“Ensin säkki pyörällä Kupittaalle ja sitten sinne äijien kanssa”. Näin meni mun tämän kertainen kuningasidea. Siihen tuli kuitenkin muutos kun juttelin suunnitelmistani äipän kanssa. Se kyseli mun viikonloppusuunnitelmia. Sen mielestä idea oli ihan älytön. Aijaa? :D Noh, mut kun autottomalla ei juuri ole niitä vaihtoehtoja liikaa... Ja mä nimenomaan halusin viedä sinne sen Seinäjoelta saadun säkin. Poikien kanssa se ei olisi millään onnistunut kun en olisi saanut minnekään 15 kilon ruokasäkkiä. Siksi siis noin. Vähän aikaa “kinattiin” mun ideaa ja sitten äippä tarjoutui heittämään mut ja säkin sinne. Sen jälkeen se olisi tuonut mut takas kotiin. Muuten hyvä, mut pari seikkaa vaivasi: äippä olisi joutunut lähtemään tosi aikaisin ja musta tuntui tyhmältä, että se olisi turhaan ajanut mut takas kotiin. Vähän pohdiskelin ja sitten tein ehdotuksen, joka saattoi mennä niin metikköön kuin vaan voi olla. Äipän oli pakko ottaa pahasta eroahdistuksesta kärsivä koiransa mukaan. Ei siinä muuta kun se on uros... Sony on kerran ollut sen kanssa samassa autossa ja ihan hyvin meni. Mietin hetken, että onnistuuko se jos molemmat äijät on samassa autossa sen kanssa??? Sitä siis lähdettiin koittamaan. Näin äippä sai inhimillisemmän herätysajan lauantai-aamuun eikä mun tarvinnut ees taas sahata väliä Kupittaa-koti.
 
Heräsin puolta tuntia ennen kellon soimista. Ulkona satoi, joten pidemmän lenkin sai unohtaa. Parin karjalanpiirakan jälkeen lähdin nenä rypyssä lenkille. Oli vilu eikä todellakaan olisi voinut vähempää kiinnostaa mennä sateeseen. Onneksi sade oli vähäisempää, miltä ensin oli vaikuttanut. Lenkin jälkeen pakkailin ja tyhjän ajan käytin imuroimiseen. Sony kuorruttaa innolla mun olohuoneen mattoa. Ei mene montaa päivää kun nukkamatto on “vaalean hunnun alla”. Imuroiden sai lihakset sen verran lämpimiksi, että oli hyvä venytellä. Kerran oon kokeillut sitä suoraan sängystä noustuani ja ei muuten ollut mitenkään miellyttävä kokemus. Siis ensin täytyy lämmitellä, jotta saa viikon käämit pois niska-hartiaseudulta ;) Sitten tein loppuvalmistelut ja aloin odotella kyytiä. Sadekin oli lakannut. Siitä huolimatta pakkasin reppuun paljon sadevermeitä. Eipä siellä sitten oikein muuta ollutkaan veden ja rokotusten lisäksi :D
 
Ensin autoon kamat ja sitten Tico kuskin taa. Sony Ticon viereen ja mä Sonyn viereen. Äipän koiruus oli köytettynä etupenkille. Matka meni hyvin. Kukaan ei rähissyt tai edes yrittänyt :) Ticolla esiintyi levottomuutta (yllätys?) ja se ei tahtonut pysyä maaten sekä myös vikisi jonkin verran. Ticon piti maata, jottei turhaan kattelisi sitä äipän koiraa. Sony oli ihan nätisti. Hieman jännitti, että miten sitten kun auto pysähtyy, meinaan se on kohta, jolloin alkaa takapenkillä liikehdintä ja äänenkäyttö. Kyllähän Ticolla oli sekoiluyrityksiä, mutta ollakseen Tico, se oli ihan hyvin. Ekana vein Sonyn tolppaan ja sitten hain pikana Ticon. Huh, me selvittiin kunnialla reissusta uroksesta huolimatta :) Sitten vielä kamat ulos autosta ennen kuin oltiin oman onnen nojassa. Nyyh, äippä hylkäsi meidät ;)
 
