Aluksi
 
Aapuuva, oli niin upea lomanavaus, etten oikein osaa sitä pukea sanoiksi. Yleensä kun istuudun kirjoittamaan, teksti on juossut päässä aina siitä asti, kun on tapahtunut jotain kirjoittamisen arvoista. Nyt ei ole ollut minkäänlaista vilinää yläkerrassani!?!? Sitä on jotenkin niin täynnä upeita kokemuksia, että kun yrittää ajatella mitä kirjoittaisi, lyö vaan tyhjää. Ihan kuin mennyt viikonloppu olisi päässäni yhtenä suurena lankakeränä, jonka pää on kadoksissa. Tilanne on varsin kummallinen, mutta yritetään ja katotaan millaista tekstiä saan tällä kertaa aikaiseksi...
 
Jospa sitten alkuun höpisisin menneestä viikosta. Sony pestiin sunnuntaina. Pesu vähän venähti kun ajatuksena oli käyttää äijiä vielä uimassa viikonloppuna. Ajatuksen sai unohtaa, sillä kuulin uintipaikkamme olevan sinilevän valtaama. Höh :( Pesun yhteydessä otin Sonyn punkkipannan pois, etten vaan unohtaisi sitä päälle väärässä paikassa. Sattui sikäli hyvin, että tuo lähipelto ja tienvierukset vedettiin lyhyeksi edellisenä viikonloppuna. Sony kattelikin ikkunasta kun traktori ajeli tuolla pellolla. Tietenkin siitä piti antaa raporttia muillekin, kun Ticoa ei traktori kiinnostanut ja mä istuin koneella.
 
Vähän työkuvioista. Kuvittelin, ettei viime viikolla olisi ollut mitään mahkuja lähteä viimeisenä aamuna tavallista aiemmin. Tiesin senkin, että töistä ei niin vain lähdettäisi pois kesätyöntekijän takia. Ei kukaan ollut sanonut, että mun pitää jäädä sitä tarvittaessa auttamaan. Ihan ite päätin jäädä neuvomaan jos tarvetta oli. Varsinkin yhtenä aamuna oli ja silloin tulikin tunti ylimääräistä. Ajattelin laittaa sen tunnin aikapankkiin, mutta sitten sattui niin hyvin, että iltavuorolainen lähti torstaina tuntia aiemmin, joten tietenkin menin töihin tuntia aiemmin. Eli viideltä olisin päässyt pois, mutta kun oli kertynyt se ylimääräinen tunti, niin silloin pystyin lähtemään pois jo neljän aikoihin. Onneksi työkuviot menivät niin, että tiesin kesätyöntekijän osaavan tehdä sen mitä seuraavaksi piti tehdä. Oli kyllä mukavaa kun pääsi lähtemään niin aikaisin. Lenkitin äijät, söin kunnon sapuskaa (siis ei karkkia tällä kertaa ;)  ) ja sitten menin nukkumaan tunniksi. Sen jälkeen pakkasin loput kamat. Siinä meni vähän pasmat sekaisin kun kuski tulikin jo puolta tuntia sovittua aiemmin. Toivoin vaan, etten ollut unohtanut mitään...
 
 
Jäähyväiset Ticolle ja kohti asemaa
 
Ticon jättäminen hoitolaan ei ollut yhtään sen helpompaa kuin ensimmäiselläkään kerralla. Ei, vaikka kaikki olikin mennyt hyvin edellisellä kerralla. Tylsä juttu silti. Kuulin, että sinne oli tulossa vain pelkkiä uroksia, joten Tico jäi viettämään äijien viikonloppua. Sitten saatiin Sonyn kanssa kyyti asemalle. Junaa odotellessa yksi työmies jäi seisomaan meistä jonkin matkan päähän ja kysyi Sonya katsellen onko se japsi. Kieltävän vastauksen jälkeen mies oli hetken hiljaa ja ehdotti seuraavaksi samojedia. Kun taas olin sanonut ei, niin sitten se mies kysyi Sonyn rotua. Sanoin rodun ja mies tuli silittelemään Sonya. Silitellessään se mies sanoi, että on Sony kyllä erin näköinen kuin japsi ja kauniimpikin. Kerroin vähän isliksistä. Jonkin ajan päästä yksi mummeli tuli ihmettelemään Sonyn rotua. Eipä ollut tylsää odotella junaa moisen huomiomagneetin kanssa ;)
 
Asemalla oltiin todella hyvissä ajoin. Noh, mulla on vähän tapana laskea liikaa ylimääräistä aikaa, mutta toisaalta on parempi olla ajoissa kuin myöhässä. Olin tarkistanut mille laiturille sen junan pitäisi tulla. Hämmästyin kun sille laiturille tuli juna “väärästä” suunnasta. Junan lähtöön oli vielä aikaa, joten aattelin sen vielä lähtevän siitä pois. Vaan eipä niin käynyt. Juna vaan seisoi siinä ja kello läheni kymmentä. Lipun mukaan meidän oli määrä matkustaa pendoliinolla. Sitä kiskoilla seisova juna ei ollut. Sitten kun kymmentä vaille kymmenen alettiin tuoda veturia sen junan eteen, niin aloin ettiä meidän vaunua. Avulias konduktööri kysyi, että olinko menossa siihen junaan koiran kanssa. Vastasin myöntävästi ja konduktööri neuvoi meille oikean vaunun. Lipussa olevat tiedot eivät pitäneet paikkaansa, sillä juna oli vaihtunut. Just... Kumma kun tuntuu, ettei VR:ään voi oikein enää luottaa :( Onneksi kuitenkin oli korvaava juna ja me päästiin matkaan. Tosin alussa tuli pikku pelästys kun lähdön jälkeen juna oli liikkunut vain muutaman kymmenen metriä, ennen kuin pysähtyi. Koskaan ei kerrottu, että miksi se hetkeksi seisahtui. Hyvä, että matka kuitenkin jatkui. Kun lipun paikkatiedot eivät pitäneet paikkaansa, niin valitsin paikaksemme sen, missä on kaksi penkkiä vastakkain. Eli tavallaan se paikka olisi neljälle. Siinä oli Sonylla hyvin tilaa röhnöttää lattialla. Vaunu oli heti veturin takana, joten menin siihen päähän, jossa ei takuulla ollut ylimääräistä liikennettä. Olin ajatellut vähän nukkua, mutta sen sain unohtaa kun vaunuun tuli tyttö bordercollie. Melko hyvin Sony antoi olla sen rauhassa, mutta aina välillä äijä innostui heiluttamaan tyttöselle häntää into piukalla. Parin aseman kuulutukseen Sonylla oli kommentit, mutta sen jälkeen se ei enää niitä noteerannut mitenkään. Lipuntarkastuksen yhteydessä fiksu konduktööri sanoi, että saan lipusta hyvitystä, sillä mulla oli lippu (surullisen kuuluisaan) pendoliinoon, joka on inter city junaa kalliimpi. Kiitos paljon tuosta tiedosta!
 
