Helteet meni ja sateet tuli. Jos sattui, ettei yöllä tai aikaisin aamulla satanut, niin sitten välkkyivät elosalamat. Viikko 34 oli kuulemma näillä main todella vetinen. Ratiossa sanottiin, että Kaarinassa tuli neljän päivän aikana vettä 120 milliä kun yleensä koko elokuussa tulee 80 milliä. Nooh, kyllähän sitä vettä tuli, mutta silti vain kerran tai pari raahasin töihin mukaan sadevermeet. Sateet tulivat ennemminkin rankkoina kuuroina kuin, että sade olisi ollut jatkuvaa. Jos ei satanut kun lähdin töihin, en ottanut sadevermeitä. Nyt on niin lämmintä, että ei haittaa vaikka kotiin tullessa kastuisi. Kotona voi vaihtaa päälle kuivaa. Ja vaikka viikko oli märkä, niin en montaa kertaa kastunut.
 
Pe 22.8. hinkutin ruohon leikkurilla toistamiseen. Ei ruoho ollut alkanut hyppiä silmille, mutta kun torstai oli ollut täysin sateeton päivä ja seuraava viikko näytti märältä, niin päätin hinkuttaa ruohon uudestaan. En ehtinyt hinkuttaa koko pihaa kun tuli sadekuuro. Menin kellariin odottamaan, että lakkaisiko sade pian. Tico the sokerpala tuli myöskin kellariin. Tiedä vaikka sade haalistaisi kauniinpunaisen turkin ;D Sony oli välillä kellarissa ja välillä pihalla. Jomi ilmeisesti yritti karaista itteään, sillä se istui sateessa. Istua kökötti kovassa sateessa. Sentään laittoi korvat alas.
 
Ei se ollut pitkä kuuro. Odottelin jonkin aikaa, ennen kuin hinkutin ruohon loppuun. Lyhyttä sen olla pitää!
 
Lauantaillekin oli luvattu sadekuuroja, mutta se oli ihan kuiva päivä. Just tuona päivänä treenin tokohyppyä. Aikomus oli treeniä sunnuntainakin, mutta silloin taas luontoäippää itketti kovin. Noh, ainahan voi treeniä sisällä. Isosille otin sitä juttua, jota jo viime vuoden loppupuolella alettiin treeniä. Jomille kapulatreeniä. Treenaillaan sitä, että kapulan tarttis pysyä suussa aina “irti” sanaan asti. Muuten se pysyykin, mutta jos kapula osuu johonkin kun se on Jomin suussa, niin samantien aukeaa koiruuden leuat.
 
Maanantaina olin taas hetken aikaa puutarhaimmeinen. Laitoin muutama vuosi sitten istutetuille havuille lisää multaa juureen. Hyvin on lähteneet kasvamaan. Ainoastaan yksi on ihan täysin kupsahtanut. Aika hyvin kun niitä taitaa olla joku 20 kpl siinä rivissä.
 
Tuon jälkeen otin projektiksi tehdä muutamasta rautatangosta vaarattomia. Talvellahan tein niille hätäratkaisun, mutta se piti huonosti. Alkoivat taas raudat törröttämään. Nyppäsin ne ja tiilet, joita tangot olivat pitelevinään, pois maasta. Sen jälkeen meni jonkin aikaa tuijottaen tuota epämääräistä kasaa. Mitä tekisin, jotta saisin tuettua rinnettä näillä välineillä? Autottomana kun ei noin vain pyrähdetä johonkin putiikkiin hakemaan vähän lisää tilliä, tms.
 
Noh, jonkinlaisen viritelmän sain aikaiseksi. Nyt on rinne tuettu eikä rautatangot enää törrötä. Tosin projekti jäi keskeneräiseksi kun alkoi satamaan. Sinänsä hassua, että sateesta huolimatta mä aloin kerätä omenia. Se oli Jomista kiva leikki. Kun riivin omppuja puusta, niin tiettyhän niitä samalla myös putosi maahan. Jomi otti pudonneen omenan, meni sen kanssa vähän matkan päähän, nyppäsi pois sen, mistä omppu roikkuu, nakersi omppua pari kertaa ja tuli hakemaan uuden ompun. Tuo toistui monta kertaa ja loppujen lopuksi mun piha oli miinoitettu omenilla! xD Niitä oli vähän siellä täällä ympäri pihaa.
 
