Aurinko paistoi ja tuuli aika kovin kun lähdin lenkin jälkeen Sonyn kanssa kohti koulutuspaikkaa. Ticon kanssa on sujunut niin hyvin, että päätin mennä Sonyn kanssa. Se nyt kuitenkin tarttee enemmän treeniä. Huoh, pystyispä ottamaan molemmat mukaan... Menin reittiä, jolla vältti ihan ydinkeskustan. Ehkäpä sitten on pienempi riski saada lasia tassuun. Vastaan tuli monta koiraa ja ohitukset menivät vaihtelevasti. Yhtään ääntä ei ollut, mutta toisinaan Sony piti katsekontaktia ihan väärään suuntaan...
 
Koulutuspaikalla oltiin puolisen tuntia ennen koulutuksen alkamista. Otin Sonylta pois puvun ja samassa tajusin, että mun olisi pitänyt ottaa mukaan joku pussi sille puvulle. Eipä ollut kivaa laittaa märkää ja kuraista pukua reppuun. Putsailin sitä lumella ja sitten roikotin antaen tuulen puhaltaa pukuun. Kai se vähän auttoi. Sonylle ei kelvannut vesi. Sony asettui lumikinoksen päälle ihmettelemään pihan menoa. Aika nätisti se oli. Aina silloin tällöin kuului vain yksittäinen ja hiljainen“vuh”. Edes toisten koirien ilmaantuminen paikalle ei nostanut volyymia. Hyvä Sony :)
 
Sony kiipesi reippaasti metalliportaat. Sisälle halliin se meni todella hienosti: kulki upeassa kontaktissa mun oikealla puolella. Mä olin ladannut taskut täyteen syötävää: Oikeassa taskussa oli tonnikalapaloja ja semmoisia liuskoja. Vasemmassa taskussa poikien ruokanappuja. Repussa oli vielä varalla yksi liuskapussi. Siinä odotellessamme annoin Sonylle nappuja niinku Prismankin pihalla. Sony oli aika hiljaa.
 
Aluksi piti mennä riviin. Sitten alkoi ketjupuhina kun Sony joutui koirien väliin. Rauhoittelin Sonya ja palkkasin hyvästä käytöksestä. Palkan saatuaan Sony oli kiinnostunut joko edessä tai takana olevasta koirasta (tarkoitus oli, että koira seisoisi). Sitten lähdettiin liikkeelle. Mä pidin namia Sonyn kuonon edessä kun mentiin. Aika mahtavaa, että äijyli välitti namista! Liikkumista oli paljon. Välillä mentiin kierros tai pari ja sitten seisotettiin koiraa. Välillä taas ihan vaan muutama askel ja taas koira seisomaan. Olin iloinen kun oli paljon liikettä. Juuri sitä pikkuinen tarvitsee. Sony tuli aika hyvin namin perässä. Muutaman kerran oli jotain takkua liikkumisessa. Silloin mä vaan menin eteenpäin ja houkuttelin Sonya mukaan. Sitten taas meni hyvin. Liikkumisessa oli vielä sellainen lisähaaste, että hitaampina pienet koirat kiersivät omaa kehää isojen koirien kehän sisällä, joten sivussa oli koko ajan koiria. Ei Sony juurikaan niitä noteerannut. Kerran tutkittiin ja se meni ihan ok.
 
Sitten mentiin riviin ja jokaisen piti mennä sen rivin vierestä oman koiran kanssa. En enää muista, että käytinkö silloin namia kun muut koirat olivat lähempänä mua kuin Sonya. Takaisin tullessa kyllä käytin kun meidän piti mennä vihikoiran perässä. Se meni ongelmitta. Kun kaikki olivat menneet, niin koira piti ottaa oikealle puolelle ja lähteä sitten kiertämään kehää. Meiltä jäi tuo kierros välistä kun Sony kommentoi liian lähellä olevalle vihikoiralle. Se sai siitä semmoisen kohtauksen, ettei liikkuminen onnistunut. Vähän luin äijälle lakia ja sitten päästiinkin kiertämään kehää koira vasemmalla puolella.
 