Kirkkonummella oltiin aikataulun mukaisesti 11.25. Sanna olikin jo meitä vastassa. Sony pisti haukuksi... Sonylle oli laitettu takakonttiin tilava häkki. Kyllä taas äijän kelpasi matkata omassa yksiössään! Mä sain kunnian mennä kahden islityttösen kanssa takapenkille. Aada-neitosen olinkin jo nähnyt muutaman kerran, mutta kaunis Katina oli mulle uusi tuttavuus. Vihdoinkin näin tyttösen livenä :) Tytöillä oli samanlaiset turvavyöt kuin mun pojilla. Aada istui mun vieressä. Rapsuttelin neitosta kun ajettiin Länsisatamaan. Aivan, nyt alkoi Paluu Länsisatamaan osa 2 ;)
 
 
Tallinnaan taasen
 
Satamassa oltiin hyvissä ajoin. Tuon voisi melkeinpä kirjoittaa kissankokoisilla kirjaimilla, sillä oltiin todella hyvissä ajoin. Noh, siinä oli aikaa kävelyttää koiria ja Sonylle se oli kannattavaa, sillä äijyli hoiti hienosti molemmat vessahommansa. Onneksi Sony ei ole nirso vessapaikkojen suhteen, vaan paremman puutteessa kelpaa asfalttikin. Sitten vaan ooteltiin ja juteltiin. Olipa taas vaihteeksi lämmin... Oikeesti oli taas ollut semmoinen helteinen ja hiostava viikko, että oli alkanut ihan jo suututtamaan jatkuva hikoilu ja tukala olo. Toivottiin, että saataisiin koirat viileään paikkaan.
 
Auto saatiin ihan hyvään paikkaan. Ihmiskolmikko suuntasi syömään kun oli huolehdittu, että koirilla olisi mahdollisimman hyvät oltavat. Ostin hyvän näköisen kanasalaatin ja smoothien – tai no niin ainakin luulin – meinaa siinä purtilossa oli kyllä ihan ehtaa mehua. Oman tietämykseni mukaan smoothiet eivät ole niin juoksevaa nestettä, mitä se oli. Sanna oli myös samaa mieltä. Kanasalaatti oli hyvää ja se oli suuri annos viitosen annokseksi. Voisin ostaa toistekin. Siinä sitten istuin ja juttelin Sannan ja Janin kanssa. Jan oli Sonyn kanssa edustamassa matkan miehistä näkökulmaa neljän muijan keskellä ;) Lisäksi hän oli reissumme kuski.
 
Tallinnassa oli ruuhkaa ja kestikin aikansa, ennen kuin päästiin väljemmille teille. Matka kohti Tartoa oli alkanut. Ajon aikana nähtiin pari haikaraa pesissään. Ja vesisadetta, vesisadetta ja vesisadetta... Välillä sitä vettä tuli rankastikin eikä siinä pitkin märkää tietä ajellessa voinut muuta kuin vaan toivoa, että Tartossa olisi kuivaa... Löydettiin kohta, jossa ei satanut juuri sillä hetkellä. Siinä oli hyvä päästää koiruudet vähän tassuttelemaan. Sony puupää yritti tehdä tyttöjen kanssa lähempää tuttavuutta. Kovin olivat tytöt jo satamassa ilmaisseet, ettei Sony ole heidän makuunsa. Silti se ei estänyt Sonya yrittämästä. Sonyn yritykset palkittiin Katinan ryppyisellä kuonolla ja Aadan muuttumisella vinkuleluksi.
 
Ihastusta ensisilmäysellä
 
Hotellilla oltiin siinä puoli kahdeksan jälkeen. Parkkipaikkaa ei ollut koolla pilattu, mutta ei sentään ollut ihan niin ahdas kuin Latvian hotellin parkkis. Automme taisi viedä viimeisen paikan. Roudattiin kamat huoneisiin. Huoneet olivat hienot. Mun huoneessa oli kunnon kokoinen kylppäri korokkeella ja verholla erotellulla suihkunurkkauksella. Sänky oli iso, samoin myös ikkuna. Se ikkuna oli yhden seinän kokoinen. Oikea näköalahuone! Sitten lenkitettiin koirat kuivassa Tartossa. Aivan, siellä ei satanut :)
 
Lenkin aikana ihastelin maisemia. Oli suuri puisto ja sitten pienempiä viheralueita. Olin varsin vaikuttunut näkemästäni. Puistossa oli hienoja ja hauskoja leppäkerttuja. Eli semmoinen punainen pallo oli muotoiltu punaisista kukkaistutuksista ja mustaksi maalattu kivi (johon oli myös maalattu valkoisella silmät) oli laitettu pääksi. Ne leppikset olivat jotenkin niin nokkelia ilmestyksiä, että ihan ihastuin niihin :D Lisäksi kuvittelin sen punaisen pallon eteen Sonyn istumaan ja arvelin, että Sonyn taustalle sopisi hyvin punaiset kukat. Muutenkin kun siellä käveli, niin tuli aina välillä vastaan näkymiä, joihin sijoitti mielessään Sonyn poseeraamaan kameraa varten. Silloin päätin, että aikaisin aamulla tekisin Sonyn ja kameran kanssa lenkin.
 
Meidän oli tarkoitus mennä syömään lenkin jälkeen. Olin ajatellut, että Sonyn paikka olisi sen aikaa autossa siinä häkissä. En uskaltanut jättää sitä hotellihuoneeseen. Mahdollisen mekkalan ja tuhon takia. Sony kuitenkin sai jäädä hotelliin syöntimme ajaksi. Sanna kertoi heillä mukana olevasta kangashäkistä. Se tuntui autoa helpommalta vaihtoehdolta, joten Sony sai mennä mökkiin syöntimme ajaksi.
 
Mentiin paikkaan, josta sai pizzaa ja grilliruokaa. Pizzaa sai kolmessa eri koossa. Ajattelin keskimmäistä vaihtoehtoa, mutta otin pienimmän kun mulle selvisi minkä kokoinen “pieni” oli. Sehän oli ihan semmoisen kunnon pizzan kokoinen pizza ja hinta vain 3,80!!! Pizza oli tajuttoman hyvää: pohja oli rapea ja täytteitä runsaasti. Siis aivan loistava hinta-laatusuhde! Eihän tuosta voi antaa arvosanaksi muuta kuin täyden kympin kera monen plussan :)
 
 
Romahdus pilvistä todellisuuteen
 
Mukavan ruokailun jälkeen palailtiin hyvillä mielin hotellille. Heh, hotellin käytävillä soi musiikki. Oltiin menossa huoneisiimme kun olin kuulevinani jotain tuttua. Hetki kuuntelua ja kyllä vaan sillä hetkellä soi Elton Johnin Someone Saved My Life Tonight! Kehotin Sannaa ja Jania menemään eteenpäin. Mä jäin mielenkiinnosta kuuntelemaan, että tulisiko vielä lisää EJ:n biisejä. Sonyn onneksi ei tullut, sillä jos olisi tullut, niin äijä olisi ehkä saanut viettää yksinäisen yön ;) Seuraava päivä jännitti, joten aattelin, että ehkä sen biisin kuuleminen meinasi hyvää. Tässä tulikin mieleen kun kävin maanantaina postilaatikolla. Kurkkasin sinne lenkin alussa, että onko lehtiroskiin vietävää. Näin siellä kuoren Showlinkistä. Ihmetellen yritin keksiä, että mitä se pitäisi sisällään. Mulla oli sisällön suhteen kaksi arvausta: joko Ticon laput olivat tulleet tai sitten Sonyn viimeisen CACIBin vahvistus. Pidin tuota vahvistusta todennäköisempänä vaihtoehtona, vaikka vähän yhtä aikaa huvitti ja epäilytti ajatus siitä, että Sony saisi vahvistuksen taas juuri ennen kuin lähtee ulkomaille :D Kuoressa oli vahvistus Seinäjoen CACIBista kera M&M lahjakortin. Puolileikillänin aattelin, että saatiinkohan me nyt mukaan ripaus Seinäjoen taikaa ;)
 
Mieltä lämmitti mukava ilta ja EJ:n biisi. Ehkäpä juuri siksi en tajunnut heti ihmetellä kun avasin huoneeni oven. Ja sitten kun tajusin, että mua vastaan oli tullut iloa pursuava Sony, olin vaan, että voi ei! Tarkistus mökkiin ja putosin rytinällä alas pilvistä, joissa olin vielä hetki sitten leijaillut: Sony oli rikkonut itelleen tien ulos siitä mökistä. Vetskaria oli irroitettu hyvän matkaa. Huoh. Sanna ja Jan olivat lähteneet käyttämään tyttöjä ja odottelin heidän paluuta, jotta voisin kertoa heille ikävät uutiset. Sanoin siinä samalla, että tietenkin korvaan vahingon. Tyhmä Sony. Hieno Sony, kun ei ollut koskenut hotellin irtaimistoon.
 
