Juoksuun –> pujottelu et –> käännös o –> normivauhti –> 270 o –> eteen, takaa vasemmalle, istu –> 360 v –> istu, seiso, koiran kierto –> istu, käännös vasemmalle, liikkeelle istumatta –> askelsarja peruuttaen –> liikkeestä maahan –> istu, yhdessä tiivis käännös oikeelle, istu –> maali. Kun olin tutustunut tähän rataan pari kertaa, otin hienosti odotelleen Jomin pois seinästä ja lähdin ekana kattomaan, että tekeekö mun pieni casanova mitään ihanan shelttitytön ollessa paikalla...
 
Tekihän se, mutta osittain sähläten. Jomi oli kuin sellainen, joka kovin yrittää tehdä vaikutusta ihastukseensa, mutta sitten vasta niitä mokia tuleekin. Keskittyminen oli välillä kortilla. Esmes 360 v loppuosan Jomi teki kahdella jalalla. Perusasennoissa oli toisinaan toivomisen varaa ja eteentulot ne vasta viilausta olisikin tarvinneet.
 
Toinen kerta meni jotakuinkin samallalailla. Ainakin 360:ssa oli tapahtunut pieni parannus kun nyt herra malttoi mennä loppuun asti neljällä jalalla. Mutta vaikkei nämä radat tarjonneet Jomia parhaimmillaan, niin tekihän ukkeli jotain oikeinkin ja mikä tärkeintä kivaa pienellä näytti olevan.
 
Väliajoilla Jomi joko yritti ryömiä tytön luo, tuijottaa tai piipitti. Mä yritin pitää Jomin silmät pois tytöstä
 
Lopussa otettiin pari voittajaluokan kylttiä. Ekana oli tuplasakukäännös. Kun kouluttaja yritti selittää sitä sanallisesti, mä olin vaan, että siis täh? Ei alkanut tunnin alussa näyttämään sitä vaan vasta lopussa. Kun idean näki esitettynä, niin vähän homma avautui, mutta silti vaati oman aikansa, että liikkeestä sai jotenkin sujuvan.
 
Eli siis ideana oli, että kyltin suorituskohdassa ohjaaja kääntyy vasemmalle ja koira kiertää ohjaajan takaa. Liike jatkuu, mutta korkeintaan parin askeleen verran kun jo taas tehdään toinen samanlainen käännös. Eka saku meni Jomilta hyvin, mutta toka tuotti vähän vaikeuksia. Pientä näytti hämmentävän niin nopeasti tehtävä uusi käännös. Tai sitten se yhdisti sen siihen kun vetämisen estämiseksi oon tehnyt suunnan muutoksia. Oikeestaan oli hyvä, että Jomi hyytyi, niin oli mulla vähän aikaa miettiä omaa osuutta kun ei se alkuun ollut helppoa mullekaan.
 
Toisena kylttinä oli onneksi jotain, jota oltiin jo vähän treenitty: molemmat tekevät omat käännökset oikeaan. Oli kyllä hyvä, että tämä oli jo vähän tuttu, meinaan takuulla olisi aivot olleet umpparissa jos tämäkin olisi pitänyt pähkäillä sujuvaksi liikkeeksi ja vieläpä hihnan kanssa. Hihna olikin se suurin ropleema ja kun keksin, että se kannattaa laittaa kulkemaan mun takaa, niin johan sujui. Tehtiin hetki tuota ja sitten palasin tuplasakuun kun se oli meille vaikeampi. Lopulta saatiin sekin sujumaan ihan mukavasti.
 
Eilen illalla oli alkanut vesisade. Aamulla ei satanut, mutta märkä maa ja tumma taivas tiesi Jomille pukua. Puvun se sai päälleen tullessakin, meinaan silloin ihan satoi vettä. Ite kaivoin repusta kumitakin, jonka olin ottanut teltan sijasta. Teltta olisi ollut liian lämmin asuste, sillä vaikkei arska helottanut, ei ollut siltikään kylmä. Sade oli kuurottaista ja pahin tihutus saatiin kun astuttiin ulos bussista vakkella. Ei mennyt kuin hetki kun kumitakki kiilteli märkyyttään. Mutta sitten taas oli hetkiä, jolloin tuuli kuivasi takin ennen seuraavaa kuuroa. Ihanan syssyistä, ettenkö sanoisi!
 
Kotona kokeilin pihalla isosten kanssa tuplasakua ja muita uusia kylttejä. Toinen sai istua paikoillaan kun treenin toisen kanssa. Nou roopleem :) Tuplasaku sujui molemmilta todella kivasti eikä isoset hyytyneet ihmettelemään tiuhaa kääntyilyä. Kaikki muutkin uutuudet menivät kivasti ja päästiin samalla eroon lopuista sunnuntailta jääneistä nakeista.
 
Vähän tuli kohoteltua kulmia kun oltiin oltu parisen tuntia kotona. Jomi alkoi kaivamaan sammakkoaan kaapin alta. Omat tassut eivät hommaan riittäneet, joten helppasin pientä. Jomi touhusi aikansa sammakon kanssa ennen kuin alkoi jyrsiä luuta. Siis ukkeli oli jo parissa tunnissa latautunut ja valmiina uusiin juttuihin...
 
Maanantaina otettiin rauhallisesti ilman lenkkejä kun Sony ei voi kävellä yhtään. Yritin, mutta jo muutaman metrin jälkeen kynnet vuosivat, joten on parempi olla lenkittämättä toista muutaman päivän ajan ja kattoa sitten uudestaan. Onneksi on piha! 
 
Otettiin vähän treenailua sisällä. Jomille metallikapulaa, Ticolle puukapulaa ja Sonylle pallon pukkausta kuonolla. Kivasti meni ja Tico oli suloinen kun se tarjosi mulle paljon sitä juttua. Se oli ihan täpinöissään ja oletti, että taas treenittiin juttua. Vaan eipä treenitty. Tarkoitus oli pitää puukapulaa suussa. Kaikesta sähläyksestä huolimatta Tico piti kapulaakin suussaan, vaikka silittelin sitä rinnasta ja suupielistä :)