Lauantaina lähdettiin neljän aikoihin kohti hallia. Onneksi oli sen verran kuivaa, että pääsin harjoittelemaan kotiläksyäni. Lähdettiin noin aikaisin, koska hallilla oli kisat. En tiennyt mihin aikaan ne alkavat, mutta halusin varmistaa, että ehditään hyvin pois alta ennen kuin hallille tullaan valmistelemaan kisoja. Aikaisemminkin olisin voinut lähteä kun en ollut nukkunut koko yönä. Kaikenlaiset asiat pyöri mielessä... Mutta en lähtenyt kun en tiedä mihin aikaan hallilla voi alkaa käyttää valoja. Koko yötä niitä ei ole mahdollista käyttää. Se tuli kerran ilmi kun oltiin hallilla paljon aikaisemmin. En muista kellonaikaa. Tosin se oli ennen remppaa, mutta tuskinpa tuohon on tullut muutosta.
 
Hallilla kyllä huomasi, että kisoihin oli jo tehty valmisteluja. Kentät oli venytetty kisapituuteen ja esteet olivat suurimmaksi osaksi kasassa. Onneksi toisella kentällä oli vähän enemmän esteitä, niin sain sitten harjoitella. Tosin läksyyn olisi riittänyt pelkkä hyppykin, mutta ihan kiva kun sai mukaan muitakin esteitä.
 
Ensin Jomi sai vähän aikaa mennä keppejä. Lähettelin eri kulmista ja hyvin meni. Sitten liitin keppeihin hypyn, jossa tein tuon takaa kierto + saku + persjättöhirviön. Muuri sattui olemaan sopivasti, joten kun sain tuon litanian sujumaan, niin liitin siihen vielä lähetyksen muurille.
 
Sitten kun vaihdoin puolta, niin kesti hetken, ennen kuin sain homman sujumaan. Alkuun yritin yritin jatkaa rataa samaan suuntaan kuin toisellakin puolella. En heti sitä hoksannut vaan ihmettelin, että mikä asiassa tökki. Kun lamppu syttyi päähän, niin sitten alkoi toinenkin puoli sujumaan. Putki oli sopivasti jatkamassa hyppyä.
 
Läksyä opettelin myös isosten kanssa. Sonylla hyppy oli mahdollisimman alhaalla. Karvapallo on tainnut syttyä putkiin kun välillä saattaa karata suorittamaan putken. Ja vielä jokin aika sitten herran oli tosi vaikeeta irrota musta.
 
Oli hyvin sellaista esteetöntä tilaa, joten otin sitten tokoa ja rallya. Jomin kanssa lähinnä tokoilin. Heittelin kapulaa ja palkkasin vain hyvistä otteista. Vinot otteet ignoorasin. Otin kapulan ja heitin sen uudestaan. Paljon tuli hyviä otteita. Kokeilin myös jääviä ja kävi ilmi, että pienessä sievässä päässä on tilaa kolmelle jäävälle. Nyt meni nappiin kaikki. Kaukoja myös kokeilin ja koiruus ei liikkunut vaihtaessaan asentoaan nopeasti. Tällä kertaa mini tokoili mainiosti : )
 
Kermiksen kanssa muistelin rally-juttuja. Hyvin koiruus näyttää vielä muistavan : ) Mulle tuotti vaikeuksia muistaa / hahmottaa, että mitenkäs se 270 menikään...
 
Ticon kanssa heittelin kapulaa ja otin seuraamista. Hyvästä seuraamisesta sai palkaksi juosta kapulan perään. Ticolle maistuu kyllä namit, mutta tämä pöhkö myöskin kelpuuttaa palkaksi leikkimisen.
 
Ei me oltu hallilla kuin tunnin verran. Se oli semmonen minivisiitti tällä kertaa.
 
Ehkä joku viis minsaa oli kävelty kun huomasin katuvalon kajossa tanssahtelevan jotain valkoista. Ehkä se kallistui rännän puolelle, mutta olipa mukava nähdä valkoista sadetta. Sitä ei kestänyt kauaa. Ilmiö uusiutui aina välillä, mutta maahan ei jäänyt siitä todisteita. Vielä ennen kuin menin nukkumaan, piti kurkata ikkunasta, että joko satoi kunnolla. Ei. Toivoin, että saisin herättyäni nähdä valkoisen maan.
 
No, eipä ollut ei. Taisi ihan vettä tulla taivaalta. Tuuli oli aika reipas.
 
Kun joskus illalla päästin pojat käymään pihalla, huomasin tuulen puhaltelevan valkoisia hiutaleita. No vihdoinkin! Pikku hiljaa maa muuttui valkoisemmaksi. Olin niin innoissani tuosta, että oli pakko lähteä pienelle lenkuralle yhden aikoihin yöllä. Maa ei ollut jäässä, joten se oli semmoista märkää valkoista.
 
Sunnuntaina heti ekana kattomaan ikkunasta, että miten talvista ulkona oli. Lumikerros oli tosi hento. Nyt maa oli jäässä. Tavallaan olin jo tehnyt päätökseni, mutta silti vielä jossittelin. Molemmissa tapauksissa oli puolensa.
 
Olin kiikun kaakun sen suhteen, että kumman karvasammakoista otan mukaani. Alunperin sunnuntaiden piti olla Ticon, mutta halusin kokeilla tokoilua Jomin kanssa. Täysin uudessa ympäristössä ja vieraiden koirien joukossa. Ei meinaa ollut varmaa, että jatkuiko koulutus ensi vuonna. Mutta tämä oli meille tämän vuoden viimeinen koulutuskerta, että sikäli kökkö juttu Ticon kannalta. Ticon kanssa olisi ollut turvallisempaa mennä kun tiet olivat jonkin verran jäässä. Eivät sentään mitään peiliä olleet.
 
