Toiseksi viimeisellä lomaviikolla selvittelin, että miten linja-autoja menee. Viimeisin mulle sopiva auto näytti menevän kasin aikaan ohi. Ihan sopiva mulle, mutta koska sitten pitäisi lähteä koirakoulusta? Viimeisenä lomamaanantaina tarkoitus oli mennä vain Sonyn kanssa koulutukseen. Kävellen oltaisiin menty ja bussilla tultu. Olin myös ajatellut, että ei osallistuttaisi koulutukseen lainkaan vaan mentäisiin sinne ns. notkumaan. Kouluun ei päästy kun satoi vettä, joten sen lisäksi kaksi viimeistä kertaa jäivät kokonaan pois. Takaisintulo oli niin epävarmaa, etten viitsinyt alkaa selvittämään sitä työaikana.
 
Nyt on alkanut myös Tico haukkumaan koiria. Tico tavallaan tukee Sonya ja kierrokset vaan kasvavat. Ja kun pojat ovat hihnoissa, turhautumista puretaan toisiinsa näykkimällä. Toisaalta ei ole ihmekään, että tähän on tultu kun kohtaamistilanteissa Ticon hyvä käytös on jäänyt vähälle huomiolle yrittäessäni hiljentää Sonya. Jotain oli pakko keksiä, jotteivät pojat alkaisi vihata toisiaan.
 
Muuton myötä ajatuksena oli käyttää poikia erikseenkin lenkillä. Ihan vaan siksi, että silloin voisi keskittyä vain toiseen koiraan. Se on ollut jo pitkään haaveena. Edellisessä paikassa se oli jokseenkin mahdotonta kun Sony ei suostunut jäämään hiljaisesti yksin. Se ei ollut mitään älytöntä huutamista, mutta haukkua / puhinaa kuitenkin. Asiaa vaikeutti naapurit, jotka eivät olleet miltei koskaan pois kotoa. Tietty sitä olisi voinut jättää ensin Ticon yksin ja sitten mennä erikseen Sonyn kanssa, mutta Ticon kannalta tilanne olisi ollut tylsä kun se ei olisi koskaan päässyt yksikseen ulos.
 
Tarkoitus oli aloittaa erikseen lenkittämiset vasta jonkin ajan kuluttua, mutta tilanne alkoi näyttää siltä, että viis kotiuttamisista, lenkit oli aloitettava heti. Joka koiran kohdalla eivät pojat järjestäneet show:ta. Esitys oli "vain harvoille ja valituille". Valintaperusteet ovat mysteeri.
 
Niinpä sitten aloin käyttämään poikia päivisin yksin. Sonyn kanssa tein sitä, että menin bussipysäkille istuksimaan siinä toivossa, että koiria menisi ohi. Jooh, täällä kyllä koiria on, mutta ilmeisesti moni tekee lenkkinsä useimmin pihalla. Ovi vaan auki ja koira pihalle. Mikäs sen helpompaa! Toiselle, monen tien risteyksessä olevalle bussipysäkille menin molempien kanssa koiria odottelemaan. Into latistui kun huomasin, ettei niitä koiria vaan näy. Parhaimmillaan oltiin siinä kolmisen tuntia, mutta muutama hassu koiruus nähtiin. Siis jotain muuta oli keksittävä.
 
Viimeisellä lomaviikolla (miksen aiemmin?) keksin, että voisin mennä notkumaan agitreeneihin! Ilmeisesti sääherra ei pitänyt ajatuksesta, sillä se oli todella sateinen viikko. Loppuviikosta alkoi jo harmittamaan jatkuva kastuminen. Perjantaina sateissa esiintyi taukojakin ja päätin mennä notkumaan kastumisen uhallakin.
 
Ensin 45 min yhteislenkki. Pitihän Tico lenkittää kunnolla ennen yksin jääntiään. Ja sitten kohti agihallia. Matkalla sateli, mutta sinne mentiin. Päälläni oli tuulipuvun päällä sadeasu, joten ihan heti ei vaatteet kastuisi. Sonylla oli sadetakki. 45 minuutin päästä oltiin määränpäässä. Jäin Sonyn kanssa reunalle, etten vaan häiritsisi treenaajia. Ajatuksena oli testata miten kauan Sony haukkuu ennen kuin rauhoittuisi. Tulos yllätti, eikä suinkaan positiivisesti. 4 tuntia riitti enemmän tai vähemmän ääntä. Haukkumiseen puutuin vain jos volyymi nousi liian kovaksi. Edelleenkään siellä ei oltu häiritsemässä muita. Muuten Sony sai olla niin kuin oli ja jos tajusi olla hiljaa palkkasin.
 