 
Jännityksen riivaama
 
Kello oli jo joku yksitoista yöllä, mutta silti menin suihkuun. Sony oli ilmeisesti päättänyt, ettei aio olla enää yksin yhtään sekuntia ja tunki suihkuverhon taakse. Musta ajatus ei ollut hyvä, joten käskin Sonyn odotella verhon toisella puolella. Oman suihkun jälkeen pesin Sonyn, pöksyt, tassut ja massun. Suihkun jälkeen mun piti mennä Sonyn “kauneuspussukalle”, sillä huomasin unohtaneeni harjan kotiin. Sony sai luvan lainata mulle karstaansa :D Pesun jälkeen annoin Sonylle ruokaa, mutta jostain syystä sille ei oikein maistunut!?!?
 
Uni tuli nopeasti ja nopeasti myös lähti pois. Puoli kolmen aikaan heräsin ja mua jännitti aivan tajuttomasti aamulla oleva kehä! Eihän siinä enää sitten nukuttu. Jännityksen lisäksi nukahtamista vaikeutti ulkoa kuuluvat äänet. Autoa meni kuin parhaimpaan ruuhka-aikaan ja ihmisiä oli myös liikenteessä. Tuota ajatellen ei ollut hyvä, että ikkuna oli kadun puolella. Mielestäni tuo on asia, josta ei sinänsä voi valittaa, sillä oltiinhan me sentään ydinkeskustassa. Yritin nukkua, muttei siitä mitään tullut. Pakkailin näyttelyrepun valmiiksi ja sitten taas uusi yritys, joka päättyi kierimiseen sängyssä. Kun uni oli tavoittamattomissa, niin aloin odottaa, että tulisi valoisampaa ja pääsisin kuvailemaan kaunista kaupunkia.
 
 
The City that never sleeps? ;)
 
Lenkki aikaistui tunnilla, sillä alunperin tarkoitus oli herätä kuudelta. Nyt lähdettiin ulos jo viideltä. Ulkona odotti pieni pettymys. Olin kuvitellut, että aikaisin aamulla olisi rauhallista kuvailla. Vielä mitä! Kaduilla oli ihmisiä kuin pipoa. Kaikki tietenkin juhlatuulella. Kävin puistossa katsastamassa tilanteen ja kun sielläkin oli porukkaa, niin en uskaltanut alkaa kaivamaan mun kameraa esille. Tiedä, vaikka sen näköinen kamera olisi saanut jonkun muunkin haluamaan itelleen samanlaisen kappaleen – ja ilmatteks tietenkin...
 
Käveltiin joelle päin ja sieltä löytyi muutama paikka, jossa pystyi ottamaan kuvan. Kerran kun olin laittanut Sonyn istumaan ja mennyt siitä melko kauas, niin ihmettelin, että mitä se äijä oikein tuijotti niin tiiviisti. Sitten mulle selvisi, että Sony oli huomannut lähestyvän bernin! Olipa hienoa tajuta, ettei Sony ollut lähtenyt minnekään koirasta huolimatta. Tokihan noin hieno äijä sai nappuja ja kehuja kun se koira meni ohi. Tunnin verran me kaupungilla pyörittiin, mutta kuvasaalis jäi laihaksi. Olin nähnyt kivan possupatsaan. Illalla olin huomannut suihkulähteen, mutta kummastakaan en saanut kuvaa suuren ihmismäärän takia. Leppäkertun luota sain tulomatkalla kuvia, mutta kun sitten hotellissa katsoin saalista, niin mielestäni yksikään ei ollut hyvä. Siis leppäkertuille piti palata vielä uudelleen.
 
 
Pikainen tankkaus ennen kehää
 
Oltiin sovittu treffit autolle 07.40. Mulla olisi ollut semmoinen tunti aikaa nukkua, mutta vieläkään ei oikein tullut uni. Kyllä mä sitten lopulta olin nukahtanut hetkeksi. Koirat ja kamat laitettiin autoon ja sitten mentiin odottelemaan pääsyä aamupalalle. Ajan myötä oven taakse kertyi ihmisiä lisää. Aamiaiselle päästiin semmoinen viisi minsaa myöhässä. Joo, ehkä tuo tuntuu turhalta nipottamiselta, mutta kun meidän kehä oli heti kympiltä, niin ei siinä ollut juurikaan turhaa aikaa. Luonnollisesti jono oli pitkä ja vilkuilin kelloa siinä toivossa, että ehtisin hakea vielä uudelleen. Toisen pään antimia en ollut saanut siinä samalla mukaani. Tarjotin olisi ollut kova sana! Jan lähti vielä käymään huoneessa. Jäin Sannan kanssa ruokalaan. Juteltiin siinä. Ihmeteltiin järjestystä, jossa koirat todennäköisesti tulisivat kehään menemään. Numeroiden perusteella kehään menisi ensin Katina (vet), sitten Sony (avo) ja viimeisenä Aada (val). Siis meistä ihan hassu järjestys ja todettiin, että jos näyttelyluettelossa on todellakin noin, niin sitten me mennään sinne kehään tuossa järjestyksessä. Aamiaista syödessään Sanna kertoi upeasta Islannin reissustaan. Kyllä kuulosti aivan unelmamatkalta! Jono lyheni sen verran, että sain tilaisuuden hakea sieltä toisestakin päästä.
 
Kun mentiin autolle, niin Jan oli seisoskelemassa Sonyn kanssa auton vieressä. Hän ilmoitti pissattaneen juottaneen kolmikon. Vautsi! Sitten vaan kohti näyttelypaikkaa.
 
Kun olin torstaina katsonut säätiedotusta, niin sen mukaan lauantaina olisi ollut näyttelypaikalla ukkosta. Ihanaa, että ennuste ei pitänyt paikkaansa. Oli aurinkoista ja lämmintä. Kun Sony pääsi ulos autosta, alkoi turhanpäiväinen haukunta. Kaikki mikä liikkui, sai kommentin. Tuota kesti jonkin aikaa ja sen jälkeen äijä oli ihan nätisti. Kun oltiin löydetty kehämme, niin lähdin Sonyn kanssa kierrokselle. Roskiksen kohdalla vähän harjailin äijää. Näyttely oli urheilukentällä, joten siinä kun kiersi sen juoksuradan vieressä olevan nurmialueen, niin sai ihan kivan lenkuran mentyä :) Otin muutaman namikäännöksen Sonyn kanssa ja seisotin myös. Kaikki meni hyvin.
 
 
Maassa maan tavalla
 
Rokotuksista ei oltu kiinnostuneita lainkaan. Ilmaisista näyttelyluetteloista saatiin todeta, että arvelumme hassusta järjestyksestä pitivät paikkaansa! Aika kummallista, että sukupuolet on tuolleen sikinsokin! Noh, käytäntöjä löytyy näköjään moneen lähtöön. Sanna oli kysynyt, että voinko esittää Aadan jos hänen molemmat tytöt pääsevät paras narttu kehään. No, tottahan toki mä olin valmis esittämään. Sitä varten pitä vähän treenailla Aadan kanssa. Neiti tarjosi mulle istumista seisomisen sijaan, mutta melko pian keksin, että miten saan neitosen seisomaan. Treenit menivät hyvin. Sen jälkeen menin vähän pyörähtämään Sonyn kanssa kehässä, ettei äijästä tulisi mustis. Sonynkin kanssa meni hyvin.
 
