Heräsin funtsien, että mitäköhän kello oli. Kun ei nukuttanut, niin vilkaisin kelloa. Vielä tunti ja sitten se olisi pärähtänyt soimaan, joten turhaa oli jäädä sänkyyn pyörimään. Lähdin ukkeleiden kanssa käymään kartonkipönikällä. Alunperin olin suunnitellut tekeväni lenkuran vain isosten kanssa, mutta mulla oli edelleen reppu tyhjentämättä ja olisi pitänyt keksiä jotain estettä, ettei hömpylä olisi päässyt jääkaapinjohtoon kiinni. En tiedä, että tekisikö se enää niin, mutta en halua sitä testata. Yleensä se pikkuhäkki on ollut suojelemassa johtoa.
 
Lenkin jälkeen tyhjensin repun, paistoin pihvin ja tein puolukkaista tuorepuuroa (sain muistutuksen, että tartteisin uuven teharin...). Kaikki nuo olivat asioita, joita olin suunnitellut tekeväni lauantaina, mutta venähtänyt näyttelypäivä + hinku kirjoittaa siitä heti muuttivat suunnitelmia. Tuota puolukkahommelia on jo pitänyt tehdä jonkin aikaa, mutta ohje on hävinnyt. Koko ajan olin muistanut, että se löytyy mun bloksusta, mutta en vaan muistanut ettiä sitä kun koneella kävin. Vihdoinkin netissä ehti käymään ilman kiirettä ja silloin muistin ettiä sen ohjeen, joka toden totta löytyi mun bloksusta. Hyvä, että höpöttelee kaikenlaista ;D
 
Pakkasin repun ja kävin netissä moikkaamassa niitä, joita en ehtinyt viikko sitten. Lähempänä H-hetkeä päästin isoset käymään pihalla ja sitten ne saivat taas pitää huolta mun möksästä kun hömpylää taas vietiin.
 
Tkamu ilmestyi pihaan sovittuun aikaan ja me hypättiin kyytiin. Edessä oli ihanaa koirien juoksutusta! Tosin heti alkuun tuli vastaan ikävähköjä uutisia. Mukaan olisi pitänyt lähteä myös neesen, mutta kaunottarella oli mennyt masu sekaisin kaikesta näyttelyhälinästä. Kyllähän sen eilen ihan näki, ettei neiti juurikaan viihtynyt. Oli vähän paniikissa ja namit eivät maistuneet. Tällä kertaa menestyksen hintana oli ollut ulkona ravaaminen ja nukkuminen oli jäänyt vähiin. Todella harmi, sillä olisin niin mielelläni halunnut koittaa kuvata tuota suurisilmäistä kaunotarta. Neidillä on suuret ja tummat silmät, joita ei voi olla huomaamatta ja joihin ei voi olla ihastumatta, etenkin kun nuo simmut ovat vaalean turkin omistavalla neitosella. Silmistä tulee mieleen Tico. Ticollahan on myös vähän isot silmät ja nekin napit saavat helposti mun huomion.
 
Mutta, nyt lenkurasta tuli poikien välinen juoksuhetki. Jomi tiesi, että tiedossa oli jotain kivaa ja piippaili matkalla metikköön. Kun auto oli pysähtynyt määränpäässä, Jomi ihan tärisi kun istutin sitä etupenkin jalkatilassa. Hölmö. Jomille ja jättikselle oli tarjolla paljon juoksutilaa peltojen ja metiköiden muodossa. Meille vähemmän karvaisille oli tarjolla ilo seurata poikien painelua ja ihastella kaunista luontoa. Johan tuota kauneutta olin jo viikon ihastellut, mutta edelleen olin vaan, että ooh ja aah kaikesta komean kuuran peittämästä kasvustosta ja puista. Miten kaunista voikaan olla, vaikka lunta on vain sen verran, että voi sanoa lunta olevan?!
 
Kauneuden lisäksi ooh ja aah pääsi kun näin ryppään kaatuneita puita. Sanoin tkamulle, että olisi jollain tavalla ollut siistiä olla seisomassa vastakkaisella peltoaukealla seuraamassa kun nuo puut ovat kaatuneet. Jotenkin sellainen on vaan niin kutkuttava ajatus nähdä luonnonvoimien jylläävän olematta kuitenkaan ite vaarassa.
 
 
             frost2-normal.jpg
 
 
 
