Viime viikolla julkaistiin uusi enkku Aku, joten siinä yksi tekosyy, ettei tullut kirjoitettua viime viikolla...
 
Viime viikko alkoi valitettavan tutulla tavalla: su-ma yön unisaldo 0 tuntia. Mä yritin ja yritin ja vielä kerran yritin reissata höyhensaarille, mutta en päässyt perille. Oli pikku pakko saada unta, joten en lähtenyt lenkille. Eipä se tilannetta muuttanut. Puoli kahdelta luovutin ja sitten tein aamutoimet niin pitkälle kuin mahdollista. Sen jälkeen menin toiveikkaana peiton alle. Ei tullut uni ei. Siitä huolimatta selvisin päivästä yllättävän hyvin. Kuuteen asti jaksoin valvoa ja sitten menin nukkumaan.
 
Kolmen ja puolen tunnin jälkeen heräsin siihen, että naapuri alkoi leikata ruohoa! Siis mitvit?!?! Ilta puolikympiltä alkaa leikata ruohoa! Ei ollut todellista... Tunnin verran yritin saada unta, mutta naapuri leikkasi ruohonsa ohessa mun unet. Tänksis vaan > : (
 
Nyt lähdin vaan lenkille. Mentiin se Kaarina kierros. Lenkin jälkeen vaihdoin työvaatteet, sillä tiesin, että myöhemmin siitä tulisi haasteellista. Kyllähän se vilu tuli kun lenkin suoma lämpö laski, mutta eipä tarvinnut kammota vaatteiden vaihtoa kun olin ollut edeltä viisas ; )
 
Ti olisi pitänyt olla agia, mutta kouluttaja sairastui. Olin ilmoittanut tokoon, että olisin tulossa, mutta peruuntunut agi sai mut peruttamaan tokon. Oli tosi lämmin ja ei mua kiinnostanut lähteä käppäilemään pelkän tokon takia siinä säässä. Ja jos treenit olisivat olleet ulkona, niin tuskin tuo mun herra arktinen olisi siitä niin hirveesti ilahtunut. Että sinänsä mua ei isommin harmittanut agin peruuntuminen. Jos nekin treenit olisivat olleet ulkona, niin moro vaan.
 
En enää muista miten loppuviikon nukkumiset menivät. Töissä sen sijaan tuli taas tunne, että on ihan turha siellä. Ma-ke oli hiottavaa tosi vähän. Hitaasti vitkuttelemalla sain venytettyä tekemistä ysiin tai jopa kymppiin asti. Sitten odottelin muutaman tunnin, että yksi uunista tullut kuristin olisi jäähtynyt sen verran, että sen pystyi hiomaan. Mutta siis suurimman osan päivästä olin tekemättä mitään. Ma ja ti istuin luppoajat käämijän koneen luona kun sielläkin oli työt vähissä ja käämijällä oli aikaa jutella. Ke menin koppiin pilkkimään kun yllättäen pöllähti käämittävää. Viroa piti taas avustaa ja siinähän sitten taas tuli rivejä.
 
To ja pe en hionut yhtään kun käämijä oli poissa. Tekemistä oli niin meni sitten ne kaks päivää ihan kivasti.
 
Mutta siis ihan turha mä tuolla oon. Siinä hionnassa on tavallaan kaks ihmistä. Ennen Viron siirtoja se oli tarpeellista, mutta ei ole ollut enää kuukausiin. Se toinen on sellainen, joka uunittaa kuristimet. Mulla ei tuota taitoa ole. Uunittaja sen sijaan osaa myös hioa, joten se kyllä ehtisi hyvin hiomaan ne muutamat kuristimet uunittamisen ohessa. Sillä kun ei sitten ookaan muuta tekemistä kuin se uunitus.
 
Noh, kääminnässä oon vielä joskus tarpeellinen, mutta kyllä sielläkin pärjättäisiin ilman mua. Usein on vähän töitä ja sitten joskus saattaa tulla ryöpsähdys ja hetken näyttää, että töitä taas riittää. Vaan se on vaan optinen harha. Ryöpsähdyksen jälkeen on taas hiljaisempaa, joten kyllä siitä sumasta selviäisi yksikin ihminen. Nooh, työt voi sitten myöhästyä, mutta mitäpä väliä sillä...
 
Kun viikko sitten sain perjantain töissä päätökseen, niin tiesin, että tälle viikolle riittää hetken käämittävää. Siispä en hionut yhtään iltavuorossa. Eikä siellä sellaista paljon ollutkaan. Esmes ma kun kävin kattomassa, että pitäisikö siellä tehdä jotain, ei ollut niin yhtään mitään.
 
