Oookei... Voitte halutessanne paiskoa meitsiä kakkapusseilla; tyhjillä tai täytetyillä, ihan sen mukaan miten pahalta rikos teidän mielestä tuntuu... Huoh. Eihän siinä ollut järkeä kun on tälläisessä tilanteessa, mutta tilaisuus oli liian houkutteleva väliin jätettäväksi. Nythän on ainakin aikaa, mutta joo se toinen puoli taas onkin oma juttunsa...
 
Mutta nyt istun koneen ääressä hiljaisuudessa. Muutaman päivän tauon jälkeen piti ripiitata Talviyötä muutaman tunnin ajan – heti kun vaan kuvat olivat latautuneet. Kuvat latautuivatkin kivaa vauhtia. Kaikki alle päivässä ja mukana olivat myös Hesan messarin toisen päivän kuvakura. Täytyy koittaa muistaa lisätä se linkki sinne.
 
Mitenkään aktiivisesti en mitään näyttelyä ettinyt, mutta kun kerran oli tullut käytyä Liettuassa, niin se firma aina välillä lähettelee mainoksia tulevista reissuistaan. Enimmäkseen Baltian maista, mutta mua ei jaksanut kiinnostaa lähteä sinnepäin. Tuloksen kannalta olisi ollut varmempaa, mutta ensin olisi pitänyt reissata Hesaan keskellä yötä ja silleen. Nyt en vaan jaksa sellaista. Näköjään sen vuoden 2013 tukka putkella ympäriinsä viilettämisen aiheuttamaa reissuväsyä poden edelleen. Silloin reissaaminen oli kivaa, mutta nyt se on enemmänkin plääh.
 
Yhden mainoksen alakulmassa oli pieni maininta Ruotsiin suuntaavasta näyttelyreissusta. Heti alkoi kiinnostaa ja klikkasin linkkiä saadakseni selville enemmän infoa. Mua on jo useamman vuoden ajan kiinnostanut käydä Ruotsissa kehässä. Halunnut tietää, että miten koirat reissaavat laivassa, miten niiden vessailu hoituu siellä, yms. Kyseessä tuntui olevan aika iso näyttely ja mietinkin, että onko mitään järkeä ilmota mun pientä sievää sinne just nyt. Järkevämpää olisi ollut katella jotain pienempiä kehiä Ruotsista, siis noin niin kuin tuloksen kannalta. Vaan kun just nyt en tiennyt kenen kanssa voisin lähteä Ruotsiin, sillä yksin en todellakaan halunnut lähteä sinne eksymään ja stressaamaan, että löydänkö perille, yms., niin sitten piti tarttua siihen tilaisuuteen, joka eteen tuli. Kyllähän ainakin mä saan näyttelyistä irti muutakin kuin mahdolliset tittelit, joten antoisa reissu se kuitenkin tulisi olemaan. Niin ja olihan sitten myös mahdollisuus nähdä ruotsalaisia koiria : ) Jomin veli asuu Ruotsissa, että ehkäpä jopa sen saattoi nähdä siellä...?
 
Hetken mietittyäni laitoin sähkäriä ja kysyin, että oliko reissulle vielä tilaa? Toinen tärkeä kysymys oli, että saiko mukaan tulla Turusta. Ei olisi ollut mitään järkeä lähteä ensin pois päin ja sitten tulla takaisin. Molempiin vastaus oli myöntävä, joten selvittämään, että sainko isoset hoitoon. Jep, tilaa oli. Sitten tein ilmon firman kautta ja jäin odottelemaan laskua. Sivuilla sanotaan, että lasku tulee ilmoajan päättymisen jälkeen. Niin kävi viimeksi ja koko reissu oli maksettu noin kk ennen näyttelyitä.
 
Odottelin laskua pari viikkoa, mutta sitä ei kolahtanut sähkäriin. Alkoi ihmetyttämään, että oliko reissu edes toteutumassa. Laitoin firmalle sähkäriä, jossa kysyin, että oliko reissu toteutumassa, ja koska matka maksetaan. Mitään ei vastattu.
 
Toisen sähkärin lähetin saatuani kotiin numerolapun ja aikiksen. Tähänkään ei koskaan vastattu. Olin ihmeissäni, että mitäs nyt? Alkoi muuten kuola valua kun aikis kertoi Ruotsissa olevan 22 islistä!
 
Odottelin noin viikon ennen kuin taas lähetin sähkäriä. Pitihän mun saada tietää, että oliko reissu toteutumassa vaiko ei, jotta voin peruuttaa hoitolapaikat. Ja mielellään hyvissä ajoin. Taaskaan en saanut vastausta. Siis häh???
 
Sen viikon tiistaina, jolloin reissuun oli määrä lähteä, mulle soitettiin. Inhotti vastata outoon numeroon, mutta nyt on vähän pakko kun on hyödytön. Firma soitti ja kysyi, että sopiko mulle jos reissu olisikin päivän lyhyempi. Bussiin ei ollut tulossa yhtään sunnuntaille ilmoitettua koiraa. Tokihan se sopi, sillä sunnuntai olisi muuten ollut vain piiiiiiitkä hengailupäivä. Soittaja sanoi, että vielä oli pari tavoittamatta, ja että sähkäriin tulisi päivän aikana lasku ja uusi matkaohjelma jos se muuttuu. Olin ihan pilvissä tästä käänteestä. Aivan mahtavaa jos reissu olisikin päivän lyhyempi. Silloin se olisi halvempi kuin myös hoitolamaksukin.
 
Koko tiistain odotin firmalta sähkäriä, mutta mitään ei tullut – taaskaan. Eikä tullut keskiviikkonakaan. Olin pettynyt toimintaan. Okei, varmaan firmalle aiheutti päänvaivaa se, että reissuun oli lähdössä pieni porukka ja sen takia ei oltu haluttu pyytää maksua. Mutta olisivat voineet infota edes jotain. Kertoa, että tilanne on nyt tämä ja mietitään mitä tehdään, yms. Vaan kun ei vastattu mitään, niin se kyllä aiheutti pettymyksen.
 
Mun oli pakko taas laittaa sähkäriä, sillä seuraavana päivänä piti viedä isoset hoitolaan. Olisi ollut ihan kiva jos olisi voinut infota hoitolaa lyhyemmästä hoitola-ajasta. Oli hyvin myöhäinen keskiviikkoilta ja yllätyin kun sieltä vastattiin. Vasta nyt sain varmistuksen, että reissu oli päivän lyhyempi. Lasku luvattiin lähettää pian. Jotenkaan mä en enää täysin uskonut siihen.
 
Torstaina puoli kolmen aikoihin lähdin viemään isosia hoitolaan. Onneksi ei satanut paljoa. Aina välillä tuli jotain tihutusta, mutta ei se ollut paha. Toisessa kädessä olivat koiruudet ja toisella kädellä työnsin pyörää. Vaikka Ticolla oli fleksi, niin mokomaa sai vähän väliä komentaa olla vetämättä. Kahdella normihihnalla tuosta ei olisi tullut mitään. Sony käveli tooosi nätisti <3 Sitten kun isoset oli jätetty hoitolaan, niin kotimatka sujui nopsaan ja helposti. Bussilla en olisi päässyt niin näppärästi. On aina niin haikeeta jättää omia koiria hoitolaan.
 
Kotona tarkistin heti, että joko lasku oli tullut. Ei ollut. Eikä uutta matkaohjelmaa. Siis mitvit? Oltiinko me menossa vaiko ei? Huoh. Anyway, nyt olin jompun kanssa kahden. Suihkuttelun jälkeen pakkailin kamat kasaan ja kyttäilin sähkäriä. Mietin, että miten me sinne satamaan päästäisiin. Kävely oli yksi vaihtoehto, mutta matka olisi pitkä ja pitäisi lähteä liikkeelle tosi aikaisin. Niin ja jos on kuraista, niin pakko oli taipua ajatukseen taksista. Päätin, että me kävellään jonkin matkaa ennen kuin hypätään taksin kyytiin. Josko vaikka siitä olisi tullut silleen halvempi...
 