Hitsi kun nuo turvavyöt ovat kätevät! Alunperin aloin käyttämään niitä lenkeillä ihan sen takia, että kun autoilu on näille suhteellisen harvinaista herkkua, niin eivät sitten keräisi turhia kierroksia kun se vyö kerran sadassa vuodessa laitetaan päälle. Tai siis Tico ei keräisi... Käytön myötä oon saanut huomata, että ne on kätevät muussakin kuin autoilussa. Niillä saa äijät hyvin kiinni esim. tolppaan. Ensin vedän Sonyn normihihnan tolpan takaa ja siinä samassa pujotan sen Ticon lukitun fleksin kädenkahvan läpi. Sitten Sonyn hihnan kädensija kiinni siihen, johon tulee kiinni turvavyö ja klik. Kätevää ja helppoa! Pojat olivat tolpassa kun kyhäsin äijien mökin pystyyn. Sitten äijät sinne ja ilmoittautumaan. Ilmojonossa ripsi hieman vettä. Tämä oli semmoinen mätsäri, että siihen oli voinut ilmoittautua ennakkoon. Musta on tyhmää, että ennakot on tulleet mätseihinkin. Mätsien yksi jujuista on just se, että voi vaan mennä paikan päälle ja ilmoittautua. Ennakot ei mun mielestä kuulu mätseihin. Mietinkin, että mahdanko saada väliä poikien välille tuon ennakon takia. Sain ja vieläpä ihan kivasti: Sony oli 409 (vaan 8 oli ilmoittautunut ennakkoon) ja Tico sai numeron 414.
 
Sitten se tunteellinen höpsismi-osuus... Niin hölmöltä kuin ehkä tämä kuulostaa, niin kyllä siinä oli vähän tunteellinen olo kun raahasin RYP1-säkkiä kodittomille koirille. Siellä otettiin vastaan lahjoituksia kodittomille eläimille ja kun tuon ilmoituksen näin, niin päätin, että oli sää mikä tahansa, niin silloin lähtee se säkki pois. Itellä kun ei oo sille mitään käyttöä. Ne on myrkkynappuja ja ehkä tunnearvosta olisin voinut käyttää niitä koulutuksessa – ellei se olisi sellaista kummallista rouhenappua. Tunnustan, että olen käyttänyt ne pari pienempää säkkiä koulutuksessa ja siksi tiedän millaisia nuo naput ovat. Jo muutan napun jälkeen sormet oli ihan klähmässä yhdistelmästä koirankuola ja se rouhe. Ei kivaa, joten se 15 kilon säkki seisoi vain tyhjän panttina tilaa viemässä. Kiva, kun tuli tuollainen keräys vastaan, niin pääsi siitä mukavalla tavalla eroon :)
 
“Oi jaarijaarijaa, jokos mentäis itse asiaan”, saattaa jo joku siellä tuskailla. Hih, pitkät rivit on tullut jo runoiltua eikä itse mätsistä vielä sanaakaan. Sorry, vielä joudutte odottelemaan, sillä niin jouduttiin mekin ;)
 
Lahjoituksen jälkeen menin kävelemään poikien kanssa puistoon. Tuo on kyllä monin tavoin hieno paikka järjestää mätsäri: on tilaa kehille ja autoille, pojat saa hyvään paikkaan ja vieressä on hyvä puisto kävelyttää koiraa. Kävelylle oli tarvetta kun autolla oltiin herrasteltu paikalle. Yleensähän siellä puistossa ei kävellä kun jo matkalla voivat pojat tyhjentyä. Sitten Tico mökkiin ja Sony harjaukseen. Epävakaan sään vuoksi päätin hoitaa asian pois heti. Sateella on ikävää harjata märkää koiraa kun ne karvat tarttuu käteen. Harjauksen jälkeen kierreltiin ja vähän treenattiin. Hyvin meni. Koiria oli paikalla vain muutama. Sony jäi mökkiin huutamaan kun Tico pääsi jaloittelemaan. Vielä kerta jaloittelua Sonyn kanssa ennen kuin Tico taas pääsi, jonka jälkeen vaihdoin sille näyttelyhihnan. En uskalla käyttää sitä hihnaa “yhtään liikaa” kun se on osaksi ketjua siitä kaulaosasta eikä muuten ole mitenkään vahvaa ketjua. Kunnon vetäisyllä menisi varmaan poikki. Sonyn hihna taas on pelkkää narua ja sen voikin vaihtaa heti päälle.
 
