Sään puolesta mennyt viikko ei ole ollut sieltä pahimmasta päästä. On ollut sopivan koleaa, joten on päässyt hyvin tekemään kunnon lenkkejä. Koleus on ollut siksi hyvä, kun silloin Sonyn on voinut vaatettaa pidempää lenkkiä varten. Eihän auringon paahteessa viitti laittaa vaatetta kaverille, jolta vaatetta löytyy jo omastakin takaa. Mettäilyä pojat eivät ole nyt voineet harrastaa, joka on vähän tylsä juttu. Se kun on helppo ja ennenkaikkea mukava tapa purkaa energiaa. Siispä vaihtoehtoisesti olen mennyt aamuisin sittarin parkkipaikalle "tokoilemaan". Molemmat ovat olleet innoissaan juonessa mukana. Näin näyttelyiden alla on pääpaino ollut liikkumisessa ja seisomisessa. Toki on tehty muutakin, kuten seuraamista, paikallaoloa ja maahanmenoa. Sonyn kanssa en ole ottanut maahanmenoa, sillä se tarjoaa sitä todella helposti. Saattaisipa olla, että jos oltaisiin otettu maahanmenoa, niin Sony saattaisikin tarjota sitä kehässä seisomisen sijaan. Maahanmenoa ehtii harjoitella myöhemminkin. Pääasiallisena ideana tässä on ollut tekeminen yhdessä ja energian purku aivojumppailun muodossa.
 
Sony on todella ympäristöherkkä. Siitä huomaa hyvin jos takaa tulee jotain. Ei sen tarvitse edes olla koira, vaan pelkkä ihminenkin riittää. Silloin Sonyn kävely alkaa takkuilla kun kuono on ihan väärään suuntaan. Ja viimeistään silloin kun se törmää päin mun jalkoja, huomaa, että takaa tulee jotain. Houkuttelulla Sonyn kuono on hetken oikeaan suuntaan. Nyt sitten olen tehnyt niin, että kun takaa tai edestä tulee jotain, niin silloin pysähdyn ja pyydän katsetta. Ticolta homma sujuu todella hyvin, joten olenkin käyttänyt Ticoa apuna. Jos Sony on alkanut vilkuilla, niin Tico on saanut palkan ja sitten oon toistanut "katse". Sony on kuitenkin sen verran paljon ruuan perään, että kun Tico saa namin, niin heti on unohtunut ympäristö. Nyt tuota on tehty muutama päivä ja Sonyn ohi on saanut mennä ihmisiä ja pyöriä kun Sony on mua napottanut! Pieni kateus ei liene pahasta ;) Toki tuota on tehty "muuten vaankin", ettei Sony sitten ala olettaa, että aina silloin tulee jotain.
 
Lauantaina päästiin päivällä tunnin lenkille. Varmuuden vuoksi pojat olivat puettuina. Aika hyvin, kun sade alkoi vasta ihan lenkin lopussa. Sitten kävin moikkaamassa rakasta mummiani kun tänään en pääse näyttelyn takia. Oli siellä äidin veljiäkin ja yksi innostui kyselemään näyttelyistä kun sattui tietämään, että sellaiseen olin menossa. Vastailin kysymyksiin ja mua sekä huvitti, että harmitti kun porukka oli ihan että "ooh!" kuullessaan montako pokaalia mulla on ja miten koirat ovat pärjänneet näyttelyissä. Asiasta mitään tietämättömän korvissa se varmasti kuulostaa hienolta, mutta aina asiat eivät ole niin yksioikoisia. Ensinnäkin kyseessä on harvinainen rotu, jota ei montaa kappaletta per näyttely yleensäkään ole. En edes yrittänyt korjata käsityksiä, sillä mielessä on hyvin edesmenneen partiksen mätsärisijoitus: PUN3. Siitä sai palkinnoksi itse kyhätyn ruusukkeen ja siitäkin porukka oli ihan että, "oooh!". :D
 
Iltalenkin jälkeen tein viimeiset pesut ja sitten pojat saivatkin tuhdimman iltapalan. Unta olin kuvitellut saavani seitsemän tuntia, mutta reiluun neljään oli tyytyminen. Tihutti, mutta päätin ottaa riskin ja mennä tunnin lenkille. Onneksi pari kertaa tuli vastaan ihminen, niin saatiin harjoitella katsekontaktia. Ekan tulijan kohdalla Sonylla ei mennyt kovin hyvin: pää pyöri kuin väkkärä. Toisella taas näki, että Sony kyllä tosissaan yritti. Se napotti mua samalla kun korva ja silmät kääntyilivät ääntä kohden. Teki muutaman todella pikaisen vilkaisun, mutta korjasi itse asian, eikä jäänyt tuijottamaan! Ilmeisesti Sonylle on kova pala purtavaksi jäädä ilman namia jos Tico saa.
 
