Niin miksi? Tuota on tullut mietittyä paljon viime aikoina. En sano mikä on mietityttänyt ja ei kai sitten pitäisi kirjoittaa tällaista ollenkaan, mutta tuo yksi sana selittää ainakin osaksi sen miksi blogi ei oo vähään aikaan päivittynyt. Maailma on epäreilu paikka kun rampauttaa ihmisen henkisesti...
 
Enpä tiijä mitä enää menneiltä viikoilta muistan. 23.2. oli ainakin agitreenit. Rata oli kai, että 3 x hyppy, putki, 2 x hyppy, putki, rengas, hyppy (?), muuri, pussi, hyppy, putki, hyppy x 2. Periaatteessa mun olisi pitänyt selvitä radasta paremmin kuin selvisin. Muurin ja pussin välissä piti tehdä valssi, jotta sain puolta vaihdettua. Kun musta tuntui, ettei se onnistunut, että melkein törmäsin koiruuteen, niin mulla meni pasmat sekaisin. Tuota kohtaa piti hinkata eikä se sujunut ennen kuin tajusin, ettei mun tarvinnut mennä niin pitkälle kuin olin yrittänyt. Sitten sujui. Siis se kohta. En osaa (tai jaksa) selittää seuraavaa ongelmakohtaa, mutta en tiijä, ehkei musta vaan oo agiohjaajaksi. En muista miten toisella kerralla meni, mutta sen muistan, että otti päähän kun käveltiin kotiin. Kuin kruunaamaan paskan fiiliksen törmättiin siihen tun ärrieriin. Siinä oli ydinräjähdys lähellä kun pänni nähdä se piski muutenkin kökköjen treenien jälkeen.
 
Eipä eiliset treenit sen paremmin menneet. Aiheena oli saksalainen käännös. Sitä on treenitty aiemmin, mutta kun kouluttajan mukaan hän ei ollut opettanut sitä oikeaoppisesti, niin piti opetella uusiksi. 13 esteen radalla sitten sakuja riitti! Kolme ekaa hyppyä sakuilla, putki, hyppy, hyppy sakulla, putki, hyppy sakulla, hyppy, putki, hyppy niistolla, hyppy niistolla ja hyppy.
 
Muut ohjaajat aina omaksuvat kaikki ohjausjutut nopeasti, mutta mä en edes välttis treeneissäkään. Masentavaa. Toisella kertaa rata oli helpompi tartti tehdä vaan kaksi sakua, mutta silti mä tunaroin minkä ehdin. Huoh :/ Taas kävelin vähemmän mukavissa fiiliksissä kotiin. Jomi parka kun ohjaaja ei millään opi! Miksi...?
 
Tokoa ei oo nyt ollut muutamaan viikkoon. Enkä ainakaan viimeksi olisi päässyt kun oli jalka kipeä. Sitä ei voinut taivuttaa tai suoristaa nopeasti. Kyykyyn meno oli tuskaa. Oli vissiin tullut käveltyä liikaa... Mulla oli su pesti agikisoissa, joten vaan lepäilin. Onneksi on aidattu piha, niin ei tarvinnut miettiä koirien lenkittämistä.
 
La oli eka päivä sitten muutamaan päivään kun pystyin nousemaan vaikkapa tuolilta ylös miltei normaalisti, joten agikisat kutsuivat. Olin vaan puolikkaan päivän ratahenkilönä. En istunut vaan seisoin koko ajan, sillä siten pääsin nopeammin liikkeelle tarvittaessa. Seistessäni pidin kipeää jalkaa irti maasta. Pestin aikana putosi pari hyppyä ja juuri tietty mun alueelta ; )
 
Olihan se ihan hauskaa katella suorituksia. Näinpä muuten tosi pienen kooikkerin. Kisasi mineissä! Oli aika metkan näköinen miniversio normikoosta : D Siitä kun olisin saanut kuvan!
 
Niin, ja olihan se mukavaa saada kunnon sapuskaa. Siis ihan kunnollista ruokaa oli tarjolla eikä mitään pullaa, suklaata, karkkeja, sipsejä, kuten yleensä on ollut.
 