Vasta tosi myöhään illalla lasku tuli. Kehdattiin pyytää pikaista maksamista, hmph. Myös käteiselläkin olisi voinut maksaa, ja se olisi ollut enemmän mun mieleen, mutta arvelutti, että saako siitä kuitin, joten maksoin sähköisesti. Vaan uutta matkaohjelmaa ei tullut...
 
Olin taas ripiitannut sitä ihanaa biisiä ja en ollut kuullut, että luuriin oli tullut pari tekstaria. Kyseltiin maksun perään. No, hemmetti kun olisivat voineet laittaa laskun aiemmin! Vika ei ollut mussa, joten olisivat kyllä voineet olla vähemmän kärkkäämpiä rahan perään. Vastasin, että olin just maksanut ja kuitin laittanut sähkärillä. Toisessa viestissä oli uusi “matkaohjelma”, jossa kerrottiin vain, että bussilla ei mennä vaan 14 paikkaisella peugeotilla. Siis tosiaankaan lähtijöitä ei ollut paljon! Punainen bussi olisi ollut helppo bongata, mutta kun en automerkkejä tunne, niin ei ollut hajuakaan, että minkä näköinen oli tuo kulkupeli. Viestissä kerrottiin myös, että satamassa piti olla klo 7. Tarkistin tuon vielä kun alunperin satamassa piti olla klo 6. Mutta nyt se tosiaan oli muuttunut. Heti tarkistin, että oliko mitään tsäänssiä päästä bussilla ja kyllä oli! Matka tuntui vaan halpenevan hetki hetkeltä. Informaatiokatkoksesta huolimatta reissu tuntui olevan myötätuulessa ja tuli tunne, että just nyt sinne pitikin lähteä ;D
 
Kolmeen asti olisin saanut nukkua, mutta taisi olla joku puoli kaksi kun nousin ylös. Jänskätti, että olinko muistanut ottaa huomioon kaiken. Yhdeltä ihmiseltä olin kysynyt vähän neuvoja ja Eviran sivuja lueskellut. Tuntui jotenkin hassulta, että rabiestakaan ei tarvinnut uusia, vaikka yli vuoden vanha jo olikin.
 
Noh, olipahan sitten aikaa tehdä rauhassa loppuvalmistelut. Jomi oli vähän pihalla. Se ei osannut käydä itekseen vessailemassa. Jos sen päästi pihalle, se jäi odottamaan seuraa. Hassu.
 
Puoli viideltä sitten lähdettiin kohti bussipysäkkiä. Oli sen verran kuivaa, että Jomi selvisi ilman pukua. Hyvä juttu! Puvun sisällä ukkeli olisi hikoillut ja sen myötä karvaa olisi lähtenyt enemmän. Jomilla tosiaan oli menossa aikamoinen pölinä ja sen takia en koiruutta pessyt. Hyvä jos siihen uskalsin koskea ;D Koskaan aiemmin ei oo heittänyt noin paljon karvaa joulukuussa. Ehkä meinasi, että talviturkki on ihan turha, joten turkki vaihtoon ; )
 
Jos oltais odotettu puolisen tuntia, niin oltais päästy satamaan bussilla. Mutta me ei odotettu vaan me käveltiin satamaan. Olipahan sitten Jomilla takana kunnon ulkoilut ennen laivaan menoa.
 
Reilu puoli tuntia kesti kävellä kauppatorilta satamaan. Mulla ei ollut nälkä, mutta evästin silti banaanin. Jomille annoin vettä. Sitten aloin katella ohimeneviä autoja. Satamassa oli ihana tuuli. Alkuun se viilensi mukavasti, mutta sitten alkoi viluttamaan. Oli jotenkin hassu tuuli kun meni mille puolelle paksua pylvästä tahansa, niin tuuli osui. Ei sitten auttanut muu kuin mennä katoksen suojiin. Vielä oli reilut puoli tuntia kello seiskaan.
 
Puolen jälkeen Viking Linen terminaalin eteen ajoi auto, joka saattoi olla the auto. Jäin kyttäämään sitä, että tuleeko sieltä joku ulos koiran kanssa. Ehkä joku haluaa käyttää koiraansa ulkona kun on Hesasta asti tullut? Autosta ei tullut ulos ketään. Odottelin seuraillen, että tuliko muita ehdokkaita. Kun ei tullut, lähdin hiippailemaan kohti autoa. Juuri silloin toisesta suunnasta tuli koira myös. Jäin kattomaan, että minne päin se meni. Meni sen auton luo ja joku nainen tuli autosta ulos. Taakse alettiin laittamaan koiran omistajien kamoja. Mä menin sinne myös ja kysyin, että oliko auto MiliaM Travelin auto. Oli se. Aloin antamaan mun kamoja autoon. Jomin häkkiin en ollut muistanut ottaa pehmustetta, mutta arvelin pojan pärjäävän ilmankin. Häkin päälle oli peitto, jotta sai vähän yksityisyyttä naapuriltaan. Mutta kävi niin hyvin, että Jomi ei tarvinnut peittoa häkin päälle kun viereinen häkki ei ollut ihan kiinni Jomin häkissä ja siitä häkistä ei nähnyt niin hyvin ulos. Jomi sai sittenkin pehmusteen häkkiinsä : )
 
Tuli kylmä kun siinä parkkiksella odoteltiin. Otin vähän tokoa lämpimikseni. Kokeiltiin pakkia ja hyvin meni. Muut koittivat kuumeisesti vessattaa koiriaan. Mun ei tarvinnut sitä miettiä. Jomi oli kyllä jo vessaillut.
 
Vihdoinkin alettiin suunnistaa kohti terminaalin sisustaa. Joukko oli todella pieni. En olisi uskonut, että kyse olisi ollut niinkin pienestä joukosta kuin viidestä koirasta! Jomin lisäksi reissuun oli lähdössä mudi, pari shelttiä ja keskikokoinen villakoira. Mudilla & shelteillä oli mukanaan pari ihmistä. Iso bussi olisi kyllä ollut ihan turha noin pienelle joukolle! Toinen shelteistä oli narttu, joka oli just aloittanut juoksunsa... Toivoin, ettei se olisi Jomin huonekaveri.
 
Terminaalissa jaettiin liput ja samalla selvisi hyttitoverit. Me saatiin jakaa hytti keskari nartun kanssa. Sitten istuttiin odottamaan laivaan pääsyä. Jomi yritti päästä villiksen luo, mutta yritykseksi se jäi. Kun herra höselsi, karvaa myös irtosi...
 
Oli jotenkin hienoa ajatella, että ihan oikeesti olin menossa laivaan koiran kanssa! Koira oli tervetullut laivaan : ) Olin pohtinut, että mennäänkö laivaan ilman koiraa ja sitten se haetaan autosta tai mikä se systeemi oikein oli. Nyt tiedän, että turrikat kävelevät laivaan ihan niin kuin muutkin matkustajat.
 
Hytti oli kannella 6. Se oli pieni ja ikkunaton, mutta en valita. Siitä löytyi vessa suihkuineen ja sängyt. Ne riittivät ihan hyvin siksi ajaksi, jonka laivassa piti olla. Ja monta tuntia siellä piti olla. Laiva lähti Turusta klo 8.45 ja oli Tukholmassa klo 18.55 paikallista aikaa (klo 19.55 Suomen aikaa). Jomi sai osan päivän napuista. Alkuun pötköteltiin pedeissä jutellen ja sitten nukuttiin jonkin aikaa. Ennen nukkumista evästin mukanani olleet pari paahtoleivänpalaa ja päälle kulaus sl-juomaa.
 
