Nyt olin onnistunut paremmin nukkumaan menossa ja sain nukuttua joku 6 tuntia! Kolmelta ylös ja puuhailua ennen lenkkiä. Nyt ei satanut ja ilmeisesti maa oli hieman jäässä. Silti Jomi sai tuplavaatetuksen ihan kaiken varalta.
Kun Sony tajusi mitä oli tapahtumassa, se alkoi vinkua hiljaisesti. Se ei oo montaa kertaa elämänsä aikana vinkunut ja joskus luulin, ettei se edes osaa. Mutta, kyllä se osaa. Tico sitten taas... Noh, tämä herra vinkuu poikansa edestä. Kun annan ruokaa, Ticoa itkettää. Samoin kun ollaan menossa ulos tai ylipäätään tapahtumassa on jotain kivaa, jota ukkeli ei kestä, niin itkuksi pistää.
Nyt kun oli kuivempi keli, niin pystyi kävelyttämään Jomia bussiasemalla. Bussissa taas tein kaikki samat rituaalit, jotka mukava matkustaminen vaatii. Muistin heti myös eristää koiruuden patterista.
Taas oli “viu” kun oltiin Espoon Ikean kohdalla. Ja taas puin Jomille puvun vähän ennen Kamppia. Eno oli vastassa ja matkalla hänen autolle Jomi oli taas fiksu poika tekemällä tarpeensa. Se on kyllä oikea maalainen mitä tulee sen vessatapoihin. Ei väliä minne vääntää kasan. Ja hyvähän se on, ettei alustan takia panttaa olon helpottamista.
Ennen sisälle menoa otin Jomilta pois puvun. Ei sitten tarvinnut ettiä sisältä rauhallista nurkkaa sitä varten. Kehään oli noin puolitoista tuntia. Oli aikaa käydä kiertelemässä kojuja. Yhdessä rullakossa oli kympillä koirien petejä. Yksi kiinnosti ja siihen olisi mahtunut islis. En ostanut sitä kun en tiennyt mihin tunkisin pedin kehän ajaksi. Muutenkin mietitytti, että mihin saan kamani tällä kertaa. Kun mentiin kehän ohi, niin siellä näytti aika täydeltä.
Sitten bongasin kojun, jossa oli pipoja heijastavalla rotulogolla. Mulla on islispipo, mutta se on vähän pieni. Ei ole mikään pakkaspipo ilman huppua. Tämä pipo on isompi, mutta onkohan materiaali liian heppoista pakkassäihin? En ole asiaa vielä tutkinut. Silti se pipo piti ostaa. Samasta kojusta tarttui mukaan avaimenperä, jossa on kolme tassunjälkeä. Tassunjälki on niin söpö kuvio, että oli pakko ostaa se!
Seuraavaksi löysin itteni tekemässä ostoslistaa jollain rotukrääsäkojulla. Siellä oli avaimenperää ja erikokoisia tarroja ja jotain muutakin. Kaikissa sama kuva... Olin kai sen verran hyvä asiakas, että sain kaupanpäällisiksi pienen tarran : D
Sitten yhdellä kojulla kysyin, että oliko islisjuttuja. Ainoastaan T-paitoja. Se kuva oli sellainen helmistä tehty. Oli päänkuva ja sitten seisomaprofiili. Ihan hienoja, mutta en jaksanut innostua ajatuksesta valkata paidan väri, koko ja muoto. Luistelin pois tilanteesta sanomalla, että täytyy vielä miettiä...
Sitten selvisin ilmaisella kiertelyllä kohti kehää. Kehän laidalla olikin jo yksi uros, jota en tunnistanut. Pojalla oli asiaa. Ei se haukkunut muille vaan enemmänkin silleen “lämpimikseen”. Löytyi tilava kohta ja päätin evästää. Kauaa en ehtinyt leipääni mussuttaa kun yksi tuttu nartun omistaja tuli moikkaamaan. Jomi oli heti syöksymässä moikkaamaan ihanaa tyttöä. Juttelin tuon omistajan kanssa jonkin aikaa ja sitten he suunnistivat ulkoilualueelle.