Sadekuurot laittoivat vaihtamaan tukikohtaamme. Itse asiassa se oli oikein hyvä paikka: oli suojaa sateelta ja koiria meni tasaisesti ohi, mutta kuitenkaan ketään ei häiritty. Niin tosiaan nelisen tuntia meni ennen kuin Sony seisomisen tai istumisen sijaan myös makasi. Se oli väsynyt (kukapa ei?) mutta kuitenkin piti yrittää heittää kommenttia. Se nauratti, sillä koiruus kuulosti enemmänkin moottorilta jolla oli käynnistysvaikeuksia kuin haukkuvalta koiralta. Vieläkin muistan sen hassun äänen joka Sonysta lähti.
 
Yksi nainen, joka oli ollut treenaamassa tuntikausia kysyi odotinko jotakuta. Kerroin sille miksi siellä oltiin. "se on pystykorva", oli naisen toteamus. Eipä ollut eka kerta kun tuon kuulin. Ilmeisesti ihmisten mielissä pystykorvat ovat niitä, jotka haukkuvat paljon. Onhan rotu haukkuherkkä (sanoin sen sille naisellekin), mutta jotain piti yrittää tehdä Sonylle. Sonyn haukkuminen johtuu pääasiassa epävarmuudesta. Periaatteessa koiran iällä, koolla, rodulla ja sukupuolella ei ole väliä kun Sony on jo valmis nostamaan mekkalan. Ja sitten kun se sen tekee, niin useimmiten se myöskin peruuttaa (poikkeuksena se, jos toinen koira aloittaa, niin silloin Sony ottaa haasteen vastaan ja menee kohti). Kuitenkin herra myöskin leikkii erittäin mielellään toisten koiruuksien kanssa kunhan se ei vaan tule mistään yllättäen. Mutta ensireaktio toisista koirista on: mörkö.
 
Tätä ensireaktiota olisi tarkoitus muuttaa näyttämällä pienelle, ettei toisia tartte pelätä. En kyllä olisi kuvitellut, että veisi nelisen tuntia rauhoittuminen. Ajatuksena oli, että sieltä ei lähdetä ennen kuin Sony makoilee. Mutta joo, että neljä tuntia... Sen jälkeen vielä seurailin tilannetta tunnin verran ennen kuin lähdettiin kotiin. Rauhoittumiseen meni sen verran aikaa, että mielessä kävi, että koirat loppuvat ennen Sonyn rauhoittumista. Ja aika hiljaista silloin jo olikin.
 
Loppumatkasta kunnon sade muisti meitä. Tico ei päässyt pitkälle lenkille sateen vuoksi. Ei huvittanut enää yhtään kastuminen.
 
Se nainen oli vinkannut, että sunnuntaina (19.9) oli kisat. Tiesin niistä kyllä muutenkin kun netistä etsiessäni hallin treeniaikoja olin nähnyt myös ne kisat. Ei vaan kun taas se yhteislenkki ja sitten hallille. Sadekuuroja taas... Onneksi kastuminen ei ollut ongelma kun suojassa saatiin olla. Tällä kertaa en aikonut antaa Sonyn haukkua mielin määrin vaan jokaiseen äännähdykseen puutuin. Ensin murahdin ja jos se ei auttanut, niin sitten "ei". Toiveena olisi, että pelkkä murahdus riittäisi jatkossa. Lisäksi oli oikein oiva tilaisuus harjoitella katsekontaktia kun koiria meni ohi! Jokaisen koiran (välillä myös ihmisen) ohi mennessä pyysin Sonylta katsetta. Kun se näytti sujuvan hyvin, niin sitten ei enää riittänyt pelkkä katse vaan katsoa piti niin kauan kuin halusin. Sonylla kun helposti kääntyi pää toisen koiran mentyä ohi vaikka muuten olikin siihen asti hienosti katsonut. Tässä saatiin välillä täysosumia ja välillä taas pään meni koiran mukana.
 
