Tämä loppumaisillaan oleva vuosi on kyllä ollut ihan huippu! Siitä saan kiittää lähinnä kahta henkilöä. Tkamulle suuren suuret kiitokset, että on kuskaillut mua ja koiriani milloin mihinkin Hänen ansiostaan tämä oli islismäisin vuosi ikinä!!! On se vaan ollut niin ihanaa päästä mukaan erilaisiin miitteihin, paimennuskoulutukseen, erkkariin ja moneen, moneen muuhun juttuun. Tulevasta vuodesta tuskin tulee yhtä makea, sillä tkamu muuttaa pois :( Vaikka se surettaakin, niin silti toivon hänelle kaikkea hyvää uuteen kotiin ja uusiin kuvioihin
 
Ja se toinen ihana henkilö on mun kaveri, joka mahdollisti mulle reissun ISLANTIIN!!! Se oli jotain, jonka muistelu vetää hiljaiseksi. Ei löydy sanoja, joilla kuvailla miten upea reissu se oli. Myönnän, että on ikävä Islantiin. Se maa on paljon uskomattomampi ja upeampi kuin osasin kuvitellakaan. Puolet sydämestäni jäi sinne. Takk fyrir kamuni mun
 
Islannin reissun kruunasi pieni karvainen tuliainen. Tätäkin asiaa kaverini tuki ihan satasella. Takk fyrir taasen. Tähän tuliaiseen olen kyllä ollut varsin tyytyväinen. En tiedä voiko pentu enää juurikaan olla helpompi, kuin mitä Jomi on ollut. Sisäsiisteys asettui kuin itestään kohdilleen, eikä tuhojakaan ole näkynyt. Niin loistava koiruus kolmanneksi koiraksi kuin vaan voi olla!
 
Kiitoksia jakelen myös Ticolle & Sonylle. He ottivat pikkuisen vastaan niin hienosti, että ihan liikutun siitä. Kohta tulee täyteen neljä kuukautta sopuisaa eloa ja oloa kolmen pojan kesken. Huippua! Toivotaan, että meno jatkuu samanlaisena
 
Vuosi 2012 oli kyllä vuosi, jolloin täyttyi unelmia. Tämä vuosi vetää vertoja vuodelle 1998, joka oli myöskin vuosi, jolloin unelmiani täyttyi. Se oli muutenkin ihan hassu vuosi. Voisin hyvin jumittua ikuisiksi ajoiksi joko vuoteen 1998 tai 2012. Vuodelle 2013 ei ole sen kummempia suunnitelmia. Toiveina on, että töitä ja terveyttä riittäisi. Noilla kahdella asialla pääsee jo hyvin pitkälle.
 
Meillä on jo uv-evakko alkanut. Paukuttelu alkoi täällä siinä puol kuuden aikoihin. Kyllähän jo ennen sitäkin kuului kauempaa paukuttelua. Jo neljän aikoihin paukahduksia kuului tiuhaan. Pojat just vetäisivät poron lapaa EJ:n soidessa. Ainakin toistaiseksi se peittää ulkoa tulevat äänet. Kokemuksesta tiedän, ettei se enää myöhemmin riitä.
 
Päivällä käytin taas Jomia erikseen. Oli niin sohjossa tie, että treenin vain seuraamista ja paikoillaan seisomista. En viittinyt käskeä toista istumaan tai makoilemaan siihen sohjoon.
 
Isosten kanssa lähdin käymään sittarissa hakemaan itelleni töllöttelyherkkuja. Vähällä oli, etten olisi lähtenyt ollenkaan, mutta pitäähän sitä jotain mussuttaa, kun töllöttelee. Sittariin mentiin, kun siellä on sipsit tarjouksessa. Mä kyllä inhoan sitä matkaa sinne: pitkä pätkä ison tien vieressä, hrrh. Kyllähän sinne pääsee vähän hiljaisempaakin reittiä, mutta oletan, että nyt oli parempi pysytellä nimenomaan ison tien vieressä. Siellä harvemmin raketteja ammutaan. Toisin kuin”sivuteillä”.
 
Onneksi kaupasta pääsi ulos nopeasti. Siitäkin huolimatta, että kassalla huomasin valinneeni avoinna olevan sipsipussin. En jaksanut lähteä vaihtamaan sitä, vaan pistin hihnalle ja suunnittelin “huomaavani” sen vasta maksettuani. Sitten voisin vaan käydä hakemassa uuden ilman jonottelua. Kassa huomasi, että pussi oli auki ja kysyi jätänkö sen. Mä kysyin, voinko hakea uuden. Se sopi.
 
Tuon kolmen tunnin aikana isoset tulivat tosi likaisiksi. Yritin putsata niitä pellolla, mutta ei se musta oikein lähtenyt. Plus lunta oli enää hieman yli nilkan, joten on hanget huvenneet täälläpäin. Kauppareissun aikana taivaalta tuli kaikkea veden ja rännän väliltä. Välillä kovempaa, mutta ne olivat vain kuuroja, jotka kestivät aikansa.
 
Annoin poikien olla pihalla jonkin aikaa. Pauketta kuului kauempaa, mutta kukaan ei siihen silloin reagoinut. Ei edes jangsteri-gansteri (tuo maski silmien ympärillä on kuin jonkun rosvon naamio ;) ). Sisällä Sony piti pestä, mutta ei se musta väri siltikään lähtenyt pois. Mitä lie autoista tullutta moskaa...
 
Tänään muuten tuli mun tilaukseni Hundur Shopista. Todella nopea toimitus! Siellä oli silloin tarjouksessa loput T-paidat, joten tilasin semmoisen, vaikken ollutkaan ihan varma, että mahdunko S-kokoon. Se oli suurin tarjolla oleva koko. Paita on testattu ja mahduin siihen, joten se on mun lemppari T-paita tästä lähtien.
 
Oon nyt sen verran hövelillä päällä ja laitan loppuun kuvan iloisesta kolmikostani (vaikkei edelleenkään voi kuvia lisätä Vuodatuksen kautta). Sen myötä kaikille, jotka sen näkevät toivotellaan
 
 
 
                                        
                                         Iloista ja onnekasta vuotta 2013!