Olin mussuttamassa luumutomaatteja kun meni tuttuja ohi. Moikattiin ja Jomi yritti mennä ohimenijöiden luo. Siitä seurasi se, että lattialla pyöri luumutomaatteja. Ukko hei, jotain kontrollia noihin mielihaluihin. Ei sitä voi noin vain yrittää syöksyä sinne minne tahtoo.
Evästyksen jälkeen menin kattelemaan, että mikä oli tilanne tyhjän näköisen penkin kohdalla. Siellä päin oli lisää isliksiä omistajineen ja sattui olemaan sellainen sopiva “tolppien väli”, johon sain tungettua kamani. Kyllä jompulaa koeteltiin. Vieressä olevassa häkissä oli kolme tyttöä! Niin ja ekan nuuhkaisun jälkeen herra yritti merkata tytöt omikseen. Kuvittelisin refleksieni olleen sen verran nopeat, että pisarat osuivat vain lattiaan. ? Jomilla näyttää olevan taipumusta nostaa koipea väärässä paikassa jos se haistaa tytön.
Paikka oli silleenkin hyvä, että toisella puolella tolppia oli hän, jolle luovutin Zekiwan. Vastaanottaja muttaili, että mitä jos Jomi meneekin ryhmiin ja sijoittuu. Sanoin, että älä unta näe. Kyllä se Zekiwa oli jo päätetty.
Yllä Jomista Zekiwa-kirjaseen tehty aukeama (skanneri on syönyt värejä). Sukutaulussa on vähän omanlaisensa ratkaisunsa kun en onnistunut kopsimaan sitä mistään niin, että olisin voinut sitä käyttää. Mutta onneksi onnistui edes jotenkin, ettei tarvinnut alkaa käsin tekemään, kuten Sonyn kohdalla. Btw, järkytyin kun näin Sonyn aukeaman. Niin karmeita kuvia olin kirjaseen laittanut! Pimeitä ja sinisiä. Jos tekisin aukeaman nyt, niin en käyttäisi niitä kuvia. Alla Sonyn aukeama. Joo, osa on jo sen nähnyt, mutta annetaan uusille lukijoille mahdollisuus nähdä myös. Tässä aukeamassa skanneri on oikeestaan tehnyt todellisuutta parempaa jälkeä...
Ja en malta olla laittamatta aukeamaa, jonka tein Sonysta Vuoden Näyttelykoira kirjaseen, tai se taisi olla ihan kansio. Etenkin se kuvakollaasi on onnistunut. Ei vieläkään hirvitä valitut kuvat ja sommitelma on hyvä : )
Mudda nyt takas messariin. Löytämäni paikka oli kyllä ihan täydellinen. Sain kamani niin, ettei ne olleet kenenkään tiellä. Sain sidottua Jomin kiinni, niin herra oli pois mun käsistä. Lähellä oli mukavia islisihmisiä, joiden kanssa juttelin ja kuvaaminen onnistui siitä ihan kohtuullisesti. Vielä kun olisi saanut penkin pois edestä, niin kuvakulma olisi ollut optimaalinen. Nyt ei voinut metrikoipi kyykkiä kuvatessaan.
Tällä kertaa islisksiä oli 20. Kiva luku sekin, vaikka onkin hieman lauantaita pienempi. Pentunen kävi hurmaamassa tuomarilta ROP-penturuusukkeen taas. Niin ja KP:n myös. Sitten oli vain kaksi junnua. Mulle jäi vähän epäselväksi, että jaettiinko tässä kehässä junnu voittajan titteliä. Jos, niin onnea : )
Se uros, jota en tunnistanut oli Jomin kanssa avoimessa. Yhdessä ympäri, tutkiminen, yksin et ja seisotus. Molemmille ERI. Kilpailuluokassa tuomari halusi Jomin ekaksi ennen yhteisympyrää. Ja se oli se järjestys. Jompula voitti ja sai SA:n : ) Toinen ei saanut SA:ta.