Noh, Tico jäi sitten kotiin... Tico olisi ollut turvallisempi vaihtoehto. Jomin kanssa kun sai oikeesti pelätä, että pysynkö pystyssä vaiko en. Mä kyllä yritin himmata ukkoa, mutta se on alussa liian innoissaan kuuntelemaan. Ei ollut kivaa kun fleksi vähän väliä stoppasi ja sitten ohjaustanko vähän heilahti. Sitten huusin kaaharille, että NYT oikeesti sai luvan hidastaa. Jomi mulkoili mua sen näköisenä, että “mikä totakin vaivaa?”. Hetken malttoi mennä hitaammin ja kohta taas heilahti tanko.
 
Herra jaksoi paahtaa rismalle asti. Sitten ei suinkaan lopettanut laukkaamista. Vauhti vain vähän hidastui. Mä yritin parhaani mukaan pysyä perässä kolmosella. Isompaa vaihdetta en halunnut käyttää ja en olisi jaksanutkaan, sillä oli vastatuuli.
 
Olin lähtenyt liikenteeseen sellaiseen aikaan, että jos pyörällä ei olisi voinut ajaa, niin sitten oltais ehditty kävellen. Noh, pyörällä ajettiin ja lujaa, joten jäi liikaa tyhjää aikaa. Olin kyllä varautunut siihen tuon pienen kaaharin kanssa.
 
Jomilla oli puku, mutta se oli ihan turha. Otin puvun pois siinä kohtaa, josta ollaan aloitettu Ticon kanssa käveleminen. Mekin käveltiin. Jomi oli asiasta vähän eri mieltä, mutta ei ollut järkeä polkea kun aikaa oli jo muutenkin liikaa.
 
Hallilla sitten tankattiin, jonka jälkeen viritin Jomille liinan. Treenittiin otetta. Heittelin kapulaa ja Jomi toi sitä hyvällä otteella. Tehtiin useampi toisto ja meininki oli hyvää. Paljon parempaa kuin hetki sitten. Kun olin ottanut Jomilta puvun pois, niin heitin sille kapulan. Hirveesti sai tsempata, että otti kapulan suuhunsa. Tuntui huomaavan jokaisen ohikulkijan ja niitä piti vähän ihmetellä. Liinakapuloinnissa häiriön määrä oli pienempi. Parkkipaikalla oli vain muutama auto. Ihmisiä ei juuri liikkunut. Kun olin muutaman kerran kapulaa heitellyt, jätin liinan Jomille.
 
Kun alueelle alkoi tulla muita, niin kapuloitiin uudestaan. Hyvin meni. Ei ollut mitään ongelmaa. Vähän myöhemmin kun oli tullut muutama taas lisää, kapuloitiin taas. Innolla ja hyvällä otteella palautui puupalikka mulle : ) Se riitti. Vaihdoin Jomille näyttelyhihnan.
 
Osanottajia oli vähemmän kuin viimeksi. Saatiin kuitenkin tehtyä jako. Oli aika mielenkiintoinen jako: rotikat ja tollerit toiselle kouluttajalle ja toiselle loput. Meidän ryhmässä oli kolme pientä ja vain yksi iso meidän lisäksi. Tilanne oli vähän hupaisa kun paikalla oli yksi ylimääräinen kouluttaja. Joku oli tarvinnut tuuraajaa ja jostain syystä niitä olikin kaksi : D Se, mies, joka oli viime su kouluttamassa, oli paikalla, vaikka viimeksi sanoi, ettei olisi. Kuulemma häntä oli pyydetty tuuraamaan. Ja niin oli sitä naistakin, joka sitten oli meidän ryhmän apukouluttaja : D
 
Ekana oli pujottelua. Koirat olivat tosi lähekkäin. Islanninidiootti ei malttanut tulla nätisti vaan mielellään olisi mennyt haistelemaan kavereita. Sitten mentiin pari kertaa yhdessä ympäri. Tämän jälkeen apukouluttaja otti pienet pöydälle ja mies juoksutti kahta isoa kolmion. Ja sitten et:n.
 
Tutkimista oli paljon. Äh ja päh. Niin täsmää Ticolle... Kunpa voisi ottaa mukaan kaksi koiraa... Jossain vaiheessa piti tehdä kolmio suht tiiviin koiraympyrän sisällä. Yhteisympyrää oli lisää. Mahtoikohan olla muuta? Jonkin verran aikaa meni puhumiseen. Tuo mies on aika hyvä jäämään kiinni suustaan. Kun oli tyhjää aikaa, niin villan omistaja kysyi, että voitaisko juosta yhdessä et? Mikäs siinä. Mentiin pari kertaa et ja sitten puhuttiin vähän koirista.
 
Vaihdoin Jomille hihnan ja sitten piipahdettiin pihalla. Tokossakin oli vähemmän porukkaa kuin viimeksi. Meidän ryhmässä oli neljä koirakkoa. Aloitettiin niin, että jokainen vuorollaan meni kouluttajan luo. Kouluttaja silitteli koiraa ja teki “juoksutarkastuksen”.
 
Sitten kouluttaja pyysi pyörittämään koiria edessä molempiin suuntiin. Se oli lämmittelyä. Lämmittely jatkui niin, että piti kierrättää koiraa ittensä ympäri molempiin suuntiin. Tämä tuotti mulle vähän vaikeuksia. Tuntui, että kädet loppuivat kesken. Mä oon niin kiinnikasvanut hihnaan, että en osaa päästää siitä irti, vaikka voisin. Hommahan olisi ollut helpompaa jos olisin päästänyt hihnasta irti... Kouluttaja näki mun sähläämisen ja kysyi, että pelkäänkö koiran karkaavan jos päästän hihnasta irti? Sanoin, joo, ja samalla tajusin, etten ollut edes ajatellut päästäväni hihnasta irti. Jomin kanssa sen kyllä uskaltaa tehdä, mutta en vaan muista.
 
Lämmittely jatkui edessä pakituksilla. Tässä jompu tuppasi menemään vinoon. Sivulla ei. Varsinainen koulutus aloitettiin niin, että jokainen vuorollaan otti kaksi tai kolme askelta eteen ja sitten pakkia perusasennosta. Tämä meni hyvin. Kouluttaja sanoi, että saatiin täydet pisteet.
 
