois, mutta en onnistunut siinä.
 
 
             p2.jpg
                                    Jättis suorittamassa käytösruutua...
 
 
             p6.jpg
                                         ...ja suorituksen jälkeen.
 
 
 
Houkutus on sellainen, joka voi olla (ja usein onkin) kaikissa muissa luokissa, paitsi alossa. Houkutuksessa on kaksi tötsää ja kaksi houkutusta, jotka pitää kiertää kasimaisesti. Tuomari aina näyttää, että miten. Ne kaksi houkutusta voivat olla mitä vaan; ruokaa, leluja, erilaisia esineitä... Tällä kertaa oli kaksi lelua. Alla kuva houkutuksesta.
 
 
             p1.jpg
 
 
Sitten olikin useampi tunti tyhjää aikaa. Lähdettiin käymään Hesellä. Mulla oli kuponkeja ja nyt niille tuli käyttöä. Mietin mega-ateriaa, mutta aamupuuro täytti mahaa vielä sen verran, että päädyin pelkkään kerroshamppariin. Syötyämme palattiin kisapaikalle seuraamaan avointa luokkaa. Sitä ei seurattu loppuun asti kun uhkaavasti mun numero lähestyi. Aikaa oli vielä semmonen puolitoista tuntia ennen arvioitua aikaa, mutta lähdettiin silti käyttämään koiria kävelyllä siltä varalta, että aloittavat aiemmin. Otin mukaan vain kermiksen.
 
Vaikka ekana oleminen ei tuntunut kivalta ajatukselta, niin tässä kisassa se oli etu. Halli on tosi pieni. Sinne ei mahtunut häkkejä eikä ylimääräisiä koiria. Tästä infottiin kisakirjeessä ja siksi mietinkin, että jätänkö kuitenkin karvasammakot kotiin kun mihin ne sitten laittaisi jos ei voisi laittaa häkkiin? Kisakirjeessä sanottiin, että sisällä sai olla vain suorittava koira ja kaksi muuta.
 
Sony on koira, jonka tarttee vähän tutustua uuteen paikkaan ennen kuin kierrokset laskevat. Jos oltais oltu jossain välissä, niin tutustumisaikaa olisi ollut noin 5 minsaa. Jos laskee, että yksi rata kestää about 2 minsaa ja sitten siinä on sitä radalle menevän pientä valmistelua. 5 minsaa on Sonylle ihan liian lyhyt aika. Mutta nyt kun oltiin ekana, niin heti avon loputtua otettiin Sony sisälle. Sitten oli ihan riittävästi tutustumisaikaa kun koiruus sai olla sisällä alon rataa rakennettaessa + mun rataantutustumisajan. Siis tässä mielessä oli hyvä olla ekana.
 
Ratapiirrokseen olin tutustunut heti kun ekan kerran halliin menin. Rata alkoi 360 vasempaan. Se on hankala aloitus. Siis mun mielestä. Ehkä kaikkein vaikein kyltti aloittaa rata. 270 käännökset voisivat olla tuota myös. Kun rata alkaa tuolleen, niin koiran on oltava heti skarppina mukana tai pipariksi menee. Sonyn 360 v on joskus sellainen, että se lähtee tekemään sitä liian nopeasti – vaikka ite yritän lähteä pyörimään rauhallisesti, niin yksi on kaasu pohjassa. Toinen vaihtoehto on, että herra jättää kierroksen puolitiehen. Tuo kyltti mua mietitytti eniten. Toiset mahdolliset kompastuskivet olivat; koira eteen, takaa sivulle & koira eteen, vasemmalta sivulle, istu. Joskus kermis sekoittaa nuo kun ei malta kuunnella mitä siltä haluan. Mulle henk.koht. vaikein kyltti radalla oli liikkeestä maahan. Tässä menen siitä missä aita on matalin: käytän käsiapua kun kerran saa. Mun on jotenkin vaikeeta osata pysähtyä oikeeseen aikaan. Kai mä oon tottunut tekemään tuon niin tokomaisesti, että helposti vaan jatkaisin matkaa. Käsiapu on siis mua varten, jarru mulle xD
 
Tuota 360 vasuriin me treenittiin eniten. Välillä meni hyvin, välillä ei. Treenailut loppuivat kun tuli aika tutustua rataan, joka muuten ei alkanut yhtään ilmoitettua aiemmin. Olisin voinut vaikka lyödä vetoa siitä, mutta mittailut sun muut tauot venyttivät alkamista suunniteltuun aikaan. 360 v –> koira eteen, takaa sivulle, liikkeelle istumatta –> 270 o –> istu, kierrä koira –> juoksuun –> normivauhti –> liikkeestä maahan –> pujottelu –> käännös v –> pujottelu et –> koira eteen, vasemmalle, istu –> täyskäännös v –> 270 o –> istu, juoksuun –> maali. Noita kylttejä hinkkasin sallitun ajan. Tuomariakin piti vähän haastatella yhden kyltin vuoksi, että pitikö koiran ensin istua kyltillä, jossa se otettiin eteen ja siitä sivulle istumaan? Ei pitänyt. Luulen, että jos en olisi ollut eka, niin en olisi kysynyt. Se taas olisi ollut tyhmää kun koskaan ei voi olla täysin varma, että ne muut tekevät oikein.
 