Ma & ti purin käämijän kanssa edellisen viikon ryöpsähdystä. Sitten alkoi taas työrivit vähenemään ja pystyi laittamaan päälle etanavaihteen. Ke en kääminyt paljoa jo senkään vuoksi kun oli ongelmia koneen kanssa. Jo aamuvuorossa sitä oli yritetty korjata, mutta taito ei ollut riittänyt. Iltaan tuli puljun taitavin huoltoheppu. Sillä oli mukana oppilas – tai niin luulin - kun ei se siltä kyllä vaikuttanut. Ulkomaalainen kaveri, puhui enkkua. Brasialaiseksi veikkaisin sitä. Kuulin sen puhuvan puhelimeen ja Viroa tai Kiinaa se ei ollut (tuolla puljulla on tehtaat Virossa, Kiinassa ja Brasiliassa). Kunhan heppu malttoi lopettaa puhelun, niin se alkoi ihmetellä suomalaisen huoltohepun kanssa koneen ongelmaa. Tuo brassi ei ollut mikään ns. perässäroikkuja. Se näytti tietävän koneista. Meinaan se oli tuo brassi, joka keksi mikä koneessa oli vikana. Se oli jotenkin niin huvittavaa kun se oli vähän väliä “I know! I know!”. Oli ihan mielenkiintoista kuunnella niiden keskustelua. Brassilla oli enkku hallussa paremmin kuin suomalaisella.
 
Kun näytti, että kone oli taas kunnossa, niin eikun vaan hommiin. Alumiini tuntui jotenkin tavallista kireämmältä, mutta en antanut sen ihmeemmin haitata. Kun eka käämi oli pyöräytetty, niin oli mentävä soittamaan huoltoon. Alumiini oli liian tiukalla ja se veti pakan vinoon. Huolto sanoi tulevansa kattomaan asiaa. Menin koneelle odottamaan.
 
Vielä tunninkin päästä odotin huoltoa. En viittinyt mennä soittamaan kun klo 18 aikoihin moni on tauolla. Jaaa eipä mulla ollut mikään kiire yhtään mihinkään. Puoli seiskalta sitten kävin soittamassa. Muutaman hälytyksen jälkeen kuului “tuut, tuut, tuut”. En saanut ketään kiinni.
 
Seuraavat pari soittoa tein noin puolen tunnin välein ja taas sama juttu. Olin ihan ?. Kolmen tunnin jälkeen mun ekasta soitosta konetta tultiin kattomaan. Kai se huolto oli jossain talon ulkopuolella, mutta tuosta olisi voinut jotenkin infota. Mulla ei ollut kiire ei, mutta oli se nuivaa istua kolme tuntia koneen lähellä huoltoa odottamassa.
 
Kun kone taas toimi niin kuin sen pitikin, niin sitten tein kolme viidentoista käämin sarjaa. Töitä ei ollut tullut lisää, joten päätin, että torstaina täytyy muistaa ottaa kirja mukaan.
 
Ja hyvä että otin, meinaan ei ollut mitään käämittävää. Tai, no, olisi ollut jos firma ei olisi taas kerran sadannen sössinyt matkujen kanssa... En tajua miten pakat on voineet mennä leikkuuseen jos kaikkia materiaaleja ei ole. Ei vaan näytä toimivan tuo systeemi. Jätin käämijälle lapun asiasta, jotta tietää, ettei turhaan tuhlaa aikaa sen työn valmisteluun. Jäljellä oli enää yksi pieni sarja ja tietenkin jätin sen the käämijälle. Tein työnvaihdon hitaasti ja sitten tyhmänä odottelin, että kello tulisi kuusi. Silloin lähtee pomo töistä. Ennen töitä olin piipahtanut sittarissa kun ei ollut mitään rehua tai hedelmää leivän lisäksi. Pelkkä leipä ei riitä 10 tunnin työvuoroon. Auts, sattui olemaan irtsarit tarjouksessa. Tuota tarjousta en osaa vastustaa, vaikka ei ne enää niinkään mulle maistu. Pussilinen irtsareita horisontissa siintävän vkl:n kunniaksi. Noita irtsareita kävin pukuhuoneessa napsimassa vähän väliä. Pitihän sitä istumisen lomassa välillä vähän jaloitellakin ; )
 
Kuuden aikoihin laitoin koneen kiinni ja hain kirjani. Mietin, että olisin ottanut irtsaritkin mukaan koppiin, mutta siihen mennessä mulla alkoi olla sokerikiintiö jo täynnä. Siis pelkän kirjan kanssa koppiin istumaan. Otin kengät pois jaloista ja siinä sitten istuin vuoroin lukien ja vuoroin radiota kuunnellen. Se oli tuskaa, mutta muistutin itteäni, että enää tämä ilta ja sitten alkaa vkl.
 