Kaukoa oli seuraavaksi. Odotellessani kokeilin. Jomi ei oikein noussut istumaan. Vaikka lopulta olin saanut kaukon sujumaan odotellessa, niin taas tartti toisen käskyn, ennen kuin nousi ylös. Lisäksi liikkui jonkin verran. Kauko tehtiin alona.
 
Odotellessani treenin otetta. Kouluttaja huomasi mun kapulan ja kysyi, että oliko muilla kapula mukana. Ei ollut. Me saatiin näyttää alon pito. Hyvin meni. Muut kokeilivat pidon opettamista lelulla, jos sellainen oli mukana.
 
Kouluttaja kysyi, että onko koirille opetettu kiertämistä. Mulle ei auennut, että mitä kouluttaja sillä meinasi. Sitten kun hän alkoi demonstroimaan liikettä yhden koirakon kanssa, mä tajusin, että kyse oli merkin kierrosta. Olin innoissani kun oli taas tilaisuus kokeilla sitä! Kouluttajalla oli mukana tötsiä ja jakoi jokaiselle tötsän, jotta saattoi harjoitella liikettä. Mä otin tötsän ja menin kauemmas muista, rauhalliseen paikkaan. Kokeilin lähettämistä ensin läheltä. Hyvin meni! Jokaisen onnistuneen kerran jälkeen kasvatin vähän matkaa ja aina onnistui. Kouluttaja tuli kattomaan ja nähtyään onnistuneen suorituksen, laski, missä suunnilleen oli kymmenen metriä. Sitten hän käskytti. Jompu kiersi hienosti tötsän ja tuli mun sivulle : ) Kokeilin muutaman kerran uudestaan ja hyvin meni. Kouluttaja kehui Jomin kiertoa.
 
Sitten oli jäävien vuoro. Ekana maa ja koira piti kiertää kun palasi koiran luo. Hyvin meni. Kouluttaja kysyi, että osaako Jomi istua. Sanoin, että kyllä sen pitäisi. Lähetti meidät sivulle kokeilemaan. Sillä välin muut tekivät maan ja sitten istumisen. Me jäätiin istumisessa välistä, mutta ei se sinänsä haitannut. Treenatessa oli sujunut hyvin. Mutta tavallaan treeni oli turha...
 
Seuraavaksi oli liikkeestä seisominen. Odotellessani kokeilin liikettä. Oli käynyt just, niin kuin olin pelännyt: istuminen oli jäänyt päälle. Näköjään pienen sievän pään jäävien lokerot vähän vielä vuotavat ; ) Noh, sitten yritin treeniä seisomisen kuntoon ennen omaa vuoroa. Muutaman toiston jälkeen seisominen taas sujui ja hyvin kesti kun kiersin koiruuden.
 
Herra pysähtyi seisomaan, mutta liikkui vähän kun kiersin ukkelin. Mutta jäi seisomaan. Kouluttaja intoili, että meillä oli jo kaikki liikkeet kasassa. Toppuuttelin sanomalla, että ruutu on vielä alkutekijöissään. Kouluttaja kertoi miten hänen bernilleen oli käynyt ruudun kanssa: se kiertää niitä tötsiä, joten ruutu on pitänyt aloittaa ihan alusta. Kouluttaja kysyi, että halusinko kokeilla ruutua. En halunnut. On tosiaan vielä niin alussa.
 
Paikkikset seuraavaksi. Kaikki muut olivat aloja, joten vain jompu jäi istumaan. Ainoastaan mun piti mennä niin pitkälle kuin pääsin. Muut kouluttaja pysäytti. Tuon minsan aikana halliin tuli porukkaa. Jomi katteli tulijoita, mutta pysyi paikoillaan. Palatessani kiersin jompun takaa. Hyvin meni.
 
Sitten ympyrässä jääviä. Vaihdellen kouluttaja huuteli asennot. Mä menin aina hihnan mitan päähän ja palasin kiertäen Jomin luo. Kun kouluttaja huomasi tuon, se käski muitakin kiertämään koiransa. Nyt menivät kaikki jäävät nappiin. Kyllä se siitä : )
 
Vielä ehdittiin ottaa luoksetulot. Jomin jätin makoilemaan. Ei reagoinut ekaan käskyyn. Herran huomio oli kiinnittynyt häkkiä kyhäävään ihmiseen. Toisella kertaa tuli. Tähän loppui meidän treenit tällä kertaa.
 
Ai hitsi, kun oli mahtava toko-koulutus! Onneksi mulla oli mukana Jomi. Mutta toisaalta Ticolle olisi ollut täsmää näyttis... Mutta oli kyllä tosi kivaa kun kouluttaja tiesi ainakin alon ja avon liikkeet. Ei ole kouluttanut meitä ennen. Oli joku tuuraaja. Olisipa kouluttajana useammin!
 
Pienestä oli puristettu puhtia sen verran, että kotimatkalla malttoi ravata. Aurinko oli sulattanut maata, joten maa oli märkä. Nyt olisi ollut hyvä pistää puku, mutta päätin, että pesen mieluummin koiran kuin puvun. Puku taitaa hiostaa sen verran, että saa Jomilta lähtemään karvaa. Kyllä siltä nyt muutenkin lähtee, mutta esim. etutassujen hapsut huopaantuvat puvun sisällä. Aina löytyy sellainen pieni huopalaatta sieltä kun ottaa puvun pois.
 
Nyt oli turvallisempaa pyöräillä. Silti tuli yksi vaaratilanne. Oltiin menossa mutkaan kun yhtäkkiä edessä oli lauma jotain mustatakkeja. Jomihan lähti kirmaamaan tirppoja kohti. Huusin “Jomi ei!” ja siihen loppui jahtiaikeet.
 
Nähtiin äippäkin ja pysähdyttiin juttelemaan noin vartiksi. Jomi yritti liehitellä äipän tytsiä. Pysähdyksestä huolimatta oltiin kotona puoli kolmen jälkeen. Hyvää vauhtia jaksoi siis pitää treeneistä huolimatta. Aikamoinen epeli.
 