Jomin oli vaikeaa pysyä paikoillaan. En tiedä johtuiko se nartusta, joka makoili kiltisti omistajansa vieressä. Jomi yritti kyllä kurkkia sinne, mutta levottomuus saattoi johtua myös siitä, että lattia tärisi. Sängyssä Jomi ei viihtynyt, tosin oli sitä tärinää sielläkin, mutta vähän vaimeampana. Jomi oli tosi levoton koko matkan Tukholmaan. Loppupuolella saattoi levottomuutta myös lisätä se, että hytissä alkoi olla kuuma jopa munkin mielestä. Jomin lämmönsietokyvyn tietäen, se oli vain kierroksia lisäävä asia.
 
Kun herättiin, hyttikaveri lähti syömään. Mä olisin halunnut lähteä käyttämään Jomia vessassa, mutta en tiennyt minne koiran kanssa sai mennä. Piti odottaa hyttikaverin paluuta. Jomia kiinnosti kangashäkissä oleva keskarineito.
 
 
             sw3.jpg
 
 
 
             sw4.jpg
 
 
Hyttikaverin palattua kysyin, että missä oli se paikka, jossa koirat saivat käydä tarpeillaan. Hyttikaveri sanoi, että mille tahansa kannelle sai mennä koiran kanssa. Lähdin ettimään jotain kantta, mutta en löytänyt. Infosta en uskaltanut lähteä kysymään neuvoa kun luulin, ettei sinne saa mennä koiran kanssa. Myöhemmin hyttikaverilta kuulin, että laivassa sai mennä minne vaan koiran kanssa. Ei tietenkään kauppoihin tai ravintoloihin, mutta kaikkialle muualle.
 
Palasin hyttiin kun en nähnyt yhtään koiraihmistä, jolta kysyä. Lähdettiin yhdessä hyttikaverin kanssa ettimään vessapaikkaa. Sattui tulemaan vastaan koiranomistaja ja siltä kysyttiin, että missä se vessapaikka oli. Meitä neuvottiin menemään hissillä ysiin ja siellä se sitten oli. Oli helpotus kun vihdoinkin Jomi pääsi vessailemaan. Oltiin juuri tulossa Maarianhaminaan. Mulla oli mukana kamera, of course. Sattui menemään kolme laivaa (meidän lisäksi), joista piti ottaa kuva. Ja tietty piti ottaa posekuva jompusta ; ) Sitten käveltiin kannella ja annoin Jomin nostella koipea. Tätä vessailuasiaa kysyin meitin toko-opelta kun hän heitti meidät kotiin viime ti. Hän sanoi, että porukka antaa koirien tehdä tarpeensa minne vaan, ja, että kansi kuitenkin pestään joka päivä. Kuulemma se koirille tarkoitettu loota on onneton. Ja sitä se olikin. Oliskohan se ollut metri x metri kokoinen, jossa tekonurtsia ja puutappi keskellä. Mutta täytyy kyllä kehua koiranomistajia, että yhtään kakkakasaa en nähnyt kannella reissun aikana : ) Hienoa, että osaavat arvostaa sitä upeaa mahdollisuutta, että koirat ovat tervetulleita laivaan : )
 
 
             sw5.jpg
 
 
 
             sw6.jpg
 
 
 
                              sw7.jpg
 
 
Tuulisella kannella oltiin hyvä tovi. Maarianhaminasta ei tullut montaa autoa. Muutenkin laivassa oli tosi vähän matkustajia. Otin kuvia. Sää oli pilvinen, mutta hetkittäin aurinko pilkisteli pilvien raoista.
 
 
             sw8.jpg
 
 
 
             sw9.jpg
 
 
 
             sw12.jpg
 
 
 
             sw13.jpg
 
 
 
             sw10.jpg
 
 
 
             sw11.jpg
                                              Meitin hyttitoverit.
 
 
             sw14.jpg
 
 
Ennen kuin oltiin Tukholmassa, kävin kannella Jomin kanssa vielä pari kertaa, jotta herra levoton sai vähän viilentyä. En käynyt syömässä tai shoppailemassa. Noh, mun ostokset olisivat olleet karkkia, jos jotain, mutta nyt oltiin reissussa mahdollisimman pienellä budjetilla ja toiseksi mun ei edes tehnyt mieli karkkia. Pähkinöillä kesytin murisevaa mahaa.
 
Tukholmassa koirat autoon ja kohti hotellia. Hotellia saikin ettiä jonkin aikaa. Se oli vähän ovelassa paikassa: sisäänkäynti ostoskeskuksen sisällä. Siinä sitten piti pitää hihna lyhyenä, ettei koira merkkailisi vääriin paikkoihin. Jomi oli saanut nostaa koipea ennen kuin mentiin tuonne sisälle. Hotellinaulassa jaettiin kulkukortit. Nyt meidän huonetoveriksi tuli matkanjohtaja.
 
Ilmeisesti oon reissanut liian vähän kun en osannut käyttää edes hissiä! : D Menin hissiin ja painoin nappia, mutta mitään ei tapahtunut. Yritin uudestaan, mutta hissi ei liikkunut. ? Sitten hissiin tuli muitakin ja näin, että piti käyttää korttia. Siltikään hissinkäyttö ei sujunut mallikkaasti. Tai ehkä sinne toiseen päähän kelpaisin hyvin malliksi... Tuli vähän ajeltua hissillä ylös ja alas kun en ollut tarpeeksi nopea. Tuskailin, että systeemi oli tyhmä ja lähdin ettimään portaita. En löytänyt niitä, joten taas hissillä suhailemaan. Sitten sattui tulemaan se villiksen omistaja ja se auttoi mua.
 
Huoneeseen päästyäni aloin mitä pikimmiten kaivaa esiin Jomille sampoota ja pyyhkeen. Vessassa oli amme. Voi ihanuutta! <3 Koira on helpompi ja omistajan kannalta kuivempi vaihtoehto pestä ammeessa. Mutta en mä sitä huokaillut. Ammeessa lilluminen on ihanaa <3 Harmi, että siihen ei ollut aikaa kun aamulla oli aikainen herätys.
 
Pesin Jomilta valkoiset osat, hännän ja tassut. Housuihin vähän heittelin vettä, mutta niitäkään en uskaltanut pestä. Masua myöskin piti kohdella varovasti. Pesin vain sivut. Kun Jomi oli pesty, suihkuttelin ite. Jomi oli sen aikaa vessassa siltä varalta jos meidän huonetoveri sattuisi tulemaan sillä välin kun suihkuttelin. Helpompaa niin.
 
Päästyään vessasta Jomi olisi halunnut mennä sänkyyn kiehnäämään. Käskin sen alas kun en tiennyt mitä matkanjohtaja meinasi koirasta sängyssä. Sitten annoin Jomille loput naput päivän satsista. Hyvä tovi saatiin olla kahden ennen kuin matkanjohtaja tuli huoneeseen. Kävi ilmi, että ei ollut mikään tiukkis koirien suhteen. Jomi sai huomiota ja silityksiä ja ukkelia ihan kannustettiin hyppäämään sänkyyn : D
 
Kun huonetoveri oli suihkutellut, pötköteltiin sängyssä jutellen ja sivusilmällä töllöä vilkuillen. Matkanjohtaja osasi suomea välttävästi (oli virolainen), joten puhuttiin sekaisin suomea ja enkkua. Ei mitään tyyliin sana toista, ja sana toista kieltä, vaan ihan monta lausetta peräkkäin saattoi mennä toisella kielellä. Usein kääntyi enkuksi kun matkanjohtaja alkoi selittämään jotain suomalaista sanaa enkuksi. Oli ihan hauskaa. Siinä puhuttiin koirista ja hullusta nykymaailmasta. Meni puoleen yöhön ennen kuin alettiin nukkumaan. Matkanjohtaja olisi halunnut Jomin viereensä, mutta ei Jomi jaksanut olla kauaa sängyssä. Kotona nukkuu mun sängyn alla, jossa on viileää, ja nytkin herra arktinen viihtyi paremmin viileällä parketilla kuin pehmeässä sängyssä. Sänky oli kyllä ihanan pehmeä kera kahden jättityynyn. Toinen tyyny piti heittää pois, sillä yksi riitti hyvin nukkumiseen.
 