Jeps, kyllä nyt kävi niin, että olin taas oma-aloitteinen ja tein 10 tunnin päiviä. Pomo kun vaihtui, niin tilaisuus sai nestetason mun päässä nousemaan. Lisäksi kun alkuviikosta käämittävää oli jonkin verran, niin laskin, että ainakin kahdesta illasta selviäisin suht helpolla. En tiedä olisinko muuten ollut oma-aloitteinen. Noh, nyt sain säästöön puolikkaan pekkasen : )
 
Pekkasista, että mä en tarkkaan tiedä montako mulla niitä on. Viime viikolla kävin kysymässä sitä palkanlaskijalta, mutta ilmeisesti sitä ei huvittanut vastata mun kysymykseen. Sanoi vaan epämääräisesti, että viisi tai kuusi. Mitvit? Ei sitten voinut laskea? Ja jokin tässä ei nyt vaan täsmää kun toukokuussa sain vastaukseksi, että niitä on viisi. Joko silloin mulle vastattiin väärin tai nyt, sillä toukokuun jälkeen en ole käyttänyt yhtään pekkasta. Kun kerroin työkaverille palkanlaskijan “avusta”, niin sain kuulla, että ei se halua kertoa pekkasten määrää. Liekö kenkäsyllä vaikutusta? En ole sen luona käynyt asian tiimoilta ikinä, joten vaikea sanoa, että oliko ennen erilainen.
 
Hitto, kun ne pakkaset pitää laittaa palkkalappuun rahasummana. Paljon selkeämpää olisi jos ne laitettaisiin päivien lukumääränä. Yrin laskea ite, mutta tulos oli sen verran hämmentävä, että täytyy vielä kysyä yhdeltä työkaverilta. Sain tulokseksi 9,8 pekkasta, eli siis miltei 10 päivää! Mutta eiköhän se ens viikon aikana selviä, että montako niitä on ja, että saanko käyttää ne sopivasti ennen loppua. Naurettavaa olisi jos en saisi. 
 
Tänään pääsi eka kenkästy satsi pois tuolta. Lucky bastards... ; ) Luultavammin 2.10. lähtee pois suurin osa. Jotkut joutuvat roikkumaan marraskuun alkuun ja jotkut jopa lähelle helmikuuta. Ei varmaan tuu olemaan hilpeetä aikaa kun ne lomautuksetkin tulee. Ei-kenkästyjä laputetaan nyt lomalle...
 
Aamulla kaupassa käydessäni bongasin taas uuden Skyrin. Viikko sitten mun vkl alkoi hedelmämixin ja islantilaisen hunajan kanssa. Tämän vkl:n aloitin sitruuna-juustokakku Skyrillä. Oli sen verran eksoottinen maku, että oli pakko ottaa varalta mustikka, mutta ihan hyvää tuo oli. Ja jos eksoottista haluaa kokeilla, niin miltäs kuulostaisi popcorn-karamel? Suoraan sanottuna aika kamalalta, mutta sellaistakin Skyriä on olemassa. Olisin ostanut sitä, jos siinä kohtaa hyllyä olisi ollut muutakin kuin kolo. Huomasin, että Skyrin makuvalikoimaa oli pienenetty rankalla kädellä. Onko kyse vain toimitusvaikeuksista vai onko esmes banaani, puolukka-omena ja vihreä omena poistuneet valikoimasta? Viikko sitten makuvaihtoehtoja oli enemmän. Ja mä kun oon vähän haaveillut / suunnitellut, että joskus ostaa päjäyttäisin jokaista makua yhden samalla kertaa. Ei taida enää onnistua, että saisin noin 20 Skyriä koristamaan jääkaapinhyllyjä?
 
Ai, oliko mulla jotain koiriakin? ; ) Jooh, niillä on nyt ollut aikaa tylsää viime ajat. En muista koska viimeksi oltais treenitty. Ei huvittanut treeniä helteellä, vaikka periaatteessa olisi kai pitänyt. Tällä viikolla mulla oli vaihtoehtona joko lenkki tai treeniminen. 10 tunnin työvuoropäivinä ei ole aikaa molempiin. Valitsin lenkin. Pitäähän sitä lenkkeilläkin. Ma & ti käytiin noin parin tunnin lenkki ennen töitä. Ke olin aikeissa tehdä sen lenkin myöskin, mutta ripsintä muutti plääniä. Menin vain tunnin lenkin. Torstai oli ihan sadepäivä, joten ei myöskään lenkille. Niin ja kun halusin kirjoittaa blogiin 3. päivän kolmen koiran kolmesta vuodesta. Kolme kuvaakin yritin laittaa, mutta tosiaan ei onnistunut. Jah, Vuodatuksen mukaan mulla ei muka ole yhtään kuvaa ns. albumissa. Tuohon en voi sanoa muuta kuin, että mitvit? En ole asiaa tarkistanut, mutta ei juma jos kaikki blogin kuvat on taas hävinneet!
 