Sitten koirien piti mennä seinustoille kahteen riviin. Molemmilta puolilta tuli aina yksi keskelle, laittoi koiran seisomaan ja sitten parijuoksua. Koirat eivät olleet vierekkäin vaan ne olivat vasemmalla puolella. Sony sai parikseen ison mustan villakoiran. Namin kanssa edestakainen liike onnistui ongelmitta!!! Uuh, ei kai oo koskaan mennyt tuo noin hyvin :) Koiria oli pariton määrä ja kun mäykylle kysyttiin paria, mä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Sai poju lisätreeniä, joka meni taas hyvin :)
 
Vasta tuon jälkeen tehtiin jako isoihin ja pieniin. Seisotus ja kiertely jatkui. Välillä kokeilin, että onnistuuko Sonylta liikkua ilman apua. Välillä onnistui ja välillä ei. Muutaman kerran Sonyn teki mieli kommentoida, mutta kun mä vaan menin, niin välttääkseen kuristumisen oli pakko tulla mukana. Fiksu poika :) Jossain vaiheessa taas ne pienet koirat tulivat isojen kehän sisälle ja sitten kierrettiin ja seistiin ja kierrettiin jne... Lopussa Sony kiersi kehää niin kuin näyttelyissä kierretään, eli ei ollut nami kuonossa. Oli kyllä mahtava tunne kun Sony ravasi nätisti eteenpäin ilman apuja! :)
 
Eihän tämä ollut tyylipuhdas suoritus, mutta ellei paras, niin yksi parhaista ainakin. Ja paljon, paljon parempi kuin Sonyn edellinen kerta :) Namia kului paljon. Mulla oli oikeassa kourassa tonnikalapaloja, joita käytin oikeastaan vaan itse koulutustilaisuudessa. Odottelun aikana annoin Sonylle nappuja. En tiedä kuvittelinko, mutta ne näyttivät rauhoittavan Sonya. Tulikohan sille joku mielleyhtymä Prisman pihaan? Välillä silittelin Sonya pitkin ja rauhallisin vedoin rinnasta ja kyljistä. Samalla kehuin sitä rauhallisella äänellä. Enkä säästellyt kehuja muutenkaan. Kun liikuttiin, kehuin. Kun Sony seisoi, kehuin. Ei Sony ihan äänetön ollut odotellessaan, mutta oli se hiljaakin. Ja jos aloitti kommentoinnin, sen sai lopetettua. Ei oo onnistunut ennen tuo. Oli kyllä aivan mahtava koulutuskerta! :) Hienoa, kun Sonysta alkaa kuoriutua se ahmatti esiin näissä tilanteissa :) Helpottaa hommaa ihan satasella kun on joku keino, jolla puuttua huonoon käytökseen :) Onneksi Sony on ahne.
 
Kotona jätin Sonyn yksin ja menin Ticon kanssa lenkille. Pitkää en jaksanut mennä. Pyrin tekemään lenkistä astetta virikkeellisemmän heittelemällä nappuja pellolle, jolloin Ticon piti joko hypätä tai kavuta ojan yli ja sitten joutui vielä nuuskuttamaan namit suuhun. Ja aina vaan väsyttävämpää oli jos lumi petti alta.
 
Vaikka Sony oli väsy, niin silti se osoitti mieltään yksin jättämisestä. Ei kai oo koskaan liian väsy julistamaan maailmalle miten julma omistaja jättää maailman ihanimman suloisimman koiran yksin... Ja luultavasti kotoilun seurauksena ainakin Sony on alkanut haukkua kun lähden töihin. Eilenkin oli semmoinen mekkala, että! En osaa sanoa oliko äänessä molemmat vaiko ei. Sinänsä ei tarvii tästä harmaantua kun ei ole seinänaapuria, mutta olisihan se kivempaa jos mun lähtö ei olisi maailmanloppu. Aloitan kokeilemalla verhon kiinni laittamista. Jospa se auttais kun Sony ei nää mua?