Heräsin kolmisen tuntia liian aikaisin enkä enää saanut unta. Kökkö sentäs. Siinä sitten makasin sängyssä katellen ikkunasta Tukholman yllä olevaa pilviverhoa. Verhoja ei ollut vedetty ikkunan eteen.
 
Oltiin sovittu, että herätään kuudelta ja, oi, sitä autuutta kun huonetoverin kello vihdoinkin soi! Nousin ylös ja kävin aamupesulla. Sitten katoin näyttelyrepun valmiiksi. Kun huonetoveri oli valmis, lähdettiin kohti hissiä. Hississä annoin avainkorttini huonetoverille, jotta hän sai palauttaa sen. Ite kiiruhdin ulos ostarista Jomin kanssa.
 
Ulkona oli kuivaa. Kiva juttu. Kävin kävelemässä Jomin kanssa ja yritin ottaa kuvia hienosti valaistuista puista. Jomi fiksuna poikana teki kasankin ja sitten oli hyvä palata autolle. Koira autoon ja sitten kohti näyttelypaikkaa.
 
 
             sw16.jpg
 
 
Tosiaan aamupalalla ei käyty kun piti lähteä aikaisin kohti näyttelypaikkaa. Ei siksi, että jonkun kehä olisi ollut heti aamusta vaan siksi, että saatiin hoidettua madotusasia kuntoon ajoissa. Hotellilta jokainen sai pienen eväspussin.
 
Näyttelypaikka oli vain noin puolen tunnin ajon päässä, mutta siellä oli hirveät jonot. En tiedä, että tarkistetaanko Ruotsin jokaisessa näyttelyssä kaikki rokotukset, mutta tässä näyttelyssä tarkistettiin ja musta se oli hyvä juttu. Tässä täytyy sanoa, että tänä vuonna oli kaikkein tiukin suhtautuminen rokotuksiin Helsingin messarissa. Jos meni käyttämään koiraa ulkona eikä rokotukset olleet mukana, niin sisälle ei päässyt. Lauantaina multa ei katottu rokotuksia kun mentiin sisälle näyttelyyn, mutta sunnuntaina katottiin. En pistäisi pahakseni, että katottaisiin kaikki rokotukset aina. Toki se tietää jonottamista, mutta rokotusten suhteen ei kannata lepsuilla.
 
Aamiaispussi kädessäni jonotin sisäänpääsyä. Sitten kun sisälle päästiin, katottiin rokotukset, lyötiin leima mun käteen ja koiran numerolappuun. Jokainen koiranomistaja sai pienen tervetuliaispussin. Siinä oli Pedigreen esitteitä, pieni pussi märkäruokaa, pieni pussi medium koon dentasticksejä ja pieni pussi Rodeo-tankoja.
 
Näyttelyluettelo kuului mun ostoslistalle siitäkin huolimatta, etten ollut vaihtanut rahaa. Jos euroilla tai kortilla sellaista ei voinut ostaa, niin ei voinut mitään. Silti halusin luettelon, jotta pystyin näkemään minkä nimisiä koiria kehään oli tulossa. Suomessa luettelo on aika turha kun miltei kaikki koirat tunnistaa. Nyt oli eri juttu. Eurot kelpasivat, joten sain luettelon.
 
Lähdin kävelemään piiiiiiitkää käytävää, jonka seinusta oli täytetty vieriviereen olevista myyntikojuista. Kojuja oli tietenkin myös vastakkaisella seinällä ja sisällä yhdessä hallissa. Siis ihan mielettömästi oli houkutuksia, mutta mitään en ostanut. Onneksi useimmissa kojuissa oli vielä peitto päällä ; )
 
Kun myyntikojut oli tsekattu, niin sitten istuin syömään aamupalan. Pussissa oli kaksi niin ihanan pehmeää sämpylää, joiden välissä juustoa, kurkkua ja joku leikkele. Pussissa oli myös mansikkajogurtti, muffinssi ja appelsiin trip-juoma. Omenan laitoin talteen. Syötyäni vilkaisin, että minkä nimisiä koiria oli kehään tulossa. Kylläpä oli mahtavaa huomata, että Jomin kehädynamiitti-sisko Tanskasta oli myös tulossa kehään!!! : )
 
Karttoja oli vähän väliä ja se oli hyvä juttu, sillä paikka on todella iso. Siis oikeesti ISO! Yhden kartan mukaan jossakin oli ruotsalaisen islisyhdistyksen koju. Mulle ei heti auennut, että mitä ne numerot tarkoittivat. Sitten kun alkoi tulla jokin aavistus, niin kojua ettimään. Koju löytyi hallista, jossa oltiin jo käyty. Se oli aika sellainen ylimalkainen piipahdus, että ei ihmekään kun jäi ekalla kerralla huomaamatta. Siellä oli kolme islistä (jotka oli myös ilmottu kehään). Juttelin siinä jonkin aikaa. Sain esitteitä. Jomi herätti ihastusta eikä uskottu, että siitä lähti karvaa, ennen kuin näytin. Kojulta sitten aloin ettiä koirien ulkoilutuspaikkaa. Sellaista ei ollut vaan mentiin ovesta ulos ja siellä sitten käveltiin koiran kanssa. Koiran rokotukset ja numerolappu piti olla mukana.
 
Ei ollut helppoa löytää ovea, josta mennä ulos, mutta lopulta sellainen löytyi. Jomi vessaili  niin hyvin, että saattoi huoletta palata takaisin halliin. Jomi on tässä asiassa niin helppo, että se kyllä tekee jos on hätä.
 
Sitten kohti kehää C26. Tuo on muuten hyvä juttu, että kehännumeron yhteyteen oli laitettu, että missä hallissa se on. Vink, vink, vaikkapa Turun messariin ; ) Taas oli ihan järjettömän kokoinen halli. Kehät olivat suuria. Kun vihdoinkin olin löytänyt kehän, niin sitten kattomaan paikkaa kehän vierestä, mieluiten kohdasta, josta saa kuvattua. Pieni rako löydettiin. Ensin oli 37 euraaseria, joten oli mahkuja, että vielä myöhemmin tulisi lisää tilaa kun eusseja alkaa lähteä.
 
Odotellessani kokeilin, että miten onnistui kuvaaminen. Näytti, että automaatilla tuli ihan peetä. Piti siis pelata omilla säädöillä. En pitänyt ajatuksesta. Aina välillä kokeilin, että josko kuitenkin voisin ottaa kuvia automaatilla. Pahalta näytti, joten piti alkaa ettimään omia säätöjä. Kehän taustalla oli ikkuna (ainoa kehä koko rivissä), joka onneksi oli peitetty verholla. Muuten ei kyllä olisi tullut mistään mitään kun olisi pitänyt kuvata vastavaloon. Nouseva aurinko toi lisää valoa sen verran, että automaattikuvat alkoivat näyttämään ookoilta. Hylkäsin ajatuksen käyttää omia säätöjä.
 
Tuomari liikutti koiria paljon, joten tämän voisi kategorioida luokkaan liiketuomarit. Piti mennä ympäri, et ja sitten kun luokan kaikki koirat oli käyty läpi, niin kilpailuluokassa jokainen meni vielä yksin et:n. Tuomari jakoi paljon eriä. Muutama sai eh:n. Että ei siinä mielessä tiukka tuomari.
 
Odotellessa yritin katella, että näkisinkö Jomin siskon seuruetta, mutta en nähnyt. Myöhemmin sain isomman tilan. Ja vielä vähän myöhemmin meidän taakse tuli islistyttöjä. Jomihan ei malttanut pysyä turkissaan ja tämä kieltämättä vaikeutti kuvaamista.
 