Sitten kun olin valmis suihkuttelemaan, hoidin sen pois alta. Sinne on hyvä mennä silloin vielä kun on lämmin olo. Suihkuttelun aikana mulle oli järjestetty ylläri. Olohuoneenmatolta löysin tyhjän namipussin. Vai niinh. Mitenkään varma en voi olla siitä, että kuka sen oli tiskipöydältä ottanut, mutta syyttävä sormeni osoittaa kermistä. Sillä on tapana tarkistaa mitä tiskipöydällä on kun tulee sisälle. Koskaan ei ole mitään sieltä ottanut, mutta nyt taisi tilaisuus tehdä varkaan...
 
Luulin, että jompu olisi varsin tyytyväinen loppuillan ja mä saisin rauhassa tehdä omia juttuja. Mettään meni. Olin istunut kompun ääreen kun herra tuli mun luo häntä heiluen sammakko suussaan! Tota tota, koskas herra aikoi nukkua? ;D Vähän aikaa heittelin sammakkoa, mutta sitten sai luvan olla jompun huomiokiintiö täynnä. Malttoi se sitten alkaa nukkua ja aika sikeesti taisi koisia kun ei huomannut mun silittelevän isosia. Ticolistakin on tullut sellainen, että se kerjää silityksiä. Vielä jokin aika sitten se ei jaksanut istua lääpittävänä. Mutta kai se ikä on tuonut mukanaan hieman kasvaneen mukavuudenhalun. Mun pieni vaahus <3
 
Maanantaina olikin touhukas päivä. Oli menoa ja hain koirille ruokaa. Samalla reissulla ostin muutaman Naturis-pötkön. Ensin hain Naturikset ja sitten ruokaa M&M:stä. Naturista ei saa M&M:stä eikä tuota ruokaa Petolasta, joten piti käydä kahdessa liikkeessä. Onneksi ovat suht lähekkäin, mutta olishan se ollut kiva jos olisi saanut kaiken yhdestä kaupasta.
 
Kotiuduttuani oli muutama tunti aikaa seuraavaan menoon. Su-ma yönä oli hieman satanut lunta, että taisi sitä olla maassa peräti kaksi senttiä : D Mutta en päässyt kokeilemaan onneani lumikuvien kanssa kuin vasta puolen päivän jälkeen. Mihinkään ei enää voinut kimpassa lähteä kun yhtä turrikoista ei voinut väsyttää liikaa. Mutta vähän piti yrittää ottaa lumikuvia pihalla. Oli se taas sellaista jatkuvaa säätöjen venkslailua. Se, mikä oli äsken hyvä, olikin kohta huono säätö.
 
Lähdettiin liikenteeseen semmonen  klo 15.15. Bussillakin olisi päässyt ihan näppärästi, mutta kiva ilma kera pienen pakkasen houkutteli kävelemään. Sonylla oli fleksi ja kaiken varalta puku. Tiet vaikuttivat ihan puhtailta, mutta päivällä paistanut aurinko oli saattanut sulattaa maata ja näin ollen osa teistä oli astetta sottaavampia.
 
Oli käynyt niin mahtava mäihä, että viime ma tkamu kysyi, että haluaisinko mennä hänen tilallaan rally-tunnille! Jostain syystä hän ei sille päässyt ja tunti oli jo maksettu. Tokihan mä halusin mennä häntä paikkaamaan. Osin tuon takia tutustuin jälleen kerran rallyyn lauantaina. Mutta jättikiitos tkamulle tästä treenistä! : ) <3
 
Hyvin kermis näytti muistavan missä joskus oli päässyt uimaan. Tuossa kohtaa alkoi katella mua sen näköisenä, että “mentäiskö tuonne?”. Voi toista : D
 
Oltiin hallilla puolen aikoihin. Mulla oli jano, mutta lahjakkaasti olin unohtanut oman plon kotiin. Miltei unohdin namitkin, mutta onneksi muistin ne viime tingassa. Annoin ensin pallukalle vettä ja vasta sitten uskalsin ottaa pari kulausta ite. Mulla oli mukana pienempi pullollinen vettä. Mun turrikat ovat huonoja juomaan vettä treeneissä, joten oli ihan turhaa ottaa mukaan isoa pulloa. Tästä syystä mun piti ensin kattoa, että miten paljon Sony tartti vettä, ennen kuin otin sitä ite. Yleensä kun on niin, että alussa juodaan se suurin vesimäärä. Paljon sitä ei mennyt, joten sain itekin vettä. Tietty vettä sai halliltakin, että ei se vesi olisi kuitenkaan loppunut.
 
Olin odotellut jonkin aikaa kun tuttu henkilö moikkasi mua. Moikkaaja oli sen veikeän islisneitosen omistaja : ) Loppu odotteluaika menikin sukkelaan jutellessa.
 
Spiraali oikealle –> käännös v –> istu, maa, koiran kierto –> 270 o –> istu, käännyttiin paikoillaan yhdessä oikealle, istu –> istu, sama kuin edellä, mutta nyt vasempaan –> hyppy –> molemmat kääntyvät vasempaan (koira jatkoi oikealla puolella) –> istu, eteen, oikealle sivulle, istu –> istu, yksin askel vasempaan ja koira sivulle (tämä oli mulle ihan uusi kyltti) –> puolen vaihto takaa –> pyörähdys –> hitaasti –> maali.
 
Ookei, että semmonen rata. Mua huvitti kun tutustuessani rataan yritin miettiä, että mitenkäs se menikään kun molemmat kääntyivät vasuriin. Kun yritin sitä kyltin luona hahmottaa, niin kouluttaja opasti ja sanoi, että koiran kanssa se menee sujuvammin. Ja tosiaan tuo yksi kyltti oli ihan uusi mulle. Sen esittely oli mennyt multa ohi, mutta ainahan voi kysyä. Oli kyllä kiva, että radalla oli 270 käännös, sillä sen hahmottaminen oli ollut lauantaina vaikeaa.
 
