Nyt taas kökköä pukkaa, huoh.
 
Sunnuntaina oli pientä vääntöä sängystä ylösnousemisen kanssa (taas vahvistui se tunne, että herätyskellonääni toimii mulla nurinkurisesti). Eihän mulla olis ollut kiire minnekään, ja toisaalta taas oli. Yrittäessäni toipua selkeästä unihiekan yliannostuksesta, raahauduin ulos. Yöllä oli satanut lunta jonkin verran, muttei niin paljoa, että sitä olisi voinut käyttää tekosyynä kotiin jäämiseen ;) Pakkastakin oli noin –15, että senkin sain unohtaa koottujen selitysten listalta.
 
Lenkillä tuli topattuna kulkiessa kuuma, joten päätin uskaltaa vetäistä päälle peltihousut. Koirille sapuskaa ja hyppy pyöränsatulaan. Polkiessani ihailin kaunista maisemaa. Puut näyttivät todella kuvauksellisilta uuden lumihuntunsa alla. Mielessäni kävi, mutten pysähtynyt kaivamaan kameraa, ja ikuistamaan luonnon tarjoamaa taidetta.
 
Pyörän jätin rismalle ja sitten hyppy seuraavaan bussiin, joka ohi meni. Bussia ei tarvinnut kauaa odottaa. Kauppatorilla vaihto, tai niin aioin, mutta satku meni silmieni edestä kun suuntasin sitä kohti. Sen pysäkillä oli aikataulu, josta näki, että seuraava meni vasta 40 minsan päästä. En todellakaan alkanut hytisemään 40 minsaa, vaan kipitin takaisin siihen bussiin, jolla olin keskustaan tullutkin. Miksikö en sitten jäänyt siihen alunperin? Noh, kun en ollut ihan varma, että osaisinko jäädä pois oikealla pysäkillä. Satkulla kun pääsee miltei messarin ovelle. Kerran aikoinaan, kun olin menossa samoihin suuntimiin (ei kuitenkaan messariin), niin en osannut jäädä pois oikeassa kohdassa, vaan päädyin telakalle :D Nyt en päätynyt, vaan pääsin sinne, minne olin aikonutkin mennä.
 
Messarissa olin joskus puol ysin jälkeen. Halusin mennä sinne aikaisin, jotta ei loppuisi (taas) ne siskolle luvatut geelipallot kesken. Vaan mitenkäs kävikään? Sainko palloja? Noh, moni koju oli kiinni kun messariin menin. Kiertelin ja tutkailin kojujen tarjontaa, joka oli sitä ihan perussettiä: leluja, hihnoja, herkkuja... Yhdessä kojussa myytiin raatoja suht halvalla, joten kattelin millaisia oli tarjolla. Ihastuin sorsien erilaisiin ääniin, kun ne eivät kuulostaneet “siltä perinteiseltä”. Sitten mua huvitti yks raato: siihen oli upotettu kaikkiaan 19 vinkua, joten jo pelkästään tuo hupaisa juttu sai mut päättämään, että sille kojulle sitten, kun se aukeaisi.
 
Hiljalleen kojut alkoivat aueta. Yhdestä krääsäkojusta kyselin isliskamaa. No, suprais vaan, ettei ollut. Kävin ostamassa raadot ja sitten yhdestä kojusta halvan pussilisen kenkiä. Vielä oli odotettava parin kojun aukeamista. Kiertelin ympäri messaria ja bongasin Kennelliiton pisteen. Sitten muistin, että siellä oli jotain, joiden ostamista oli tullut mietittyä jo kolmessa näyttelyssä. Päätin ostaa ne nyt pois mieltä vaivaamasta. Nyt mulla on jättisateenvarjo. Sitä oli ikävä kun joskus sateessa pissatin pikku-Jomia. Enää ei välttis tartte ite pönöttää pihalla kun herra vessailee, mutta onpahan varjo jo sitten vaikka seuraavaa pentua aatellen, jos ei muuta. Siis se talvipentu, jotta saan sen “four seasonin” ;D Heko heko.
 
Sitten menin käännöspalveluun. Halusin käännättää yhden Sonyn Tartossa saadun arvostelun (oih, hieno reissu sekin..). Nainen, joka sen mulle käänsi, tuntui hirmu tutulta. Saattaa olla, että olin käännättänyt jo sen vuosi sitten :D Noh, nyt se ainakin on käännetty.
 
