Nyt en keksinyt parempaa otsikkoa :D
 
Uuvet popot vielä hakee muotoutumistaan. Sen sain huomata maanantaina kolmen tunnin lenkin aikana. Oikeen jalan isoin varvas kipeytyi päältä, joten tiistaina rallyyn menin vanhojen popojen kanssa. Rallyyn menin juna-aseman kautta. Asemalla treenin Jomin kanssa pieniä seuruupätkiä ja palkkana käytin narulelua, joka tuli meitin huusholliin erkkarivkl:n rallykisoista. Jonkin verran Jomi otti häiriötä, mutta alkoi leikkiä narun kanssa. Ulkona ei enää niinkään. Seuraaminenkin oli aikamoista vilkuilua. Pitäis kai raahautua pelkästään Jomin kanssa pyörimään kauppatorille. Se on tylsä ajatus isosia ajatellen, mutta Jomi näyttäisi tarttevan häiriöllistä treeniympäristöä.
 
Siinä touhuillessa bongasin Jomista punkin. Ällötys oli kiinnittynyt Jomin vasemman silmän lähettyville. Mulla oli mukana punkkipihdit, mutta en saanut niillä punkista otetta. Ei auttanut muu kuin ottaa ällötys pois paperin kera. Poiston jälkeen muussasin punkin kivellä. Se ei ainakaan enää ollut vaaraksi kenellekään. Päättömänä tuskin olisi ollut muutenkaan, vaikken olisi muussannut.
 
Meillä oli hetken aikaa omatoimista touhuilua kun kouluttaja tuli vähän myöhässä. Laitoin Jomin kiinni seinään ja siinä se odotteli nätisti kun kävin tutustumassa seuraavanlaiseen rataan: istu, koiran kierto –> eteen, oikealta sivulle, liikkeelle istumatta –> 360 o –> istu, käännös o, istu –> 270 v –> istu, ohjaaja ottaa askeleen oikeelle ja pyytää koiran sivulle –> askelsarja eteen –> käännös o –> täykkäri v –> 270 o –> istu, sivulle, istu –> juoksuun –> spiraali v –> käännös o –> maali.
 
Molemmat radat menivät hyvin. Mitään isompaa huomauttamista ei ollut. Koiran kierrossa Jomi voisi olla rauhallisempi (oma huomio) eikä näyttää siltä, että “apua, mihin sä lähdet?”. Enpä oo asiaa treeninytkään, joten turha vinku-vonkua. Perusasennoissa Jomi tuppaa jäämään vähän hieman taakse, mutta ei sekään mikään iso juttu ole. Tuossa hallissa jos olisi kisat, niin Jomi saisi tosi hyvät pisteet. Se on sille niin tuttu paikka, ettei se siellä ota häiriötä oikein mistään vaan tulee koko ajan mahdottoman upeassa kontaktissa.
 
Näin en uskoisi olevan jos kyltit vietäisiin ulos. Tiistaina niin tehtiin, mutta vasta toisen ryhmän kohdalla. Sekin vain kun Turun Sanomista tultiin tekemään juttua rally-tokosta. Vähän harmittaa, ettei meillä olleet kyltit ulkona. Sitä olisi ollut kivaa kokeilla. Kuvaamisen kohde en niinkään olisi välittänyt olla. Kuulemma parin viikon sisällä tulee johonkin TS:n liitteeseen tämä haastattelu. Täytyypä koittaa onnistua bongaamaan se. Lehteä mulle ei tuu.
 
Tiistai oli lämmin päivä ja bussissa oli kuuma! Jomi taas “panikoi” kun oli niin tukalaa. Ei osannut löytää hyvää paikkaa mistään. Pieni vinkki: jos et liikkuisi, niin olisi vähemmän kuuma. Hiki ihan virtasi kun istuin bussissa. Eikö säät voisi jo viiletä?
 
Keskiviikkona ei tehty oikeestaan muuta kuin treenittiin Jomin kanssa, että hihnassa ei vedetä (huoh) ja sitten sapuskan pojat saivat jutun treenimisen merkeissä. Jomi on tässä ihan ykkönen. Se 99 rosenttisesti tekee kun pyydän. Isoset näyttävät olevan vähän kohmeessa, mutta pienellä herättelyllä niiltäkin saadaan oikeanlaista toimintaa. Kunhan tämä vaihe saadaan kuosiin, niin sitten on enää yksi vaihe. Se on etenkin Ticolle vaikea ja saa nähdä, että tyssääkö koko plääni ihan kalkkiviivoilla... Nyt kuitenkin näyttää hyvältä.
 
Torstaina satoi, mutta silti tehtiin lenkki ja treenittiin juttua. Kauppaan en jaksanut vääntäytyä kun todennäköisesti perjantaina oli kuitenkin poljettava pyörällä. Tai no, kävin mä sittarissa ennen töitä. Hain sieltä halpaa kesäperunaa ja porkkanoita. Ja bongasin enkku-Akun. Eihän sitä voinut olla ostamatta.
 