Treenailu oli mennyt sen verran hyvin, että päätin keskittyä tällä kertaa Sonyn kanssa enemmän siihen odottelupuoleen. Välillä käytiin vähän juoksemassa kehässä ja tehtiin namikäännöksiä, jotka sujuivat hyvin. Odottelu sen sijaan oli aikamoista puhinaa. En puuttunut siihen, ellei se puhina tullut ketjussa. Muuten sai äijä lillua omassa liemessään. Mulla oli tällä kertaa mukana juustoa ja sitä tippui jos Sony katsoi mua huomatessaan koiran. Mitään en sanonut tai tehnyt. Olla möllötin vaan. Työt sai tehdä Sony.
 
Odottelua piisasikin vaikka kehät alkoivat jotakuinkin ajallaan. Tai siis kehä. Kehiä oli kaksi ja ekana oli lapsi-koira-kisa. Toisessa kehässä ei ollut silloin mitään...? Välillä kävin kiertelemässä ja löytyi yksi hyvä kohta pujotella koirien välistä. Hyvin meni siitäkin huolimatta, että miltei törmättiin – arvatkaa vaan keneen! Noh, siihen teiniin koirineen :( Mä olin nähnyt sen ilmojonossa ja yritin arvioida tulisiko siitä Ticon pari. Mutta vaikeetahan se oli kun ei tiennyt oliko muut jonossa olijat jo ilmoittautuneet ennakkoon. Oli miten oli, mä päätin, ettei kumpikaan pojista mene sen kanssa kehään. Jos vaihto ei onnistuisi, niin sitten jäisi koko kehä välistä. Sori Tico, että olin viimeksi täysi aasi :( Tosiaan siihen koiraan miltei törmättin ja oli kiinni sekunnin sadasosista, ettei Sony sanonut mitään. Sen ilme oli jo sellainen, että älämölö alkaa ihan just, mut mä ehdin siihen väliin ja tuosta selvittiin pelkällä tuimalla ilmeellä. Oli kyl kiva kun miltei heti sen jälkeen Sony jatkoi hienosti kävelyä eikä jäänyt märehtimään sen koiran perään :)
 
Kehien ilmoitetusta alkamisajasta saatiin vielä odotella puolitoista tuntia, ennen kuin isojen koirien vuoro tuli. Siinä välissä otin välillä Ticonkin jaloittelemaan ja olin ehdottoman tarkkana ettei äijä vetäisi sen hihnansa kanssa. Hyvin meni jaloittelu :)
 
Tässä mätsissä otettiin luokan kaikki koirat kerralla kehään ennen varsinaisen arvostelun alkamista. Tykkäsin ideasta, sillä sehän oli vaan lisätreeniä :) Ticohan ei päässyt tuohon kehään. Siinä kehässä piti olla numerojärjestyksessä. Etsin 408 ja menin sen perään. Voi ketun se rumempi sukulainen kun se h-vetin teini tuli meidän taa. Sonyhan sen huomasi ja koirat sanailivat toisilleen. Seisomisesta ei tullut mitään kun äijä koko ajan kääntyi siihen koiraan päin. Ei auttanut juusto nyt tippaakaan. Kehän ulkopuolella se oli ollut oikea menestys. Kuin ihmeen kaupalla sain Sonyyn jonkinlaisen kontaktin ja sitten syötin sitä kun se seisoi. Onneksi meidän väliin tuli muutama koira ja kun piti lähteä kiertämään, hyvin meni. Sony oli ihan hipihiljaa ja liikkui tosi nätisti :) Koiria oli sen verran paljon, ettei kehässä pystynyt juoksemaan ja kaikki vaan kävelivät reipasta tahtia. Olen ylpeä Sonysta kun se pystyi olemaan niin nätisti vaikka se kamala mörkö oli vain kahden koiran päässä. Laav juu. Kun päästiin pois kehästä, niin silittelin Sonya rauhoittavasti sekä käytiin vähän koipea nostelemassa.
 