Tosiaan vaikka satoi, niin yritin ottaa pihalla kuvia pojista. Pitihän sitä koittaa saada ihan tuore kuva postaukseen. Noh, jotain tuli taltioitua, mutta taas sain törmätä siihen hemmetin faktaan, että jos kameran ruudussa näyttää hyvältä, niin todennäköisesti se on liian tumma. Huoh, kun maailma on julma ; )
 
Tänään kaupan jälkeen... ai niin. Nyt te, jotka rakkaudella ja lempeällä kädellä hoidatte puutarhaanne, tms., niin suosittelen lukemisen lopettamista. Mun puutarhanhoito kun ei ole mitään hempeää hommaa. Rujosti tartuin sahaan ja pienen zoomailun jälkeen olin valikoinut oksat, jotka piti poistaa luumupuusta. Korkeimmat oksat tavoittelivat lankoja, joten jo siksikin asialle piti tehdä jotain. Kun puu oli käsitelty, niin täytyy kyllä sanoa, että siitä tuli kivannäköinen. Tuollaisena kun pysyisikin.
 
Omppupuulle sama juttu. Siitä ei tullut kivannäköistä. Se on aikoinaan leikattu niin tyhmästi, että ei siitä kai koskaan saa kivannäköistä. Ei ainakaan mun taidoilla. Enkä välitä. Ne olivat puun tuottoisimmat oksat, mutta kun hipoivat lankoja, niin piti poistaa. Toisaalta ne olivat hyödyttömät oksat kun ei edes mun kaltainen metrikoipi yltänyt niitä omppuja keräämään.
 
Puiden jälkeen katkoin käsin verkon päällä notkuvaa puskaa. Homma olisi pitänyt tehdä ajat sitten kun verkko oli päässyt jo venähtämään. Noh, eipähän veny enää etenkään jos tulee ihanasti lunta.
 
Aina se yllättää miten isoja oksat ovat. Kun ne sahauksen seurauksena putosivat maahan, niin pieniä puita ne olivat. Ei ne niin isoilta näyttäneet kun hipoivat lankoja. Raahasin oksat odottamaan jatkokäsittelyä. Tämä oli Jomista hauska leikki. Se roikkui oksissa kun raahasin niitä. Ihan kuin oksat eivät oli olleet jo muutenkin riittävän painavia.
 
Raahailun jälkeen siivosin maasta luumut ja omput. Omppuja tuli miltei ämpärillinen. Vein ne lähipellon ojaan. Siellä kun pomppii peuroja, niin pistelkööt poskeen omput. Mä oon oppinut, että puusta pudonneita omppuja ei kannata taltioida. Ne pilaantuu nopeasti. Ei huvittanut vipata omppuja kompostiin tilaa viemään, joten peuroille sitten. Luumut, tai kriikunat, niin kuin viisaammat mua on valistaneet, sen sijaan päätyivät kompostiin. Eivät ole vielä kypsiä enkä todellakaan tartte niin paljoa niitä.
 
Piipahdin sisällä tankkaamassa ja sitten päätin jatkaa oksaoperaatiota. Ei niitä voinut jättää pihalle lojumaan mätänevien hedelmien kera. Siispä pilkoin oksat pienemmiksi ja irrotin niistä hedelmät. Nyt oksat on pienessä siistissä kasassa. Mikä tulee olemaan niiden loppusijoituspaikka onkin mysteeri. Kompostiin eivät ikinä mahdu enkä kyllä halua jättää tuollaista kasaa pihalleni ettei sinne pesiydy joku vähemmän mukava ötökkä.
 
Ah, ihanaa kun sää on viilennyt : ) Nyt on paljon parempi ja sää on aikalailla sitä mitä pitääkin. Niin ihanan syksyistä... Mutta tämä syksyinen fiilis myös saa aikaan oudon onton olon. Tulee tunne, että on ihan väärässä paikassa. Sydäntä kivistää. Onko tämä se tunne, joka kertoo muuttolinnuille, että on aika lähteä? Tämä tirppa kyllä lähtisi lentoon jos voisi... Muttah en taida päästä enkku Akua lähemmäs lintua.
 
Tuosta otsikosta vielä. Tuo on osa lausetta johon törmäsin viikolla, ja kun se on nykyään useammin enemmän kuin totta, niin heti se jäi mieleen. Koko lause kuuluu “Ég hef ekkert að gera” ja suomeksi se on, että minulla ei ole mitään tekemistä. Tulipa tuotakin taas todettua ja hoettua männä viikolla.
 
Vielä yksi päivitys. Just sain lisättyä ne kuvat eiliseen kirjoitukseen. Lisäsin samalla Jomin valiokuvan. Kiva, että taas kuvien lisäily toimii :)