En osaa sanoa, että oliko kehä ajoissa vaiko ei. Oli vähän huono olo ja heikotti. Otin kunnon kulauksen sl-juomaa, etten vaan pökräisi kehään. Mietitytti, että mahdoinkohan ymmärtää mitään mitä mulle sanotaan. Ja, että tunnistanko oman numeroni kun sitä huudetaan? Jomia ennen oli vain kolme koiraa, joten koiria laskemalla ainakin olisin oikeaan aikaan kehässä – jos vaan kaikki ovat paikalla. Mun ruotsi on pahasti ruosteessa. Joskus osasin sitä hyvin, mutta kun koulun jälkeen sitä en oo tarvinnut, se on unohtunut :/
 
Vasta vähän ennen kehää tein Jomin turkille kevyen harjauksen. Silti karvaa lähti. Poistin kaikki irtoamaisillaan olevat karvat, pörhistin pöksyjä, harjasin hännän ja toivoin, että pieni poika pysyisi vielä jonkin aikaa kasassa.
 
Pari junnua aloitti kehän. Sitten oli yksi nuori, jonka jälkeen oli valioiden vuoro. Oli jotenkin hassua, että Jomi oli ekana kun Suomessa se on usein häntäpäässä ässällä alkavan nimensä vuoksi. Kolme valiota menivät yhdessä ympäri ja sitten oli yksilöosuus. Ikää ei kysytty. Tuomari tutki koiran ja sitten oli seisotus. Sitten ympäri ja et + seisotus. Erinomainen tuli. Niin tuli muillekin pojille. Sitten yksin et ja ympäri yhdessä. Tämän jälkeen tuomari viittoi toisen Jomin takana olleista uroksista meidän eteen ja sitten taas ympäri. Siinä oli järjestys. Jomi tuli valioissa toiseksi. Kehäsihteeri sanoi ruotsiksi, että mun pitää tulla vielä uudestaan kehään. Se kai tarkoitti samaa kuin SA? Mutta enhän mä sitä puhetta ymmärtänyt ja kysyin enkuksi “what?”. Mulle sanottiin enkuksi ja kehäsihteeriä oli avustamassa yksi erittäin ystävällinen mies. Tuo mies taisi moikata mua, kun tultiin kehän viereen. En tunnistanut häntä ja vähän ihmettelin, että moikkasiko se oikeesti mulle? Miten mut muka joku tunnisti Ruotsissa? Vasta kehässä muistin tuon miehen. Oon nähnyt hänet pari kertaa Hesan messarissa: the man with the hat ; )
 
Sitten kuvailin pikaisesti kolme vetskua. Vetskut voitti tuo mukava mies. Ja nyt oli meidän vuoro palata kehään uudelleen. Ensin yhdessä ympäri. Pienen tuumailun jälkeen tuomari laittoi koiria kehästä ulos ja jäljelle jäi neljä. Jompu oli siis neljän parhaan uroon joukossa! Tässä taisi taas olla yksin et ja sitten yhdessä ympäri. Takanamme tullut uros oli lähes kiinni Jomin arsessa, mutta ei mun pieni sievä siitä välittänyt. Loppujen lopuksi jompu oli PU3, sai sertin ja vara-ceen!!! Siis somistuksesta komistusten joukossa tuli Ruotsin valio!!! Inttikin liippasi läheltä kun saatiin vara-cee. Kyllä siinä hetken aikaa olin, että, oho! : D Tokihan Jomilla oli tsäänssejä kun kaikkinensa on hyvännäköinen koiruus. Vähän pienessä koossa vaan ja pää on hieman liian kevyt. Siksi sitä helposti olettaa, että urosmaiset koirat menevät Jomin edelle. Onnittelin voittajia ja neljänneksi tullut onnitteli mua.
 
Sitten odottamaan Jomin siskon esiintymistä. Sitä ennen oli pari junnua, pari nuorta ja pari avointa. Valioissa oli neljä koiraa. Voiton vei jompun hieno sisko! : ) Se neiti osaa kyllä esiintyä enkä yhtään ihmettele millaista näyttelysaagaa neiti kirjoittaa. Näytti, että ei olisi ollut ihan parhaimmassa turkissa. Sitten oli vielä pari vetskua. Toinen parivaljakko oli jotenkin tosi suloinen ilmestys. Vanha mies, joka käveli kumarassa esitti rakasta koiraansa. Sellainen mielikuva mulle niistä kahdesta tuli. Voitto tuli heille : )
 
Ensin ratkottiin paras narttu, joka oli kehäynamiitti-sisko : ) Sitten vetskujen roppi, joka taisi olla uros. Ja viimeisenä jännitettiin, että veikö Jomin sisko taas koko potin. Ei ihan, mutta ei se VSP ole todellakaan huono tulos : ) Islanninsisarukset antoivat takuulla kasvattajalleen aihetta hymyyn.
 
Siskon omistajat olivat käyneet onnittelemassa mua PU-kehän jälkeen. Mies vinkkasi, että mun pitää sanoa, että Jomista tuli nyt valio, niin saan sitten vähän jotain lisää. Arvostelun hain vasta kehän jälkeen. Vähän ennen kuin olin lähtemässä hakemaan arvostelua, yksi nainen tuli kysymään, että oliko mulla Sunnusteins Íslandsljómi. Sanoin, että joo, ja heti perään kysyin, että voisiko nainen odottaa hetken kun mun piti käydä kehässä. Menin hakemaan arvostelun ja samalla kerroin, että mua oli neuvottu sanomaan, että mun koirasta tuli nyt valio. Kehäsihteeri pahoitteli, ettei heillä ollut siinä yhtään valioruusuketta ja neuvoi hakemaan sen “infosta”. Siinä sattui myös olemaan se mies, jolla on hattu, hän tarjoutui lähteä näyttämään, että mistä saan ruusukkeen. Hän sanoi, että meni hetki ennen kuin voisi lähteä näyttämään. Sanoin, ettei ollut kiirettä.
 
Se nainen, joka oli tullut mun luo, jutteli muiden islisomistajien kanssa. Odotin vuoroani. Naisella oli hienoja uutisia. Hän oli tullut näyttämään mulle Jomin Ruotsissa asuvan veljen tyttären! Ihan mahtavaa : ) Neiti oli kyllä turkiton ja siitä pystyi näkemään Jomin veljen piirteitä. Se on jotenkin jännä, että vaikka tämä on monennäköinen rotu, niin usein sukulaiset / jälkeläiset muistuttavat toisiaan. Löytyy piirteitä, joita on vanhemmissa tai muissa sukulaisissa. Jomi-setä ei tajunnut olevansa liian kiinnostunut omasta sukulaisestaan... Juteltiin hetki ennen kuin ehdotin yhteiskuvaa sukulaisista. Nainen suostui vaikka hyvin haasteelliselta se näytti. Jomi, pieni casanova oli vauhdissa. Ensin laitettiin koirat istumaan kera kunnon hajuraon. Ehdotin, että kokeiltaisiin laittaa koiria vähän lähemmäksi. Haastavaa se oli eikä tullut kunnon kuvaa sukulaisista. Tosi harmi. Vika ei ollut niinkään koirissa vaan kuvista tuli tummia ja epätarkkoja : / Pikku neiti oli myös kehässä, mutta en yhtään muista mitä se sai. Ehkä jopa junnutittelin? Tuloksistahan sen näkisi, mutta en onnistunut löytämään niitä. Mutta oli kyllä tosi kiva, että nainen tuli juttusille : )
 
 
             hm34.jpg
                                               Jomin veljentytär.
 
Sitten tulikin se hattumies vaimoineen ja lähdettiin hakemaan valioruusuketta. Perillä hattumies selitti tilanteen ruotsiksi, joten mun ei tarvinnut sanoa mitään. Jos halusi, pystyi ostamaan astetta isomman valioruusukkeen, mutta mulle riitti hyvin se, mitä sai ilmaiseksi. Ruusukkeen lisäksi sai lapusta valita pienen lisäpalkinnon. Otin numerolapunpidikkeen, jossa on Ruotsin Kennelklubin logo. Mulla alkaa olla noita pidikkeitä jo “muutama”, mutta se oli ainoa, jonka kelpuutin muistoksi Ruotsin reissusta. En muista mitä muuta siellä oli. Ei kovin ihmeellisiä juttuja.
 