Odotellessani kokeilin, että miten sain tehtyä tuon molemmat vasuriin kyltin. Lisäksi kokeilin paikoillaan kääntymistä vasemmalle. Ja sitten vielä piti kokeilla tuota, että ottaa koiran eteen kun se istuu oikealla ja sitten vielä koira takaisin oikealle istumaan. Kaikki menivät ihan hyvin. Vielä pallukka muisti näitä juttuja.
 
Hihna pois ja luvan jälkeen rataa tekemään. Vaikka olin tutustunut rataan kahdesti, niin mulle tuli bläkoutti tuon istu, yhdessä vasempaan käännös, istu –kyltillä. En osannut tulkita sitä siinä menossa. Kyltinlukutaito oli vähän ruostunut. Kouluttaja opasti ja otettiin uusiksi. Sitten rata jatkui ja puolenvaihtokin meni ihan sujuvasti. Mulla oli nami oikeassa kädessä, jotta sain kermiksen pysymään paremmin oikealla puolella. Seuraava kompastuskivi oli pyörähdys. Koiruus ei lähtenyt pyörimään. Oli ilmeisesti unohtanut tämän. Hidastellessa tuppasi yrittää istumista. Ei siis yhtään huono rata piiiiiiiitkän tauon jälkeen : ) Olin kyllä tyytyväinen. Hienoa oli sekin, että Sony kulki oikealla puolella mallikkaasti ja istumiset olivat suoria. Toki mulla oli nami, mutta olisi koiruus voinut parkkeerata vinoonkin. Hyvin siis sulauduttiin taitavien joukkoon. Sony oli muuten ainoa, joka ei huomannut lattialla olevia pieniä teipinpaloja. Kaikki muut ihmettelivät niitä. Kermis oli niin tekemisen tohinassa, että!
 
Toisella radalla piti ottaa lähestyminen 270 kyltille uusiksi kun pallukka veti vaan suoraan. Mun olisi pitänyt tajuta hidastaa sitä kun lähestyttiin kylttiä, mutta kun sitä ei tarvittu ekalla kerralla, niin enpä osannut ajatella moista. Toinen pieni moka tuli siinä kun piti jättää koira istumaan ja ite ottaa askel vasempaan. Nyt Sony ei malttanut jäädä istumaan. Uusi yritys tuotti toivotun tuloksen. Pyörähdystä oltiin muisteltu odottaessa ja nyt se sujui ongelmitta. Hidastelukin meni hyvin. Ukko oli hieno! Oli tosi hyvä vire päällä, että mukavaa oli. Mukavaa oli myös jutella tuon isliksenomistajan kanssa ja muutenkin ryhmässä vaikutti olevan hyvä meininki. Ja mukavaa oli nähdä rally-ope pitkästä aikaa. Siis oli taas sellainen “hymy korvissa” –koulutuskerta, kuten oli ollut sunnuntai jompun kanssa.
 
Lähemmäs menevän bussin kyytiin oli turha haikailla, sillä se lähti keskustasta klo 19.05. Jos treenit loppuivat klo 19.00, niin... Seuraava bussi lähti klo 20.10, että näin. Siispä jos halusin mennä bussilla, niin se oli sitten vakken bussi. Olin saanut sammutettua janoni hörppäämällä mukillisen vettä koulutuksessa. Tyhjän mukin olin taltioinut tuolini alle siltä varalta, että jos haluan ottaa vettä lisää. Pallukka päätti toisin. Se askarteli pahvisen mukin atomeiksi, joten siitä ei ollut enää vesimukiksi : D
 
Kun käveltiin hallille, mulla oli alkanut sattua kantapäät. Ja johonkin varpaaseenkin tuntui tulevan rakkula. Se oli laittanut mietityttämään, että pystyinkö edes kävelemään takaisin. Lenkkareiden sijasta mulla oli talvipopot. Ne on lämpimämmät ja eivät niin liukkaat kuin lenkkarit. Mutta kova maa tuntui kantapäissä. Lunta kun ei ollut paljoa pehmentämässä askeleita. Vaan olin yllättynyt, että koulutuksen jälkeen ei tuntunut kantapäissä tai muuallakaan mitään, joten kun tiemme islisneitosen omistajan kanssa erkanivat, niin kävely jatkui ikään kuin itestään.
 
Jotenkin tuo paluumatka meni paljon kevyemmin kuin meno. Olin kyllä odottanut päinvastaista, mutta ainahan se on kiva yllättyä positiivisesti. Kotona oltiin 6,5 tuntia lähdön jälkeen. Eikä koira ollut yhtään likainen vaikka ilman pukua kävelikin takaisin. Oli se puku turha myös mennessä, mutta mistäpä tuon olisi tiennyt.
 
Mun oli pakko venytellä, sillä kävely tuntui takareisissä. Piti ainakin yrittää ehkäistä mahdolliset jumit seuraavan päivän agitreenejä silmälläpitäen.
 
Missään vaiheessa pallukka ei ollut näyttänyt siltä, että olisi ollut väsynyt. Oli yhtä hymiötä koko reissun ajan. Kotona kuitenkin alkoi melko pian nukkua eikä välittänyt vaikka Jomi tuli kerjäämään multa silityksiä. Yleensä siinä on sitten saman tien Sonykin ja nykyään myös Tico. Ihan hyvä, että tällä kertaa oli yksi vähemmän, niin riittivät kädet paremmin.
 
Tiistai valkeni kauniissa pakkassäässä. Vähän mietin, että olisinko lähtenyt jonnekin ottamaan “lumikuvia” pojista. Mutta en sitten lähtenyt kun lunta oli niin vähän. Lisäksi oli aika ulkoiluttaa olkkarinmattoa ja seuraaville päiville ei ollut luvattu yhtä kivaa säätä. Siispä pojat pihalle ja matto ulos riippumaan.
 
