Tota... Kyllä vetää ihan sanattomaksi teidän lukijoiden tsemppaaminen! KIITOS kaikille kannustajille niin kommenteissaan kuin kulisseissakin. Ilman teitä mun sormet tuskin nyt tanssahtelisivat näillä näppäimillä juuri nyt. Mun niskaan on kaadettu kakkaämpäri jos toinenkin ihmisten toimesta ja onkin liikuttavaa huomata, että kyllä vaan maailmasta löytyy vielä hyvää ja kaunista  Tämä... tämä on ihan niisk, niin liikuttavaa, etten oikein löydä sanoja!
 
Tosiaan tuon messarireissun jälkeen olin niin turhautunut turhalta tuntuvaan treenaamiseen, että pyyhe lensi jo kehään. Se ohituskurssi on nyt periaatteessa jatkoajalla. Tarkoittaa suomeksi, että ne tunnit, joista maksoin on nyt käyty. Mutta tässä kurssissa on semmoinen kiva juttu, että homma jatkuu niin kauan kuin on tarvis. Se on tosi kiva juttu. Kiva juttu sen sijaan ei ole tuo tiedotuspuoli. Huomasin juuri, että klo 12 aikaan oli tullut sähkäriin pikainen kysely, jossa kysyttiin kuka tahtoo treeniä sisätiloissa (sää ulkona on lunta vaakatasossa kovalla tuulella tarjoiltuna). Siis hmh. Ja höh. Äh, siis ihmiset tuppaavat olemaan töissä päivisin. Vaikka nykyaika onkin sitä, että on näitä kannettavia vempaimia jos jonkin moista, niin ei silti voi olettaa, että esim. jokaisen työpaikalla on mahdollisuus käyttää nettiä tai sähkäriä. Mun työpaikassa ei ole enkä sitä edes kaipaa (ihan siis vaan esimerkkinä tämä). Okei, ymmärrän tuommoisen sääkyselyn, mutta miksi muulloin se treeniajan ilmoitus pitää jättää niin viime tinkaan??? Nyt olis treenit jossain sisällä, mutta kun kysyin osoitetta, en ole vielä saanut vastausta. Toisaalta en tiedä tahdonko muuttua tänään lumimieheksi, meinaan tuolla ulkona saa nopsaan kunnon kuorrutuksen päälleen. Sisätilatreeni kiinnostaisi jo siksikin, että josko siellä tuo blondi esittelisi sitä kolikkonsa kääntöpuoltaan. Ja vaikka esittelisi, niin olisiko sillä sitten merkitystä loppu peleissä. Mä meinaan alan epäillä, että tuo otus levittää jotain huumetta ympärilleen. Jotain, joka sumentaa ihmisten todellisuudentajun. Sony on saanut paljon anteeksi käytöstään niin virallisesti kuin epävirallisestikin. Kaiken huippu tähän mennessä on kyllä se kun kerroin tapahtuneesta ohituskurssin vetäjälle. Vastaukseksi sain onnitteluja kera hymiöiden ja Sonya kehuttiin kun oli kävellyt nätisti tungoksessa ja iso kehäkin oli mennyt hyvin. Haukkuminen kuitattiin rodulle tyypillisenä innostushaukkuna. Että siis täh? Sitten selitettiin pitkät litaniat miten islisten omistajat painivat ääniongelmien kanssa eri harrastuksissa. Kyllähän mä sen tiedän ja tiedän myöskin sen, ettei messarissa ollut kyse mistään innostushaukusta. Laitoin takas viestin, jossa yritin selittää kehän kulun paremmin. Siihen ei ole vielä vastattu. Mutta kyllä tässä alkaa olla niin surkuhupaisa olo kun ihan sama mitä Sony tekee, niin ihmiset on vaan “oooh!” ja tunkee ykköstä kouraan. Hmph, mokoma huumeturkki.
 
Oli tuossa huumetta tai ei, niin mua se ei onnistunut huumamaan sokeaksi. Toisaalta olisin toivonut olevani sokea kun aamuna eräänä tulin töistä. Jo heti kun ulko-oven avasin, tajusin unohtaneeni laittaa oven säppiin kun vastassa oli maailman iloisin hahmo. Keittiössä mua odotti ympäriinsä levitellyt satsumien kuoret (olin unohtanut ne pöydälle). Ja olohuoneessa näin pannarin (Latvian reissun löytö kuppi) rippeet. Siis sinä vaalea ääliö, vaikka kutsuinkin sitä kuppia pannariksi, niin ei se oikeesti ollut mansikkahillolla kuorrutettu syötävä. Niin tuo ötökkä näytti asian tuumineen, sillä siitä kupista oli jäljellä vain muutama hassu silikonisuikale. Enempää jäännöksiä en siitä löytänyt, joten suurin osa siitä kupista oli mennyt mahaan. Joskus tuo otus on kyllä värinsä mukainen blondi.
 
Jaahas, jospa nyt sitten kiltisti vien sen kehään heitetyn pyyhkeen pesuun ja aloitan puhtaan pyyhkeen kanssa – vielä kerran. On olemassa kysymys: enkeleitä, onko heitä? Mulla on siihen vastaus: kyllä on, sillä juuri yksi enkeli sai mut hakemaan sen pyyhkeen kehästä. En tiedä miten voisin kiittää häntä tarpeeksi