Pari valiota ja tällä kertaa valiot sijoittuivat päinvastoin kuin lauantaina. Onnea vaan luokan voittajalle : )
PU-kehässä oli vain kolme koiraa. Jomi ja valioluokan uroot. Yhteiskierroksen jälkeen tuomari käytti hieman aikaa vertaillessaan Jomia ja valioluokan voittanutta urosta. Alkoi jännittää, sillä näytti, että jompula saattaisi voittaa urokset. Niin siinä sitten kävi! Uskomatonta!!! Tuomari selitti ruotsiksi, että on hieno koira, tarttis lisää massaa, mutta on vielä nuori. Sanoin kehäsihteerille, etten saa ottaa vastaan sertiä. Sihteeri sanoi ihmetelleensä miksi tabletti näytti sellaista informaatiota, mutta totesi laitteen olleen häntä fiksumman. Tosi näppärää, että sihteeri voi nähdä tabletilta tuollaisia tietoja. Etenkin tapauksissa, joissa koiranomistaja ei välttis ole niin perillä näyttelysäännöistä. Sertiä ei saatu, mutta CACIB kyllä. Niin ja Voittaja 2014 titteli! Huuuh, ja mä kun meinasin ennen kehää, että komistus korjaisi potin...
Kun vastassa on jotain näin komeaa, niin...
...ei sitä osaa odottaa pieneltä sievältä sijoittumista kummempaa.
Kädet täristen yritin kuvata narttuja. Kyllä taas mun pieni poika pisti mun pään pyörälle. On se aikamoinen tapaus. Tasaisesti näyttää pärjäävän kehissä, on nätti kuin mikä ja osaa käyttäytyä. Yhdessä paketissa kaikki : )
Seuratessani narttuja mietin, että jos taas on tyrkyllä samoja poksuja, niin sitten otan lahjakortteja, joita käytän ison ruusukkeen ostamiseen, jonka taas lähettäisin kasvattajalle. Semmoset isot ruusukkeet on toki hienoja, mutta tuntuu, ettei mulla ole tarpeeksi hyvää paikkaa sellaiselle. Sen takia en hommannut isoa ruusuketta kun Jomi sai vuosi sitten HeW-13 tittelin.
Eniten nartuissa kiinnosti valioluokan yksi neiti. Heillä oli mennyt tosi hienosti lauantaina, joten oli jänskä nähdä miten tällä kertaa kävisi. Olin tositositosi happy ja taputin innoissani kun he voittivat valioluokan!!! Varmasti oli ylläri kaikille paikalla olleille, mutta tosi hieno ylläri : ) Mutta kyllä tuo koiruus esiintyi tosi hienosti. Ehkäpä siinä syy menestykseen. Ajattelin, että olisipa hienoa jos juuri he kisaisivat ropista!
Paras narttu kehässä oli monta narttua. Hyvä, että mahtuivat kaikki liikkumaan yhtäaikaa. Jonkin ajan kuluttua tuomari valkkasi jatkoon neljä neitoa ja yksi niistä oli valiot voittanut neiti. Kylläpä alkoi jännittämään, että miten käy! Tuomari teki järjestelyitä ja tuo narttu oli ekana kun tytöt pistettiin liikkeelle. Omigosh! Voitto näytti todella mahdolliselta. Ja HE VOITTIVAT!!! Jihhuuh!!! ONNEAA!!! Tosi upeaa : )
Joku pessimisti kehän laidalla manaili Jomille roppia ; ) En tiedä oonko ikinä ollut niin iloinen mennessäni ropin valintaan kuin nyt olin. Oli ihan mahtava fiilis! Jomi seisoi hetken hienosti ja sitten se kai tajusi, että takana oli tyttö. Pää tuppasi kääntymään sinnepäin mieluummin kuin muhun päin. Urosten kanssa ei ole tätä ongelmaa. Mokomakin casanova. Yhdessä ympäri ja roppi nartulle! Olin tosi iloinen. Iloinen, kun mun ei tarvinnut jäädä. Iloinen ropin saaneiden puolesta. Piti onnitella ihan halauksen kera. Taisin vielä kiittää, että olivat roppi. Ihan mahtavaa. Kun tätä kirjoitan, niin suupielet on korvissa. Olen niin iloinen tämän koirakon puolesta. Heillä on ollut hieno vuosi. Neidistä tuli FI MVA ja nyt sai V-14 tittelin vuoden päätteeksi : ) Kyllä tämä kehä on yksi parhaimmista kehämuistoista juuri sen takia, että juuri tuo koirakko vei koko narttujen potin. Onnea vielä kerran : )