Reilu tunti meni lenkuraan. Nopeamminkin siitä olisi kai selvinnyt, ellei olisi pysähdellyt kuvaamaan. En muista, että koskaan aiemmin mulle olisi tullut tarvetta kuvata pelkkiä heiniä tai puskia, joissa ei edes ollut lehtiä. Lehtiä ei tarvittu kun kuura koristi ja tuo valkoinen hyytävä kauneus oli syynä heinienkin kuvailuun. Me oltiin kyllä ihan myytyjä auringossa kimalteleville pikkutimanteille, jotka peittivät joka paikkaa. Sanon sen vielä uudestaan, että hitsi, kun oli kaunista! <3
 
 
             frost10-normal.jpg
 
 
 
             frost27-normal.jpg
 
 
 
             frost8-normal.jpg
 
 
 
             frost35-normal.jpg
 
 
 
Harmi vaan, etten onnistunut taltioimaan tuota kauneutta juuri sellaisena kuin sen näin. Yritin kyllä, mutta kuvaushetkellä tulos ei oikein miellyttänyt. Koneella kuvat näyttävät ihan kivoilta, mutta eipä silloin enää ollut silmien edessä sitä kaunista todellisuutta.
 
Koirien kohdalla kuvasaldo jäi laihaksi. Automaattiset vaihtoehdot sai unohtaa ja timanttinen maisema toi haastetta kuvaamiseen. Oli vaikeaa löytää hyvää perussäätöä, jota olisin voinut käyttää koko lenkin ajan. Tkamu joutuikin kuuntelemaan amaatöörikuvaajan mutinoita kameran räpsähdyksen jälkeen ;D
 
Toisinaan otin ihan tietoisesti pojista kuvia vasten aurinkoa kun halusin koittaa saada sellaisia tietynlaisia kuvia. Ehkä allaoleva kuva on jotakuinkin sellainen.
 
 
             frost19-normal.jpg
 
 
 
Pojat pinkoivat. Etenkin Jomi oli ihan täpinöissään ja otti irti kaiken mitä pienistä vahvoista tassuistaan vaan lähti. Herra myöskin oli paikalla kun nameja jaettiin ja toisinaan kokeili itsepalvelua tkamun houkuttelevan alhaalla roikkuvasta namitaskusta. Ja, hepanpee myöskin maistui.
 
Oli kyllä ihana ja kaunis lenkki. Kiitokset tkamulle tästä ideasta <3 Samoin kiitokset häkin ja luiden kuskaamisesta. Kevensi kovin mun kotimatkaa eilen kun ei tarvinnut niitä raahailla :)
 
Kuvia lenkiltä on nähtävissä tän linkin kliksautuksen jälkeen
 
 
Oltiin kyllä liikenteessä ihan valoisaan aikaan, vaikkei kaikista kuvista sitä uskoisi ;) Ja, yhdessä kuvassa on nähtävillä Picasan tekemä juttu. Aina ekoista tän talven lumikuvista lähtien joukkoon on latautunut lumisadekuva. Joka kerta on tullut kuvaan tai kahteen lumisadetta. Näyttävät kyllä ihan kivoilta, mutta en ymmärrä miten noita kuvia tulee.
 
Tkamu halusi moikata isosia ja päästin ne pihalle. Nyt ei auttanut paimennussauva volyymin hiljentämiseksi kun isoset olivat ihan innoissaan jälleennäkemisestä. Kumma juttu, meinaan on se aina ennen tepsinyt. Jomi ei osallistunut laulukuoroon vaan oli ihan hiljaa.
 
Jomin oli tarkoitus jäädä kotivahdiksi. Siis OLI. Pohdinnan jälkeen otin senkin mukaan kun halusin koittaa ottaa kuvia kauniissa puitteissa kaikkien kanssa. Messarin lähellä otetuissa kuurakuvissa mieluiten näkisin kaikki kolme, mutta eihän se tietenkään ollut mahdollista eilen. Nyt oli, joten liikkeelle kaikkien kanssa.
 
Mentiin lähipellolle. Sekään ei ole kai koskaan näyttänyt niin kauniilta. Siellä kävellessämme mulle alkoi tulla ideoita, joita voisi yrittää. Pojat riviin kuuraisen pajun eteen. Rivi piti koittaa saada aikaiseksi niin, ettei olisi hirveesti tuhonnut kuuraista maata. Oma juttunsa sekin.
 