Enpä keksinyt muuta, kuin mennä istuksiin penkille ja kyttäileen niitä kahta kojua. Ne oli krääsäkojuja, joten kyllä se vaan oli niin kökösti, että sitä geelipallokojua ei ollut messarissa! Harmittiko? Arvatkaapa vaan... Niiden pallojen takia olin tullut niin aikaisin messariin. Jos olisin tiennyt, ettei koko kojua edes ole, niin olisin tullut messariin niin, että olisin nähnyt myös islikset. Tällä kertaa ne olivat myöhään (mahtava tilanne ropin kannalta).
 
Tsekattuani nuo kaksi viimeistä kojua, harmistuneena päätin lähteä pois. Mulla oli mukana kamera siltä varalta JOS kuitenkin olisin sattunut jäämään messariin riittävän kauaksi aikaa. Vielä olisi pitänyt odottaa ainakin neljä tuntia. Odottamaan jääminen olisi ollut älytöntä, sillä yksi syy, miksen Sonya ilmonnut oli se, että se olisi saattanut olla roppi ja mua ei nyt jaksanut kiinnostaa pitkät päivät. Tosin nyt ei roppina olis tarvinnut odottaa tuntikaupalla, mutta mistäpä tuota olisi tiennyt. Olisin halunnut nähdä islikset, mutta en keksinyt miten olisin saanut kulumaan ainakin neljä tuntia, joten... :(
 
Aamulla kitaan vipattu vispipuuro alkoi tehdä jo tilaa uudelle sapuskasatsille. Mulla oli aikeena käydä rismasta hakemassa maitoo ja piimää. Äh, se aukes vasta klo 12. Päätin mennä heseen lämmittelemään niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Onneksi löytyi yksi, joka aukesi jo klo 11, niin siellä sain nautiskella megan. Se oli hyvää: ranskikset rapsakoita, lämpimiä ja sopivan suolaisia. Kokis hiilihapotonta ja sain ilman jäitä, kun pyysin (aina ei saa), eli sekin oli täydellistä. Hamppari oli ihan nammm. Sitten bussilla rismalle ja pyörällä kotiin.
 
Kotona päästin poitsut pihalle ja näin jotain ikävää: seinästä oli pala pois! Lisäksi mun litistetylle mökkiviritelmälle oli näytetty keskikynttä. Pyykkitelinehän oli nyt käytössä, joten sitä en ollut voinut laittaa. Oon mä nähnyt aiemminkin, että mökkiviritelmälle vaan nauretaan. Jomi ainakin. Kerran kun tulin kotiin, niin viritelmään oli työnnetty toiseen sivuun kulkuaukko. Kohta Jomsku hyppäsi olkkarin puolelta sen yli. On se varmaan joku puoltoista kertaa korkeampi Jomia, mutta niin se vaan liiti sen yli. Nytkin oli se kulkuaukko tehty, joten olkkarin puolella oli käyty. Mitään siellä ei ollut tuhottu. Keittiössä taas... Nyt paistaa kivasti seinälaudat kun pala “tapettia” on revitty. Mistään en oo löytänyt murustakaan tuosta “tapetista”, joten oikeestiko se on myös SYÖTY???!!!??? Mitään en voi todistaa, mutta epäilen Jomia. Se on aina välillä iskenyt hampaat ovenkarmiin, tms., jos mulla on kestänyt vessassa liian kauan. Tico saa puhtaat paperit heti. Sony vois myös olla, mutta ei se oikein oo sen tyylistä...
 
Kaivoin raadot kassista ja kera niiden ja kameran menin pihalle. Jokaiselle oli oma raatonsa, mutta ainahan se toisen raato oli tavoittelemisen arvoinen juttu. Pojilla oli kivaa. Reilu tunti oltiin pihalla ja tuon jälkeen vain yksi sorsa oli ehjä. Megavinku oli jaettu kolmeen osaan ja toinen sorsa menetti jalan, siiven ja pään. Ei voi olettaa, että niillä hinnoilla olisi saanut mitään kestäviä raatoja. Jomi on hyvin hanakka vetämään. Jos mulla on kädessä jotain, niin jangsteri hyökkää kita auki kiinni siihen noudattaen sanontaa “käy kimppuun, kuin sika limppuun”. Jomi vetää myös kovin, mutta sitten kun mä päästän irti, niin kohta myös Jomikin.
 