Tänään aamulenkin jälkeen pesin kuontaloni ja polkaisin parturiin. Ajelin letti auki, jotta se ehtisi jotakuinkin kuivahtaa ennen saksia. Menin sellaiseen paikkaan, jonne ei tartte varata aikaa, joten otin mukaani enkku-Akun, jota oli aikomus lukea odotellessa. Odottelua ei ollut vaan pääsin saksittavaksi heti. Jo oli aikakin, oli varmasti ajatus, jota parturoija mietti. Tottahan se oli, sillä heinäkasani olisi pitänyt niittää jo keväällä. Se vaan jäi kaiken muun alle. En muistanut kun miltei joka vkl olin menossa. Viimeksi pehkosta tuli vähän liian lyhyt, joten nyt yritin saada siitä hieman pidempää. Kasvaahan hiukset, mutta olisi se kiva saada ne kiinni kunnolla kun on töissä. Ehkäpä nyt se onnistuu viime kertaa helpommin. En tiedä kun en oo koittanut.
 
Olin jättänyt hieman avoimeksi sen, että meenkö kauppaan saksimisen jälkeen. Ei se olisi inspannut, mutta toisaalta se kuitenkin oli edessä ennemmin tai myöhemmin, joten otin itteäni niskasta kiinni ja polkaisin kauppaan samalla reissulla. Parturissa ei mennyt kuin joku vartti, joten siitäkään en saanut tekosyytä kotiutua sen jälkeen. Ennen kauppaa kävin M&M:ssä. Ostin pojille sellaiset isot luut, jotka ostin niille pääsiäisenä. Kattelin puolikuristavia pantoja. Ainakin kahdelle tarttis hommata uusi panta. Karvapallojen pannoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tykkäisin jos Sonyn panta olisi ehjempi eikä se muoviosa sellainen rispaantunut. Jomilla ei edes ole puolikuristavaa. Ticolla on ihan ehjä panta, mutta en oo oikein koskaan tykännyt siitä, että se on niin kapea panta. Haluisin noille leveet ja pehmeet puolikurkkarit, joissa mieluiten mukana heijastintakin. Aika huono valikoima tuolla oli.
 
Oon kuullut juttua, että sitä Koirapostia on ollut vaikeaa löytää. Ehkäpä just oli tullut uusi satsi lehtiä, mutta kyllä nyt oli liikkeessä iso nippu Koiraposteja. Otin mukaan pari kun äippä ei ollut lehteä löytänyt. Toisen ajattelin lähettää isälleni kun nyt muutenkin tässä kohtapuolin oon aikeissa lähettää sinne paketin. Lähestyvän merkkipäivän kunniaksi (korkki kiinni 15 vuotta!!!) aion lähettää kertyneet Tieteen Kuvalehdet ja vähän muutakin isälleni. Jos vaikka ne vähän piristäisivät kun kovin hyvää sinne ei kuulu. Isäni odottaa leikkaukseen pääsyä. Hänen oikea kätensä on tosi huonossa kunnossa. Puutuminen on niin pahaa, että astioita on mennyt rikki kun ei pysty tuntemaan oikeanlaista otetta :( Vasta ens kuun puolessa välissä on aika leikkaukseen. Sen jälkeen on yksi harmi vähemmän ja niitähän hänellä piisaa :(
 
Kaupan jälkeen kasasin ruohonleikkurini. Alkuun tuntui, etten saa ikinä vempelettä kasaan, mutta hetken pähkäilyn jälkeen kone oli valmis testiin. Mitään varsinaista leikattavaa mulla ei ollut, mutta pitihän sitä vähän kokeilla. Kun käynnistin koneen, niin pojat alkoivat haukkua. Ihan joka kuonolla oli asiaan mielipide. Ei isoset oo noteeranneet siimurointia mitenkään. Jomikin oli ihan hiljaa viikko sitten. Nyt mölysivät kaikki. Sammutin koneen ja käskin ukkojen olla hiljaa. Pojat tutkivat innolla ihmeellistä mölyäjää. Uusi käynnistys ja taas hirvee mekkala. Seuraavan käynnistyksen jälkeen pojat olivat hiljaa, mutta etenkin Sony otti vempeleen silmätikukseen. Se kulki kuono kiinni siinä kun kuljettelin sitä pitkin nurtsia. Toki käskin Sonya pois ja hetkeksi se menikin. Välillä Sony koitti iskeä mööpeliin hampaitaan kun ei oikein tiennyt, että miten suhtautua siihen.
 
Testi oli miellyttävä kokemus. Leikkurin ääni on hiljaisempi kuin siimurin ja ruoho lyheni. Leikkurissa on sellainen keräin ja yllätyin miten nopeasti se täyttyi. Paljoa en huruutellut. Vähän sieltä ja täältä ja lyhyttä tuli :) Miten vaivattomalta ruohon lyhentyminen tuntuikaan! Ruohosäiliön tyhjensin kohtaan, josta Jomi oli karkaillut. Eihän siitä silpusta oikein mihinkään ole, mutta on se ainakin pieni lisätilke. Tilkettä tarvitaan vielä lisää ja paljon. Eiköhän sinne jotain vielä löydy.
 