Sitten kympiltä Katina avasi isliskehän hienosti saamalla sertin ja ollen ROP-veteraani! Sitten mä menin Sonyn kanssa. Venäjää puhuva nainen kysyi englanniksi puhunko englantia. Myönteisen vastauksen jälkeen kysyi Sonyn ikää ja pyysi näyttämään Sonyn hampaat. Yllättäen piti ensin mennä edestakaisin. Yllättäen siksi, ettei Katina ollut mennyt. Vasta sitten menin Sonyn kanssa ympäri. Sony seisoi hienosti ja tutkiminenkin meni hyvin. Sai sertin. Sitten meni Aada hurmaamaan tuomarin ja sai hänkin oman luokkansa sertin. Se meinasi sitä, että mun piti esittää Aada. Pikkuisen oli ongelmia seisomisen kanssa, mutta kun muutaman kerran laitoin jalan mahan alle, niin sitten neitonen hoksasi miten piti olla. Pyörähdettiin kehä ympäri ja oli ilo huomata, että mun ja Aadan yhteistyö oli pelannut loistavasti, sillä Aada oli paras narttu. Pienellä jännityksellä hain Sonyn. Aattelin, että jos se alkaa haukkua kun olin lähtenyt kehään toisen kanssa. Onneksi ei alkanut vaan oli hiljaa. Sony meni ensin ja Aada tuli perässä. Eli seisotus, yksin edestakaisin ja kierros leipoi Sonysta ROPin ja Aadasta VSP:n. Olin ennalta jännittänyt sitäkin, että Sony ei malttaisi liikkua kehässä hyvin jos sen edessä tai takana on tuttu tyttö, mutta tämäkin pelko osoittautui turhaksi. Sony liikkui hyvin takana olevasta Aadasta huolimatta :) Aadasta puheen ollen, on pakko kertoa, että neitonen taisi jäädä tonnikalapalakoukkuun ;) Toistuvasti yritti pummia niitä multa ja just silloin ei haitannut, vaikka Sony oli lähellä :D
 
Käytiin käännättämässä venäjäksi kirjoitetut arvostelut. Ainakin Sonyn kohdalla se oli aikas turhaa, sillä kääntäjälle oli useampi kohta, joita se ei ymmärtänyt. Noh, täytyy koittaa, josko joku jossain näyttelyssä suostuisi sen kääntämään. Eikä sitä käännöstä saanut kirjallisena. Niin joo, pitihän se pokaalikin hakea. Tästä näyttelystä sai pokaalin ROPilla. Oikein semmoisen hienon about vajaa kymmenen senttiä korkean muovisen poksun, jossa lukee näyttävästi China :D Tuo pokaali on herättänyt mussa huvitusta muutamaan otteeseen. Tokihan mä olisi voinut ostaa Sonylle kunnon poksun, mutta en jaksa alkaa ostamaan. Jos niitä ei saa, niin sitten ollaan ilman. Poksut on hienoja ja kivoja muistoja näyttelyistä, muttei kuitenkaan niin must, että maksaisin niistä.
 
                                                                           
                                                                                          
 
 
Ajantappoa ennen ryhmiksiä
 
Vietiin kamat hotellille ja lähdettiin koirien kanssa kiertelemään ja kuvaamaan. Suihkulähteellä Jan otti kuvia koirista ruusukkeiden kera. Sonyn kuvaussessio sai ikävän alun kun äijä onnistui sotkemaan turkkinsa. Ensin luulin suihkulähteen reunaa likaiseksi, mutta paljastuikin, että Sony oli hinkannut sitä törkyä turkkiinsa sen reunan alapuolelta. Paperilla ja suihkulähteen vedellä putsailin Sonyn turkkia. Sillä välin kun Aadaa kuvattiin, niin yksi nainen tuli ihastelemaan Sonya. Ei ollut suomalainen, mutta osasi aika hyvin suomea. Sanoi Sonya kauniiksi ja silitteli. Oli huomannut mulla olevat ruusukkeet ja kysyi oliko ollut joku näyttely. Myönteisen vastauksen jälkeen kysyi miten oli mennyt.  Kuvailun jälkeen mentiin syömään. Koirat olivat mukana. Tosi siistiä kun ne olivat tervetulleita terassille! :) Siinä tilausta odotellessa huomasin Sonyn sertin kastuneen. Höh. Ajattelin laittaa sen muovitaskuun, ettei se likastuisi enempää. Muovitaskussa mua odotti ikävä ylläri: Sonyn rekkarikirja oli puoliksi märkä! Mulla oli pudonnut reppu lätäkköön, joten kai se oli sitten siinä kastunut. Otin paperin ulos taskusta kuivumaan. Hyvä, että huomasin tuon suhteellisen ajoissa. Se on aikas tärkeä papru.
 
Mulla on yleensä tapana tilata kalaa kun käyn raflassa syömässä (sitä tulee kotosalla niin harvoin syötyä kun on jokseenkin kallista). Niin tilasin nytkin lohiannoksen. Se oli ihan ok. Oli aika iso annos  eikä takuulla jäänyt nälkää sen jälkeen. Oli alkanut satamaan ja jälleen kerran piti olla positiivinen ja toivoa, ettei näyttelypaikalla sataisi. Sitten käytiin kääntymässä hotellilla, ennen kuin lähdettiin kohti ryhmäkehiä. Katina ja Sony olivat saaneet pääsyliput niihin. Näyttelypaikalla oli tummia pilviä, muttei satanut. Oli ihan kuivaakin :) Siinä odotellessa kävin eläinlääkärin juttusilla sen madotuksen takia. Tällä kertaa koiran piti olla mukana ja se lääke piti antaa siinä lääkärin edessä. Vasta sitten kun lääkäri oli varma, että koira oli niellyt lääkkeen, niin sitten tuli merkintä passiin. Samalla tarkistettiin rokotukset. Se kustansi 5e. Olin ettinyt lääkäriä jo aamulla, mutta silloin se ei ollut paikalla kun oli viemässä lääkäriin ihmistä, jota oli purrut koira.
 
 
ROPpien koitokset
 
Ryhmäkehässä Sony kävi vain pyörähtämässä. Mitään esiarvostelua ei ollut kokoomakehässä. Me vaan käveltiin kehään, seistiin hetki ja that´s it. Viitosryhmän arvostelleen tuomarin ei liene tarvinnut tutkia Sonya sen kummemmin kun sattui olemaan sama kuin arvosteli islikset :D Oli aika mielenkiintoista seurata ryhmiksiä. Niissä oli selkeä kato. Suomessa en ole koskaan nähnyt niin harvoja ryhmäkehiä, mitä tuolla näin. Esim. seiskassa oli peräti kolme koiraa kehässä. Ja kasissa neljä. Siis kaikille takuupaikka ryhmäsijoituksessa :D Katinan vuoro oli ihan siellä loppupäässä. Veteraani oli ihan väsy pitkän päivän jälkeen ja kun vihdoin pääsi autoon, niin neiti rojahti penkille ja ummisti silmänsä heti. Siinä se nukkui välittämättä siitä mitä ympärillä tapahtui.
 
