Kiirettä on pitänyt. Hallilla käytiin vain kerran, perjantaina. Alkuviikosta oli talkoot jäsenille. Silloin siirretään esteet sisälle ja tarvittaessa korjaillaan niitä. Koiria siellä ei siis ollut. Keskiviikkona olisi ollut ihan normipäivä hallilla, mutta oli jotenkin vetämätön olo, enkä sitten mennyt. Ajatus siitä, että siellä olisi taas vain ne villakoirat ei innostanut hallille lähtöön. Ja nekin olisi todennäköisesti olleet sisällä, niin turhaahan se olisi ollut.
 
Perjantaina mentiin ja Sony puhisi paljon. Onneksi tokoryhmä piti treeninsä ulkona, niin oli jotain koiriakin näkösällä. Treenien jälkeen mentiin tokopaikalle pikkuisen tokoilemaan ja leikittiin lelulla. Leikki tyssäsi justiinsa kun koira tuli näkyviin. Surullista, että toiset koirat häiritsevät Sonya noin paljon. Reilut pari tuntia siellä oltiin. Sonya silitteli pariin kertaan yksi mies. Sony yritti kiivetä syliin ja heittäytyipä se selälleenkin. Se mies oli tullut asuntoauton kanssa seuraavan päivän corgi-erkkariin. Kuulemma reilut parisataa corgia oli tulossa paikanpäälle.
 
Torstaina en paljon kotona ollut: tulin töistä, käytin pojat, nukuin, vein pojat lenkille, lähdin aitaostoksille, käytin pojat ja lähdin töihin. Pojat joutuivat olemaan paljon yksin ja kyllä sen näkikin. Jompikumpi tai molemmat olivat repineet sohvan päällä olevaa peittoa. Ensimmäinen kerta kun muuton jälkeen siihen oli koskettu. En voi olla täysin varma, että se oli Sony (enemmän kyllä Sonya epäilen), sillä nyt kun olen jättänyt poikia ihan yksinkin, niin oonpa saanut huomata, että Tico on se, joka avaa "makkarin" magneettikiinnitteisen verhon.
 
Torstaina ostettiin aitatarvikkeita ja täytyy kyllä myöntää, että kustannukset yllättivät - eikä mitenkään positiivisesti... Koira on kallis lemmikki ; ) No mutta, maksoi mitä maksoi, niin piha aidataan. Se, että koirat saavat pihan, oli painavin syy ok-taloon. Ilman koiria voisin hyvin asua halvimmassa mahdollisessa yksiössä. En keksi tarvitsevani pihaa muuhun kuin koirien käyttöön. Puutarha-ihmisiä en ole. Ainakaan vielä. Hyötykasvit kiinnostavat jonkin verran kun tykkään kovin hedelmistä ja marjoista, mutta kukista en jaksa innostua. Onhan ne nättejä, mutta plääh, ei kiitos.
 
Eilen aamulla mentiin mettäilemään. Ihan jo siksikin kun ei tiennyt paljonko jaksaa myöhemmin lenkkeillä. Tiedossa oli viimeinkin sitä aidan rakennusta! Kolme tuntia lenkkiin kului ja mikä parasta pojat olivat suuremman osan ajasta vapaina! Menin sitä mieluisampaa reittiä. Tunti asfalttia kun päämääränä on mettä, tuntuu tosi tylsältä. Jos ei ole mettäilymeininkiä niin kyllä sitten jaksaa asfaltillakin kävellä.
 
Vedessä kahlailivat nuo kaks... Etenkin tulomatkalla vesi oli kova sana. Varsinkin Sonylle. Joka paikasta, josta se vaan oli mahdollista, herra meni kahlailemaan. Vedessä se oli aina kyynärpäitä myöten. Into ei laantunut vaikka Sony oli hihnassa: koko ajan yritti mennä veteen. Yhdestä kohtaa sen päästin. Irrotin hihnan ja poika teki pienen uimalenkin. Olikohan se vahinko kun ei se yleensä ole itekseen uinut. Se käveli laiturin alle ja siellä ilmeisesti tuli äkkisyvä. Sitten heitin kepin, mutta en sanonut mitään kun en tiennyt näkikö Sony sitä. Oli vielä hämärää. Sony juoksi laiturille. Siellä hetken ihmetteli ja sitten haki kepin rannan kautta. Ihanaa kun toinen tykkää vedestä noin paljon. Ticokin kahlaili.
 
Oltiin kävelty jonkin matkaa kun Tico huomasi jotain. Vaikka Sony ei nähnyt mitään niin se alkoi haukkua. Noloa, sillä todennäköisesti suurin osa ihmisistä vielä nukkuu lauantaina seiskan aikaan aamulla. Ticosta näki, että edelleenkin jotain oli jossain. Kohta mäkin näin sen ja katoin ensin sen olevan kissa. Sitten tajusin nähneeni julkkiksen. Viikolla luin lehdestä leikkisästä ketusta, joka alueella liikkuu. Siinä se nyt oli. Jatkoin matkaa ja kettu tuli muutaman metrin välimatkalla meistä. Kun pysähdyttiin, niin kettu alkoi epäröidä. Ei tullut lähemmäs. Siinä sitten mentiin ja mietin, että miten pitkälle se oikein aikoo meitä seurata.
 