Sitten kun sisällä oli valmista, niin käsittelin tuon maton. Se tartti piiskaa ja harjausta. Sinä aikana olikin lattiat kuivuneet, joten vielä kun keittiönmatot olivat ulkoilutettu, niin mattoja pystyi alkaa laittamaan takas.
 
Kun kämppä oli valmis, niin oli pakko mennä vähäksi aikaa kameran kanssa ulos. Taas piti muistaa, että illalla oli yksi treenijä, jolle teki ihan hyvää levätä muutama tunti ennen sitä. Oikeestaan tuonkin takia jätin lähtemättä kuvailemaan pihaa kauemmas. Lumi tuli nyt kyllä huonoon aikaan...
 
Kaiken kaikkiaan koneelle päätyi 108 kuvaa ja 14 jäi albumiin... Kuvat olivat niin sinisiä, että emmä semmosia halunnut säilyttää. Joo, kyl mä oon niin taitava kuvaaja ;D
 
Sitten kun lähdin jompun kanssa, laitoin jalkaan lenkkarit. Talvipopot olisivat olleet pitävämmät, mutta agissa lenkkarit olivat parempi vaihtoehto. Tietenkään en jaksanut alkaa raahata vaihtokenkiä mukanani ; )
 
Hallilla oltiin semmonen 16.45 eikä siellä ollut ketään. Kun yritin sytyttää valoja oikealle puolelle, niin siinä oli vähän vaikeuksia. Monta kertaa painoin nappia, mutta valot eivät syttyneet. Halusin valot nimenomaan oikealle puolelle, sillä viimeksi oltiin vasemmalla puolella. Mä en oikein osaa tulkita tuota listaa, josta katotaan millä kentällä kukin milloinkin on, joten käytin päättelyä. Kun viimeksi oltiin vasemmalla puolella, jossa on vain yksi kenttä, niin sitten seuraavalla kerralla ollaan oikealla puolella. Yritin vielä kerran sytyttää valoja. Painoin nappia hetken aikaa kunnolla ja sitten valot syttyivät. Vaan valoepisodi ei ollut vielä ohi...
 
Kun kouluttaja tuli paikalle, se painoi valonappia. Tuli pimeää. Kouluttaja oli luullut, että hallissa ei ollut valoja. Oli ollut jotenkin niin hämärää. Sitten kouluttaja yritti laittaa valot päälle, mutta silläkin oli siinä ongelmia. Kun lopulta sai jotain valoa pimeään, se oli tasan tarkkaan yksi lamppu, mikä paloi. Se alkoi käyttäytyä oudosti. Oli alkuun himmeä ja sitten kirkastui ja kirkastui. Tuli ihan mielettömän kirkkaaksi. Alettiin pohtia, että poksahtaako valo. Kouluttaja totesi, että nyt oli pakko käyttää kiellettyjä valoja, eli kisavaloja. Ja sitten saatiin kunnolla valoa halliin.
 
Rata alkoi kolmen esteen suoralla: hyppy, rengas, hyppy. Sitten uukkaari oikeelle, jossa hyppy, jolla piti valssilla vaihtaa puolta kun matka jatkui muurille. Sitten oli hyppy ja takaa kierrolla toinen hyppy, josta valssilla puomille, putki, keinu, hyppy takaa kierrolla ja valssilla putkeen. Rata jatkui hypyllä ja taas tk:lla hyppy, jolloin oltiinkin siinä alun kolmen esteen suorassa. Tuo tk hyppy oli osa sitä, eli vielä rengas ja hyppy ja sitten oltiin maalissa.
 
Rataan tutustuessani tulkitsin, että puomi mentiin kahteen kertaan. Ihmettelin, että miten ihmeessä koiran voi saada siististi puomilta hypylle, joka oli samansuuntaisesti kuin puominpää, mutta jonkin verran taaempana. Se hyppy piti hypätä takaa. Tai niin luulin. Sitten kun mulle selvisi, että numero 12 ei suinkaan tarkoittanut puomia vaan putkea, rata helpottui : D
 
Mutta rata ei siltikään mennyt niin kuin olin suunnitellut. Se puolenvaihto valssilla ennen muuria ei onnistunut. En vaan saanut tehtyä valssia ja puolenvaihdon tein sitten takaa leikkauksella. Jomi kestää sen, mutta tässä se oli huono vaihtoehto kun mä jäin paljon jälkeen. Silti sain ohjattua Jomin niin, että esteet mentiin oikeassa järjestyksessä ja oikeista suunnista : D Toisen valssin olin suunnitellut tekeväni hypyllä ennen puomia. En tehnyt vaan vaihdoin puolta puomin päässä. Keinun jälkeen oli taas hyppy takaa kierrolla ja vissiin tähänkin olin suunnitellut valssin, en muista. Mutta yhdellä kädellä mä yritin ohjata jompua. No joo, eihän se onnistunut. Kouluttaja muistutti mua toisesta kädestä. Ai niin, mulla on niitä kaksi ;D Sitten sain hypyn yli ja minnekäs pikku-ukko karkasi? Puomille. Puomi ja putki olivat vierekkäin, joten ahmatin valinta oli puomi. Kouluttaja kommentoi, että “et tainnut yllättyä”. En. Ehkä sitten olisin yllättynyt jos Jomi olisi mennyt heti putkeen. Hassu ukko.
 
Radan jälkeen kouluttaja sanoi, että olin mennyt radan itelleni helpoimmalla tavalla. Ai? Mä en osaa tuollaisia kattoa, että kumman kannalta rataa mennään. Kunhan nyt mennään esteet oikeassa järjestyksessä ja oikeista suunnista, niin jo sekin on jotain.
 