 
Iltalenkin yllättävä käänne :)
 
Meidän oli tarkoitus mennä pikku lenkille näyttelyn jälkeen, mutta suunnitelma vesittyi, sillä hotelilla alkoi uudelleen satamaan. Sitten kun Sanna oli valmis lähtemään tyttöjen kanssa ulos, niin mä katoin ikkunasta ja totesin, että taidan mennä myöhemmin, sillä siellä näytti tihuttavan. Seurailin säätä ikkunasta, jotta pääsisin Sonyn kanssa ulos. Sony myös oli kuono kiinni ikkunassa. Äijyli oli aivan ihastunut suureen luontoteeveeseen. Sony katteli siitä ikkunasta paljon.
 
                                                                       
                                                                        Sonyn teevee
 
Sade lakkasi ja sää näytti selkiintyvän, joten pakkasin mukaan kameran ja lähdin Sonyn kanssa ulos. Mulla oli jo mielessäni kohteita, joita halusin kuvata. Tarto tuntui paikalta, josta löytyi koko ajan uutta kuvattavaa. Mitä enemmän siellä liikkui, sitä enemmän siihen paikkaan ihastui. Sen mitä näki, siitä myöskin nautti suuresti. Puistossa oli tyhjää, joten uusi yritys leppäkertulla. Sain myöskin tilaisuuden kuvata Sonya suihkulähteellä. Sonylle pitää kyllä antaa credittiä siitä, että pysyi hienosti paikoillaan, vaikka mä olinkin kaukana. Taivas oli alkanut uhkaavasti tummua. Päätin jättää sen possupatsaan kuvaamisen toiseen kertaan. Sannalta tuli viesti. Olivat lähdössä kävelylle ja kysyi halusinko tulla mukaan. Kerroin olevani Sonyn kanssa ulkona. Sovittiin treffit suihkulähteelle. Vähän kierreltiin ja taas nähtiin paljon kivoja ja jänniä yksityiskohtia. Erään talon päädyssä oli maalaus. Musiikkiliikkeen seinässä oli hauska pikku koriste.
 
                                                              
                                                              Sony suihkulähteellä
 
                                                                             
                                                                             Sonyn väri erottuu hyvin, vaikka tausta on vaalea
 
                                                                
                                                                Maalaus talon päädyssä
 
                                                                             
                                                                             Hauska koriste musiikkiliikkeen seinässä
 
    
Kiertelyn jälkeen mentiin syömään. Sony pääsi taas terassille. Sille myös tuotiin pyynnöstä vettä kun en ollut osannut ottaa semmoista mukaani. Pähkäilyn jälkeen päädyin taas lohiannokseen. Vähän se tuntui tyhmältä, mutta kun olin saanut sen annoksen, niin ei tuntunut enää. Se näytti ja maistui tosi hyvältä. Siinä jos missä sitä lohta oli ihan kunnollla! Sannan kanssa oltiin otettu mansikkasmoothiet ja oltiin aivvan ihastuneita niihin. Se oli tooooooosi hyvää ja ihanaa <3 Koostumus juuri oikeanlainen ja makeus sopiva. Todella mansikkainen herkkuhetki!
 
Sade oli alkanut juuri kun päästiin terassille ja sitä kesti juuri sen aikaa kun syötiin. Loistava ajoitus! Hotellilla pesin taas Sonya ja kävin itekin suihkussa. Vasta silloin tajusin, että vaikka olin Sannalta kysynyt kampaa, niin ei kumpikaan ollut sitä enää muistanut näyttelyn jälkeen (kysyin asiaa näyttelyssä), joten taas käytin Sonyn karstaa hiusten suoristamiseen.
 
 
Kuvia kauniista Tartosta
 
Nyt sain  nukuttua hyvin ja enemmänkin unta olisi maistunut, meinaan vähän sai repiä itteään ylös sängystä. Herätys oli 05.30. Halusin taas räpsiä. Nyt ei ollut aamulla niin paljoa ihmisiä liikenteessä. Liekö sateella ollut osuutta asiaan? En tiedä oliko yöllä satanut, mutta aamulla ei satanut. Ja taas menin leppäkertulle:D Mielestäni en ollut saanut vieläkään kunnon kuvaa... Sitten menin sille possupatsaalle ja yhdelle toiselle patsaalle, joissa Sony sai poseerata. Kuvailin myös taloja ja niissä olevia hienoja yksityiskohtia. Harvoin oon innostunut kuvaamaan rakennuksia, mutta ne olivat niin kauniita, että pakko oli. Joo, myönnän. että olin ihan in loov sen paikan kanssa :) Kuvaaminen oli sikäli hankalaa kun Sony kiehui lintujen takia. Että se sitten jaksaa rähjätä niille. Ja lintuja siellä todellakin oli. Ensimmäisen kerran kun saavuttiin hotellille, niin siitä yli meni suuren suuri lintuparvi yli. Lintuja oli varmaan satoja. Siis aivan tajuttomasti! Ja kun aamulla liikkuu vähemmän ihmisiä, niin Sonyn iloksi linnut jalkautuvat silloin... Otin kuvat myös hauskasti tehdyistä katujen nimistä. Tarto oli aivan täynnänsä tuommoisia kivoja pikku yksityiskohtia.
 
Hotellilla laitoin kamat kasaan ja otin luurilla muutaman kuvan huoneesta. Kameralla ei saanut kuvia, sillä siinä oli siihen hommaan aivan väärä objektiivi. Itseasiassa mulla taisi olla koko reissulla mukana väärä objektiivi. Olin kuvitellut, että kun oon ollut kehässä Sonyn kanssa, niin sitten voin hyvin kuvailla tyttöjä. Vaan enpä voinut ottaa kuvan kuvaa kun Sony oli tyttöjen välissä! Lähinnä tuon takia mulla oli mukana pidemmän matkan objektiivi. Mutta kyllä tuolla reissulla olisi ollut paljon parempi se pienempi “kiikari”. Luurin kanssa oli hankaluuksia, sillä se ei suostunut ottamaan kuvaa. Sammutin sen ja johan alkoi kapula pelittämään.
 
                  
        Ovelasti käytetty katujen nimiä koristeina!
 
                 
 
                 
        Tartossa oli paljon pieniä ja jänniä yksityiskohtia joka puolella. Lieköhän tuo talo on Tarton 
        kalteva talo ;) Kaunis rakennus on päässyt "vähän" painumaan.      
 
                 
 
                                                      
        Lisää kuvia kauniista Tartosta ja siitä mun jo miltei pakkomielteeksi muodostuneesta 
        leppäkertusta ;) Voisin hyvin ottaa pihalleni sellaisen. Oli sen verran metka ilmestys.
 
                                                
                                                 Kaksi possua ;D
 
 
 Sonyn ROP-putken katkaisija
 
 
Vinkistä olin maksanut huoneeni edellisenä iltana, joten aamulla vein vaan avaimen. Siinä samalla kehuin hotellia. Huoneen hinta oli suolainen, mutta kyllä sillä hinnalla saikin hyvän huoneen. Sonyn iloksi siinä oli ilmastointikin :) Meillähän oli alunperin varaus toiseen paikkaan, mutta siitä alkoi kuulua sen verran karvoja nostattavaa juttua, että päätettiin vaihtaa paikkaa. Onneksi tuli ilmi, että se alkuperäinen yöpymispaikka on maineeltaan aika huonossa valossa. Jos olisimme joutuneet kohtaamaan sen, mitä siitä paikasta kuultiin, niin kyllä siinä olisi tainnut mennä viikonloppu piloille...
 