Sonylla oli parina isohko musta tyttö. Rodusta ei tietoa. Se oli ekana. Ensin oli tutkiminen. Kun tuomari tuli meidän luo, niin Sony heilutti häntää. Tuomari kysyi oliko koira kiltti, saako koskea taakse ja näyttääkö hampaat. Kaikkeen oli vastaus “juu”. Hienosti Sony oli. Sitten kierrettiin kehä yksin ja that´s it. Tästä mätsistä sai kirjallisen arvostelun ja Sony seisoi hienosti kun odoteltiin tuomiotamme. Meininki oli yhtä upeaa kuin silloin siinä RYP-kehässä :) Saatiin punainen.
 
Sony jäi mökkiin mölisemään kun oli Ticon vuoro astua estradille. Jo siinä vaiheessa tiesin, ettei se likka ollut Ticon pari. Oli hyvää aikaa treenata ja hyvin meni :) Yritin kattella, että kumman se likka saa, mutta en saanut selvää. Tuomari kun antoi nauhoja vaihtelevasti. Aina ei ekan nauhan saaja välttämättä ollut punainen. Näytti, että se sai punaisen. Fak!
 
Tico oli ekana. Ticon kohdalla esitettiin samat kysymykset. Taas vastaus oli “juu” kaikkiin. Tosin Tico ei tainnut antaa sellaista mielikuvaa. Se oli muissa maailmoissa kun kyttäsi kovin kehän ulkopuolelle. En tiedä näkikö se sen likan koiran vai mikä oli, mut yhteistyötä meillä ei ollut. Lisäksi kun tuomari kokeli takaa, niin Tico yllättäen yritti istuutua. Se kai luuli, että se koira, jota se kyttäsi, kävi kiinni takaa... Kirsikkana kakun päällä Tico murisi kun hampaita katottiin. Tico EI murissut tuomarille, sillä sen silmät oli suunnattuna jonnekin kehän ulkopuolelle. H-vetin noloa. Luulikohan se tuomari, etten tunne lainkaan koiraani kun sanoin juu, vaikka koiran käytös ei välttämättä siltä vaikuttanut? Tosin, se tuomarikin sanoi, että nyt taitaa olla jokin toinen koira kiikarissa. Missään vaiheessa sinisen saanut Tico ei pitänyt ääntä vaikka muuten olikin kuutamolla. Arvostelussa ei ollut hurraamista, enkä sitä ihmettele. Kun kehäsihteeri antoi mulle nauhan, niin yritin selvittää kumman nauhan se likan koira oli saanut. Luulin tietäväni sen koiran nimen, mutta ei siitä listasta löytynyt sen nimistä koiraa, jolla nimellä se silloin siinä luoksetuloharjoituksessa sitä kutsui. Kummalista... Kysyin kuitenkin, että onko ok mennä siitä koirasta kauemmas jos se tulee mun koiran kanssa samaan kehään. Oli ok.
 
Kun Ticon kehä oli mennyt niin pipariksi ja kun siniset menevät kehään ensin, niin päätin, että siinä oli Ticon osuus siltä päivältä. Jos äijä vaan kyttää muita, niin parempi oli jättää väliin sinisten kehä. Päätöstä helpotti vielä sekin, että olin melko varma sen likan saaneen punaisen nauhan, joten ei todellakaan Sony menisi kehään suoraan mökistä.
 
