Tiistaina kävin kattomassa pentusia. Mustiainen oli saanut viisi viikkoa sitten kolme pentusta. Heti kun menin ovesta sisään, niin vastassa oli kaksi poikaa ja tyttö. Kun sain kutsun pentulaatikon reunalle, ei kyllä ollut ollenkaan varmaa, että pääsisinkö niitä kattomaan tiistaina...
 
Jomi sai haavan arseen ja tottakai ihan reiän viereen (mistä tuli, on ?). Kotihoidolla lähdin liikenteeseen ja ajattelin vielä katella, että mihin suuntaan se alkaa mennä vkl:n aikana, jolloin voin ite olla vahtimassa, ettei kukaan yritä nuolla haavaa. Jomin lisäksi oli kaksi erittäin auttamishaluista wannabe-lekuria.
 
Oli kyllä aika inhan näköinen haava. Alkuun vuoti verta kun tietty tapahtui venymistä silloin tällöin. Kyllä teki pahaa kun Jomi teki kasaa. Ja pahaa teki hoitaa sitä haavaa. En soittanut lääkäriin kun en uskonut, että ne olisivat voineet tehdä sen eteen juuri muuta kuin mitä ite tein. No, nappikuuri sieltä varmaan olisi tullut, mutta ajattelin katella vkl:n yli, että lähteekö haava parantumaan vaiko ei. Kun kukaan ei yrittäisi sitä nuolla. Haavaa ei nuoltu  kun olin kotona.
 
Siispä putsausta, suihkutusta ja Bepantheniä sekä helposti sulavaa ruokaa, jotta venyminen tulisi minimoitua. Tämä toimi ja haava oli jo sunnuntaina paljon paremman näköinen. Mun ei enää tehnyt pahaa hoitaa haavaa vaan sitä pystyi ihan hyvin kattomaan. Olin kyllä yllättynyt, että niinkin ikävässä ja hankalassa paikassa ollut haava parantui noin nopeasti! Siskolta sain vinkkejä ja äippäkin oli jeesaamassa, joten suuret kiitokset heille! : ) <3
 
Haavan takia en mennyt vkl:n aikana minnekään. Olisi ollut yhdet synttärit ja sitten vielä tuli kutsu pentulaatikon reunalle. Pentuja oli mahdollista mennä katsomaan viikollakin, joten sovittiin alustava ehkä tiistaille. Riippui ihan siitä miten haava lähtisi paranemaan.
 
Ja hyvinhän se oli lähtenyt, joten uskalsin tehdä ekstrapoissaolon tiistaina. Oli luvattu lämmintä päivää, joten kun siinä puoli kympin jälkeen lähdin polkemaan, uskaltauduin laittamaan ohuen verkkatakin. Vähän kyllä mietitytti, että tarkenenko kun polkiessa tulee enemmän tai vähemmän viimaa, mutta hyvin tarkenin.
 
Pentujen parissa meni reilut pari tuntia. Oli mukavaa saada nähdä ne ja oli mukavaa vaihtaa kuulumisia mitsun kanssa. Enpä nyt heti muista, että koska viimeksi nähtiin. Ajatella mitä kaikkea voi seurata siitä kun lenkkeilee oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Lenkillähän me ekan kerran törmättiin. Olin treenailemassa ja kävelemässä Jomin kanssa kun yllättäen multa kysyttiin, että onko mulla islanninlammaskoira...
 
Välillä pennut nukkuivat, mutta kyllä niitä liikkeessäkin näki. Etenkin ruskea poika oli aika vekkuli tapaus. Kuulemma molemmat pojat ovat yhtä touhukkaita, mutta sen mitä pentuja näin, niin silloin touhukkain oli ruskea. Se yritti painia mun jalassa olevan kengän kanssa. Oikein kunnon hyökki kengän kimppuun, että iso poika ja silleen : D En tiedä kumpi mustista tyytyi askartelemaan vain kengännauhojen kanssa. Ruskeasta jäi sellainen kuva, että on reipas ja ehkä vähän pippurinen koiranalku.
 
Suloisia olivat, kuten pennut aina. Ja ei, en antanut kotia pojalle, jolla ei vielä ole kotia. Seuraava koiruus toivottavasti on Jomin pentu sitten joskus. Just nyt ei ole kiirettä kasvattaa koirien lukumäärää.
 