Mulla on vain yksi pieni puu ja ihan kivasti siitä sai omppuja. Paras sato tähän mennessä, puoli muovikassillista omppuja. Varmaan saman verran meni kompostiin kun Jomi leikki ruualla + jotkut omput oli ihan mätiä.
 
Kun sitten kotiuduin ja tsekkasin sähkärin, niin johan loksahti suu auki! Yksi sähkäri pisti suunnitelmia uusiksi ja alkuviikko menikin pitkälti netissä notkuessa ja sähkäreitä lähetellessä.
 
Loppuviikko taas meni koiramaisissa merkeissä. Sateet alkoivat vähetä, joten vihdoin to pääsin toteuttamaan mun plääniä. Sitä ennen tietty ke oltiin tokoilemassa. Sadekuuroinen päivä tuokin ja piti mennä eri reittiä kuin yleensä. Yhdessä tunnelissa oli polviin asti vettä! Ei vissiin ollut viemäri vetänyt... Piti sitten mennä vaarallisempaa reittiä = sen *tun ärrierialueen ohi.
 
Loppumatkasta saatiin pieni sadekuuro niskaan, mutta väliäkös tuolla. Olin ollut laiska, enkä ollut laittanut Jomille pukua. Hyvä niin, sillä vaikka nyt oltiinkin sisällä, niin siellä ilmeisesti tehdään jotain remppaa, joten hieman kurainen koira ei olisi haitannut yhtään mitään. Eikä Jomi kurastunut matkan aikana. Sen verran hyvin sää suosi.
 
Tosiaan osassa hallia oli matot pois ja taisi se alue olla pienempi kuin aiemmin. Aloitettiin yksilöseuraamisilla. Kouluttaja käskytti, siis että koska käännytään ja minne, jne. Jomi oli kiinnostunut matossa olevista hajuista vähän liikaa, mutta kun tuli meidän vuoro, poju seurasi hienosti. Mä sain noottia, ettei mun käännös vasempaan ollut tarpeeksi tiukka. Varmasti oli noin, sillä mun pitää aina miettiä, että missäs oli vasen, ja missäs oli oli oikea. Ei tuu automaattisesti ei : D
 
Sitten seuruuta + liikkeestä maahan. Taaskin Jomi putosi maahan, että tsädäm. Pysyikin siellä, mutta ei loppuun asti. Taas joku kiva haju tuli nenuun ja matto kiinnosti.
 
Osion lopuksi luoksetulo. Koiruus liinaan, näytin sille, että mullapa on namia ja jätin sen siihen. Kutsun jälkeen vähän liikuskelin edestakaisin kun ei siinä oikein mahtunut juoksemaan. Hyvin meni.
 
Huvitti, kun seuraavaksi oli hyppyä. Noh, olihan tuota tullut ainakin hieman treenittyä silloin lauantaina : D Varmuuden vuoksi hömpylä oli liinassa. En ollut yhtään varma, että hyppääkö ukkeli, joten sen takia eka yritys meni pilalle. Mä en tajunnut sanoa “seiso” lainkaan. Toisella kertaa sanoin ja no roplem. Kolmannella kerralla kouluttaja kehotti heittämään namin kun Jomi oli pysähtynyt seisomaan. Hyvin meni. En tiedä, mutta musta Jomi jäi vähän turhan lähelle estettä? Mutta hyvin se meni siihen nähden miten vähän tokohyppyä on treenitty.
 