Laitettiin koirat ja kamat autoon ja mentiin aamupalalle. Tällä kertaa sinne pääsi kymmenen minsaa aikaisemmin :) Ehti hyvin syödä. Sitten taas kohti näyttelypaikkaa. Edellisenä päivänä tuon paikan sääennuste ei lupaillut kovin hyvää. Ennusti sadetta koko päiväksi. Onneksi säätilanteet elävät ja ei satanut. Oli puolipilvistä kun odoteltiin omaa vuoroamme kääpiöpinsujen jälkeen.
 
Järjestys oli taas se sama. Katina haki tuomarilta toisen sertin ja ROP-veteraanin tittelin. Sony meni tuomarin eteen ja tuomari kysyi Sonyn ikää. Vähän katteli Sonya ja sitten käski mennä ympäri. Kun tultiin tuomarin kohdalle, se sanoi “He could never catch a sheep if he moves like that. Take another round.” Mua huvitti tuomarin kommentti. Yritin saada Sonyyn lisää vauhtia. En tiedä onnistuinko. Sitten seisotin Sonya pöydän edessä. Sony antoi hienosti tutkia. Piti mennä kolmio ja kun mentiin kohti kehän reunaa, niin silloin jostain syystä Sony haukahti. Sitten seisotusta. Multa kysyttiin, että saanko ottaa vastaan sertin. Kyllähän Sony sai kun se ei oo vielä minkään maan valio. Turhahan se serti sinänsä oli, mutta otin sen, sillä sain uuden turmeltuneen sertin tilalle ;) Aada kävi taas noutamassa pääsylippunsa paras narttu kehään. Tonnikalapalakoukussa oleva neitonen käyttäytyi oikein nätisti. Taas seisotettiin hetki ja sitten mentiin kierros Katinan johdolla. Kierroksen jälkeen tuomari tuli kättelemään mua ja mä luulin sen tarkoittavan hyvästelyä. Vielä mitä, me oltiin taas tehty Aaduskan kanssa loistavaa yhteistyötä voittamalla Katina. Jo kolmannen kerran Sony ja Aada olivat vastakkain. Ennen Tartoa ovat olleet kerran Turussa. Seisotus ja kierros, jonka jälkeen palkintorohmu Aada oli ROP! Sony sai näin ollen ekan VSP:n. Johan se olikin jo Aadan vuoro saada se ROP :)Ruusuketta ojentaessaan mulle tuomari sanoi “He should move faster”. Heh, siinä oli sen tuomarin mielipide Sonysta. Olisikohan pitänyt kutsua se setä kattomaan Sonyn paimennustestiä kun kehtasi väittää, ettei Sony saisi lammasta kiinni ;D Hauska tuomari.
 
Gunnar Nyman sanaili Sonysta seuraavaa:
 
2,5 years old, medium sized male, quite nice head, (?) muscle, could have better pigment & darker eye, nice forechest, topline & tailset good, double dewclaws, could be stronger in vain, needs to move with more energy, ok coming & going, nice temperament
 
                                                           
                                                            Bongasin kermalapparin
 
 
Tunnit ennen laivamatkaa
 
Nyt oli tytöillä pääsylippu ryhmiin, mutta eivät neidit päässeet loistamaan kehiinsä, sillä piti ehtiä viimeiseen laivaan. Sen sijaan päätettiin olla hetki turisteja, ennen paluuta Tallinnaan. Käytiin Tarton historiasta kertovassa museossa. Oli kyllä mielenkiintoinen paikka! Ja kun maksoi euron lisää, niin pääsi kiipeämään torniin. Se oli mahtavaa eikä se lisäeuro tuntunut missään. Kyllä harmitti, ettei mulla ollut mukana sitä toista objektiivia. Sieltä olisi saanut kivoja kuvia. Etenkin siitä raunio-osuudesta. Sitten koirien kanssa käppäilemään ennen paluumatkan aloittamista.
 
Matka Tallinnaan ei sujunut suunnitelmien mukaisesti. Kun tultiin kohtaan, jossa kerrottiin tien olevan osittain suljettu, niin sen jälkeen eteneminen oli todella hi-das-ta. Ihmeteltiin, että mikä siellä oikein jumitti niin pahasti. Jonkin ajan päästä selvisi, että pyöräilykilpailu oli syy toisen puolen sulkemiseen. Puuh, siinä sitten kituutettiin vähä vähältä eteenpäin. Puolen tunnin matelun jälkeen kuski päätti koittaa kiertotietä ja varmasti se oli nopeampi tapa päästä Tallinnaan kuin se, mitä pitkin meidän piti alunperin mennä.
 
Tallinnassa mulle näytettiin vanhaa kaupunkia ja sitten etittiin ruokapaikka, jonne myös koirat olivat tervetulleita. Kyllähän karvainen kolmikko pääsi taas terassille :) Tilasin pizzaa, joka ei ollut kovin houkuttelevan näköinen, mutta maku oli ihan ok. Joku kinkkuviritelmä se oli, mutta se näytti rumalta kun siihen päälle oli vaan lätkitty semmoisia leivän päälle laitettavia viipaleita. Tai ainakin ne siltä näyttivät. Sony oli koko ajan liikkeessä ja vähän väliä solmussa hihnassaan. Vuoronperään selviteltiin äijää solmuistaan. Muutaman ohikulkijankin Sony hurmasi kun kurkki terassin toiselle puolelle.
 
Ruokailun jälkeen jatkettiin Sannan kanssa jalan kohti satamaa. Jan tuli autolla sinne. Satamassa Sony hurmasi pari italialaista miestä. Puhelivat Sonylle italiaa samalla kun silittivät. Sitten ooteltiin autojonossa joku 1 – 1,5 tuntia. Auton sisällä ei ollut kuuma, mutta takakontissa oli kun sinne paistoi suoraan aurinko. Jan kyllä teki kaikkensa Sonyn viilentämiseksi: takaluukku oli auki ja siihen viritettiin lakana varjostamaan Sonya. Siinä odotellessa kuultiin, että jotkut olivat myöhästyneet aikaisemmasta laivasta sen pyöräkisan takia, ja tähän iltalaivaan tullessa tie oli jo kokonaan auki. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä miten harvat ryhmät olivat sunnuntaina kun jo lauantaina oli katoa ryhmissä. Se kyllä yllätti, mutta ehkä jotkut sitten käyvät hakemassa sen mitä tarvitsevat ja sitten lähtevät pois. Ja ilmeisesti ne jotkut tietävät heillä olevan niin hyvän koiran, että homma menee kerralla putkeen. Voiskohan se olla noin? Vaikka Sony nyt onkin aika hyvin hommannut ruusukkeita seinälle, niin en silti uskaltaisi olla satavarma, että se saisi sertin heti ekana päivänä. Ei tämä puupää tahdo vaan uskoa, että Sony on mahdollisesti ulkomuodollisesti hyvä koiruus. Ehkä se on siitä kun moni serti ja roppi on tullut ihan muutaman koiran kehästä. Toisaalta onhan niitä tullut vähän isommistakin kehistä... Ääh, mitä mä tämmösiä mietin kun siinä menee vaan aivot solmuun ;)
 
 
Mutka kotimatkaan
 
Laivassa ostin mansikkamehua ja sacher kakkupalan. Pitihän upeaa viikonloppua jotenkin juhlistaa :) Meillä oli oikein näköalapaikat ja olikin kiva kattella ikkunasta ulos. Maisema oli aika yksitoikkoista kun ei näkynyt juurikaan saaria. Käytiin Sannan kanssa taxfreessä. Ostin vähän karkkia itelle ja tuliaisiksi. Parin tunnin reissun jälkeen oli kiva huomata, että koirat olivat pärjänneet hyvin.
 