 
                              p3.jpg
                            Tkamu paparazzasi kermiksen kun treenittiin.
 
 
Vielä vähän ennen rataa näytin Sonylle kanafileen, jonka tulisi saamaan radan jälkeen. Sitten lähtöön lähtölupaa odottamaan. 360 meni vähän piparkakuksi. Jälkiviisaana voin todeta, että olin vähän liian lähellä kylttiä. En tiedä aiheuttiko se sitten hämmennystä pallukassa ja kierros jäi vähän puolitiehen. Matka jatkui. Tuntui, että ei Sony oikein lähtenyt juoksuun, mutta videolla ei näytä niin tahmealta kuin olin luullut. Liikkeestä maahan meni vähän vinoon. Se on kun pitää sohlata käden kanssa... Loppu rata tuntui menevän ihan ookoosti. Sitten se oli ohi ja koiruus oli fileensä ansainnut : )
 
Radan jälkeen mua lähinnä mietitytti, että mitä siitä 360 kyltistä mahtoi tulla virhepisteitä. Toinen, mitä mietin, oli se liikkeestä maahan. Muuten en osannut sanoa, että oliko tullut tehtyä radalla jotain muuta. Kaikkea kun ei ite huomaa. Esmes Sonyn lähtöaivastusta en huomannut lainkaan. Tkamulta kuulin, että kyllä se sen teki. Muuta sitten en halunnutkaan kuulla. En halunnut tietää pisteitä ennen kirjojen jakoa. Oon ilkee ; ) Tiesin, että tkamu kävi kattomassa pisteet ja sovittiin, että hylsystä voitiin käydä kysymässä, että voitaisko saada kirja ja lähteä. Jäljellä kun oli vielä “muutama” koirakko. Kaiken kaikkiaan niitä oli joku 35. Alo oli jaettu kahteen osaan, sillä rataantutustumisessa olisi saattanut tulla hieman ahdasta jos koko sakki olisi ollut kerralla kentällä. Joskus kahteen jaettu alo tarkoittaa kahta palkintojen jakoa luokassa. Tällä kertaa ei, joten oli odotettava ihan loppuun asti.
 
Sony sai jäädä autoon kun lähdettiin kävelyttämään koiria. Nyt oli karvasammakoiden vuoro päästä jaloittelemaan. Poutainen päivä oli muuttunut sateiseksi. Pienen lenkuran jälkeen oli vuorossa harjaussessio. Karvasammakoilla kun oli käynnissä kilpailu nimeltä “kumpi pudottaa enemmän karvaa?”. Tsiisus sitä karvojen pöllyämistä ja tuppojen määrää noissa kahdessa! Kun senkertainen karvavero oli kerätty ja vettä tarjottu (joka tietty oli ihan turhaa kun ojan vesi oli ollut parempaa...), niin taas saivat jäädä koirat autoon.
 
Aloa seuratessa alkoi viluttamaan. Tkamu ei tarvinnut takkiaan, joten mä heitin sen harteilleni. Oli ihan mielenkiintoista seurata rataa kun siten näki tilanteita, joita ei ollut osannut ajatella aiemmin. Tietty kaikki tilanteet on yritetty selittää säännöissä, mutta niitä pitää osata tulkita. Tkamu oli enemmän perillä säännöistä, joten siltä tulikin kysyttyä, että “mitä tuosta tuli?”, tms.
 
Sitten vihdoinkin alkoi palkintojen jako. Tuomarilla oli paksu nivaska kirjoja ja lappuja. Kuulemma RTK1-tuloksia oli tullut sen verran monta, ettei kaikille riittänyt mitalia. Ilman jääneiltä otettiin osoitetiedot, jotta mitali voitiin postittaa. Tässä palkintojen jaossa ei pisteitä kerrottu, joten en yhtään tiennyt, että missä pisteissä mentiin kun tuli aika hakea kirja. Enkä ollut seurannut yhtään, että miten paljon tuomarilla oli kirjoja ja papereita. Kyllä se varmaan sanottiin, mutta en kuullut, sillä paperini saatuani lähdin kävelemään kohti tkamua. Mut käännytettiin ympäri ja sanottiin, että pitää mennä kolmospallille! Hupaisaa, oli, että kaikki kolme ekaa ja vielä neljäskin olivat saaneet 98 pistettä. Siis aika ratkaisi sijat : D
 