 
 
                                         
                                          Sorsan joutsenlaulu?
 
 
                                         
                                          Ticon ilme & asento on jotenkin söpö & hauska.
 
 
                                         
                                          Välillä pitää viilennellä.
 
 
                                         
                                          Ticon tähtäimessä megavinku.
 
 
                                         
                                          Tarkoittaako käpälä silmillä K-1 vee? ;)
 
 
 
Vaikka mä miten yritin, niin en mä pysynyt hereillä. Petiin oli mentävä ja senhän sitten tietää, ettei kovin aikaisin mennä illalla nukkumaan...
 
En taida olla ainoa, jolla on sopeutumisvaikeuksia uusiin työaikoihin. Jomilla taitaa myös olla vaikeuksia. Maanantaina kun tulin töistä, niin karvapallot olivat kuistilla. Kuistinpöydällä olevat tavarat oli levitelty ympäriinsä. Mahtoi jätkillä olla kivaa... Tico oli kilttinä poikana jäänyt keittiöön <3 Harmistuneena ylläristä siivosin kuistia sillä välin, kun jätkät olivat pihalla.
 
Ylläriä pukkasi tänäänkin. Nyt karvapallot oli eteisessä (kuistille eivät olleet päässeet kun olin lukinnut sen oven). Huoh, huoh ja huoh. MIKSEI nyt taaskaan tuo haka näytä pitävän yhtään? Miten se nyt voi olla tommonen? Eteisenmatto oli rullalla ja kun aloin sitä selvittämään, niin alkoi (sori nyt vaan) vituttamaan. Mattoa oli raadeltu! :,( Nyt on paha sanoa kumpi karvapalloista on ollut asialla. Sony on joskus tehnyt matonkuteita matoista, mutta, että vieläkin? Silloin, kun se on ollut eteisessä, niin ei se oo mattoon koskenut, joten siksi se voisi olla Jomi. Mutta kun taas Jomi ei oo osoittanut kovinkaan suurta kiinnostusta mattoihin. Vaikee sanoa muuta kuin, että tuttaa. Enemmän kuin reikä keittiönseinässä. Nyt sitten kai alkaa tulla tuhoja oikein korkojen kera kun tähän asti oon päässyt tosi vähällä...? Hitto, kun sais edes pidettyä koirat siellä, minne ne jätän. Sony on se ovien aukoja. Jomi ei auo ovia, kun on yksin. Mikä tohon hakaan on nyt mennyt, väääh!? Tico ihanainen oli jäänyt yksin keittiöön <3
 
Eilen sain revittyä itestäni yllättävän paljon energiaa. Okei, otin lyhyet päikkärit, mutta silti. Lähdin Jomin kanssa pyörimään alueelle, jolla melko varmasti törmää koiriin ja muutenkin tulee vastaantulijoita. Eka ihminen, joka tuli vastaan, oli Jomista moikkaamisen arvoinen. En sanonut Jomille mitään, sillä halusin nähdä, että miten se reagoi. Osaa poju näköjään olla pentumainenkin ;) Sen jälkeen otin Jomin viereen kun joku tuli vastaan. Jomi sisäisti idean nopeasti ja alkoi ottaa ite kontaktia kun näki jonkun tulevan vastaan. Heh, Jomin pentumaisuus jäi tällä kertaa hyvin lyhyeksi.
 
koiriakin saatiin ohitella ja hyvin ne menivät kun vaan vähän vihjaisin Jomille, että mullapa on namia. Namia ei tarvinnut pitää kiinni kuonossa, vaan Jomille riitti se tieto, että mulla oli sitä kädessä.
 