Vaikka tultiin Länsisatamaan, niin mun ja Sonyn kotimatka ei kuitenkaan vielä alkanut. Oltiin saatu Sannalta kutsu tulla heille yöksi. Eikä siinä vielä kaikki, kun tämä ihana ihminen tarjoutui heittämään mut ja Sonyn kotiin asti! <3 Heidän luona oltiin siinä puoli yhden aikaan yöllä. Sony viipotti innoissaan ympäriinsä ja löysi pian uuden rakkaudenkohteen: risainen narulelu. Se oli Sonysta ihan huippukiva ja teki äijästä ihan toisen koiran. Ihmettelin, että minne matkan varrelle se Sony oli jäänyt, kun joku vaalea koira halusi vetää mun kanssa sitä lelua. Jopa toikin sen muutaman kerran. Ja tämä sama vaalea koira innostui vetämään sitä lelua semmoisen pojan kanssa, jota ei ollut ennemmin tavannut! Sonyhan se ei voinut olla, että kuka lie oli tuo ihmisen kanssa leikkimisestä innostunut koiruus ;) Sony vei innolla sitä lelua uloskin, vaikka äijälle yritettiin sanoa, että se on kyllä sisälelu. Keinutuoli oli Sonylle uusi tuttavuus ja aluksi äijä vähän arasteli sitä kun se liikahti. Kannustin Sonya kattomaan kiikkua heilumisen jälkeen ja sitten Sony sai todeta, ettei keinu ollut enää mörkö :) Kun olin tehnyt iltapesun ja ruokkinut Sonyn, niin eipä tarvinnut houkutella nukku-mattia kyläilemään.
 
Kello soi aivan liian aikaisin kun se oli vasta puol ysi aamulla. Enhän mä ollut nukkunut kuin seittemän tuntia sikeesti ja makeesti ;D Vääntäydyin ylös ja kävin pesulla. Alakerrassa olikin jo herätty. Päästin Sonyn tyttöjen aitaukseen eikä mennyt kauaa kun sinne ilmestyi kasa. Sitten Sony roudasi sinne innolla tennispalloa. Sanna kysyi, että halusinko lähteä Sonyn kanssa kunnon lenkille. Hän oli valmis lähtemään oppaaksi, joten mikäs siinä. Jan tuli pihassa vastaan tyttöjen kanssa ja Sanna otti tytöt mukaan. Tytöt pääsivät vielä uudelle lenkille. Mentiin metikön läpi pellolle. Siellä päästin Sonyn irti ja vitsit kun äijällä oli kivaa! Tyttöjenkin antoi aika hyvin olla rauhassa, vaikka oli vapaana. Ei toinen kai ehtinyt niitä noteeraamaan kun oli niin paljon kaikkea muuta. Mulla oli mukana kamera ja otinkin Sonysta muutaman kuvan. Yritin myös kuvailla tyttöjä. Sain niistä sitten lopulta kuvia muistoksi :) Aadasta varsinkin sain oikein hauskan kuvan. Siinä nätti neitonen näyttää kaikkea muuta kuin kiltiltä :D Hällä oli menossa rapsutteluhetki kun tallentui kameran muistikortille. Pellolta mentiin myllättyyn metikköön. Törmättiin vanhahkoon naiseen, joka ilmeisesti oli Sannalle tuttu. Nainen oli keräämässä mustikoita. Sony haukkui naista, kävi tutustumassa ja sitten taas haukkui ja tutustui. Äijä ei osannut lopettaa haukkumista, vaikka kävikin tutustumassa. Sitten siihen tuli mies ja sama alkoi uusiksi. Se nainen sanoi Sonya “pirun nätiksi”. Kysyi Sonyn ikää ja sen kuultuaan totesi, että kyllä sillä sitten jo tavat pitäisi olla :D Nii-in, olen samaa mieltä tuon naisen kanssa, että kuulitkos Sony ;)
 
Talolla syötiin aamupala. Sony taas viipotti ympäriinsä eikä osannut pysähtyä ollenkaan. Omin luvin otti jonkin narukerän tehdäkseen sen kanssa lähempää tuttavuutta. Onneksi huomasin sen ajoissa, eikä äijä saanut tuhottua sitä. Välillä Sony kävi kerjäämässä ja kun mitään ei saanut, niin sitten taas tutkiskeli paikkoja. Aamupalan jälkeen oli aika jättää hieno talo ja kiva piha. Kyllä tyttöjen kelpaa siellä asustella! Ennen lähtöä kiitin Jania hyvästä ja kivasta matkaseurasta. Olipa hieno mutka matkaan kun pääsi käymään Sannan ja Janin luona! :)
 
                 
        Sony sillä pellolla. Vitsit kun toisella näytti olevan kivaa!
 
 
Ticonkin kotimatka alkoi
 
Nyt Sonylla oli käytettävissään koko takakontti. Ei oltu ehditty ajaa kovin kauaa kun mun luuri soi. Soittivat hoitolasta ja kyselivät mihin aikaan Ticoa oltiin tulossa hakemaan. Aikoivat lähteä lenkille ja halusivat tarkistaa, ettei olla ihan heti siellä paikalla. No, ihan heti ei oltu siellä, mutta reilussa tunnissa kuitenkin! Kuvittelin matkaan menevän kauemmin aikaa. Hoitolassa Tico päästettiin pois häkistään ja mut huomatessaan heilutti villisti häntäänsä. Tai oikeastaan koko takaosa heilui, kun eihän Tico malta heiluttaa pelkkää häntää ollessaan oikein iloinen. Siihen nähden Ticolle sopii hyvin sen nimi. Tico on vähän tuommoinen tico-tico-koira ;) Yllätyin kun äijyli malttoi olla hiljaa jonkin aikaa, ennen kuin aloitti haukkumisen. Tico huomasi semmoisen kumipallon, jossa oli naru ja toi sen mulle. Heiteltiin vähän. Hyvin kuulemma oli taas mennyt. Vähän oli ollut kärhämää vastapäätä olleen brassiuroksen kanssa, mutta sille oli saatu piste kun brassille oli laitettu näköeste. Tico oli kuulemma ollut oikein ihana :) Vaikka hoitoaika nyt menikin kolmisen tuntia yli kolmen vuorokauden, niin maksoin vaan kolmesta vuorokaudesta. Tico sai läksiäislahjaksi kunnon palan naudan keuhkoa! Menin se pala kädessä ulos, eikä Tico noteerannut Sannaa ensin lainkaan. Kyttäsi vaan keuhkonpalaa :D Sanna otti Ticon ja mä otin Sonyn. Sony vähän jäykisteli. Annettiin poikien vähän tassutella ja nostaa koipea ennen taakse laittamista. Ihan nätisti äijät olivat kontissa :)
 
Kotona laitoin äijät aitaukseen ja sitten esittelin Sannalle paikkoja. Sen jälkeen sain taas muistella kahvinkeittoa. Ite kun en sitä juo, niin kahvinkeitintä tulee käytettyä vain vieraiden aikana. Vähän oli tenkkapoota kun pienin kuppimäärä näytti olevan neljä eikä ennen sitä ollut mitään viivoja tai merkkejä. Sannan opastuksella selvisin kahvinkeitosta. Kahvista tuli kuulemma ihan ookoota. Ite en voi mitenkään edes treenata tuota kahvinkeittoa kun ei tee mieli maistella sitä yhtään. Aina ihan “sokkona” pitää sitä keittää vieraille. Se vähän jännittää kun ei tiedä mitä siitä tulee. Ite otin karpalovettä. Siinä sitten juteltiin jonkin aikaa ennen kuin Sanna lähti. Pojatkin hain sisälle syömään. Ticolle ei oikein maistunut, mutta Sony söi hyvällä ruokahalulla. Pojat kävivät liikaa kierroksilla sisällä ja niillä oli vähän kärhämää keskenään aina välillä. Lopettivat heti kun puutuin asiaan. Mulla oli ongelma kun en oikein tiennyt miten osaisin ilmaista sen miten kiitollinen olin Tarton reissusta ja kaikesta muusta. Kiittäminen tuntui jotenkin niin mitättömältä. Siis hitsit, kun oli upea viikonloppu! Halasin Sannaa ja jälleen kerran kiittelin mahtavasta viikonlopusta ja kivasta seurasta. Vähän juteltiin ja avoimeksi jätettiin uuden reissun mahdollisuus. Tulevaisuus näyttää kuinka käy...
 