Kehän jälkeen nartun omistaja tuli “motkottamaan”, että ei se nyt mennyt ihan oikein. Meidän olisi kuulemma pitänyt olla roppi. Höpö höpö. Mulla oli jo lippu junaan, hänellä ei, joten jo tätäkin ajatellen tulos meni just oikein. Mä olin niin iloinen ja helpottunut kun ei tarvinnut jäädä. Ah, siis päivä oli ihan täydellinen : )
Kruununa täydelliselle päivälle oli se, että vihdoinkin muistettiin ottaa Jomista ja kovasti Jomin näköisestä neidistä yhteiskuva. Neiti oli nyt aika turkiton, joten se vähän vähensi yhdennäköisyyttä, mutta onpahan nyt ainakin vihdoinkin otettu kuva : ) Joskus voi sitten yrittää paremmalla turkilla ; ) Mielenkiinnolla odotan, että näen millainen kuvasta tuli. Vink vink ; )
Kamat kasaan ja palkintokojulle. Arvostelun vastaanottanut sanoi, että saan neljä pystiä. Olin huomannut, että tyrkyllä oli taaskin vain yhtä sortimenttia ja hieman tylsemmän näköisiä kuin lauantaina. Lauantaina oli musta-kulta. Nyt vain kulta. Neljä sellaista. Nou tänks. Kysyin, oliko muuta vaihtoehtoa. Showlinkin lahjakortteja neljä tsipaletta, jotka voi käyttää 20 e maksavaan ruusukkeeseen (siis esmenä). Isoa ruusuketta olin ajatellut muutenkin, joten otin sellaisen. On tosi hieno, mutta se ei ole se syy miksi aloin pohtia lähettämistä uudelleen. Ruusukkeessa on Jomin värit: fawn, valkoinen & musta. Äh, siis ihan kuin tehty Jomille. Että sattuikin just tuon värinen. Mitäs mä nyt teen? : D
Jälkeenpäin funtsin, että taisi arvostelun vastaanottaneelle tapahtua laskuvirhe? Mä kun en saa vain kuin kolme palkintoaihetta: CACIB, V-14 ja VSP. Noh, eipä tuo mua haittaa.
Sitten kohti juna-asemaa. Asemalla evästin loput syömiset ja sitten harjasin Jomin ihan kunnolla. Enää ei tarvinnut varoa, että miten paljon irtoaa. Ja kyllähän sitä roskiksen täytettä irtosi.
Kuppiksella Jomilla oli niin kiire ulos asemarakennuksesta, että meni päin läpinäkyvää automaattiovea! Taisi pieni tähti nähdä hetken tähtiä ; )
Äippä tuli taas hakemaan <3 Kysyin, että onko hänellä kiire, että jos voisi poiketa pizzapaikan kautta. Ei mulla ollut mitään erityistä tarvetta juhlistaa hienoa päivää, mutta halusin ostaa äipälle pizzan. Se piti tehdä salassa, sillä todennäköisesti se olisi mennyt kinaamiseksi jos olisin sen tehnyt avoimemmin. Se oli hyvä, että tiesin äipälle kelpaavan pizzan kuin pizzan, joten otin kaksi samanlaista. Piti sitä ostaa itellekin, että äippä ottaisi pizzansa vähemmällä kinaamisella vastaan. jotain halusin hänelle antaa / tarjota kun oli taas kyydinnyt ja bensarahaa hän ei huoli. Kiikutin pizzat autoon niin, ettei äippä voinut nähdä mulla olevan kaksi laatikkoa. Sitten mun pihassa ojensin hänelle toisen pizzan. Ei kinannut vastaan.
Johan oli vkl! En ihan tämmösiä tuloksia odottanut. Sertiä pidin mahdollisena, mutta en oikein muuta. Ja tiesin etukäteen, että sertistä on kisaamassa ainakin kaksi varsin varteenotettavaa koiruutta. Miten oikeassa se Pekka Teini olikaan kun sanoi yhdeksänkuisesta uroksenalusta, että sen koiran kanssa tulen putsaamaan vielä monta palkintopöytää. Miehellä sitten oli selvästi silmää rodulle. Kunpa saisin vietyä Jomin joskus vielä uudestaan Pekalle. Se olisi huisin jännää...
