Perjantaina alkoi lumisade ja se jatkui kun piipahdettiin yöllä lenkuralla. Lunta oli jo sen verran, että jalkaterät peittyivät. Loppujen lopuksi lenkki ei kuitenkaan ollut niin raskas kuin olin alunperin luullut. Juuri tuohon aikaan oli myös aurat työn touhussa, joten suurin osa lenkistä päästiin auratulla tiellä.
 
Myöhemmin aamupäivällä päästin ukkoset pihalle sotkemaan uutta lumipeitettä. Meikä tietty oli kamera kourassa kattelemassa ukkosten touhuja. Samalla putsasin lumesta rappuset ja reittiä portille. Tienpätkääni en kolannut kun lumi tuntui olevan sellaista irtolunta, että maa olisi tullut heti näkyviin. Lisäksi maa olisi naarmuttanut kolaa.
 
 
             test2-normal.jpg
                                "Kyllä sun pää mun suuhun mahtuu!"
 
 
             test1-normal.jpg
                                         "Älä sä kersa ala mulle."
 
 
             test7-normal.jpg
                                   "IRTI! Se tupla on kiinni mussa!"
 
 
             test3-normal.jpg
                             "Nyt näytetään possulle miten se lentää."
 
 
             test4-normal.jpg
                           "Öh, heti, kun se vaan irtoaa mun kuonosta..."
 
 
             test11-normal.jpg
                                         "Nyt pallo saat köniisi."
 
 
             test8-normal.jpg
                                      Hieno sommitelma isoset <3
 
 
 
Joskus kuvan sisältö korvaa kökön kuvanlaadun.
 
 
             test5-normal.jpg
                                        Kun hömpylä saa hepulin...
 
 
             test6-normal.jpg
                                    ...silloin västävät muut eikä hän.
 
 
             test10-normal.jpg
                                             Tico parka ;)
 
 
             test9-normal.jpg
                                              Vain Tico?
 
 
Yöllä piipahdettiin mettäilemässä. Mulla oli plääninä, että yritän tehdä lumeen reitin, jota voisin sitten seurata. Siinä sitten kävi niin, etten suoraan löytänyt oikealle polulle. Kerran jo luulin löytäneeni polun, mutta ei se kuitenkaan ollut se. En heti hahmottanut, että missä paikassa olin. Maisemien perusteella tuntui, että sen polun olisi pitänyt olla siinä, vaan eipä ollut. Ei auttanut muu kuin koittaa jatkaa eteenpäin kun taaksepäin oli jo turhan pitkä matka eikä sitä lunta ollut niin hirveästi puiden suojaamassa maastossa, eli mun jäljet näkyivät aika huonosti.
 
Kohta hokasin, että missä olin. Jotenkin olin onnistunut kiertämään osioon, joka on lähellä hakkuu-aukeeta. Mielenkiintoista. No, mutta pojat pääsivät käymään aukeella pitkästä aikaa. Sen jälkeen mun oli helppo suunnistaa. Sitten piti vielä koittaa löytää se oikea kohta, josta poiketaan pois polulta. Ihan arvalla sukelsin puiden joukkoon. Tuntui vaan, että siinä se kohta olisi. Edetessäni epäilin kerran jos toisenkin teoriaani. Päätin kuitenkin kattoa, että pääsinkö siitä yhtään mihinkään. Aikaa oli.
 
Kohta osoittautui olevan juuri se, jota olin alunperin lähtenyt hakemaan. Menin reittiä muutaman kerran eestaas ja tein joitakin merkintöjä, jotta seuraavalla kerralla pääsisi ongelmitta aukeelle.
 
Mettäilyn jälkeen pesin Sonyn. Herra oli saanut vähän harmahtavaa vivahdetta turkkiinsa sitten joulukuun alun pesun. Nyt kun oli talvisempaa ja vielä kun luntakin oli tullut lisää, päättelin, että oli turvallista pesaista karvapallo.
 
Sunnuntai ei alkanut kaikkein helpoimmissa merkeissä. Äippä soitti ja kysyi, että halusinko lähteä Paraisille. Joo, kyl, mutta... Voihan kökkö, johan meni vaikeeksi. Mulla oli ollut plääninä mennä hömpylän kanssa koirakouluun. En osannut vastata heti, vaan sanoin, että laitan viestiä jonkin ajan päästä. Äippä kun oli lähdössä lenkille koiransa kanssa. Puhelun aikana se maanittelikin koiraansa ulos. Se tuntui kummalliselta; koira, joka ei välttämättä haluaisi lähteä ulos! Onko sellaisiakin koiria ; ) Toki on, mutta se tuntui hassulta kun omat suurinpiirtein menevät ovesta läpi kun alan laittamaan vaatteita päälle.
 
Alkoi päätä polttava pähkäily. Halusin mennä koirakouluun, mutta halusin myös käydä moikkaamassa mummia. Näpyttelin äipälle vastauksen ja vielä piti miettiä, että näinkö oli näreet. Panoin “lähetä” ja huokaisin syvään. En vieläkään ollut ihan varma, että niinkö halusin, mutta sillä nyt mentiin.
 