Vaikka Jomi oli hieno hieno, niin ei silti tuo ulkoilu ollut pelkkää hymiötä. Huoh, jälleen kerran. Yhdessä kohtaa tien toisella puolella oli irti koira. Jooh, se juoksi tien yli. Ja jooh, se tuli kohti Jomia. Ja JOOH, se ei ollut ystävällinen koira. Se hyökkäsi Jomin kimppuun Voi ny vittu, että piti sitten noinkin käydä. Kyllä oli sellainen olo, että miks mä oikein olinkaan lähtenyt treenimään? Miksen vaan vetänyt peittoa korviin ja pidentänyt päikkäreitä? Mä nappasin Jomin syliin ja tönin jalallani sitä raivohullua cairnia kauemmas. Ehkei syliinotto ollut se oikea teko, mutta jos vaihtoehtona oli hullun koiran hampaat, niin syli kyllä voitti. Cairnin omistaja tuli metsästämään koiraansa. Kesti hetken, ennen kuin se sai kiinni sen hihnasta. Harmitti, harmitti, HARMITTI!!!
 
Sitten alettiin metsästämään koiria, jotta saatais loppuun hyvä ohitus. Kauaa ei tarvinnut pyöriä, kun vastaan tuli peräkkäin kaksi koiraa. Ihan hyvin niiden ohittaminen meni, joten huh. Saatiin vielä ohittaa yksi koiruus ja sekin meni hyvin.
 
Kotimatkalla pysähdyin ihmettelemään luistelijoita. Menomatkalla Jomi oli haukkunut, kun joku oli pamauttanut “lätkän päin laitoja”. Nyt Jomi oli ihan hiljaa. Ei se välittänyt lätkän pamahteluista ja luistelijoista ylipäätään. Hetken se katteli niitä ja sitten ne ei enää kiinnostaneet. Ei, vaikka moni poika näytti harjoittelevan ilmaveiviä ;) Siinä kun oli tarjolla erilaista ääntä sun muuta, niin päätin kokeilla, että miten Jomi makoilisi. Tiettykään en makoiluttanut mitään pitkää aikaa, mutta se aika, jonka makoilutin, Jomi makoili hienosti. Lätkät sai pamahdella ja luistelijat melskata, silti Jomi makoili. Hiano jäbä :)
 
Jomi kotiin ja isosten kanssa paahtamaan puolentoista tunnin lenkura. Vähän kyllä mietin, että kääntyisinkö aiemmasta kohdasta takaisin, mutta sain tsempattua itteni ja mentiin sitten se koko lenkki. “Jos olin pennun kanssa pari tuntia ulkona, niin kyllä isosten kanssa tarttee koittaa jaksaa mennä vähintään se puolentoista tunnin kieppi”, aattelin.
 
Lenkuran jälkeen kihelmöi kivasti poskilla. Lihakset olivat lämpimät, joten oli hyvä sauma venytellä ja kyllä se tuli tarpeeseen. Se on niin hassua, että Ticolla on vieläkin hirvee hinku jyrsiä jotain, kun mä venyttelen. Se on ollut sillä pennusta asti. Sille tulee ihan pakonomainen tarve löytää jotain jyrsittävää kun mä kaivan mattoa esiin. Mitenkään en oo opettanut sille, että sen pitää jyrsiä, kun venyttelen, ettei herra olisi tiellä. Jostain vaan on tullut se, että Tico alkaa vinkua, pyöriä ympyrää ja ettiä jyrsittävää, kun mattoa esiin kaivelen. Hassu haukku.
 
Siltä varalta, että tämä jää viimeiseksi höpinäksi Vuodatuksessa, niin loppuun täytyy laittaa jotain huippukivaa. Eihän sitä nyt voi jättää kökönmakua suuhun, kun taas ainakin taukoa pukkaa Vuodatuksessa. 23.1. alkaen en voi kirjoittaa, eikä mun blogiin voi kommentoida. Näillä näkymin tauko olisi vain viikon pituinen, mutta se jää nähtäväksi... Mutta se huippukivaihanaasia!!!
 
Tänään sain ihanaa postia! Tällä kertaa postiljooni oli kiikuttanut mulle isliskrääsää Tanskasta! Jomin siskon myötä löysin islisaiheisia postimerkkejä (muitakin rotuja löytyi)!!! Vähänkö siistiiiiiiiiih :) Alla olevat kuvat saattava aiheuttaa kateutta, joten jos jo pelkkä teksti saa vihertämään, en suosittele kuvien kattomista ;)
 
 
 
                                                            
                                                            
 
 
                                                           
                                                            Kuoria kera leimojen ja i-merkkien <3