Testin jälkeen tein hiuksilleni öljyhoidon. Hius-parat olivat ihan shokissa äkillisen lyhentymisen jälkeen ja sojottivat joka suuntaan. Jospa vaikka öljyhoito asettaisi niitä hieman, etten pelästyttäisi ihmisiä :D Nyt näyttää, että toinen puoli olisi jäänyt pidemmäksi, mutta välttämättä asia ei kuitenkaan ole niin. Mun hiukset ei oo helpoimmat leikattavat kun on pyörteitä siellä sun täällä. Antaa niitten nyt asettua jonkin aikaa, ennen kuin voin sanoa lopullisen tuomioni asiasta.
 
Enkku-Akua on tullut jo luettua ja taas oon törmännyt moneen uuteen sanaan. Mä oon sitä mieltä, että ihan kylmiltään sitä ei pystyisi lukemaan. Jonkinlaista tietoa enkusta tarttee olla ennen sitä. Välillä tuntuu, että sen tekijät oikein yrittävät ettiä mitä erilaisempia ilmauksia yhdelle asialle. Esmes roistolle on monta sanaa. Rahalle löytyy myös. Paljon esiintyy sanontoja ja se onkin hauskaa lukea miten enkussa sanotaan suomessa tuttuja sanontoja. Eivät muuten todellakaan ole mitään suoria käännöksiä. Toisaalta Akua on kivaa ja mielenkiintoista lukea. Mä luen sitä vähän oppimismielessä ja siinä sitten taas tulee se kolikon kääntöpuoli, joka on masentava ;) Tulee tunne, ettei osaa koko kieltä ja olisi parempi olla käyttämättä sitä ollenkaan ;D Joskus pysähdyn pohtimaan, että miten olisin ite sanonut kyseisen asian. Siis jos taskarin ilmaisu on yllättänyt mut. Oletan, että kirjoitusasu on oikeanlainen, sillä ainakin suomenkielistä akkaria pidetään arvossa sen oikeanlaisen kirjoitusasun vuoksi. Siispä, oletan, että enkku-Akuun on myöskin panostettu. Okei, joo, tiedän, että asioita voi sanoa monella tavalla, mutta harmittaa, etten osaa sanoa niitä sillä tapaa kuin enkku-Akuissa. Tämän osion loppuun en voi olla laittamatta hyvää esmeä siitä, miten yhdelle suomenkieliselle ilmaisulle on olemassa useampi enkkuvastine. “A riddle wrapped in an enigma tied-up by a conundrum.”, tuumaili Mikki yhdessä kohtaa. Tummennetut sanat kaikki tarkoittavat arvoitusta. Ja vielä, että “attaboy” tarkoittaa suomeksi “hyvä poika”. Sitähän voisi vaikka alkaa käyttämään kun kehuu poikia. Jääpähän sitten ainakin yksi uusi sana mieleen tästä taskarista. Edellisestä jäi mieleen niinkin tarpeellinen sana kuin “lammiekins”, joka tarkoittaa söpöläistä.
 
Enkku-Akun myötä onkin hyvä köpötellä pitkin aasinsiltaa siihen, että sain yllättävää postia eltonjohn.comista. Kaikkien saatesanojen jälkeen asian ydin oli

“Due to demand there's been an update in pricing for the super-deluxe version resulting in a 48.42 EUR savings to you. A refund for this amount will appear on the account used to make your purchase within three-five business days.”

 No, mutta ihan kiva ylläri saada rahnaa takaisin! :) Vielä noin kuukausi, että pääsee hypistelemään boksin sisältöä konkreettisesti ja saa kuulla uudet biisit! Can´t wait!!!
 
Riipustus on kuvia ja videota vaille valmis. Tuossa kun on katellut koirien touhuja pihalla, niin Jomin nopeus on yllättänyt mut. Ticohan on nopeampi kuin Sony ja kun Jomi on sellainen pieni-sievä, niin jotenkin vaan oon olettanut sen olevan hitaamman kuin Ticon. Vielä mitä! Kyllä Tico jää Jomille vauhdissa kakkoseksi. Jomi näyttää tykkäävän juoksemisesta. Usein se rundaa ympäriinsä häntä suorana. Kun muudi on tuo, niin muutaman kierroksen jälkeen Jomsku juoksee ympäri taloa pari kolme kertaa. Tähän isoset eivät lähde mukaan vaan jäävät nurtsille odottelemaan Jomia, jonka kimppuun sitten hyökkäävät. Se ei Jomia haittaa vaan juoksu vaan jatkuu. Jomin menoa on sekä upeaa, että hauskaa seurata. Huvittavaa on sekin, miten se sujahtaa portaiden ali. Luulisi, että niiden toisten päältä (ne kivisemmät raput) pääsisi helpommin.
 
 
             speed1-normal.jpg
                                 Lämmittelyä ennen talon kiertämistä.
 
 
             speed4-normal.jpg
                                Jomi nappaa vauhdissa lelun mukaansa.
 
 
             speed3-normal.jpg
                                              "Hei, tuolta se tulee!"
 
 
             speed2-normal.jpg
                                            Vauhdikas karvamytty.