Onnistuneen makoilun jälkeen koiria käytiin moikkaamassa samalla kun niitä sivuutettiin. Sitten kontaktitreeniä. Osa koirakoista toiselle seinälle ja toinen osa toiselle. Oltiin silleen limittäin, että kun lähdettiin kävelemään kohti toista seinää, niin kukaan ei mennyt pahki ketään. Oli ihan vaan kävelyä, sitten keskellä pysähdys kahdeksi sekunniksi, jonka jälkeen eteenpäin. Täyskäännöksiä keskellä. Koirakoita oli viisi ja tytöt vaihtoivat välillä paikkaa, joten saatiin taas pieni lisämauste treeniin. Oli kiva treeni ja hyvin meni.
 
Torstaina piti käydä kaupassa ja ostin samalla uudet lenkkarit. Vanhoihin kun oli ilmestynyt reikä päälle. Samalla hain lisää nappuja. Muistin kyllä käyttää lahjakortin, mutten muistanut ottaa tyhjää ruokapussia mukaan. Tää nyt ei vaan toimi mulla : D Samalla ostin Jomille treenilelun. Joku kärmes, joka vinkuu ihmiskorvaan äänettömästi. Olisin halunnut vielä köyhtyä muutaman tötsän verran, jos vaikka yrittäisi treeniä ruutua, mutta tötsiä ei ollut.
 
Kotiuduttuani testasin heti kärmestä tokohypyn merkeissä. Isosille käytin namipalkkaa, mutta jompula sai tyytyä kärmekseen. Hyvin se sille kelpasi, ei sillä. Kärmes vaan ei ollut suunniteltu vetoa varten ja alkoi jo yksi sauma pettää. Eikä kärmes ollut myöskään vesilelu, vaikka Jomi sitä uittikin.
 
Muutama tunti lepoa ja sitten kohti agihallia. Mulla oli jo pidemmän aikaa ollut suunnitelmissa mennä sinne treenimään kun on muitakin paikalla. Siis ihan vain hinkuttaa kontakteja liinassa kun muut koirat treenii agia. Hirveillä helteillä ei hotsittanut lähteä, etenkin kun silloin olisi pitänyt jättää isoset kotiin. Viileemmällä säällä ne voi ottaa mukaan ja laittaa pantilliseen koppiin. Nyt oli oiva ilma moiseen, joten uudet popot jalkaan ja kohti hallia.
 
Menin sisälle halliin ja siellä odotti ylläri: ei ollut kahta kenttää vaan pienellä alueilla joitakin agiesteitä. Seinien läheltä oli raivattu kaikki pois. Kai kyse oli siitä kun hallista aiotaan tehdä lämmin talvitreenejä ajatellen. Noh, jäin hinkuttamaan aan kontaktia ajatellen, että josko vaikka joku tulisi sisään halliin ja näin saisi häiriötä jompulalle.
 
Mä ainakin sain häiriötä yhdeltä hemmetin kiukkuiselta tirpalta! En tiedä mitä sortimenttia oli, mutta se oikeesti yritti hyökkiä mun kimppuun. Jos en olisi väistänyt, niin nokasta olisin saanut. Välillä seko kävi kai vetämässä henkeä ja kohta taas hyökki. Vähän kyllä pelkäsin sitä lintua ja itsepuolustukseksi nappasin hyppyriman käteeni. Aikomus oli alkaa huitomaan lintua sillä, jos se taas yrittäisi hyökkiä. Oliko sillä muka poikaset tähän aikaan vuodesta? Ei kai nyt enää...
 
Mulla oli hyppyrima kädessäni kun halliin tuli muutama henkilö. Jomi huomasi ne, mutta ei edes yrittänyt lähteä. Ihan kiva, luulisin... En voi olla miettimättä, että tuo mokoma tiesi olevansa kiinni, joten ei siksi yrittänyt. Kyllähän koira tuntee jos sen pannasta killuu jotain. Ei ne tyhmiä oo...
 
Nuo henkilöt olivat jotain ryhmäläisiä ja tulivat treenimään, joten luovutin pläntin niille. Menin vähän sivummalle tokoilemaan ja otin muutaman luoksetulon ennen kuin lähdin hallista.
 