Palattuani kehälle aloin harjata Jomia. Tsiisus kun sitä karvaa lähti! Tuntui, että sitä lähti juuri niin paljon mitä jaksoi harjata. Aloin ite olla irtokarvan peitossa, joten päätin harjata lisää myöhemmin ulkona. Sitten evästin omenan ja silmäilin, josko näkisin Jomin siskon seuruetta. En nähnyt. Odottelin vielä jonkin aikaa, mutta ei heitä näkynyt. Varmaan olivat kuvauttamassa neitiä. Ruotsissa kun kuvataan voittaneet koirat. Joskus niin tehtiin Suomessa, mutta ei oo enää vuosiin kuvattu. Ymmärsin, että vain ropit olisi kuvattu, mutta mitä kuullut juttua, niin myös vespejä ja junnutitteleiden saaneita on kuvattu. Tiedä sitten. Jomin piti jo päästä käymään ulkona. Harmi, että siskon seurue oli jossakin. Olisin halunnut ehdottaa yhteiskuvaa sisaruksista ja tietty onnitella. Nyt jäi vähän moukkamainen olo kun en edes onnitellut heitä... :/
 
Oli tuskaa löytää ulos sieltä. Mä olin jo ihan kyllästynyt siihen hälinään ja ulkona oli kiva ilma, joten lähdin kävelemään Jomin kanssa. Ruotsin ruusukkeissa ei ole hakanneulaa, mutta niissä on sellainen “koukku”. Sain laitettua ruusukkeet reppuun käyttämällä kehässä ollutta numerolapunpidikettä ja sitten sitä muistoksi valitsemaani. Ei ollut aikeita ottaa palkintokuvaa. Olin liian laiska irrottamaan ruusukkeet repusta : D Vähän silmäilin maisemia “siinä mielessä”, mutta kun ei tullut mitään sellaista vastaan, joka olisi houkutellut kuvaamaan, niin anti olla.
 
Näyttelypaikan lähellä on kirkko ja iiiso peltoalue. Eka roskis, joka tuli vastaan, täyttyi Jomin karvoista, kun harjasin ukkoa sen vieressä. Karvaa lähti mahottomasti, mutta kyllä sille pojalle vielä jäi jotain päällekin. Harjaussession jälkeen lähdettiin kiertämään kirkko ja sitten seurattiin yhtä tietä. Koko ajan piti muistaa, että miten mennään takaisin eksymiseen ei ollut varaa.
 
 
             sw17.jpg
 
 
Yhdessä kohtaa on suunnistustaulu, jossa lukee Stockholm. Se kyltti jotenkin ihan pisti silmään ja aloin miettiä, että saisinko jotenkin yhdistettyä kyltin ja Jomin. Olisi sitten joku todiste siitä, että jompu on käynyt Ruotsissa; ) Kyltin alapuolella sattui olemaan hiekka-astia, joten Jomi sen päälle ja todistusaineisto oli napattu. Sitten jatkettiin eteenpäin. Pysähdyin yhden penkin luona evästämään pähkinöitä. Repun laitoin penkille. Jomi hyppäsi repun viereen ja aloin mielessäni zoomata näkymää. Vähän kun asettelin reppua uusiksi, niin ruusukkeet näkyivät paremmin. Siinä tuli sitten ikuistettua Jomi Ruotsin ruusukkeidensa kanssa. Alunperin sen piti olla vain reissukuva, mutta saa nyt samalla olla palkintokuva. Onhan siinä kuvassa jotain tunnelmaa kun laskeva aurinko luo lämmintä sävyä kuvaan. Niin ja kuva on otettu Ruotsissa ; D
 
 
             sw1.jpg
 
 
 
                              sw2.jpg
 
 
Tehtiin vielä pieni lenkki ennen kuin käännyttiin takaisin. Laskevaa aurinkoa oli pakko kuvata. Kovin kummosia sävyjä se ei taivaalle maalannut vaan aikalailla keltaisena painui alas. Vastakkaiselle taivaankannelle tuli hentoja vaaleanpunaisia pilviä.
 
 
             sw18.jpg
 
 
 
             sw19.jpg
 
 
Kävin käppäilemässä Jomin kanssa sillä isolla pellolla. Islanninidiootti oli siitä niin iloinen, että kieriskeli maassa vähän väliä. Vähän matkan päässä kävi tassuttelemassa jo hennon jääriitteen saaneessa lätäkössä ja tottakai siellä piti uittaa kieltäkin. Jääriitteinen lätäkkö ja kirkas taivas enteilivät kylmää yötä Tukholmaan.
 
 
             sw20.jpg
 
 
 
             sw21.jpg
 
 
Aamulla oltiin sovittu, että aikaisintaan viideltä pääsisi autoon. Vielä oli noin pari tuntia siihen hetkeen. Mua alkoi viluttamaan ja aloin miettiä, että pitikö sittenkin vielä palata sinne hälinään. Ehkä sitten istuttaisiin jollakin penkillä tai jotain. Kävelin eteenpäin kunnes yhtäkkiä kuulin koputusta. Siinähän oli meidän auto. Matkanjohtaja kysyi, että miten oli mennyt. Vastauksen kuultuaan riensi onnittelemaan Jomia : D Sanoi, että voidaan tulla jo autoon jos halutaan. Toki. Jomi laitettiin häkkiin ja mä menin istumaan penkille. Jomi oli silti niin lähellä, että ojentamalla käteni, pystyin koskemaan häkkiä. Eihän se auto ollut mikään iso.
 
Siinä sitten odotettiin muita. Välillä kuunneltiin ruotsalaista radiokanavaa ja välillä kuski laittoi soimaan jotain virolaista “hittikamaa”. Hauskan kuuloinen kieli. Radiossa soi joululauluja. Enkuksi ja ruotsiksi. Kyllä mä jonkin verran lauluista ymmärsin, että vielä jotain sanoja on muistissa. Autoa oli pakko pitää välillä tyhjäkäynnillä, sillä siellä alkoi tulla kylmä. Pienet tirsatkin tuli otettua siinä odotellessa. Jomi alkoi heti nukkua.
 
 
             sw22.jpg
 
 
Sitten kun kaikki olivat koolla, lähdettiin kohti satamaa. Autossa oli nyt yksi Ruotsin valio ja pari junnutittelin saanutta. Shelteillä ei ollut mennyt yhtä loisteliaasti, mutta nyt täytyy muistaa, että siinä rodussa kilpailu on kovaa kun koiramäärä on iso.
 
Matkattiin kohti satamaa tukkoisia teitä pitkin. Tukholmassa oli ruuhkaa. Ainakin osin varmaan näyttelyn vuoksi. Nelikaistaisissa tunneleissa ei ollut yhtään tyhjää koloa. Jos kaistaa halusi vaihtaa, piti odottaa, että joku antoi tilaa. Tukholmassa tunnelit ovat pitkiä ja kolmi- tai nelikaistaisia. Lisäksi tunneli voi haaroittua toiseen tunneliin. Maan alla ajettiin pitkä pätkä.
 
Tukholman teistä mulle jäi sellainen kuva, että ovat aika kapeita ja ainakin ne tiet, joita ajettiin, olivat lähes poikkeuksetta reunustettuja. Tieltä ei voinut ajaa ulos, mutta päin reunaa kyllä. Ja useampaa tosi mutkaista tietä ajettiin. Silloin mietin, että eipä olisi ollut noille teille mitään asiaa ison bussin kanssa.
 