Pennut pääsivät piipahtamaan ulkona ihka ekan kerran. Ruskea putosi kuoppaan, mutta tomerasti kömpi sieltä pois. Näin tuon pienen pojan juoksevankin. Kun se touhusi enemmän kuin muut, niin tokihan siihen sitten kiinnitti enemmän huomiota kuin muihin.
 
Kuvat pentusista pikkuisista
 
Tiistaina sain muutakin silmänruokaa. Illalla alettiin radiossa puhua, että auringossa oli tapahtunut sen sortin purkaus, että revontulia oli mahdollista nähdä koko Suomessa. Olisin halunnut lähteä töistä heti tiirailemaan taivasta – etenkin kun tein taas vaan jotain, millä saada aika kulumaan.
 
Sitten kun pääsisin töistä, niin silmät olivat kohti taivasta. No joo, kyllä se toi oman mausteensa pyörällä ajamiseen, mutta onneksi siihen aikoihin saa aika pitkälti olla teiden kingi.
 
Sitten bongasin jotain, joka saattoi olla revontuli. Piti tsiikailla ilmiötä kauemmin kun oli niin hailakka. Pilvestäkin olisi mennyt. Mutta se oli revontuli! Pilvet eivät käyttäydy niin. Vähän se oli pettymys, että niin hailakka oli, milteipä harmaa, mutta hienoa kuitenkin oli nähdä edes jonkinlaisia.
 
Toivoin, että kun pääsisin pois valosaasteesta, väri vahvistuisi. Hyvin vähän täyttyi mun toive. Samapa tuo. Kotona tein uukkarin, otin mukaan kameran ja pojat ja sitten lenkille. Hienolta näytti, mutta kuvia en saanut. Kamera ei suostunut laukaisemaan kun painoin nappia. Olisi nyt edes ö-luokan kuvan ottanut, mutta ei.
 
Hetkittäin revontulet olivat selkeästi vihreitä harmaan sijaan, mutta missään vaiheessa ei olleet kirkkaan vihreitä. Värittömyydestä huolimatta pystyin näkemään miten ne välkehtivät. Täyttivät taivaan kannen ja aaltoilivat. WAU WAU WAU!!!
 
Omalta pihaltakin niitä näki. Vaikka olivat hailakoita, niin hienoja silti : )
 
Ja jos hyvin käy, niin huomennakin pitäisi olla nähtävää. Auringonpimennys olisi luonto-TV:n ohjelmistossa seuraavaksi. Aika on vähän mysteeri. Jostain olin bongaavinani, että tuo tapahtuisi klo 11, mutta nyt en oo nähnyt missään mitään aikaa, vaikka ilmiöstä onkin ollut medioissa juttua ja puhetta. Mä sain uusimman Tieteen Kuvalehden mukana lasit, joilla voi pimennystä katella. Sitähän ei voi katella paljain silmin. Toivottavasti laseille tulee huomenna käyttöä! : ) Ai niin... ja kyseessä ei ole täydellinen vaan vain osittainen pimennys, jos joku ei vielä sitä tiennyt.
 
Maanantaina harjasin Sonyn. Ja kyllä siitä pumpulia irtosi. Ihan hassua kun ei ollut näkynyt missään irtokarvaa ja sitten kevyesti täyttyi hedelmäpussi pumpulista. Tosin irtokarvojen puuttumiseen voi löytyä selitys yhden puskan juuresta. Siis se puska, jota tuo hömpelö kiertää kylkiään siihen hinkaten, niin sillä on vaaleaa untuvaa oleva alaosa. Aikas kätevää, että koira harjaa ite itteään ;D
 
Eilen innostuin siivoomaan. Ihan vein matot ulos ja pesin lattiat. Hölmön hommaa sikäli kun nyt tiet on niin pölyisiä, että ei tarvita montaa lenkkiä kun taas lattialla on hiekkaa. Kunnon sade olisi kiva juttu, mutta ei vielä huomenna, jolloin taivas saisi mieluiten olla pilvetön, jotta voisi taas ihmetellä luonnon tarjoamaa ohjelmaa : )