Ulkona sitten tokoilin ulkokenttien lähistöllä. Hyvin meni. Kun tuli tilaa, niin mentiin hinkuttamaan puomin kontaktia. Puomi oli tosi optimaalisessa paikassa häiriötä ajatellen, joten sain sitten sitä mitä olin tullut hakemaan. Vaikka ohi meni koiria ja ihmisiä, ei tuo ukkeli noteerannut niitä mitenkään.
 
Isosten kanssa en treeninyt. Ei se ollut suunnitelmakaan, mutta mukaan tulivat kun en raaskinut jättää kotiin. Niin ja tulihan näin niille vähemmän yksinoloaikaa. Vähän siitä tuli huono omis, etten treeninyt isosten kanssa, joten kotiin mentiin kiertotietä. Tuli sitten ulkoiltua kaiken kaikkiaan nelisen tuntia.
 
Perjantaina kävin toisessa eläintarvikeliikkeessä. Sieltä löytyi tokotötsiä (järkyttävä hinta! Olisinpa tajunnut ostaa nuokin treen näyttelystä). Lisäksi seuloin valtavasta leluvalikoimasta uuden lelun kärmeksen tilalle. Nyt piti katella, että olisi kestävämpää tekoa.
 
Kärmes vaihtui sorsaan ja sitä sitten heti testaamaan tokohypyn merkeissä. Hyvin kelpasi.
 
Keittelin sydämiä ja jätin ne jäähtymään. Pienet tirsat, sydämet paloiksi ja taas kohti hallia. Nyt olin vain ulkona. Ihan turhaa mennä sinne sisälle jonkun hullun linnun maalitauluksi. Taaskin tokoilin kentän lähellä kun muut koirat treenivät. Kun tilaa tuli, mentiin hinkuttamaan aan kontakteja ja välillä otettiin aata. Lopuksi otin muutaman kerran keinuakin. Keinu oli just toisen radan vieressä eikä Jomi välittänyt mitään siellä menevästä koirasta. Herra oli niin hienosti, että melkein olisi tehnyt mieli päästää se liinasta antaa sen mennä vähän putkea, keppejä.... Mutta jos nyt kuitenkin vielä koittaisi malttaa mielensä.
 
Taaskin mentiin kotiin kiertotien kautta. Kumpanakaan päivänä mulla ei ollut mukana luuria, joten mulla ei ollut hajuakaan kellosta. Silti taaskin meni nelisen tuntia tähän reissuun. Hauskaa : D
 
Annoin pojille sydänten keitinliemen nappujen kera. Noin tunnin päästä Sony tuli istumaan sängyn viereen nieleskellen ja nuoleskellen. Keskeytin lukemisen ja odotin herran puklaavan. Niin ei käynyt, mutta nieleskely ja nuoleskelu jatkui. Kattelin sitä aikani ja totesin päästäväni herran pihalle. Yrjötköön sitten sinne. Ulos päästyään pojulla oli kiire nostamaan koipea. Siis kyse olikin kovasta pissahädästä.
 
Jomi oli ollut siihen asti ihan rauhallinen. Kun Sony tuli sisälle ja olin jo kaivautunut peiton alle jatkamaan lueskelua, niin Jomi alkoi läähättämään. Eihän siinä auttanut muu kuin päästää sekin piipahtamaan pihalla. Sitten vielä patistelin Ticonkin sinne. Sillä ei näyttänyt olevan mikään hätä.
 
Ei ehtinyt mennä tuntiakaan kun Sony taas istui mun sängyn vieressä. Tällä kertaa se läähätti. Siis ulos piti taas päästä. Sitten päästin Jomin ja Ticonkin. Olin kyllä varautunut, että liemestä tulisi pissahätä, mutta enpä olisi uskonut, että jo tunnin kuluttua lipittämisestä.
 
Loppuyö meni rauhallisesti. Heräsin aamulla viideltä ja kun ei väsyttänyt, lähdin lenkille. Eiköhän viimeistään tuon tunnin aikana saaneet pojat sisäisen nestetasapainonsa suht normaaliksi. Niin ei sitten tarvinnut miettiä miten ukkelit jaksaa sillä välin kun olin äipän luona.
 
Huomenna vihdoinkin on päivä, jota tässä olen odotellut...