Taas oli odottelutreeniä blondin kanssa. koiria oli joku 30. Puhinaa oli, mutta oli myöskin hiljaisia hetkiä. Juustoa kului. Aika hyvin Sony katteli kun meni muita koiria ohi. Välillä käytiin veskissä ja sitten taas vaan oltiin.
 
Kyllä vaan, se oli saanut punaisen... Odotin, että se menisi ensin kehään, jotta voisin kattoa paikan Sonylle. Onneksi ei vaadittu numerojärjestystä. Sony joutui kahden hoffi-like koiran väliin. En ole varma oliko ne hoffeja. Kovasti näyttivät – ja sitten taas eivät. Tuomari kävi moikkaamassa kaikkia koiria. Sonyn ohi mennessään se sanoi “ja täällä katsellaan niin tarkkaavaisena”. Sony seisoikin hyvin. Sitten koko ryhmän piti mennä pari kierrosta. Molemmilla kierroksilla miltei samassa kohtaa (hassua) Sony haukahti. Taisi isot möröt vähän haitata. Sitten seistiin kun valkattiin kolme jatkoon menijää. Sony seisoi hyvin ja ehkä siksi se oli eka valkattu. Kolmikko kiersi kehän ja sitten seistiin. Meidän päivä ei vieläkään loppunut kun äijä mokoma nappasi punaisten ykkössijan! Mä olin ihan liikuttunut. Heeerkkiiis ;) Kuvan oton yhteydessä sain huomata miten epäluuloinen Sony on muita koiria kohtaan. Se meinasi sanoa toiseksi tulleelle koiralle kun se tuli liian lähelle. Sain Sonyn hallintaan ennen kuin se ehti mitään sanoa. Tosin Sonya häiritsi se koira niin paljon, että taisi tulla ihan kamala palkintokuva. En meinannut saada äijää millään seisomaan kunnolla. Palkintoa antaessaan tuomari sanoi, että meillä oli loistava yhteistyö. Mahtoikohan olla enää sitä mieltä kun tommoiseksi sirkukseksi meni kuvaaminen...
 
Sitten oli vielä vetskujen ja rescue-koirien kehä, joten oli hyvää aikaa ottaa Tico jaloittelemaan. BIS-kehää sai odotella, mutta ei se mua haitannut. Otin asian treenin kannalta. Oikein loistava tilaisuus treenata odottelua :)
 
Kello läheni jo kolmea kun alkoi BIS-kehä tulla ajankohtaiseksi. Paikalle oli tultu klo 9.30, joten oltiinhan me jo siellä oltu jonkin aikaa... Sony alkoi jo varmaan olla väsynytkin ja ei antanut kehässä parastaan. Liikkuessa meinasi tulla ääntä, mutta kai mä oon jo sen verran hyvin oppinut lukemaan tuota koiruutta, että pystyin puuttumaan siihen ennen kuin mitään kuului. Tai sitten se oli vaan tuuria... Seistessä Sonyn pää pyöri kuin väkkärä. Oon huomannut, että kun Sony saavuttaa tuon pisteen, mun keinot on vähissä. Jollain tutulla sanalla saa vain hetken kontaktin ja sitten taas äijä vilkuilee muualle. Ei sijoituttu, mutta ei se harmittanut kun muuten oli mennyt niin hyvin. Oltiinhan me sentään PUN1! Taisi olla kentällä ripaus Seinäjoen taikaa siitä säkistä ;)
 
Sitten kamat kasaan ja kohti kotia. Aurinkokin oli jo tullut enemmän esiin ja olikin kuuma kävellä. Sonylla oli varmasti kuuma ja sitten se oli väsykin. Sen verran laiskasti käveli. Mutta niin väsy se ei ollut, etteikö olisi voinut lintuja haukkua. Mrrh!
 
Kotimatkalla nähtiin yks työkaveri. Äijät oli hetken hiljaa, ennen kuin aloittivat mekkalan. Puuh, miks aina näin? Näemmä joukossa tyhmyys tiivistyy kun mätsissä Sonya silitteli muutama ihminen ja silloin äijä oli ihan nätisti. Kun sain pojat hiljaisiksi, niin sitten vaihdettiin vähän kuulumisia. Se on tällä hetkellä vain viikonloppuisin töissä, joten ei nähdä kovin usein. Hänestäkin oli tullut Kaarinalainen kun oli vihdoin ja viimein saanut myytyä Varissuon asunnon. Hän oli jo tuskaillut, ettei pääse siitä koskaan eroon...
 