Terkkuja vaan teille kaikille ihanille ihmisille, jotka saitte odotusajan kulumaan kuin siivillä. Tosi kivaa oli teitä tavata niin lauantaina kuin sunnuntainakin : )
Tuomarina oli ruotsalainen Jahn Stääv ja alla hänen tuumailua Jomista. On ruotsiksi kun en ihan kaikkia sanoja ymmärrä, mutta suurinpiirtein kuitenkin.
“Maskulint huvud. Fint utrycket. Fina öron. Korrekt bett. Mycket bra skuldra, rygg & kors. Välutvecklad bröstkorg. Korrekt svans. Fin päls. Mycket goda rörelser.”
Huvittaa tuo kohta “fin päls”, joka tarkoittaa hieno turkki. Ei sitten vissiin ollut ihan päälle näkyvää Jomin karvanlähtö. Jomia silitelleet kyllä saivat muistopaloja Jomista. Yksi kysyi, että onko mulla liimaa kun Jomin irtokarvoista voisi alkaa rakentamaan toista koiraa : D
Peeeässs koirilla oli sunnuntaina luupäivä.
Ja viel pukkaa juttua... Viikko oli sateinen. Enimmäkseen satoi vettä, mutta välillä hetken maisemia paiskittiin oikein märillä räntäräteillä. Plääninä ei ollut ottaa Jomista minkäänlaista palkintokuvaa vielä, mutta kun tänään tuli sateeseen tauko ja taivaskin selkeni, niin heräsi ajatus, että josko sittenkin jonkinlainen pikaräpsy. Ensin asiaa mutkisti se, että hömpötti oli ollut pihalla liki tunnin ja sen oli näköinenkin. Mutahoitoa oli ottanut kyllä. Lisäksi paikka, jota olin ajatellut käyttäväni kuvaamisessa oli pilattu. Joku islanninmyyrä oli mennyt möyrimään maata ihan väärästä kohtaa. Oliko pakko? ; )
Alkoi tippua vettä, joten piste kuvausaikeille. Vedentulo ei kestänyt kauaa ja kun näin taivaan selkenevän, alkoi kuvaaminen pyöriä mielessä uudestaan. Menin pihalle tsekkailemaan, että löytyisikö sieltä masentavan harmaasta ja kuraisesta jokin kohta, jossa voisi yrittää ottaa jonkinlaisen pikaräpsyn. Parempia kuvatuksia olisi tarkoitus ottaa myöhemmin.
Löytyi jotain korkeaa, jonne saattoi Jomin laittaa. Piti olla korkea paikka kun Voittaja-ruusukkeen häntä on niin pitkä. Ei sitä muuten saa kokonaan kuvattua.
Kiikutin ruusukkeet, poksut, näyttelyhihnan ja kameran kuvauspaikalle ennen varsinaista tähteä. Kun kaikki oli napin painallusta vaille valmista, painoin nappia. Mitään ei tapahtunut. Häh? Ai niin! Ketun akku oli laturissa. Mur moisille irtoakuille. Käskin Jomin istua paikoillaan kun kipaisin akun sisältä. Poika pysyi <3
No niin. Vihdoinkin päästiin itse asiaan. Räpsin jonkin aikaa ja sitten oli aika kiikuttaa kamat sisälle. Käskin Jomin istua paikoillaan, mutta tällä kertaa ei pysynyt. Onneksi sillä ei ollut näyttelyhihnaa kummempaa kun kirmasi mua vastaan.
Koira & ruusuke sävy sävyyn.
Pitkä on "häntä".
Kehäkuvia löytyy täältä
Ja vielä yksi juttu... Viimeistään jouluaattona meistä kuulee taas (ellei mun kone kosahda. On välillä vähän kummallinen). Perinteisen joulukortin lisäksi meillä on teille pieni joululahja: saatte nähdä kun jokainen turrikkani rakentaa oman joulupuunsa ; )
Kommentit