Korjattava kohta oli se puolenvaihto ennen muuria. Sanoin, että olin suunnitellut siihen valssia, mutta vauhdissa se ei vaan lähtenyt. Nyt sitten harjoiteltiin valssia tähän kohtaan. Kun tuo kohta sujui, niin sitten oli se hyppy ennen puomia. Siinäkin olin suunnitellut vaihtavani puolta valssilla, mutta se sitten vaan jäi. Hinkattiin tähänkin kohtaan valssi. Naureskelin, että oli ihan turhaa harjoitella rataa ilman koiraa kun ei siitä näyttänyt olevan mitään hyötyä xD
 
Toisella kertaa tein valssit noissa kohdissa. Tosin ekan valssin kohdalla tuli vähän semmonen “apua-fiilis” kun tuntui, että olin myöhässä. Mutta kuulemma se oli mennyt hyvin. Jomi sai puomin päässä palkkaa kouluttajalta. Kun Jomi huomasi sen, niin kylläpä tuli pieneen vauhtia. Mua huvitti kun toinen on tuollainen ruokamagneetti. Vauhdin lisäyksen huomasi selvästi. Sapuska sai myös ukon sättäämään.
 
Rata oli mennyt ilman ongelmia aina sinne kolmelle viimeiselle esteelle asti. Kouluttaja oli maalissa kanafileen kanssa. Ehkä Jomi jo tiesi sen ekan radan perusteella? No, mutta, oltiin tehty eka hyppy tuolla suoralla. Tuolloin kouluttaja laski palkan maahan. Jomi huomasi sen ja sujahti renkaan ja viimeisen hypyn alta. Pienellä oli kiire syömään ja sinne piti päästä suorinta reittiä xD Otettiin uusi yritys, mutta nyt ukkeli oli niin fokusoitunut palkkaan, että pudotti ekan hypyn riman. Renkaan ja hypyn malttoi hypätä, mutta kun alku oli semmosta sählinkiä, niin mä en muistanut käyttää mun eteen-lähetyssanaa.
 
Lopun sählinkiä lukuunottamatta rata oli mennyt hyvin ja sujuvammin kuin ekalla kerralla. Oli kuulemma ykköstason rata, joten hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että en todellakaan oo valmis kisaamaan. Ehkä sitten joskus, mutta ens vuonnakin hommaan vaan harjoituslisenssin (joka on musta pelkkää rahastusta... :/).
 
Agissa oli vain kolme koirakkoa, mutta silti saatiin miltei koko aika käytettyä. Joku 20 yli 18 lopetettiin. Sitten olikin jo kiirus. Laitoin Jomille ja itelle heijastinliivin. Olin tilannut islisyhdistyksestä sellaisen kun siinä on selässä yhdistyksen hieno logo : ) Liivi on mulle iiiso (ei ollut kuin kahta kokoa ja tuo oli pienempi vaihtoehto), mutta ei se mitään, sillä sain hyvin laitettua liivin repun päälle. Ei sitten tarvinnut murehtia, että hieno logo hinkkaantuu pois repun takia. Mutta, joo, kiirus oli, kun nyt loppuvuoden toko alkaa klo 18.30. Sitä aikaistettiin puolella tunnilla. Oon sanonut opelle, että saatetaan myöhästyä, joten meillä on lupa myöhästyä. Mutta ei se siltikään oo kivaa mennä myöhässä tunnille. Nyt ei myöhästytty paljoa – ajallisesti. Treenit eivät olleet vielä alkaneet, joten tällä kertaa meni hyvin. Loppuvuosi tulee olemaan tälläistä. Seuraavasta vuodesta ei ole tietoa. Tokoa suunnitellaan keskiviikkoon. Agin treeniaika on toistaiseksi mysteeri. Hiljattain piti täyttää kysely kun aikoivat kattoa ryhmiä uusiksi. Ei kiva. Mielelläni jatkaisin tuossa ryhmässä ja tuon kouluttajan kanssa. Se on niin kärsivällinen tämmösen tumpelon kanssa : ) Jatkossa tuota ryhmäjakoa katellaan uusiksi puolen vuoden välein. Äh : ( Ainoa, mikä tuossa on hyvää, että koira saa uutta häiriötä uusista treenikavereista. Mutta tuo ilo kestää vain hetken. Muuten tuo suunnitelma on mun mielestä arsiista :/
 
Toko aloitettiin seuraamisella. Kouluttaja käskytti jokaista yksitellen. Hups, joku oli liian innokas lähtemään liikkeelle! En muistanut odottaa lähtölupaa xD Uusi yritys sen jälkeen kun kouluttaja oli “luennoinnut” mitä seuraa jos ei odota lähtölupaa. Tokossa lähtee pisteitä ja rallyssa tulee hylky. Nyt odotin kiltisti lähtölupaa.
 
Seuraaminen meni hyvin. Jopa ristikkäisaskeleet oikealle tosi hienosti. Vasemmalle kun otin pari askelta, multa hävisi koira. Jomi kai väisti mua kun yhtäkkiä näytin kävelevän sen päälle. Hetkeen en nähnyt pikku-ukkoa kun se sattui just silloin vaihtamaan puolta mun kattoessa, että missä poju on. Jomista mä sain tehdä tuollaiset askeleet yksinäni ; ) Kouluttaja kehotti kokeilemaan mua oma-aikaisesti tuota. Otin namin käteen, sanoin “sivu” ja tehtiin ristikkäisaskel vasemmalle. Hyvin meni. Onko avossa tuollaisia? Ei sillä sinänsä ole väliä, mutta en ainakaan muista, että olisi. Eikä tuon harjoittelemisesta haittaakaan ole. Sitten vielä pikku pätkä käskytystä ennen kuin mini sai fileen. Kyllä tuosta piti antaa file kun niin hienosti jaksoi seurata.
 
Toinen ja samalla viimeinen treeninkohde oli ruutu. Jes! Sen treenimistä oon suunnitellut, mutta en oo ehtinyt. Ajatella, että sanon noin tilanteessa, jossa oon hyödytön, eiku siis työtön ; ) Nyt vein namin ruutuun ja lähetin Jomin niin kaukaa kuin seinä vaan antoi myöten. Hyvin meni ruutuun ja hyvin jäi odottamaan ruokkimista. Jomin mentyä ruutuun heittelin sille nameja samalla kun kehuin pientä. Kouluttaja kehui, että Jomi malttoi hienosti odottaa, että heitän sille jotain. Ei ollut mitään yritystä tulla mua vastaan.
 