Liikkeellelähtö / eka polkaisu tuntuivat jalassa, mutta sen jälkeen pyöräily oli ihan normaalin tuntuista. Pesti kuitenkin paljasti, ettei vielä kannattanut lähteä lenkkeilemään, joten taas lepäilin, jotta pääsin agitreeneihin. Treeneissä jalka tuntui, muttei se pahemmin estänyt juoksemista. Ei se vieläkään ole kunnossa, mutta kyllä sen kanssa jo pärjää – tosin kyykyyn en voi mennä normaalisti vaan sitten puristaa pohkeessa. Just jossain pohkeessa / taipeessa on se the spotti, joka on jalan hetkellisesti (toivottavasti) rampauttanut. Oon yrittänyt venyttää, ravistaa, hieroa, painella, pitää sitä seinää vasten ylösalaisin, mutta mikään ei oo auttanut. Noh, kai tää sitten on sitä kun tulee vanhaksi ja silleen ; )
 
Tänään sitten treenittiin ruutua. Alkuun käytin kaikilla namialustaa – tosin Jomilla vain sen ekan kerran. Sitten iski laiskuus liikkua ja kun koiruudet sallivat sen, niin ei tarvinnut rampata käydä laittamassa namialustalle namia vaan ruutuun mentiin ilmankin : ) Ticon kanssa otin lyhyemmältä matkalta kun siltä on jäänyt muutama kerta väliin – sattuneesta syystä. Mutta hyvin se hiffasi idean ja innolla koppaili kun heittelin nameja sen seistessä ruudussa.
 
Sonyn myöskin pystyi lähettämään ruutuun ruokittavaksi ilman namialustaa. Näppärää, etenkin nyt kun jalka ei oo kondiksessa.
 
Jomin kanssa tosiaan käytin alustaa vaan ekalla kerralla ja kun meni hyvin, niin sen jälkeen en käyttänyt alustaa ollenkaan – en edes silloin kun ukko oli ollut hetken tauolla muiden treeniessä. Ruutuun meni : ) Ja kun tuo sujui, niin päätin kokeilla lähettämistä eri suunnista. Lumivuoren takia matkaa ei saanut kovin pitkäksi, mutta muistakin suunnista ruutuun meni. Ei kai se voi näin nopeasti olla jo lähes valmis juttu? Hitsi, kun pääsisin testaamaan sitä jossain...
 
Ticoli voi näennäisesti hyvin. On innokas ja ruoka maistuu – ehkä vähän liiankin hyvin, sillä se saattaa kesken unienkin tulla tarkistamaan vaikkapa lattialle pudonnutta kynää. Välillä makoillessa se näyttää siltä, että sillä ei olisi hyvä olla. Voihan olla, että vaan kuvittelen kun Tico on nyt suurennuslasin alla ja silloin pienetkin asiat voivat näyttää suuremmilta kuin ovatkaan. Mutta yksi asia on varma ja se mietityttää: miksei Ticoa enää näe sammakko-asennossa? Se oli herran lempiasento ja lähestulkoon aina kun se makoili, niin sitten se oli sammakkona. Nyt en oo nähnyt Ticoa sammakkona sitten “Ticon rokkihännän” ja silloin se vielä söi lääkkeitä. Voisko olla, että ei oo kivaa jos masu on maata vasten? Nykyään makoilee niin, että masu on ilmassa tai sitten reilulla lonkalla. Mikset ole enää sammakkona? Miksi et?
 
Laitanpa tähän vielä muutaman kuvatuksen, jotka ovat muutaman viikon vanhoja.
 
 
             t1.jpg
                                                  Ensin oli yksi...
 
 
             t2.jpg
                                                 ...sitten kaksi...
 
 
             t3.jpg
                                              ...ja sitten kolme.
 
 
             t4.jpg
                                      Tico hukkuu karvapallovyöryyn.
 
 
 
Ainnih. Tällä hetkellä mulla ei ole luuria. Reikä, johon laitetaan laturinpiuha, sinne meni roska, jota en saanut pois. Ruuvit on tietty tehty sellaisiksi, ettei niitä kotikonsteilla avata. Rahastusta... Liikkeeseen en oo luuria vienyt, enkä hyvin todennäköisesti viekään, sillä mä oon sörkkinyt sitä reikää aika tavalla enkä tiedä, onko luuri enää turvallinen, vaikka roska saataisiinkin pois. Uuden luurin hommaaminen jumittaa kun en innostu mistään mitä on tarjolla. En oo innostunut hankkimaan lääpittävää levyä, mutta nappulaluuritkin on aika karseita. Että, enpä tiijä mitä tässä tehdä. Otsikkoon hyvin sopien voisin tähänkin paiskata, että miksi sen roskan piti mennä sinne? Miksi, oi miksi? :/