Satamassa oltiin reilut pari tuntia ennen laivan lähtöä. Matkanjohtaja kävi hakemassa liput ja sitten lähdettiin Tukholma saitsiinille. Tukholma oli koristeltu valoilla. Vielä kun olisi ollut lunta, niin hienolta olisi näyttänyt.
 
Saitsiinin jälkeen takaisin satamaan, koirat ja laivassa tarvittavat kamat ulos autosta. Koirille pissatusta ja sitten sisälle terminaalin lämpöön. Portti kakkosen luona mentiin istumaan vastakkaisille penkkiriveille. Yritin jäädä kauemmas siitä juoksunsa aloittaneesta sheltistä. Myöhemmin se tuli lähemmäs kun omistajat tiivistivät, jotta muille laivaan menijöille oli tilaa. Shelttineito oli nyt omistajansa sylissä Jomin edessä. Vaan mitä teki Jomi? Sen huomio oli täysin kiinnittynyt vieressämme olleeseen shelttiurokseen! xD Taisi poika vähän haiskahtaa kun Jomi oli ihan in laav. Käyttäytyi samalla tavalla kuin käyttäytyy tyttöjen kanssa. Eikä shelttipoikaa haitannut se ollenkaan! Siinä siiten naureskeltiin poikia. Välillä rakastavaiset erotettiin, mutta kohta taas oli hempeilyä ilmassa. Yksi heitti, että eikös tuo ole vähän niin kuin maan tapa. Mä sitten lisäsin siihen, että “maassa maan tavalla” ja alettiin nauramaan. En oikeesti pidä ruotsalaisia sen homompina kuin muitakaan, mutta lähdin nyt mukaan tuohon yleiseen vitsiin kun tilanne oli niin herkullinen. Oli ihan hassua, ettei Jomi noteerannut narttua lainkaan. Kyllä se sitä välillä katteli, mutta ei edes yrittänyt mennä sen luo. Narttu vastasi Jomin katseeseen murisemalla. Mahtoiko sanoa Jomille, että saa luvan jättää hänen poikakaverinsa rauhaan? Vitsailtiin siinä, että kohta oltiin keskellä kolmiodraamaa xD
 
Homppeleiden hempeilyä seuratessamme oli juttua yhteisestä illastamisesta. Sinänsä ideassa ei ollut mitään huonoa kun porukkakin oli kiva, mutta mieluummin olisin jättänyt ne eurot käyttämättä... Mutta tietenkään niin ei ollut soveliasta tehdä. Sovittiin, että ensin shoppailee ne, jotka shoppailee ja sitten mennään syömään.
 
Laivalle mennessä tarkistettiin henkkarit ja lippu. Oli tosi kiva, että nyt meidän hytti oli kannella 9. Siis samalla kannella, jossa on se vessaloota. Nyt pääsi paljon näppärämmin vessailemaan koiran kanssa. Kun oltiin päästy kannelle 9, kävin vessattamassa Jomin. Oli muuten tosi slippery kansi! Ihailin valaistua Tukholmaa ja yritin ottaa kuvia. Automaatista ei ollut mihinkään, joten kokeilin omia säätöjä. Nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla oivallusta, jonka olin jokin aika sitten saanut. Ja sillä sain paremmin otettua kuvia. Kuvauksen kohde toi mieleen valaistun huvipuiston. Oliko se sitä, en tiedä. Kannella oli kylmä. Selkeesti oli tulossa pakkasyö ja siihen päälle sitten vielä tuulta. Jomi oli taas fiksu poika kun hoiti kaikki asiansa. Ei tarvinnut ajatella, että lähtisin käyttämään ukkelia yöllä. Se ei ollut mitenkään houkutteleva ajatus kun iltalaivan meininki on aina vähän erilaisempaa kuin aamulaivan. Mieluummin pysyttelen hytissä.
 
 
             sw23.jpg
                                    Miten niin tärisin kylmyydestä? ;D
 
 
             sw24.jpg
 
 
Kun lippuja jaettiin, niin meidän hyttitoveriksi paljastui sama kuin oli ollut tulomatkallakin. Se ei sopinut keskarin omistajalle, sillä hän oli varausta tehdessään halunnut oman hytin. Hän keskusteli asiasta matkanjohtajan kanssa ja kävi ilmi, ettei varausta ollut näkynyt laskussa. Keskarin omistaja oli jo tyytynyt kohtaloonsa kun matkanjohtaja tarjoutui vaihtamaan hyttiä. Näin hän sai kuin saikin oman hytin ja meidän hyttikaveriksi tuli matkanjohtaja. Samapa tuo. Mä en halua maksaa ekstraa omasta hytistä, etenkin kun mulla on koira, joka tulee toimeen muiden kanssa. Kyllä se villiskin tuli, mutta jostain syystä sen omistaja halusi paluumatkalle oman hytin.
 
Olin ollut jo hyvän tovin hytissä odottamassa, että tullaanko hakemaan syömään vaiko ei. Tulin siihen tulokseen, että ei, ja vähensin vaatteita. Eikös sitten just samassa koputettu oveen ja kysytty, että tuunko syömään : D Ei vaan kun vaatteet takas päälle. Vähän mietitytti jättää Jomi yksin hyttiin. Ei ollut mitään ideaa, että mitä se siitä meinasi. Kotona Jomin voi huoletta jättää vapaasti koko kämppään, mutta entäpä vieraaseen paikkaan? Mahdollisesta mekkalasta en murehtinut kun kyllä ne muutkin koirat haukkuivat. Kun laitoin hytinoven kiinni, Jomi vähän vikisi. Koputin oveen ja sanoin “nätisti”. Sitten lähdettiin kimpassa syömään.
 
Mentiin buffaan. Mudilaisten oli tarkoitus tulla myös, mutta ei ne sitten tulleetkaan. Tiedä miksi. Buffassa lappasin lautasen täyteen sapuskaa. Tietty tarjolla oli jouluruokaa. Juomaksi appelsiinimehua. Kilistettiin maljat reissulle ja sitten alettiin syömään. Seuraavaksi täytin lautasen jälkiruokaherkuilla. Yksi oli ylitse muiden. En nyt muista oliko se puolukka- vaiko karpalomoussea, mutta aivan ihanaa joka tapauksessa oli! Sitä oli laitettu pieniin “kuppeihin”. Niin pieniin, että just ja just sai sinne lusikan mahtumaan. Jos sitä olisi ollut tarjolla ihan vaan jostain astiasta, niin olisin kyllä lapannut tuota herkkua lautaselle aikamoisen keon. Nyt tyydyin kahteen pikku kuppiin. Tosin mahan tilavuuskin alkoi tulla vastaan.
 
Ja toki, kun oli vkl ilta, niin buffassa näki sitä perisuomalaista meininkiä. Me vähän paheksuttiin sitä, että buffaan oli tultu enemmänkin nesteen kuin ruuan takia. Hirveetä mekkalaakin pitivät ja jotkut kieriskelivät lattialla kun pystyssä pysyminen oli vaikeaa. Jei... Ja vielä sitten noissa seurueissa suunniteltiin saunaan menoa. No just. Ite en ikinä tekisi noin päin. Pelkkä ajatuskin, että istuisi lauteilla hikoilemassa täyden mahan kanssa, on vähemmän mukava. Mutta kukin tavallaan ja silleen.
 
Jomi oli hiljaa kun tultiin hyteille. Eikä pieni mies ollut tehnyt mitään tuhoja : ) <3 Sitten vaatetta vähemmäksi ja nukkumaan. Yöpuku oli autossa olevassa kassissa ja se oli ihan tietoinen päätös. En halunnut raahata isoa kassia laivassa. Siinä kassissa oli myös hammasharja sun muut, mutta eiköhän sitä yhden illan pärjää ilman niitäkin. Sitten valo oman punkan kohdalta pois ja peitto korville.
 