Nyt vaikuttaisi ihan kivalta tuo sää Sonyn värin suhteen. Kyllä, mieluummin sadetta kuin kirkasta auringonpaistetta toivon ulkonäyttelyihin. Ei sitä huvittaisi mennä kuuntelemaan valheita tyyliin: "koira on liian valkoinen" ;) Pilvinen ja sateeton sää se olisi kaikkein paras!
 
Tulin jaarittelemaan ennen näyttelyä, että pääsee sitten helpommalla näyttelyn jälkeen. Yleensä sen jälkeen on väsynyttä porukkaa täällä. Enkä mä näitä kirjoittele muille kuin itselle ensisijaisesti, sillä on mukavaa muistaa sitten myöhemmin, että millaista elo oli näiden kahden kanssa. Saas nähdä kuinka äijien tällä kertaa käy...

Näyttelyssä ollaan oltu. Taiiii pikemminkin se oli sirkusta koko touhu. Mekkala alkoi jo autossa (niinkuin aina). Äijät eivät päässeet ulos ennenkuin olivat rauhoittuneet. Sisäänmeno oli se normaali, eli ääntä ja vetoa. Tein tutustumiset ja käytin pojat vessassa. Sony vaan ei hiljentynyt edes mökissä. Tico osasi ottaa rennommin. Sonya ei saanut millään lopettamaan, joten annoin haukkua. Mutta eihän sitä jaksanut kuunnella ja sitten käskin olla hiljaa. Sony hiljeni hetkeksi, tuijotti silmiin ja sitten taas sitä "Sony haukkua". Jes, kylläpä oli kiva fiilis. Ekan kerran ihan pelotti mennä kehään. Mielessä kävi jopa pois lähteminen kun pelkäsin, että Sonylle käy, niinkuin kävi sille tammikuun näyttelyssä olleelle koiralle.
 
Kehä alkoi puolisen tuntia myöhässä. Ensimmäisenä tuomari kysyi, että onko Sonya koskaan mitattu. Sanoin, että on sitä joskus pentuna yritetty mitata. Tuomari otti mitan ja laittoi sen ihannekoon kohdalle. Ajattelin, että nyt tuli miinusta koosta. Tuomari totesi, että Sony on ihannekoon alapuolella ja oli kiinnostunut tietämään mikä Sonyn säkä on. Yrityksen jälkeen tuomari sanoi noin arvion: 43 cm. Sitten kierrettiin kehä ja seistiin. Kiertäminen meni kai ihan hyvin, mutta Sonyn takuuvarma seisonta oli tipotiessään. Pientä haukuntaa lähes koko ajan (nolottaa...) Seisomisen jälkeen mentiin edestakaisin. Käännekohdassa odotetusti kuului "hau". Sitten vielä ympäri ja taas seisomaan. Seisominen oli tälläkin kertaa ihan kaameeta! Tutkiminen meni ihan ok, kai... En mä muista apuaaaa! Olipa sitten suuri yllätys kun tuomari ojensi mulle punaisen ja vaaleanpunaisen nauhan!!! Tuomarikin näki mun yllättyneen ilmeen.
 
Ticoa ei mitattu. Pirulainen haukkui kun kierrettiin kehää. Seisominen oli sitä sun tätä. Edestakaisesta en muista mitään ja ympärimeno taas äänekästä. Niin ja se loppuseisominen (saanko itkeä?)... Tutkiminen meni hyvin (jee...). Kaksi punaista nauhaa. Enpä ollut yllättynyt. Mokomakin sirkuspelle!
 
Sonyn kanssa uudelleen kehään. Tuomari vielä tarkisti Sonyn kannukset ja sitten ojensi ROPin. Yllättynyt ilmeeni sai tuomarin kysymään olinko yllättynyt. "Kyllä". "Miksi?" "No, kun tää oli tälläistä sirkusta". Tuomari kysyi oliko Sony ollut aiemmin näyttelyssä. Sanoin että oli, mutta paremmalla käytöksellä. Sony sai hyviä uutisia tuomarilta: lisää ruokaa. On kuulemma laihassa kunnossa ja tällä kertaa tuomari antoi sen anteeksi. Sanoi, että lisää ruokaa, niin koira näyttää entistä upeammalta.
 