Omasta suorituksesta oli jäänyt mietityttämään ne kaksi kohtaa, mutta kaikkea ei aina huomaa, niin ei voinut olla täysin varma miten oli mennyt. Sen tiesin, että plussan puolelle anyway. Alossa näin joitakin niin hienoja suorituksia, että olin ihan varma, ettei me sijoituttu. Tkamu oli seuraillut tilannetta ja siltä kuulin, että me johdettiin pitkään kisaa (!). Vasta alon toisesta ryhmästä löytyi meidän voittajat pienellä erolla. Tosiaan 98 pistettä saatiin. –1 lähti ykkös- ja kakkoskyltillä. Ykkönenhän oli se 360 v, mutta sitä en tiedä, että mitä tein kakkoskyltillä. Kyseessä ei ollut se liikkeestä maahan meno. Siitä ei ollut lähtenyt mitään, joten ilmeisesti vinous oli sallituissa rajoissa. Tuomarin kommenttina on “hieno rata.” Olihan se kun noin vähäisellä virhemäärällä selvittiin. Ja videolta kun sitä kattelin, niin pallukka näyttää tekevän hommia oikein hyvällä meiningillä : )
 
 
Kotiin selvittiin vaikka sää ei ollut kaikkein ihanin, hih ; ) Vettä tuli ja ajoittain melko rankastikin. Lähempänä kotia sade muuttui enemmän kuurottaiseksi eikä ollut enää yhtenäistä. Kotona oltiin joskus ilta seiskan jälkeen, joten se oli semmonen 12 tunnin reissu. Olin kyllä tyytyväinen, että kuitenkin olin ottanut karvasammakot mukaan. Pääsivät ulos välillä ja kuitenkin uudet maisemat, hajut ja reissaaminen on aina väsyttävämpää kuin olla kotona. Pojat olivatkin hyvin rauhallisia loppuillan.
 
Päivä oli pitkä, mutta ei se tuntunut pahalta kun oli kivaa seuraa. Jättikiitos tkamulle mukavasta seurasta, mahdollisuudesta lähteä Poriin ja muustakin mitä kaikkea sitä eilen tulikaan touhuttua : )
 
Täytyy kyllä tunnustaa, että en juurikaan treenannut kisaa varten. En tiennyt mitä olisi pitänyt treenata. Viime la käytiin kyltit läpi eikä niissä ilmennyt mitään isompaa ongelmaa. Viikko oli vetinen, että sekin rajoitti treenemistä, mutta eipä mulla kyllä ollut mitään pakottavaa tarvetta treenata jotain tiettyä. Pe treenittiin askelsarjoja ennen kuin kaatosade hääti meidät sisälle. Tuon lisäksi ehdin ottaa vähän ruutua poikien kanssa.
 
Vielä palkintokuvat. Mun mielestä palkinnot olivat hyvät. Hieno lasinen muisto kisoista, raatolelu, nameja ja rc:n nappupussi. Rc:n nappupussi puuttuu kun meitin palkintokuvissa niitä ei vaan tuu näkymään. Nappupussille löytyi koti tkamun luota. Sai sitten hänkin vähän kotiin viemistä : ) Vähän oli huonot tsäänssit ottaa palkintopose kun ulkona sataa ja muutenkin piha on kamalan näköinen. Sisällä taas ei oikein oo mitään kuvauksellista kohtaa. Kun aloin tehdä sommittelua kuvia varten, ulkona paistoi aurinko (vaikka satoi), mutta sitä paistetta ei riittänyt tarpeeksi kauan, jotta olisin saanut valoisamman palkintokuvan kera koiruuden. Valon jos laitoin päälle, niin kuvasta tuli sen näköinen kuin sen päälle olisi pissattu, siis tosi keltainen. Valittavina olivat joko pimeä tai sitten pissakuva. Kyllä se pimeä on kuitenkin vähän paremman näköinen ; )
 
 
             p5.jpg
 
 
 
             p4.jpg
 
 
Jaiks, kun pelästyin. Piti tässä välissä käynnistää kone uudelleen kun se jämähti. Otti kai nokkiinsa kun oli pitänyt työskennellä koko yön. Tallensin kyllä tekstin, mutta silti mulle väitettiin, ettei ole mitään näytettävää. Eiiih! Siis kaikki piti kirjoittaa uusiksi!?! Poistuin tallennuskansiosta ja toiveikkaana avasin sen uudelleen. Helpotus oli suuri kun silmieni eteen lävähti ne kaikki tuhat ja yksi kirjainta. Kyllä olisi pänninyt ja rankasti jos koko teksti olisi pitänyt kirjoittaa uusiksi!
 
Ai niin... Ajankuluksemme Sony mitattiin lainaksi pyydetyllä mittatikulla. Tulos oli 43 cm, tai vähän sen yli. Kermis mitattiin kun yritettiin pohtia, että mihin luokkaan Jomi kuuluu agissa. Jomi on joko samankokoinen kuin Sony tai sitten vähän pienempi. Ekassa rally-kisassa herra mitattiin 42 cm korkeaksi, että toivoa on medin suhteen...