Matkanjohtaja oli mennyt shhoppailemaan. Heräsin kun hän jossain vaiheessa tuli hyttiin. Käänsin kylkeä. Toisen kerran heräsin kun laiva keinui niin, että sen huomasi. Katoin kelloa ja se oli puoli kaksi. Jonkin aikaa sain odotella unta, mutta onneksi se tuli. Jomi nukkui kyljellään lattialla. Nyt kun oltiin korkeammalla, niin lattia ei tärissyt niin paljoa. Toki voi olla, että pieni oli väsy.
 
Aamulla kun kello herätti, laitoin loput vaatteet päälle, kamat kasaan, tarkistin, että kaikki oli mukana ja sitten kannelle käppäilemään. Pyörittiin siellä jonkin aikaa, mutta Jomi ei tehnyt muuta kuin nosteli koipea. Kun oltiin menty sisälle, niin ei mennyt kauaa kun matolle ilmestyi kasa. Ei sitten voinut tehdä sitä kannella? Kasa pussiin ja pussi ulos roskiin. Sitten mentiin kannelle 7 odottelemaan, että laiva saapuu Turun satamamaan.
 
Laivasta ulos mennessämme nähtiin pari tullikoiraa. Toinen niistä nuuskutteli lajitovereidensa perään. Auto tuli siihen mistä oltiin lähdetty. Ainoastaan yksi tuli Helsingistä. Muut Tampereen suunnasta omalla autolla Turun satamaan. Toivoteltiin vielä hyvät jatkot ja kiiteltiin matkaseurasta.
 
Mä laitoin hoitolaan tekstaria, että noin tunnin päästä tulen hakemaan koirat. Välillä sataa tihutti, mutta oli ihan kelvollinen sää kävellä kamojen kanssa. Ihan hyvä, ettei tarvinnut ensin käydä kotona viemässä Jomia ja kamoja ja sitten taas Turun keskustaan.
 
Noin tunti siihen tosiaan meni kun satamasta hoitolaan käveltiin. Jätin kamat ulos ja menin Jomin kanssa moikkaamaan isosia. Saivat hetken nuuskutella verkon läpi ja sitten laitoin Jomin isosten koppiin. Saivat vaihtaa kuulumiset ennen kuin lähdettiin kävelemään. Näin oli vähemmän alkuhäseltämistä hihnoissa. Kun menin koppiin laittamaan isosille pannat & hihnat, niin Jomikin hyppi mua vasten ihan sen oloisena, että “kiva kun tulit, ei ollakaan nähty aikoihin”. Hassua, kun enhän mä missään vaiheessa hävinnyt näköpiiristä. Ota sitten koirista selvä ;D
 
Sitten alkoi reissun viimeinen etappi. Kamat vetoon toisella kädellä ja toiseen käteen koirien hihnat. Tyksin kohdalla alkoi taivaalta pudota jotain valkoista. Ensin harvakseltaan, sitten vähän enemmän ja kohta ei mitään. Aina välillä pohdin, että pitikö kaivaa kassista se sadetakki suojaamaan reppua. Risman kohdalla sen tein. Samalla katoin, että josko löytäisin mun kolmannen mukana olleen sl-pullon. Se oli ihan korkkaamaton. Siis todella vähän meni nestettä matkan aikana. Kaksi pientä sl-pulloa, lasillinen mehua ja mukillinen vettä. Pullo löytyi ja oli ihanaa saada juotavaa! Lunta / räntää / whatever putoili taivaalta reippaasti. Mutta vain hetken.
 
Vakken kohdalla oli matkaa jäljellä vielä tunti. Se viimeinen tunti oli tuskaa. En olisi enää jaksanut yhtään, mutta pakko oli. Jopa koirien hihnat tuntuivat painavilta. Pari kertaa pysähdyin nojaamaan polviin, jotta sain hetkeksi repun painon pois. Taukoa en malttanut pitää kun halusin vaan äkkiä kotiin.
 
Postilaatikosta nappasin mukaani ensimmäisen joulukorttini. Sitten vielä loppurutistus, jotta selvisi kotitietä pitkin omaan pihaan. Oi autuutta, kun siellä vihdoin oltiin! Piha oli muuttumassa valkoiseksi ja se oli kiva juttu. Koirat kirmasivat ympäri pihaa. Kiva, että joillakin oli vielä energiaa... Vein repun sisälle ja sitten muut kamat. Sen jälkeen pesin isosten tassut & massut. Jomi sai isomman pesun, jotta saataisiin tämänkertainen karvashow finaaliin.
 
 
             sw25.jpg
 
 
Kotona oltiin noin 11.40. En todellakaan jaksanut alkaa pyykätä, kuten olin suunnitellut. Multa oli ollut lämpö poissa reissun ajan ja möksä huokui viileyttä. Laitoin kuvat koneelle ja kylmästä väristen naputin muutaman lyhyen viestin Ruotsin reissun tuloksista. Pidempää viestiä en kyennyt kirjoittamaan kun olin niin jäässä. Menin peiton alle.
 
Herättyäni kirjoitin loput viestit, mutta edelleen palelsi. Lähes koko syksyn olin pärjännyt yhdellä patterilla, mutta nyt se ei tuntunut riittävän. Piti sitten laittaa pari patteria lisää hohkaamaan. Vasta myöhään illalla musta tuntui, että oli lämmin.
 
Kuvia aloin lataamaan kun olin saanut viestit kirjoitettua. Ensin latasin messarin loput kuvat ja sitten aloin latailla Ruotsin reissun kuvia. Kuvat latautuivat tosi nopeasti; alle päivässä.
 
Eilenkin olin taas kuormajuhtana. Kävin postittamassa joulukortit, ostin muutaman piimäpurkin ja rahkan perjantaille. Tuossa jokin aika sitten havahduin huomaamaan, että vessapaperi oli aika lopussa. Sitä ei ookaan tarvinnut ostaa vuosiin. Matkalla M&M:iin mietin, että käynkö kattomassa missä hinnoissa se on nyt. Kävin ja siellä oli pakettitarjous. Periaatteessa en olisi tarvinnut talouspaperia, mutta ostin kuitenkin sen setin. En kyllä ollut yhtään varma, että miten selviäisin kotiin niiden ja ruokasäkin kanssa. Ihan ookoosti selvisin.
 
Sitten kävin pienen lenkin poikien kanssa, jonka jälkeen oli pakko suihkutella. Ja sitten pesukone pyörimään. Sinne oli pakko heittää mun takki, joka on muuten ihana, paitsi ei silloin jos mulle tulee kuuma. Takki ei hengitä, joten silloin kastuu paita ja sitten takki alkaa haista. Toivottavasti ehtii kuivamaan treeneihin mennessä.
 
Oli kyllä kiva kokemus tuo Ruotsin reissu. Lähtisin kyllä mielellään uudestaankin. Karvainen reissuseurakin oli mitä parhainta. Kyllä tässä tulee ihan tippa linssiin kun miettii, miten hienon koiran oon saanut, vaikka mulla ei ollut mitään muuta kriteeriä kuin terve islis Islannista. Sitten sainkin koiran, josta tuntuu olevan vähän kaikkeen. Näyttelyissäkin pärjää ihan kivasti. Ja luonne on tosi helppo. Tuosta ei voi koira enää paljon paremmaksi tulla. Kiitos mrs! <3
 
Tuomarina oli Arvid Göransson, joka mun mielestä oli ihan mukava tuomari. En tarkalleen tiedä mitä hän Jomista saneli, sillä arvostelussa on sanoja, joista en saa selvää. Suurimman osan sanoista tunnistan, mutta kun en kaikkia, en voi kääntää arvostelua. Siispä arvostelu on alla, jotta halukkaat voivat koittaa selvittää käsialakoukeroita.
 
 
             IMG_0001.jpg
 
 
Peee ässs Nyt kun oon tutustunut paremmin luetteloon kuvaprojektin myötä, niin huomasin, että kehässä oli joku Ticon sukulainen, nartuissa toinenkin islis Islannista ja Jomin veljen toinenkin tytär oli kehään ilmottu, mutta käsittääkseni oli poissa.
 
Kuvat