Eilen aamulla pyrytti lunta oikein kunnolla. Vakaasti olin päättänyt, että aamulenkin jälkeen polkaisen kauppaan. Loppu lenkistä mieli kuitenkin alkoi heilua. Mietin, miten vaikeaa ja ehkä jopa mahdotonta olisi päästä pyörällä eteenpäin ja entäpä jos sitä olisi pitänyt työntää ja sen renkaiden väliin olisi jäänyt lumi kiinni? Ajatus mahdollisesta pyörän raahaamisesta ei houkutellut. Päätin olla menemättä vaikka siitä tulikin sikamainen olo. Päätös tiesi, ettei pojille ollut tiedossa iltapiimälorausta. Joku kananaivo oli unohtanut edellisenä iltana piimäpurkin tiskipöydälle tunneiksi... Osan syystä voin vierittää ailahtelevalle Ticolle. Siitä kun ei aina tiedä, että kelpaako piimä vai ei. Olin sitten laittanut purkin odottamaan tiskipöydälle siltä varalta jos Ticokin tulisi paikalle. Viime aikoina piimä on maistunut, mutta ei juuri sillä kertaa. Sonylle se maistuu aina ja piimä on ainoa, jonka jälkeen Sony nuolee kuppiaan pitkään ja hartaasti.
Touhuilin kaikenlaista ja kun en keksinyt enää mitään ihmeempiä, menin sänkyyn lueskelemaan. Vähän väliä kattelin ulos ikkunasta, että josko lumisade olisi jo loppunut. Ei ollut, eikä näyttänyt laantumisen merkkejä. Yritin vähän nukkua, mutta ei väsyttänyt. Sitten liimauduin poikien kanssa ikkunaan katselemaan kaunista talvimaisemaa. Lunta oli tullut kivasti ja lisää tuli. Mielessä kävi, että mitäpä jos tälläistä jatkuisi vaikka viikon putkeen? Pulassa oltaisiin ;)
Toivoin lumisateen loppuvan, jotta päästäisiin pihalle ottamaan talvisia kuvia. Puoli kahden aikaan toiveeni toteutui. Mentiin salamana pikku lenkille. En malttanut mennä pidempää kun mielessä kutkuttivat lumikuvat. Lenkin jälkeen mentiin aitaukseen ja siellä pojat juoksivat, painivat ja kaivelivat lunta. Mä taas annoin kameran laulaa. Mitään huippuhienoa kuvaa ei tullut, mutta Sonysta sain muutaman vauhdikkaan otoksen ja tosi hyvän kasvokuvan. Ticosta on jostain syystä vaikeampaa saada vauhdikkaita kuvia. En ymmärrä miksi. Sonysta vielä, että lumi korostaa kauniisti pojan väriä. Hmm... Taidankin vaihtaa poikien sivukuvat vaihtelun vuoksi.
Puolitoista tuntia aitailtiin. Naapuri teki samaan aikaan lumitöitä pihallaan. Sain olla iloinen ja ylpeä pojista kun eivät haukkuneet naapuria. Sony tosin murrasi muutaman kerran siinä mielessä, että aikoo aloittaa serenadin. Kielto riitti aikeiden lopettamiseksi. Kerran Sony kiljaisi (mun mielestä tuo ei osaa haukkua vaan kiljuu). Siinä vaiheessa oltiin oltu pihalla jo hyvän aikaa ja uskon, että kaukaa kuuluva haukunta provosoi “kohtaukseen”. Tico ihanainen oli koko ajan ääneti.
Aitailun jälkeen päätin mennä kauppaan. Pojat kuitenkin tarttevat piimänsä jossain vaiheessa eikä ajatus kauppaan menosta sunnuntaina innostanut. Teitä ei ollut juurikaan ehditty aurata ja paljon sain työntää pyörää. Noh, sainpahan kuitenkin haettua kaupasta ne tärkeimmät, joista yksi on se piimä.
Ysin aikaan käytiin lenkillä ja sitten laitoin äijät aitaukseen. Ite aloin tehä lumitöitä. Piti kaivaa rappuset esiin kun onhan se ihan kiva nähdä mihin astuu. Ja vaikka mulla ei ole autoa, niin onhan se ihan kohteliasta aurata pihaa sen verran, että sinne pääsee autolla. Mä huhkin lapion kanssa kun pojat purkivat energiaa aitauksessa. Välillä ne toljottivat mua.
Aika hienoa kun on kunnolla lunta. Sitä tuli eilen varmaan joku liki 20 senttiä. Voisiko tämäkin talvi olla yhtä hieno kuin viime talvi oli? Talvi on kaunis vuodenaika jos on kunnolla lunta ja puut ovat lumiset ja / tai kuuraiset.
Sitten vielä vähän kuvia.
Vauhdikkaan menon lomassa täytyy välillä ojennella turkkeja.
Sonysta varsin hyvä ja söpö kuva, jossa näkyy värit hyvin. Ticosta muuten hyvä kuva, mutta tuo ilme...
Voi, kuinka onnekkaaksi itseni tunnenkaan kun saan pihaltani katsella tälläistä maisemaa! Ainakin tällä hetkellä talon sijainti on aivan helmi 
Kommentit