 
Loppuhöpinät
 
Sannan mentyä otin itteäni niskasta kiinni ja purin kassit. Niin helposti ne olisivat jääneet siihen lojumaan, mutta päätin hoitaa asian heti pois päiväjärjestyksestä. Kuitenkin se olisi joskus tehtävä, niin miksei sitten heti? Ja sainpahan laittaa samalla pyykkikoneen pyörimään.
 
Tarto on kyllä kaunis paikka! Sanoinkin Sannalle ja Janille, että jos Latviaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla se olisi slummi. Niin surkeat olivat ne maisemat, joita siellä näin. Tartoa kuvaileva yksi sana olisi kaunis. Siis paljon hyvin hoidettuja puistoja, jänniä kukkaistutuksia, kauniita taloja pienine koristeellisine yksityiskohtineen, patsaita... Siinä paikassa on käytetty mielikuvitusta ja luovuutta, jotta siitä on saatu niin kaunis silmänilo <3 :) Meillä oli kyllä mieletön tuuri sateen suhteen kun aina onnistuttiin välttämään se, eikä näin ollen kastuttu, vaikka reissun aikana satoi :)
 
Reissu oli upea ja mahtava, mutta silti pari asiaa harmitti. Toinen oli se, ettei mulla ollut mukana sitä pienempää objektiivia. Ja toinen se, ettei se Helsitarin tilaus ollut ehtinyt tulla ennen reissua. Sannan kanssa haikailtiin, että miten kivaa olisi ollut jos se olisi tullut ennen reissua. Oltaisiin saatu uudet ja hienot treenitaskut meille ihmisille ja koiruuksille ne märkäloimet. Noh, eihän aina kaikki voi olla täydellistä :)
 
Sony oli täydellinen kun otin siitä aamulla palkintokuvaa. Äijä napotti tuossa paikassa hievahtamatta pitkän tovin kun mä sähläsin. Ensin piti vaihtaa hihna, johon kiinnitin ruusukkeen ja sitten hakea kameran akku sisältä. Siis vaikka kävin sisällä välillä, Sony istui paikoillaan. Ihan pikaisestihan mä kävin, mutta silti Sony oli hienosti!
 
                                                                     
                                                                      Näin tällä kertaa :)
 
 
Hämmentynyt kiitollinen 
 
Niin, kun koitan miettiä miten ilmaisisin kiitollisuuteni siitä, että sain kokea noin upean reissun, niin menen ihan hämilleni. Tuntuu, ettei sitä voi mitenkään sanoilla kuvailla. Ehkä sitten pienellä teolla, meinaan kun pitkästä aikaa avasin sähköpostini, sain erään idean. Lopulta se alkuperäinen idea meni mönkään, mutta keksin uuden. Toivottavasti se on kelvollinen, jotta voin laittaa sen sitten eteenpäin. Ehkä sen avulla voin ilmaista paremmin kiitollisuuteni Sannalle ja Janille tästä mahtavasta elämyksestä ja kokemuksesta. Katinalle ja Aadalle lähetän hali-pusu-rapsut kun pitivät takapenkillä mulle seuraa. Oli kivaa silitelllä tyttöjä vuoron perään kun välillä heidän paikat vaihtuivat. Katinaa silittelin varovaisemmin kun neitosella oli karvanlähtö. Aada se enemmänkin oli mun vieressä ja toisinaan seuraili tarkkaan mun käden liikkeitä, että jos vaikka jompikumpi niistä eksyisi tonnikalapalapussille ;) Katinasta jäi semmoinen mielikuva, että hän on kaunis möllöttäjä. Aada taasen nätti kera persoonallisen ja ihanan olemuksen. Aada jopa nukkui niin, että hänen pää oli mun sylissä. Ihana Aada <3
 
 
PS. Tänään odotti postilaatikossa mukava ylläri: treenitasku oli tullut! Loimia siinä ei ollut, joten ne varmaan tulevat myöhemmin. Se tasku on makean näköinen ja sopivan kokoinen :) Huh huh, että jännitti tuliko tilattua liian pieni koko. Onneksi kelamitalla suoritettu mittaus ei vääristellyt tulosta. Seuraavalla lenkillä testaan taskun.

 

----------------------


Tietsikkatontun tilitystä
 

Ikävää tuottaa pettymys niille, jotka jo luulivat selvinneensä luku-urakasta ;) Joop, eli tosiaan hommasin uuden kameran viikolla. Alkuun oli vähän onkelmia asetusten kanssa, mutta kyllä niistä lopulta selvittiin. Kameraa voisi kuvailla tutun litanian kanssa.

Something old: merkki (Canon)
Something new: malli
Something borrowed: objektiivi
Something blue: muistikortti
;)
Heko heko. Uuden kameran kuvien lisäily on tuottanut ongelmia, sillä sen ottamat kuvat ovat kooltaan aika suuria, joten taitanee tulevaisuudessa vähentyä kuvat tästä blogista. En hoksannut asiaa heti kun yritin tänne ladata kuvaa Sonyn rikkomasta mökistä. Se ei ottanut onnistuakseen. Aattelin, että täällä olisi jotain häikkää ja päätin kokeilla uudelleen myöhemmin. Noh, sitten koitin laittaa kuvia toiseen paikkaan ja siellä ilmoitettiin kuvat liian suuriksi. Joo, tiedän, että kuvia voi jotenkin pienentää, mutta sitä tietotaitoa mulla ei ole. Onneksi tähän blogiin näyttää kelpaavan melko suuretkin kuvat. Hassua, että se kuva rikotusta mökistä on liian suuri, kun moni koirakuva on paljon pienempi. Mitäpä mä näistä tiedän...
 
Toisen kerran kompastuin olemattomiin tietsikkataitoihini kun yritin saada Sonyn lauantain arvostelun tänne näkösälle. Skannaus ei ollut hyvä idea, sillä se jäi liian pieneksi, eikä kirjaimista sitten saanut selvää. Yritin keksiä keinoa vahvistaa niitä kirjaimia, taikka sitten suurentaa sitä arvostelua, mutta tuntien jälkeen luovutin. Aattelin, että jos laitan sen arvostelun tänne ja ehkä joku venäjänkielentaitoinen bongais sen ;)
 
Niin siinä sitten on vaan käynyt, että päiväkin on vaihtunut tiistaista keskiviikoksi ja taskukin on päässyt testiin. Vähänkö oli bähee olo kulkea sen taskun kanssa ulkona. Ihan kuulkaas rinta rottingilla menin kun takana oli mainostusta omasta rodusta :D
 
                                                            
                                                            Sikamakee tasku! :)
 
Ticosta vielä yksi hassu juttu. Sillä on aina ollut tapana asettua muovipussin päälle nukkumaan jos on semmoisen huomannut lattialla. Se on jotenkin niin huvittava näky kun äijä on prikulleen sen pussin päällä, eli kyse ei ole mistään sattumasta. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä juju tuossa on takana.
 
                                                           
                                                                           Ticon hassu tapa :D