Nelisen tuntia siellä oltiin. Ensimmäisen kerran Sony makoili parin tunnin jälkeen. Murahdukset tehosivat yllättävän hyvin. Läheskään joka kerta ei tarvittu eitä äänen vaimentamiseksi. Muutenkin Sony oli nyt paljon hiljaisempi kuin perjantaina. Useamman kerran se katseli hiljaisena menoa useamman minuutin ajan! Olin yllättynyt ja tällä kertaa positiivisesti! Kun harjoitus meni niin hyvin, niin ei tarvinnut olla kisojen loppuun asti vaan neljä tuntia riitti meille. Pitihän sitä päästä jo nukkumaankin kun illalla koitti paluu töihin. Olin sen verran laiska, että Tico pääsi pyörälenkille. Ensin käveltiin jonkin aikaa, että lihakset vähän lämpenivät ja lopussa taas kävelyä. Puolisen tuntia siinä meni ja eiköhän siinä herra saanut purkaa suurimmat yksinolon patoumat.
 
Tarkoitus oli mennä viikollakin hallille notkumaan. Eihän sitä olisi ehtinyt tehdä kuin vain pari tuntia, mutta olisihan sekin ollut tyhjää parempi. Tiistaina piti mennä, mutta koko päivä satoi kaatamalla. Keskiviikkona ei satanut, mutta tarkoitus oli suunnitella aitaa. Vihdoinkin oli löytynyt ja toimitettu aitaverkko. Yllättävän vaikeaa se olikin sellaista löytää... MUTTA suunnittelija ilmoitti selkävaivoista ja siirsi tapaamisen torstaille. Ikävä juttu, mutta se harmitti. Ei varsinaisesti se peruuntuminen vaan se kun kyseinen henkilö ilmoitti asiasta niin myöhään. Koko päivän oli ollut pois töistä, joten varmasti jo aiemminkin tiesi, ettei tulisi. Höh, sillä jos olisin tiennyt asiasta ajoissa, niin hallille oltais menty.
 
Torstaina suunniteltiin ja mittailtiin, joten ei sittenkään päästy. Perjantaina sitten taas mentiin. Oltiin oltu jonkin aikaa kun yksi tokokouluttaja kysyi oltiinko me tulossa tokoon. Eipä oltu. Jonkin aikaa (en osaa arvioida yhtään kuinka kauan) Sony oli aika mahdoton. Ei se haukkunut, mutta puhisi eikä aina totellut kieltoja. Lakkasin kieltämästä, sillä se oli tehotonta ja ei sekään ole hyvä jos koko ajan kieltää. Positiivista kokemustahan me oltiin sieltä hakemassa. Aikaa kului ja kun taas kokeilin kieltämistä, niin nekin alkoivat pikku hiljaa tehota. Kiellon jälkeen en kehunut, sillä yhteisen taipaleemme aikana olen huomannut, että kun Sonya kehuu kiellon jälkeen hiljaisena olosta, sieltä kuuluu samantien "puff". Sen sijaan pyysin Sonya tekemään jotain pientä ennen palkkaamista.
 
Puhinaa riitti. Ei se kovaäänistä ole, mutta ei sitäkään tarvitse harrastaa. Tokoryhmään uutena tullut luuli, että mekin oltiin ryhmässä. Sanoin, että meillä oli omat treenit menossa. Kun toko oli ohi ja kouluttaja teki lähtöä, niin se sanoi meille, että meillä meni hyvin. Kuulemma ihan rauhallisesti Sony oli ollut. Se oli hyvä kuulla, sillä silloin tiesi, ettei oltu häiritty ketään. Rauhallisuudesta en ollut samaa mieltä. Siitä en kuitenkaan alkanut selittämään vaan kerroin, että millaista meno oli ollut viikko sitten. Siihen nähden kyllä hyvin meni.
 
