Viikon paras juttu!

Tänään sitten oli totuudenhetki edessä... Nousin ylös varttia yli viisi. Unta oli takana about pari tuntia. Yöllä oli mennyt myöhäiseksi kun innostuin illalla käymään läpi mun valokuvia. Kyllä sieltä pitää poistaa, että mahtuu taas uusia paremmin. Eihän se poisto ole kuin tilapäinen apu. Jossain vaiheessa kai kuitenkin se tila tulee loppumaan...

Paljon poistin kuvia. Toisinaan kokonaisia kansioita. Silti sinne jäi paljon kuvakuraa. Alkuaikojen kuvia en raaski poistaa kun ne ovat alkuaikojen kuvia, heh. Kamalia kyllä, mutta silti. Poistamatta jäi myös kuvakura, jossa koirat tekevät jotain hauskaa. Ei vaan raaski. Kaikkia kansioita en todellakaan ehtinyt käymään läpi, että vielä roskis tulee saamaan ruokaa. Se on vissi se.

Lähdettiin kuuden jälkeen tekemään parin tunnin lenkura poikien kanssa. Jooh, sorruin “poppakonsteiluun”, mutta ei sitä voinut jättää välistäkään. Olin näet kuullut, että lenkitys pehmittää lihaksia ja voi vaikuttaa myönteisesti tulokseen... Eipä lenkistä ainakaan haittaa ollut. Sääkin oli ihan mukava: asteita –8. Ei todellakaan ollut aihetta laittaa toppaa päälle.

Puoli ysin jälkeen hypättiin tkamun autoon ja sitten ajeltiin kohti agihallia. Meitin hallilla on tänä vkl:na kisat, joten päätettiin hoitaa yksi asia pois päiväjärjestyksestä. Jaa mikäkö? Jomin mittaus, klunksis.

Ostin 3 euron kisakirjan ja kirjoitin siihen tarvittavat tiedot. Sirun tarkistuksessa siru löytyi ja sitten odoteltiin noin puolisen tuntia totuudenhetkeä. Vähän kyllä jänskätti, että onko Jomi niukka maksi vaiko iso medi. Maksiksi päätyminen tiesi rajoitettua agiuraa.

En välittänyt miten Jomi seisoi kun sitä mitattiin. Tällä kertaa sai vapaasti seistä just niin huonosti kuin osasi ; ) Sitten kuului tuomarin tuomio: medi. Tarkisti vielä ja sanoi, että on selkeä medi!!! : ) Tkamu hehkutti asiaa heti. Mä tyydyin vaan vetämään suupielet korviin ja huokaisemaan helpotuksesta. Ulkona sitten hypin ja hihkuin riemusta. Olisin heittänyt voltteja ja kärrynpyöriä jos olisin osannut. Voi hitsin vitsi miten mahtavaa! Voidaan totaalisesti unohtaa järjettömän korkeat hypyt : ) Tämän riemu-uutisen myötä jompu sai uuden lisänimen: mister medi : ) Aaarhg! Oon niin iloinen, että en malttaisi pysyä paikoillani!!!

Hallilta lähdettiin Halisiin lenkuroimaan. Semmonen tunti lenkuroitiin. Mulla oli mukana kamera, mutta en ottanut paljon kuvia. Nekin mitä otin, olivat lähinnä tämän uuden ohjelman harjoittelua kun etsin sitä oikeaa valotusaikaa. Ainoastaan kerran koirat joutuivat posettamaan. Tico oli Tico, kuinkas muuten... Toisen kerran yritin laittaa posettamaan ne salakavalasti, mutta valitettavasti Tico tunnistaa kameran. Otin pojat ns. vapaalla istunnalla eteeni. Kaikki istuivat innoissaan häntää heiluttaen. Kun otin kameran, Ticon olemus muuttui.

Lenkin alkuvaiheessa alkoi aurinkokin paistamaan, siis oikein hieno ulkoilusää oli. Ai niin... Miten saatoinkaan unohtaa, että poikien autosta ulostulo sujui varsin mallikkaasti : ) Niin ja menomatkalla Tico valitsi paikakseen tkamun koirien häkin päällisen : D Takalaatikossa ei vaan voi pysyä.

Isä oli lähettänyt siskolle paketin, jossa oli kaikille jotain. Sillä välin kun oltiin reissussa, sisko kävi pudottamassa mun laatikkoon isän lähettämän suklaalevyn. Eipä olisi voinut parempaa päivää valita. Nyt voin juhlistaa mister mediä suklaalla. Itse medi, ja isoset myös saivat pakkasesta luut. Nyt on aihetta juhlaan, joten se on juhlapäivä nyt! Lähdenkin tästä herkuttelemaan suklaalla ja ajatuksella, että Jomi on mister medi : )