Yksi ryhmäläisistä oli menossa kokeeseen, joten hänen kohdallaan kouluttaja tietty panosti enemmän. En muista toista toko-tuntia, jolloin olisi tehty vain kaksi juttua. Mutta eipä se mitään. Ainakin Jomille jäi aikaa yrittää hurmata vieressämme istunutta koiratonta naista. Riitti, että nainen vain vilkaisi Jomia, niin heti oli häntä vipittäen menossa naisen luo. Sitten kun Jomi pääsi moikkaamaan naista kunnolla, niin etutassut olivat naisen sylissä ja pojalla oli kova yritys nuolla naisen naamaa. Nainen silitteli ja jutteli Jomille “olet sä kyllä aika kiva. Kauniskin olet. Ja niin ystävällinen.”
 
Kun harjoiteltiin ruutua, niin kävi ilmi, että useammalle on käynyt niin, että koira on sekoittanut ruudun ja merkin kierron. Aiemmin hyvin mennyt ruutu on mennyt pilalle kun on alettu harjoitella merkin kiertoa tai päinvastoin. Saapa nähdä, että käykö mun koiruuksille noin...
 
Aussilaisen kyydillä bussipysäkille. Oli alkanut satamaan vettä. Huoh, kun tylsää, että sääennustus oli oikeassa. Kaikki kaksi senttiä olivat siis oikeasti lähdössä pois :/ Ja tätä kirjoittaessani maa on taas tylsän tumma.
 
Koitetaan unohtaa tuo kökkö käännös säässä keskittymällä avaamaan otsikkoa. Elikkäs treenaaminen on kivaa. On kivaa nähdä kun koira nauttii tekemisestä. Jos joku mun turrikoista ei haluaisi tehdä, niin en jaksaisi alkaa pakottamaan. Mutta kaikki nuo on innokkaita treenaajia, joten kaikkien kanssa pitää sitten tehdä jotain, vaikka mitään kisoja ei olisi suunnitelmissa. Ehkä joskus sitten Jomille...?
 
Kivan lisäksi treenaamisesta voi seurata jotain tuloksia jos käy kisaamassa. Ja aina joskus siitä voi seurata yllätysbonuksia! Näin kävi kun jompu oli saanut TK1:n. Jomi sai tunnarin ja mä uuden kirjekaverin. Kiva, kun jotkut vielä jaksaa kirjoitella ihan kunnon kirjeitä. Kyllä on ollut mukavaa kirjoitella tuon henkilön kanssa ja jutella tokon ohessa muustakin : )
 
Eilen sain taas treenibonuksen. Ei ollut seurausta mistään tuloksesta vaan ihan siitä, että olin jaksanut vääntäytyä agihallille, hih. Istuskelin odottamassa omaa vuoroani. Oltiin lähellä vessanovea. Nainen, jonka tietoisesti näin ekan kerran ollessani töissä epiksessä, oli aikeissa mennä veskiin. Moikattiin kun tunnistettiin toisemme. Olin sen radalla työntekijänä ja hän ratamestari. Sitten nainen jäi silittelemään Jomia ja juteltiin islanninlammaskoirista. Nainen kertoi, että hänen luona oli käynyt islanninlammaskoira paimentamassa. Muisti vain koiran kutsumanimen. Se ei sanonut mulle mitään. Nainen kertoi, että hänellä on lampaita ja vuohia. Kysyi, missä asun. Hän kertoi missä hän asuu ja sanoi, että voisin joskus tulla Jomin kanssa kokeilemaan paimennusta. Mä sanoin, ettei mulla ole autoa, mutta saatan tietää yhden, joka ehkä myös innostuisi asiasta. En muista miten tuli puheeksi, että mulla oli muitakin koiria kuin Jomi, mutta kaikki toivotettiin tervetulleiksi. Vähänkö olin innostunut tuosta! Juttutuokio venähti sen verran pitkäksi, että naisen oli mentävä kattomaan, ettei hänen koiransa ollut puremassa hihnaa poikki. Nyt olin kyllä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aika huikee treenibonus jos tuo toteutuu! : )
 
Laitan tähän vielä lopuksi todisteita, että kyllä täälläkin oli lunta, vaikka määrä olikin lähinnä tragikoominen...
 
 
             l1.jpg
                                    Joskus iloisuus korvaa laadun.
 
 
             l3.jpg
                             "Otanpa tämän ja sitten pinkaisen karkuun."
 
 
             l4.jpg
                      Miksi aina jonkun pitää yrittää purra vetolelua poikki?
 
 
             l5.jpg
                                            Sokerihuurrettu Tico.
 
 
              l12.jpg
                                 Tico löysi puskaan jumittuneen lelun.
 
 
             l9.jpg
                      Nimensä mukainen (ljómi = säihke, loisto, hohto...).
 
 
             l2.jpg
                                    Vaahus tahtoo selkärahnutusta :D
 
 
             l11.jpg
            Jos Sony on valkoinen, eikös senkin pitäisi olla kuvassa sininen? ;D
 
 
             l7.jpg
                                           Jomilla on omaa kivaa.
 
 
             l10.jpg
                                         Leuoistaan kiinnijääneet.
 
 
                              l8.jpg
                                            Mörrimöykky kalliolla ;)
 
 
 
Ylläoleva kuva on ainoa, jonka otin valmiilla ohjelmalla. Tuonne tuli jo sen verran valoa, että automaatin käyttö onnistui. Kyllä huomaa laadussa, että ei kai ihmekään, että suosin automaattia aina kuin vaan voin.
 
Alla on kuva, joka on mun mielestä enemmänkin illuusio kuin todellinen kuva Jomista. Näyttää siinä jotenkin tosi urosmaiselta ja korkearaajaisemmalta kuin todellisuudessa on. Hassua, että joskus kamera ikuistaa illuusioita todellisuuden sijaan ; ) Kuvasta huomaa myös, että herra tuppoilee parhaillaan...
 
 
             l6.jpg