Makoilua esiintyi enemmän ja kun herra makoili, niin en pyytänyt katsetta. Tavoitteena olisi, että Sony makoilisi rauhallisena muiden koirien läsnä ollessa. Ja jos olisin katsetta pyytänyt, se oli noussut ylös. Muuten kyllä vaadin katsekontaktia ja tuijottamisesta seurasi lain lukua. Sen jälkeen toimi taas katsekontakti. Eikä Sonylle tarvinnut monesti lukea lakia. Ja aikas hyvin meni kontaktin pito kun koira oli mennyt jo ohi.
 
Klo 18 ja 19 välillä oli todella hiljaista. Taisi vaikuttaa tulevat kisat. Me mentiin käymään toko-alueella. Annoin Sonyn nuuskutella ja sai vähän merkkailla kentän reunalle. Kentälle oli jätetty pari tolppaa ja tein muutaman kiertoharjoituksen. Sitten olin kahden vaiheilla: lähteäkö vaiko ei. Porukkaa alkoi taas ilmaantua, joten jäätiin.
 
Neljän tunnin jälkeen näytti sen verran hyvältä, että suunnittelin lähtöä. Kuinkas ollakaan sisko tuli paikalle. Se oli tullut treenaamaan omalla ajallaan sunnuntaina olevia kisoja varten. Oli kuitenkin sen verran vilkasta, ettei se heti onnistunut. Jutellessamme Sony nuuskutti siskoa ja nosti koipea sen housuille! Eka kerta kuin noin teki! Johtuikohan se siskon koirista? Kun väki väheni ja sisko pääsi treenaamaan, niin jäätiin vielä sitä katsomaan ennen kotimatkaa. Hallilla siis oltiin reilut viisi tuntia. Tico parka... Kotona taas pyörälenkille.
 
Muutaman tunnin unet ja mettälenkille sulattelemaan makkaranpaloja. Mentiin vanhalle mettäilypaikalle, sillä siellä pystyy juosta paremmin ja kyllähän pojat painoivat. Lenkin jälkeen Sony vaikutti väsyneeltä. Mulla kuitenkin oli suunnitelmissa hallille meno. Perjantaina nähtiin se sama nainen, joka oltiin nähty viikko sitten. Se totesi, että meillä meni nyt paljon paremmin ja vinkkasi taas kisoista. Tiesin kyllä niistä. Ja sinne mentiin.
 
Matkalla hallille Sonylla oli erimielisyyttä bullmastiffin kanssa. Ohitustilanteessa se koira rähjäsi Sonylle ja Sonyhan otti haasteen vastaan...
 
Tällä kertaa oltiin nelisen tuntia. Sony oli pääasiassa hiljaa ja makoili paljon. Ekan kerran jo 20 minuutin jälkeen. Varmasti vaikuttivat aamulenkki ja kävely hallille. Kontaktit sujuivat myös pääasiassa hyvin ja mikä parasta: toisinaan Sony tarjosi katsetta oma-aloitteisesti koiran tullessa ohi! Väsynythän poika oli ja monesti yritti nukkua. Ei vaan pystynyt siihen. Tällä kertaa palkkasin pienen kun alkoi makoilla. Sony oli sen verran väsynyt, ettei palkkaus saanut sitä heti pomppaamaan ylös. Eräs ohimennyt nainen kysyi multa, että miten toinen voi olla noin rauhallinen. Sanoin, ettei se yleensä ole tälläinen vaan asiaan saattaa vaikuttaa se, että takana oli noin kolme tuntia liikuntaa...
 
Ihan huppua olisi ollut jos Sony olisi pystynyt nukkumaan! Toivoin sitä jo senkin vuoksi, että sitten se olisi jaksanut kotimatkan paremmin. Vaan kun se ei yrityksistä huolimatta pystynyt nukkumaan, niin väsynä poika raahusti kotiin. Ja itekin olin väsynyt. Kaksi raatoa siis raahusti kotiin. Tico taas pyörälenkille.
 
Aamulla taas mennään mettäilemään ja vielä on avoinna mennäänkö hallille vaiko ei. Suuresti houkuttaisi jos Sony olisi taas yhtä rauhallinen (vaikkakin väsy). Jos mennään, niin kauaa ei olla. Ehkä joku pari tuntia jos meno on yhtä rauhallista. Sitten voisikin hyvillä mielin pitää taukoa keskiviikkoon asti...
 
Loppuun vielä yksi kysymys: onko Ticolla mahdollisuus päästä agitreeneihin???!!!???