Odotettavasti Tico oli taas veetuuntuneen näköinen kameran edessä, mutta tällä kertaa ilme kirkastui aika nopsaan :) Tähän sessioon ei mennyt kauaa ja ilahduin siitä kovin. Ehkä jopa vähän liikaakin. Kun ihan hihkuin ilosta, niin pojat tietty myöskin innostuivat. Yhtäkkiä ne hokasivat, että he olivat ilman vermeitä ja sitten niitä vietiin. Etenkin karvapalloja. Tico pysähteli muutamaan otteeseen kun huusin poikien perään, mutta lopulta kiusaus lähteä kavereiden mukaan kävi liian suureksi ja sinne meni mun viimeinenkin oljenkorsi. Siinä sitten livahtivat pojat ja muutama kettu mun suusta...
 
 
             frost37-normal.jpg
 
 
 
Kohta Tico tuli takaisin. Otin sen kiinni ja aloin huhuilla karvapalloja. Pelotti, että ne olivat menneet rallattelemaan naapurien pihoille, etenkin lapukkatalon. Olihan kuvauspaikalta sinne matkaa, mutta äkkiäkös rallikoirat sinne tahtoessaan hurauttivat.
 
Helpotus oli suuri kun kohta karvapallot tulivat mun luo. Hihnaan nekin ja namit kitaan. Ikävästä välikohtauksesta huolimatta en lannistunut vaan halusin jatkaa kuvailua. Nyt piti muistaa olla ite innostumatta liikaa, ettei samanlainen kirmailu toistuisi.
 
Seuraavaksi rivi muodostettiin kaislaverhon eteen. Aurinko paistoi ihanasti sen takaa ja sitten vielä kun sen verhon edessä oli kaunista heinikkoa, niin tätä piti ehdottomasti kokeilla. Taaskin rivi piti rakentaa niin, että mahdollisimman vähän kauneutta tuhoutuisi. Tästä kohdasta sain mielestäni nappikuvan. Vaikkei värit olekaan ihan sitä, mitä mä näin, niin silti ne ovat kohdillaan. Haalea väritys tuo jotenkin tunnelmaa näihin kuviin. Alla olevista kuvista tulee samanlainen fiilis kuin niistä kukkakuvista, joissa isoset posettavat (yksi niistä on tän vuoden isliskalenterin kannessa). Omasta mielestä ne kukkakuvat ovat onnistuneita ja samaa funtsin näistäkin. Jes, kyllä kannatti mennä tuolle pellolle. Laittaiskohan tuon, jossa näkyy enemmän maisemaa tietsikan taustakuvaksi, hmmm...?
 
 
             frost38-normal.jpg
 
 
 
             frost41-normal.jpg
 
 
 
Auringossa kylpevä timanttinen heinikko oli seuraava kohde. Ensin kokeilin ottaa makoilukuvia. Tällä kertaa vaihtelu ei virkistänyt vaan istumisasento oli toimivampi. Mutta maiseman kauneutta en oikein onnistunut taltioimaan niin hyvin kuin kaislojen edessä. Poikien väreistä tyksin. Niin ja, tiedoksi, ettei Jomi ole ottanut mitään kasvupyrähdystä vaan isoset istuvat jotenkin kasassa :D
 
 
             frost39-normal.jpg
 
 
 
Yksittäiskuvia seuraavaksi. Ekana istutin Sonyn kaislojen eteen. Monen yrityksen jälkeen luovutin. Nyt en onnistunut saamaan tyydyttävää kuvaa. Sony ei ole kaikkein helpoin kuvattava aurinkoisella säällä ja kai sekin toi oman haasteensa, että ympärillä oli niin paljon vaaleaa muutenkin. Pääasiassa mun pumpulipallo ylivalottui.
 
Hetken kokeilin samaa Jomin kanssa, mutta eäh. Ehkä arska oli ehtinyt siirtymään jo liikaa sitten tuon triplekaislan. Tiedän, että sekin vaikuttaa, että mitä muita värejä on ympärillä kun zoomailee. Ehkä pojat muodostavat vain yhdessä toimivan kuvauskohteen tälläisissä olosuhteissa ;) Oli miten oli, meikä luovutti. Ticon kanssa en edes yrittänyt, vaikka Tico olikin ollut oikein hieno malli koko session ajan. Mutta mulla alkoi sormet jäätyä eikä se ollut reilua poikia kohtaan istuttaa niitä forever. Yksi joutui istumaan kameran edessä ja kaksi mun selän takana. Ei ollut mitään puuta, johon olisin saanut kaksi muuta sidottua, joten niiden oli sitten istuttava paikoillaan. Hienosti istuivat, että ei siinä mitään. Kylmä varmasti niillekin alkoi tulla.
 
Kotona pojat saivat luut ja meikä jännityksellä kattomaan millaisia kuvia todellisuudessa olin saanut napattua. Kaislakuvaan oon kyllä ihan in loov <3 Jos sää sallii, niin kuvailu jatkuu tulevalla viikolla.
 
 
             frost40-normal.jpg