Turkulaisten yms. jakeluauto hidasti ja se pysähtyi tien viereen. Autosta tuli ulos mies ja jo arvasinkin mitä asiaa sillä oli. Sony nosti hirveen mekkalan!? Tico tietty lähti mukaan. Kun olin saanut pojat hiljaiseksi niin kerroin miehelle ketusta. Ilmeisesti se ei ollut nähnyt sitä lehtijuttua. Kyseinen kettu liikkuu alueella härnäämässä koiria leikkiin (jutussa oli kuva leikkiasentoisesta ketusta ja sivulla näkyi snautseri), seurailee niitä, juoksee pallojen ja frisbiiden perässä (ei tuo takaisin) ja onpa jopa pallopelejä häirinnyt. Mahdottoman kesy tapaus ja koskaan en ole nähnyt kettua niin läheltä. Me siis nähtiin Littoisten Skolli Leikur. En voinut vastustaa tuota... Sonyn velihän on virallisesti Skolli Leikur = Leikkisä Kettu : ) Aivan mahtava nimi kyllä ja sopii sille pojalle kuin nakutettu! 
 
Kettua ei enää näkynyt loppumatkalla. Taisi pelästyä Sonyn kohtausta. Kotona pojat piti pestä. Tosin Tico oli miltei puhdas. Sillä kyllä on ihan mahtava turkki kun ei siihen oikein jää likaa kiinni ja kurakin varisee pois kuivuttuaan! Sonyyn jää enemmän likaa ja jossain määrin senkin turkki puhdistuu itsestään, mutta harvoin säästyy pesulta jos on ittensä sotannut. Jopa sen tassukarvat ovat oikeat likamagneetit Ticoon verrattuna, vaikkei ne karvat ole edes pitkät. Vaikka vain pelkät tassut sottaantuisivat, niin kyllä se on Sony joka joutuu pesulle ja Tico säästyy siltä.
 
Olin varautunut sahailemaan aidantolpiksi tarkoitettua puuta, mutta rakentaja toi mukanaan moottorisahan, joten sahaus sujui sillä. Varmasti kätevämmin ja nopeammin. Tolppapuu kun on 10 x 10 cm paksua, niin kyllähän sitä olisi sahaillut hyvän aikaa niitä 35:ttä tolppaa... Ja kun kerran oli moottorisaha mukana, niin pyysin kaatamaan yhden puun. Tai no, en tiedä oliko se puu vaiko pensas, mutta eroon siitä oli päästävä. Puutarha-asioista enemmän tietävä ihminen sanoi mulle, että se on sellainen joka leviää älyttömästi. Ajatus siitä, että se mokoma valtaisi pihan oli sietämätön. Se veisi pojilta juoksutilaa, joten heippa vaan. Se kyllä oli kivan näköinen eikä mikään iso. Tuollaisena jos se olisi pysynyt, niin olisi saanut olla. Kaadon yhteydessä tuli ilmi, että se oli ihan laho rungoltaan. Kanto, joka jäi on oikeastaan pelkkää sahajauhoa.
 
Kuuden ja puolen tunnin suunnittelun + työskentelyn tulos oli, että nyt on 30 tolppakenkää maassa ja kolmessa on jo tolppa. Kengät menivät maahan helposti. Todella kiva, ettei tullut mitään ikäviä ja viivystyttäviä ylläreitä. Yhden kengän suunniteltua paikkaa piti siirtää hieman kun se osui pari kertaa kiveen. Siinä jo kävi mielessä, että miten iso kivi siellä oikein on kun kuului vain kilk toistamiseen. Sillä ei sinänsä ole väliä vaikka sitä siirrettiin kun yksi sivu on sellainen, joka puretaan myöhemmin. Nyt tehdään vain väliaikainen aitaus, jotta pojat pääsevät pihalle telmimään. Sitten ajan ja varalllisuuden salliessa käydään lopputontin kimppuun. Oli muuten aika hupaisaa huomata Sonyn kattelevan ikkunasta meidän touhuja :D
 
Ensi lauantaina veistellään tolpat kenkiin sopiviksi ja sitten laitetaan myös verkko. Siis viikon päästä pitäisi poikien vihdoinkin päästä pihalle!!!
 
Aamulla lähdin kolmen tunnin lenkkiä kiertämään, mutta suunnitelma muuttui kun uteliaisuus veti tuntemattomaan mettään. Monesti olin sitä kattellu "sillä silmällä", mutta nyt ei vaan voinut kävellä ohi. Oli vielä pimeää, mutta silti näki tosi hyvin, siis mentiinkin mettäilemään kolmen tunnin asfalttilenkin sijaan. Mentiin todella ison kallion yli. Kallion toisella puolella näytti olevan heinikkoa ja metsää. Ja löytyihän sieltä jonkin ajan kuluttua polku. Seurattiin ensin sitä toiseen suuntaan. Se näytti melko pitkälti vievän jollekin mastolle, joten käännyin takaisin. Asiaa täytyy tutkia joskus paremmin valoisampaan aikaan.
 
Kun polkua meni toiseen suuntaan, niin saatiin huomata, että se kiersi sen ison kallion. Sinänsä ihan kiva juttu, sillä liukkailla säillä kalliolle ei ole asiaa. Tuonne kyllä mennään uudestaan. Paikka on lähempänä kuin se toinen mettäilypaikka, eikä ole niin "roskainen". Reissuun meni tunti.
 
Jo nyt odottelen innolla seuraavaa viikonloppua. Sinänsä huonoon aikaan se aita tulee, että Sony on juuri pesty. Mennään Seinäjoelle koettamaan viimeistä sertiä... Jännittää jo nyt! Näyttelystä huolimatta aion antaa pokien olla aitauksessa. Sonylle laitan päälle takin. Tuskin se sitä saa rikottua alueella, jolla ei ole oikein muuta kuin pari hassua tuijaa ja nurmikkoa.