Pidin tuomarista. Hän oli hyvin perusteellinen toimessaan ja mukavaa oli kun hän kertoi mikä koirassa oli hyvää ja mikä huonoa sanallisestikin. Tykkäsi siitä, että Sonyn silmät sointuvat hyvin turkin väriin. Jes, eipä sanottu valkoiseksi, siispä sää suosi, vaikkei oikein mikään muu suosinut. Aina välillä sataa tihutti, mutta ei ollut kaatosadetta.
 
Hain palkinnot (kaksi pokaalia) ja sertiruusukkeen. Jännä, että serti piti erikseen hakea. En ole moiseen ennen törmännyt. 
 
Sitten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. ABC:ltä ei löytynyt mitään miellyttävää. Kun tultiin takaisin autolle, niin automme vieressä oli auto, josta kuski kysyi onko meillä kyydissä kaksi islanninlammaskoiraa! Vastasin myöntävästi ja kysyin miten he oikein olivat sen tienneet. Noh, heidän kotoaan löytyy vuodenikäinen rotukaveri, että ilmankos! Juteltiin siinä hetki. Sitten suunnattiin Heseen.
 
Näyttelypaikalla ulkoilutin Ticon ja sitten Sonyn kanssa odottamaan ryhmistä. Välillä jopa näytti, että herra olisi rauhoittunut, mutta sitten tuli saavikaupalla kylmää vettä niskaan. Ostin pojille purtavaa ja Sonylle välipalan. Sony söi sen, mutta ei sekään rauhoittanut. Ryhmis alkoi puol neljän aikaan ja meitä oli neuvottu tulemaan paikalle takaisin viimeistään puol kolme, että tunnin sai hytistä kylmässä ja välillä sateisessa säässä. Sony piti itsensä lämpimänä äänellään... Viitosryhmä oli viimeinen. Tuomari tutki koirat erikseen ja vaihtelevasti käski liikkua. Tutkiminen meni hyvin, mutta sitten käskettiin mennä kolmio. Äh, se on mun heikkous, sillä mun on vaikeaa hahmottaa sitä kun liikun. Jotku onnelliset saivat mennä pienen ympyrän.
 
Sonya arveltiin mittelspitziksi, joten korjasin asian. Ryhmäkehään Sony meni todella kauniisti. Ryhmä jaettiin kahteen osaan ja sitten ne osat vuorotellen menivät ympäri. Jooh, nyt Sony oli kekannut takana olevassa koirassa jotain mielenkiintoista, sillä sen pää oli siihen koiraan päin, eikä eteen. Ihme juttu, ettei menty jatkoon...
 
Että tälläistä sirkusta tällä kertaa... Ei sitten enää näin pojat, eihän?
 
Sitten vielä ne arvostelut. On kirjoitettu vähän vaikeasti luettavalla käsialalla, mutta eiköhän niistä jotain irtoa.
 
TICO
 
Ihannekokoa pienempi. Hyvät mittasuhteet. Kaunis pään sivuprofiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä purenta. OK mallinen rintakehä. Sopiva eturinta. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyväasentoinen häntä. Ulkokierrettä takaraajoissa. Rodunomaiset kaksoiskannukset. Lyhyt töpöttävä taka-askel. Saisi esiintyä kehässä hillitymmin. EH1
 
Ticoa ei edes mitattu... Ja kahdesti se on mitattu 46 cm korkeaksi. Eipä tuossa nyt mitään muuta kinattavaa ole. Ja etenkin tuosta viimeisestä kohdasta oon niiiiin samaa mieltä.
 
SONY
 
Ihannekokoa pienempi. Ryhdillisesti (en ole varma tuosta sanasta) esiintyvä. Hyväluustoinen. Mittasuhteet oikeat. Oikeanmallinen pää. Hyväasentoiset korvat. Oikea asentoiset silmät turkin väriin sointuen (sitten sana, josta en saa selvää). Hyvä purenta. Kaunis ylälinja. Hyväasentoinen häntä. Hyvänmallinen rintakehä, johon toivoisin enemmän lihasmassaa ympärille. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Hyvä karvanlaatu. Esiintyy ryhdikkäästi. Erinomaiset liikkeet. Rodunomaiset kaksoiskannukset. NUO ERI NUK1 PU1 SERT ROP (meniköhän tuo litania edes sinnepäinkään?)
 
Tästä voisi sanoa, että nyt valutettiin kerman päälle hunajaa (kaikesta huolimatta) ;)