Koko kotimatkan kuolasin mielessäni jääkaapissa odottelevia täytettyjä paprikoita. Nam! Maltoin sentään repun purkaa ennen kuin hyökkäsin niiden kimppuun. Sony rojahti lattialle eikä välittänyt mun tekemisistä mitään. Annoin äijien levätä reissun päälle puolisen tuntia ennen ruokkimista. Sitten maistui varmasti uni!
 
Pistetääns tähän nyt ne arvostelut. Niissä arvosteltiin kolmea kohtaa numeroilla 1-4. Ykkönen oli paras. Lisäksi oli tilaa lisähuomioille.
 
Tico
 
YHTEISTYÖ  3
LIIKKEET      2
LUONNE     2
 
ERITYISMAININTA  Hieman arka, kiltti, pikkuisen muut koirat häiritsivät. SIN
 
Onneksi se tuomari ei luullut Ticon murisevan sille kun sentään sanoi kiltiksi :)
 
Sony
 
YHTEISTYÖ  1
LIIKKEET      1
LUONNE     1
 
ERITYISMAININTA  Upea. PUN
 
Sonyn kohdalla ei ollut paljon kirjoitettu, mutta kun näin tuon sanan “upea” olin ihan, että niisk! Voi hitsi, nyt ei kai kukaan usko millainen Sony oli vielä muutama viikko sitten. Vaikeaa sitä on itekään uskoa ja kyllä maistuu nämä työn hedelmät pirun makeilta kaiken tämän jälkeen. Mukavalta tuntuu tieto, etten ole turhaan haissut tassuhieltä :) Tuo hieno kirjallinen arvostelu tuntuu ikään kuin loppu todistukselta käytöskoulusta. Niin joo, palkinnoksi saatiin ruusuke, hieno heppakortti, Rekku Rescue rintamerkki ja 25 euron lahjakortti eläinkauppaan, joka sijaitsee Hesassa, mutta sen voi käyttää myös nettiostoksiin. Onneksi ei tullut paljoa kannettavaa. Jos ruokaa olisi saatu, niin sen olisin antanut pois.
 
Lopuksi vielä pari juttua Sonysta. Se on taas tehnyt uuden oivalluksen. Mulla on ollut tapana mennä sänkyyn naama seinää päin kun en aina jaksa vastaanottaa naamapesua. Konsti onkin toiminut näihin päiviin asti. Tuossa päivänä eräänä kun lueskelin naama seinää päin, niin Sony lähestyi mua häntä heiluen ja matalana kuin pannari. Tätä pannaria ei tarjottu kera hillon vaan kera makean käytöksen. Siihen se suurin piirtein ryömi mun lehden päälle :D Sen jälkeen äijä onkin tullut aina naamapuolelle välkysti kiertäen. Välillä se saa huomiota ja välillä taas ei. Silloin kun mua ei huvita, sanon relax ja äijä vetäytyy jalkopäähän.
 
Se toinen juttu liittyy lintuihin. Yks aamu kuvasin sitä älytöntä toimintaa ja tässä on linkki siihen pätkään. Oon miettinyt, että voiko Sonyn kanssa pyöräillä. Ja sitten oon miettinyt, että uskallanko edes kun tuntuu, että linnun huomatessaan sen maailmassa ei ole mitään muuta kuin se ärsyttävä siivekäs. Näin ollen voisi olla hyvin todennäköistä, että äijä vetäisi mut ja pyörän kumoon linnun takia. On se nykäisy linnun suuntaan sen verran voimakas. Kahtokaahan tätä lintuloveria ;)
  Tassu ylös sillä, joka uskaltaisi pyöräillä tommosen kahjon kanssa ;)