Äippä napsi mut kyytiin postilaatikoilta ja Paraisilla meni kolmisen tuntia. Hitsi, kun en koskaan muista ottaa kameraa mukaan. Paraisilla kun on yksi koira, joka muistuttaa paljon Ticoa. Se on monirotu, olikohan se nyt collien ja jonkun muun sekoitus. Sen toinen korva on lurpallaan ja toinen pysty. Ja tältäkin pojalta löytyy takaa tuplat! On Ticoa hieman isompi.
 
Paraisilta kotiuduttuani jotenkin vaan jämähdin pihalle. Ja vieläpä hain kameran, vaikka mun ei pitänyt. Aamuinen kuvailusessio oli ollut sen verran tuskastuttava, että ei olisi oikein huvittanut. Kameran hain kun yritin ottaa videolle Jomin napun metsästystä. Joko koira on ahne isolla aalla tai naput on huippuhyviä. Anyway, tuo pieni olento yritti kiivetä lähes pystysuoraa kallionseinämää kun oli haistanut napun siellä jossain. Videota en saanut, mutta sitten tuli muuten käytettyä kameraa : D Saatiin vielä nauttia kunnon lumisateesta siinä samalla kun pihailtiin.
 
 
             test12-normal.jpg
                                       "Kamut hei, te litistätte mut."
 
 
Ma ennen töitä kävin poikien kanssa koululla treenimässä. Mun mettään tekemä reitti oli hyvää vauhtia katoamassa tihutuksen myötä. Ei voi olla totta! Just kun saatiin vähän enemmän lunta, niin sitten sataa vettä. Ja onneksi joku ei uskaltautunut pesemään erästä vaaleaa koiruutta. Äh.
 
Koululla ollaan käyty treenimässä joka aamu. Kahtena aamuna oli tihuttanut, joten laitoin tänäkin aamuna päälleni teltan. Hyvin pian mulle selvisi, että ei ollutkaan vesikeli. En kuitenkaan jaksanut vaihtaa takkia vaan oletin, että kyllä sen kanssa tarkenee.
 
Ehkä olisi tarennut jos ei olisi ollut kylmää tuulta. Nopeasti se teltta alkoi tuntui k-k-k-kylmältä eikä mun sormetkaan pysyneet toimintakykyisinä niin kauaa kuin olisin toivonut. Jomin treenistä tuli tänään lyhyt kun sormiin jo sattui kylmyys. Enemmän tuli heiteltyä lelua eikä pikku-ukko näyttänyt siitä pahastuvan.
 
Isosille oon ottanut seuraamista, jääviä, pakkia ja kaukoa hihnanmitan päästä. Sony on ollut tosi hyvä. Kaukoissakin on pysynyt paikoillaan : ) Ticolle nyt jostain syystä tuottaa vaikeuksia mennä maahan sutjakasti. Tarttee usein tuplakäskyn ja sittenkin maatuu kuin olisi joku satavuotias koira. Tänä aamuna oli jo pikkasen pirteempää menoa.
 
Jomin kanssa on tullut otettua seuraamista, pakkia, sivua, jääviä ja suoraa maahanmenoa mun sivulla. Ei ole saanut olla persoonallinen ja vetää vinoon, jonka se helposti tekee. Jomiakin palkkailin välillä lelulla ja herra on siitä innoissaan. En tiedä miten paljon mukana oli sattumaa kun tänään oltiin treenitty jotain ja sitten kehuin poikaa. Poika innostui, teki hypyn, jonka aikana pieni kuono kävi siinä taskussa, jossa lelu oli. Jomi kai meinasi, että hän oli niin hyvä, että se oli leikin paikka. Tämä tapahtui heti treenin alussa, joten ei Jomi ainakaan tänään saanut muistutusta, että missä taskussa lelu oli. Mä hämmennyin tempauksesta täysin enkä osannut tehdä muuta kuin nauraa. Kaikki kävi niin nopeasti ja lelun saatuaan Jomi oli tositosi happy. Eipä ollut eka kerta kun koiruus onnistui vetämään maton mun jalkojen alta. Juttua treeniessämme se on onnistunut yllättämään tosi monta kertaa. Eihän siinä sitten osaa muuta kuin nauraa kun alku, joka on näyttänyt siltä, ettei kyllä onnistu, onkin saanut aikaan onnistuneen lopputuloksen.
 
Nooh, mettäilyt meni mettään, samoin koirakouluun meno. Mutta näyttääpä siltä, että se verkko, joka alkuvuodesta heitettiin veteen, saa saaliiksi muutakin kuin vettä. Saalista jaetaan 2-3 viikon päästä. Riippuu ihan siitä, että koska ehtii kirjoittamaan. Tässä kuussa on tulossa vähän kaikenlaista...